perjantai 30. marraskuuta 2012

Pikakuulumisia

Maailman huonoin bloggari ilmoittautuu, oon viime viikot juossut pää kolmantena jalkana pitkiä vuoroja töissä, juhlinut liikaa pikkujouluissa, lojunut kotona katsomassa Dexteriä & Walking Deadia ja törsännyt palkkarahoja hupenevalla tahdilla. Huomenna lauantaina olisi Ventan muutto uuteen kotitalliin ja täytyy myöntää, että vähän jänskättää miten mummo käyttäytyy. En usko, että ongelmia ilmenee mutta jännittäähän se silti monen vuoden kahdestaan jonkun kanssa asunut Venta-mummo 10 hevosen yksityistalliin...

Valokuvausrintamalla on hiljaista, mutta ehkä huomenna saadaan asiaan muutosta. Nikon D90:n muovinen runko on haljennut kameran omasta salamasta objektiivin kiinnitysuriin asti. Hups.

Mutta nyt pikakuulumisia ja viime aikojen hankintoja kuvina - olkaa hyvä!




Ollaan maastoiltu aika huonosti syksyn aikana, koska ennen me käytiin aina maastossa, joten ainakin minä olen niin tympiintynyt siihen. Venta kuitenkin on paras mahdollinen maastomopo - se ei sano mistään mitään oli pimeä tai päivä ja menee aina korvat tötteröllä eteenpäin!
Uusia hankintoja

Stable Collectionin fullneck toppaloimi oli pakollinen hankinta tulevalle talvella.

Ja kaupan päälle sain mukavalla alennuksella villaloimen, jossa on niin kivat ruudut että pitihän se ostaa talliloimeksi...

Voitin facebookissa Heppatarvikkeen järjestämän tykkää&jaa -kilpailun, jonka palkinnoksi sain Horse Comfortin tallitoppaloimen.

Eskadronin viime vuoden värimallistoa oleva huopa eksyi samaan pussiin loimien kanssa... Eskan huovat ovat kyllä kestäviä, mutta jotenkin liusuvat aina satulan alta ikävästi.

Ja kallein hankinta: Venta-mummon luksusmatkamökki. Böckmannin Uno -traileri, joka rempataan uuteen kuosiin. Kuvassa se on vasta pihaan tulleena, kahden viikon aikana olemme isäni kanssa vaihtaneet siihen pohjan, sekä talvirenkaat.
Loppuun muutama kuva, joista toinen on otettu ihan ajatuksen kanssa. Arvatkaa vaan kumpi ;)



maanantai 19. marraskuuta 2012

Maailman paras Mummo

Iloinen hevosenomistaja täällä kirjoittelee, moikka kaikille!
Vaikka kaikkea on tapahtunut viime aikoina (mm. pesunkestävästä asenteestani "en koskaan hanki hevosta" luopuminen, muita hevosen läpi meneviä rahareikiä ja muuttotouhuilua) olen tällä kertaa hyvin onnellinen. Onhan minulla maailman paras hevonen.

Perinteikkääseen kilpailuviikonloppuun en lähtenyt kovin nöyränä, näin jälkiviisaana on hyvä sanoa että olisi ehkä pitänyt. Kerroin kaikille, jotka kuuntelivat ja kailotin koko maailmalle, että se on kaikki tai ei mitään. Tällä kertaa se oli tuota jälkimmäistä. Ventan kanssa ei mennyt putkeen. Ei vaan lähtenyt, minä tyrkkäsin ja heppa sekoili jaloissaan. Arvioin lähestymisen viimeiselle okserille väärin ja kevyt kosketus takasilla riitti tuomaan puomin alas. Se siitä sitten, eikä ollut edes hyvää aikaa. Ei kyllä harmittanut, koska itse mokasin lähtemällä tyrkkäämään ja jätin hevosen taas täysin yksin kaksi askelta ennen estettä.


Seuraavana vuorossa olikin ystäväni Sulo -ruunan vuoro, jonka selkään epähuomiossa eksyin, vaikken ruunasta pidä. Oikeastaan millään tasolla, sillä myöskään Sulo ei pidä minusta enää. Verryttely meni kohtuullisesti, roikun pelhameissa henkeni pitimiksi ja kun meidän vuoro koitti löysin itseni maasta ensimmäisen hypyn jälkeen. Pysäytyskuvista katsottuna ilmeeni on ensin järkyttynyt, mutta sittemmin helpottunut, sillä taisin tajuta ettei minun tarvitsisi enää hypätä ruunalla yhtään estettä. 

Koulupäivään lähdin huomattavasti nöyremmällä asenteella, vaikka se olikin ennen ykköslajini, mutta nykyisin lajit ovat vähän vaihtuneet... Ensimmäisenä ohjelmana oli Ventan kanssa Helppo C, tutustumisluokan kouluohjelma v. 2003. Saavuin ihanteelliseen aikaan kisapaikalle, kerkesin vähän ravata kentällä ennen 15min ryhmässä suoritettavaa halliverkkaa. Lähdin ryhmän viimeisenä, joten toiveet eivät olleet korkealla, vaikka verryttely menikin nappiin. Venta kuitenkin yllätti minut iloisesti holpottelemalla (pää taivaissa) eteenpäin ja laukat nousi mallikkaasti! Lopputuloksena oli jaettu 5. sija (luokassa starttasi yhteensä 24 ratsukkoa) tuloksella 112,5p - 62,500%.


Toisena luokkana menimme Helppo B:0 2009, tarkoituksenamme tehdä siisti ja tasainen rata. Keskiravit olivat taas vähän olemattomat vaatimattomat, mutta Venta myöskin peruutti ilman suurempia pystyynhyppimisiä, mikä tuntui varsinaiselta voitolta! Ihan tasaisimmasta päästä rata ei ollut ja pieniä tahtirikkoja esiintyi, mutta olen tyytyväinen että laukka-osuus oli kerrankin puhdas ilman rikkoja ja suoritimme annetut tehtävät oikein.

Saimme tuomarilta paljon kehuja laukkatyöskentelystä, mutta hän toivoi lisää kokoamista siirtymisiin, joiden harjottelu on jäänyt taas naurettavan huonolle... Ventan gramaanikuuri jatkuu vielä osittaisena, jotta selkään ja takaosaan saataisiin lisää voimaa, kun tällä hetkellä ei ole mahdollista käydä maastossa revittelemässä pitkiä pätkiä. Hyvällä mallilla kuitenkin ollaan, kunhan kuski oppisi vielä ratsastamaan!


Tulokset viikonlopulta:
17.11.12 - KvR/Iisalmi - 70cm - 11/13 - 4/- 45,01s
17.11.12 - KvR/Iisalmi - 70cm - HYL (Spiritas)
18.11.12 - KvR/Iisalmi - HeC - 5/24 112,5p 62,500%
18.11.12 - KvR/Iisalmi - HeB - 11/18 148,5p 59,400%

lauantai 17. marraskuuta 2012

Jaaaaa lähtee!

Tänään tein maailman nopeimman kilpailusuorituksen ystäväni Sulo -ruunalla. Kisakoostetta ja viikon tapahtumia (mm. ihan liikaa ostoksia ja liian vähän treenailuja) tulossa alkuviikosta. Jos siis pää toimii yhtään sen paremmin kuin tänään. :--D


Juuri ennen tätä kysyin Sallalta (ruunan omistajalta), että miten hitossa täällä voi pysyä mukana?! No, en sitten pysynytkään kovin pitkään. Ennen maahan läjähtämistä kerkesin pistää silmät kiinni ja kun ne avasin näin kun Sulon kavio meni juuri pään yli osuen minua takaraivoon. Onneksi sinne, eikä naamaan! Olisin muuten melkoisen uskottava katutappelija tällä hetkellä. Piti jäädä hetkeks maahan miettimään, että meniköhän luita poikki ja onkohan pää vielä kiinni kaulassa. Kotona paljastui, että indrustial korvastani on vähän revennyt, mutta se on pientä se. ;)

Kiitos videosta Jenna P.!

perjantai 9. marraskuuta 2012

Kuva-arvauskilpailun voittaja 2012!

Nyt se on selvillä! Nimittäin kuva-arvauskilpailun voittaja vuosimallia 2012 !

Kilpailuun osallistui yli 80 henkilöä, joista viisi (5) tiesi täydet 10 kuvaa oikein. Katso löydätkö nimesi oikein vastanneiden listalta. Samalta videolta löytyy myöskin kilpailun voittaja, johon olemme ottaneet henkilökohtaisesti yhteyttä. 

Ja oikea rivi menee näin (kuvat löytyvät täältä):
1. Vasemmalla Mintun, oikealla Anskun
2. Vasemmalla Anskun, oikealla Mintun
3. Vasemmalla Anskun, oikealla Mintun
4. Vasemmalla Anskun, oikealla Mintun
5. Vasemmalla Mintun, oikealla Anskun
6. Vasemmalla Mintun, oikealla Anskun
7. Vasemmalla Anskun, oikealla Mintun
8. Vasemmalla Anskun, oikealla Mintun
9. Vasemmalla Anskun, oikealla Mintun
10. Vasemmalla Mintun, oikealla Anskun

Onnea vielä kerran!
Ja kiitos kaikille kilpailuun osallistujille ja uusille lukijoillemme, olette aivan mahtavia!! 
Jos ei onni osunut kohdallesi tänä vuonna - ei hätää, tämä kilpailu tulenee toistumaan tulevaisuudessa.


torstai 8. marraskuuta 2012

Napakymppi 2012 -kuva-arvauskilpailu on PÄÄTTYNYT



NAPAKYMPPI 2012 -KUVA-ARVAUSKILPAILU ON PÄÄTTYNYT!

 Kiitos kaikille osallistujille, osallistumisia tuli yhteensä 67kpl (yhteensä 81 osallistumista tuli, mutta osa oli unohtanut ilmoittaa yhteystietonsa). 10 oikein rivejä tuli yhteensä 5kpl, arvonta suoritetaan pian! Pysy siis kuulolla, pian saat meiltä ehkä postia ;) 

Terveisin, Minttu (http://aaveennet.blogspot.com/) & Ansku (http://hiekkalaatikonkukka.blogspot.com/)

tiistai 6. marraskuuta 2012

Viikonlopun valmennukset

Viikonloppuna vierailimme Ventan kanssa Koljonvirran Ratsastuskeskuksella Iisalmessa Päivi "Pake" Kinnusen kouluvalmennuksessa. Meidän kotitallilta on ihanan lyhyt matka (3km) Koljonvirralle, joten ratsastan aina valmennuksiin/kilpailuihin/maneesille treeneihin - samalla tulee mukavat alku- ja loppukäynnit niin, että pääsen aloittamaan suoraan tekemisen perillä. 

Valmentaja on painottanut minulle, että Ventaa kannattaisi ratsastaa hieman pidemmällä tuntumalla, kuin normaalia hevosta, jolloin alakaula ei pullottaisi vastaan ja hevosen olisi helpompi työskennellä ja liikkua. Tätä ohjetta noudattaen olen itse kadottanut täysin muutenkin olemattoman kroppani hallinnan, sekä hevosesta jarrun. Myös laukkaaminen hieman pidemmällä tuntumalla on Ventalle haastavaa, sillä se on tottunut niin vahvaan tukeen ratsastajalta, ettei se meinaa oikein tolpillaan pysyä.

Käynnissä kaikki palaset alkavat jo olla kohdallaan. :)
Kuitenkin teimme viikonloppuna ihan meille haastavia asioita, raviavoja ja -väistöjä, paljon laukkatyöskentelyä ja etuosakäännöksiä. Venta on "vähän" vino oikealle, se kulkee epämääräistä sulkukylkimyyrä eteenpäin niin, että sen takajalat astuvat jatkuvasti ristiin ja sen perse on työntyneenä sisälle, eikä se kuuntele ratsastajaa, mikäli sitä yrittää suoristaa. Silloin se yleensä keksiikin ihan omat kuvionsa, koska varmasti perseessä vähän kiristää kun lihakset ovat tottuneet viemään takajalat ristiin, eikä suoraan. Vasemmalla tämä ongelma on huomattavasti pienempi ja me jopa pystytään laukkaamaan suoraan! 

Myös kuskin istunnasta on löytynyt paljon korjattavaa, suurin ongelma on vasemmalle roikkuminen, jonka vuoksi olenkin ratsastanut paljon täysin ilman vasenta jalustinta: hyvä yrittää roikkua sen varaan kun tuloksena mätkähdän maahan. Olen ennenkin harjoittanut itselleni melko kyseenalaisia harjoituksia; jalustinhihna kiinni käsien ja selän takaa (kulma pysyy käsissä), olen ratsastanut pelkissä shortseissa kesällä (loppuu se jalalla puristaminen verihankaumien jälkeen), samoin olen ranteeseen virittänyt kaikkea, jolloin ranteet pitäisi pysyä suorassa, mutta peräänantoon hakeutuvalle ratsastajalle en ole vielä löytänyt korjauskeinoa.

Ravissa vielä onkin paljon tekemistä jäljellä
Sunnuntaina osoitin sen, että olen suoranainen speedy gonzales, kun vain haluan. Pääsin aamukuudelta töistä, jonka jälkeen ajattelin vähän lepuuttaa silmiä sohvalla: valmennushan alkaisi vasta klo 11.15 ja kerkeisin muutaman tunnin nukkua. Olin kuitenkin lyönyt herätyskellon pois päältä ja heräsin puhelinsoittoon, jossa minulle ilmoitettiin kellon olevan jo yli yksi. Pomppasin ylös ja olin hetken uskossa, että nukuin koko paskan yli. Soitin kaverilleni ja aloitin puhelun: "et ikinä arvaa minkä yli minä just nukuin..." sain kuitenkin muistutuksen että valmennus olisi vasta klo 14, jolloin muistin saaneeni viestin asiasta. Katsoin kelloon, totesin kerkeäväni kyllä, vaikka se näytti klo 13.20. Juoksin talon läpi haalien vaatteet mukaan, samalla kun juoksin autoon kiskoin housuja jalkaan ja ajaessani nopeudella 120km/h kohti tallia vedin vielä rintsikoita ylleni. Tallin pihaan (muutaman erittäin epämääräisen ja hengenvaarallisen rekan ohituksen jälkeen) kiskaisin Ventan tarhasta, loimea pois ottaessani heitin jo satulaa selkään vähän harjalla satulan alta huitoen. Venta katsoi minua vähän kieroon, mietti selkeästi että millähän tuulella sitä tänään olisin tuolle ihmisille. Venta ei koskaan kerennyt päätöstään tehdä, kun loikkasin selkään ja puoliksi kaulalla maaten kiinnitin suitsia. Kun sain satulavyönkin melkein kohdalleen totesin Ventalle, että nyt muuten mennään eikä meinata. Normaalisti matkaan meillä menee n. 30min, mutta lähdin humputtelemaan reipasta ravia ja väliin otin vähän reippaampia laukkapätkiä olin 10 minuutissa taivaltanut 3km ja olin perillä. Minulle jäi vielä 10min aikaa tasata hengitystäni ennen valmennusta. Ei moni uskonut, että kerkeisin, mutta kerkesin kuitenkin. ;)

HUOM!HOX!HUOM!HOX! Vielä olisi muutama päivä aikaa osallistua Napakymppi 2012 - kuva-arvauskilpailuun. Osallistumisohjeet ja kuvat löydät tästä postauksesta. Kilpailuaika päättyy 8.11.2012 klo 21.00 eli torstai-iltana! Tulokset ja voittaja julkaistaan mahdollisimman pian kilpailuajan päättymisen jälkeen.

perjantai 2. marraskuuta 2012

Ne rakkaimmat, ne tärkeimmät

-- Erikoispostaus elämäni tärkeimmistä hevosista --

sh-r Jaavan Tähtö s. 1987 k. 2010
Ratsastusharrastukseni alkoi 90-luvun lopulla "oikeilla" hevosilla, vaikka olinhan minä keppihevostallia nohevana pikkutyttönä pitänyt jo useamman vuoden sitä ennen pystyssä. Naapurimme ja hyvä tuttavamme hankki itselleen suomenhevosruuna Jaavan Tähdön eli "Jämän" itselleen ja innokkaana heppatyttönä sain käydä kerran viikkoon sillä ratsastamassa. Naapurini Johanna koutsasikin minusta pätevää pikkuihmistä umpikiltillä ruunallaan, vaikka taisin olla hieman hankala tapaus harrastuksen alkumetreillä. Odotin prinsessakohtelua, että hevonen laitettaisiin minulle valmiiksi ja tiputtuani laukkaavalta hevoselta en uskaltanut yli vuoteen laukata, vaan humputtelin tasaisesti kevyttä ravia menemään. Lopulta Jope hermostui minun nössöilyyn siinä määrin, että ajoi hevosen juoksutusraipalla laukkaan ja kun minä huusin naama punaisena selässä äitiä minun käskettiin vain olla uikuttamatta... :) Jämpyrä ruuna myytiin uuteen kotiin omistajan lähtiessä opiskelemaan.

pv-r Labany s. 1984 k. 2009 ?
Vanhempieni mielestä ratsastustunnit olivat liian kalliita, joten nähdessäni lehti-ilmoituksen hoitajan paikasta kinusin vanhemmiltani lupaa, ja lopulta pääsin hoitamaan vuodesta 2002 alkaen jo vähän vanhempaa puoliveriruuna Labanya "Laappaa" ja nuorta shetlanninponitammaa Lindaa. Saimme melko itsenäisesti toimia vähän vanhemman tytön kanssa tallilla, toinen meistä ajoi Lindaa kärryillä ja toinen ratsasti Labanyllä. Hoidin parivaljakkoa vuoden päivät, kesällä poljin jokaikinen päivä tallille yli 10km säässä kuin säässä ja vietin unelmieni heppakesää 10-vuotiaana pikkutyttönä. Opin tuona aikana paljon hevosista ja pääsin kokeilemaan uusia, vähän aluksi jännittäviäkin juttuja. Hoitaminen kuitenkin jäi talven myötä, sillä pyörällä en enää pystynyt kulkemaan ja vanhemmillani ei ollut minua mahdollista viedä tarpeeksi usein tallille, kuin olisin halunnut.

sh-r Kirmaaja s. 1988 k. 2008
Minä ja Kirppu minun ensimmäisissä kilpailuissa 5/2006 Koljonvirralla
Vuonna 2003 aloitin myöskin tuntiratsastajana Reitas Katrilli Oy:ssä (nyk. Koljonvirran Ratsastuskeskus Oy)  ja sain ensimmäiseksi hoitohevoseksi suomenhevosruuna Kirmaajan. Minulla oli tunti joka lauantai-aamu klo 10, jonka jälkeen jäin alkeiskurssille taluttamaan. Jos en saanut taluttaa Kirppua lähdin itku silmässä pyöräillen kotiin... Kirppu oli mitä mainioin monitoimihevonen, se oli nuoruudessa ollut ravurina ja myöhemmin menestyksekkäästi ratsuna, ja kerran pääsin kokeilemaan reen takana olevalla tasanteella tasapainottamista, kun Kirppua ajettiin talvella. Ruunan reipas oli niin innoissaan päästessään vanhoihin hommiin takaisin, että kun se sinkosi liikkeelle meinasi pikku-Minttu jäädä tallin pihaan pyllylleen istumaan - ja itkemään. Kävin Kirmaajalla ensimmäiset koulu- ja esteratsastuskilpailuni kohtalaisella menestyksellä. Kirppu kuitenkin valittiin niiden kilpailuiden perusteella vuoden tuntihevoseksi 2006. 

Estekurssilla kesällä 2009
Leps kesällä 2008
Kesällä 2006 sattuneen onnettomuuden jälkeen sain pahan estekammon, josta en ollut päästä yli enkä ympäri. Samaan aikaan vakiohevoseksi vaihtui ratsastuskoululla suurin torinhevosruuna Leps eli Lepakko-Lepe. Iso ja hidas ruuna sai minut vuoden aikana vakuutettua siitä, ettei esteet olekaan niin pelottava juttu kuin kuski luulee ja uskaltauduin taas hyppy hommiin ja kilpailemaan. Jännitin ensimmäisiä kilpailuja todella paljon, tärisin verryttelyssä ja suu kuivana hyppäsin rataa (ristikkoluokkaa toim.huom.), mutta ruuna toi minut varmajalkaisesti aina turvallisesti maalilinjan yli. Kun pääsimme ruunan kanssa sinuiksi se innostui joka kerta, kun pilli soi lähtömerkiksi. Parhaimmillaan se sai uutta pontta laukkaansa ja sitten mentiin! Pahimillaan se taas järjesti ilopukkisarjan, jonka seurauksena kuski laskeutui testaamaan maneesin pohjan laatua. Olen myös hypännyt Lepellä elämäni isoimman esteen - enää en siihen lähtisi ja minua harmittaa kovasti ettei minulla ole siitä todistusaineistoa. Hetken aikaa luulin todella lentäväni, kun iso ja massiivinen eläin ponnisti ison okserin yli. Lepe asuu vieläkin samalla tallilla, mutta en ole sillä vuosiin mennyt. Suhteeni tähän jättiläiseen myös rakoili kesällä, kun se karkasi joka päivä tarhastaan syömään aidan toiselle puolelle... ;)

Kössi ennen muuttoaan uuteen kotiin
Suorituksessa keväällä 2009
Kun halusin pärjätä kouluratsastuksessa paremmin kuin Lepsin kanssa ratsukseni vaihtui suomenhevosruuna Kösperi eli Kössi. Iso ruuna oli mitä ihanin ratsastaa, vaikka se välistä olikin raskas ja hidas ja kömpelö, mutta se todellakin innostui pohkeenväistöistä! Kävimme Kösperin kanssa kahden vuoden aikana seurakilpailuissa helppo c-b -tasolla ja jopa voitimme kerran! Olin ylpeänä palkintojenjaossa, kun tuhnuinen ja vanha suomenputte päihitti kiiltokuvan lailla kiiltäneet kauniit ja sirot ponit. Kun Kösperin myynti tuli ajankohtaiseksi vuonna 2010 oli se minulle kova paikka, sillä se oli uskollinen treenikaverini ja ruuna jonka kanssa tykkäsin tehdä töitä. Harkitsin ostamista aikani, mutta vanhempieni vastaus oli tiukka ei. Onneksi Kössi kuitenkin pääsi hyvään kotiin ja se opetti allekirjoittanutta ratsastamaan paremmin kuin kukaan muu hevonen tähän asti, sillä ilmaiseksi se ei mitään antanut.

sh-r Railon Onni s. 2000
Alkukeväästä 2009 tuntui että mikään hevonen ei riittänyt ja bongasin netti-ilmoituksen vuokralle tarjottavasta vasta ruunatusta suomenhevosesta, Railon Onnista eli Onnista. Ruuna oli kuvankaunis suomenhevonen, suklaanruskea läsipää, joka oli kiltti kuin lammas. Tarkoituksenani oli harrastaa ruunan kanssa ratsunjuttuja samalla, kun se vielä oli radoilla. Kerkesin ruunaa vuokrata muutaman kuukauden ja sinä aikana se muutti käsitystäni "kovasuisista ja ryöstävistä juoksijoista". Onni oli erittäin herkkä hevonen ratsastaa ja sillä oli miellyttämisenhalu ihmistä kohtaan. Se oppi nopeasti uusia asioita ja teki töitä positiivisella asenteella, eikä se mikään toivoton hyppääjäkään ollut. Onnin vuokraaminen kuitenkin päättyi hieman nopeasti loppukeväästä 2009, sillä omistajan toiveet ja minun taidot eivät kohdanneet toisiaan. Ruuna tuli myöhemmin myyntiin ja minua harmittaa vieläkin, etten sitä silloin ostanut. 

Murre talvella 2005
Kesällä 2007 uimassa
Koko hevoshistoriani ajan vuoteen 2011 asti mukanani on kulkenut yksi hevonen, kylmäveritamma Slorina eli Murre (josta olen myös tehnyt oman postauksen). Tutustuin tammaan (vielä silloin luulin että se on suomenhevonen ja ruuna) 90-lopulla ja aloin käymään tamman luona enemmän tai vähemmän aktiivisesti vuonna 2004. Murre asui melko kaukana kodistani, joten kesäisin aina yövyin hoitoreissuillani Murren omistajien luona ja päivät puuhastelin hevosen kanssa. Isokokoinen tamma oli sydämeltään kultainen ja todellakin painonsa arvosta kultaa. Se opetti minusta kärsivällisesti hevosihmistä ja meillä molemmilla vallitsi molemmin puolinen kunnioitus sekä kiintymys. Monet kyselivät minulta, miksi haaskasin aikaani hevoseen josta ei koskaan tule mitään, mutta vastasin aina että Murre on minun paras ystäväni, ja on sitä edelleen. Murre juoksi minut nähdessään höristen vastaan ja nautti jokaisesta hetkestä, jonka sen kanssa touhusin. Tamma eli 25-vuotiaaksi ja se opetti minulle kaikista vaikeimman asian, mitä voi opettaa -  rakkaimmasta hevosystävästään luopumisen. Kun Murren elämä alkoi olla loppupuolellaan tuli aika sanoa hyvästit maailman rakkaimmalle ja kilteimmälle tammalle. Ikävä on edelleen välillä läsnä, sillä jokaisella on vain yksi elämänsä hevonen.

Keväällä 2011 kolmatta kertaa Ventan selässä ja 80cm luokasta kotiin tuli sininen ruusuke!
Venta ei ole kovin kuvauksellinen hevonen, mutta sen olemus vaikuttaa tyyneltä ja rauhalliselta kuvissa.
Viimeisenä, vaan ei kuitenkaan vähäisimpänä, tulee tilastohevostamma Venta. (esittelypostaus, oma sivu) Tamma joka on niittänyt väärinymmärrettynä hullun hevosen mainetta, kuinka sitä on pidetty hengenvaarallisena ja siitä on puhuttu ympäri kyliä hulluna eläimenä. Pitää kai olla pikkuisen itsekin hullu, kun hulluista tykkää ;) Venta on kiltti ja ystävällinen eläin, kunhan se tottuu käsittelijäänsä. Sitä on pidetty joskus erittäin huonosti ja se on kohdannut paljon fyysistä väkivaltaa ihmisen toimesta, jonka takia se on tullut araksi ja pelkää uusia ihmisiä. Tamman puolustautumiskeinona on näyttää isolta ja pelottavalta, vaikka sitä todellisuudessa pelottaa enemmän itseään. Vuokrasin Ventaa ensimmäisen vuoden, jonka aikana se piti minua kovassa koulussa: jos minä pelkäsin sitä oli minun turha edes yrittää tehdä silloin sen kanssa mitään. Vuokrasopimus vaihtui ylläpitoon syksyllä 2012 ja myöhemmin samana syksynä ostin tamman itselleni. Katsotaan onko Ventasta seuraavaksi elämäni hevoseksi, se on ainakin hurmannut minut yrittelijäisyydellään ja asenteellaan, jolla se työskentelee. Jotenkin Venta on myös aivan minun kaltainen, olo on välistä kuin peiliin katsoisi... :)