Photography by aaveen.net

Enää muutama päivä!

2012-03-17T14:35:00.005+02:00

Enää neljä täyttä päivää ja ylioppilaskirjoitukset ovat osaltani (toivottavasti) lopullisesti ohi! Ja enää reilu viikko niin siirrytään kesäaikaan, vaikkei se täällä idässä vielä näykään kovin selkeästi. Tiet alkavat sulaa ja maastossa lumi tiernottaa kymmenen metrin välein. Mutta ei saisi valittaa, enää kuukausi ja on paras aika maastoilla, koska silloin ei vielä ole ötököitä ja polttavaa kuumuutta.

Josta tulikin mieleeni, kiinnostaisiko teitä lukea minun ja vuokramammuttini touhuista? Kilpailuista, arkipäivän touhuista ja elämästä kiukkupussi-Mammutin kanssa ? Tässä blogissa vai ihan omassaan? Tosin tätä pitää miettiä minunkin vielä vähän tarkemmin, enkä hetken hurmiossa perustaisi blogia, keksiessäni kaikkea mahdollista pakoreitiksi ylioppilaskirjoituksista. Jos kiinnostaa lukea kerrothan minulle mielipiteesi, kiitos! HUOMAA myös äänestys asiasta oikealla. Äänestysaikaa on reilu viikko.

Varsakausi lähestyy ja mikäli Teille syntyy hevoslaumaanne uusi jäsen, ottakaahan hihasta kiinni! Pikkuvarsojen touhuja on aina mukavaa kuvata ja katsella jälkeenpäin miltä se tallissa seisova viisisataa kiloinen suomenhevonen parin viikon ikäisenä näyttikään ;) Nämä kuvat on otettu keväällä 2009, mutta ovat jääneet syystä tai toisesta julkaisemattomiksi.

kuvissa suomenhevostamma Siiraus (i. Auraus e. Etu-Siiri ei. Soviiri) kymmenenpäivän ikäisenä.
Kuvat otettu Nikon D50 + Sigma 70-300mm/f4-5.6G

Koska muutkin niin minäkin

2012-03-12T16:31:00.003+02:00

Kokeilin tehdä gif-tiedostoa. Tai siis internetissä oleva palvelin teki sen puolestani, minä lähinnä yritin löytää sopivat kuvat. Kuvassa torihevostamma Leegia nauttii kevätauringosta tarhaillessaan, kunnes kiinnitin sen huomiota viheltämällä. Katseesta päätellen minua ei olisi kaivattu häiritsemään ulkoilua... :)

Netistä löytyy taas kasa kivoja arvontoja, käykäähän osallistumassa jos onnetar olisi puolellanne! Parasta kuitenkin arvonnoissa on se, että löytää yllättävän paljon uusia hyviä blogeja, joita lukea iltaisin.

Draw a clear line palkintona 20€ lahjakortti KICKS:iin.
Rakkaus kynsiin palkintona iso setti kynsilakkoja, -koristeita ja -hoitotuotteita.
my typical world palkintona John Gallianon Parlez-moi d'Amor eau de parfum -hajuvesi
Lauran arvonta, jossa on huippukiva idea! Palkintona koruja.
Talo kotimetsässä arvonta, jossa palkintona kaunis kaulakoru
Miiargh kisakenttien laidalta tutun Miian blogissa on myös arvonta, palkintona itse valitsemalla kuvallaan muistivihko tai juliste
Coconut white palkintona posliininen emalikyltti
In my dreams palkintona kaunis korusetti
Bad Hay palkintona kynsikoristeita, irtoglitteriä, kynsilakkaa ja strassihyrrä

Tapaus Jaakko

2012-03-10T10:30:00.004+02:00

Nuori herra Carlijs (oikeassa kirjoitusasussa oli väkäsiä ja heittomerkkejä siellä sun täällä, mutta ne ovat pudonneet matkan varrella pois) eli tutummin Jaakko tai Juakko on vuonna 2006 Latviassa syntynyt poni. Mahtiorin varustelusta luopunut ruuna tuli asumaan nykyiseen osoitteeseensa syyskuussa 2010. Siitä asti olen yrittänyt saada Jaakosta edustuskuvaa kansioihini.

Juakko tarhaa "pikkupoikien" laumassa, jossa suurin osa ruunista on jo aikamiehiä. Pikkupojat nimitys tulee ruunien leikkisyydestä. Tai siis koulukiusaaja-Jaakon leikkisyydestä. Jaakko viis vee on tunkemassa itseään joka paikkaan, näykkimässä isompia kavereitaan ja kiusaamassa Pyry-parkaa koko tarhavuoron ajan. Mikä johtaa siihen, etten ole saanut ensimmäistäkään passikuvaa Juakosta. Minulta löytyy kymmeniä kuvatiedostoja, joissa poniruuna on leikkimässä laumatovereittensa kanssa.

Toissapäivänä kuitenkin onneni kääntyi, Jaakko seisoi portilla lauman johtajan kanssa, mutta molemmat vain tsekkasivat minua hetken aikaa. Kuitenkin sen verran pitkään, että sain Jaakon naamataulun kuviin.

Minun ilme olikin sitten seuraava, kun sain Jaakosta edustuskuvan:

Käykää muuten katsomassa Miian blogista huippukiva arvonta!
Kuvat on vuosilta 2011 & 2012, kalustona taitanee olla kaikissa Nikon D90 + Sigma 70-200mm/f2.8

Sulo Suhlberg

2012-03-09T10:13:00.004+02:00

Lusmuilin eilen velvollisuuksiani lukea ylioppilaskirjoituksiin ja kävin ottamassa muutamat kuvat Koljonvirran Ratsastuskeskuksen asukkaista. Yhtenä kuvauskohteena oli Sulo Suhlberg, tamma Mammutin poikaystävä, joka on lähtenyt kuntokuurille isoon maailmaan samalla kun omistaja henkisesti valmistautuu tulevaan kisakauteen. Välitän viestiä Ventan puolesta: "Tulisitko rakas Sulo mahdollisimman pian kotiin? Rakkaudella Venta".

Minusta Suikki on superkiva hevonen, kotonaan sotkuinen hevonen on säästänyt minun hermojani kuntokuurinsa aikana, käyttäytyy aina fiksusti ja on kotiutunut hyvin. Olisipa kaikki hevoset kuin Suhlberg. Näissä kuvissa ruunaa juoksutti Ansku ja minä keskityin laukomaan kuvia. Pouni näyttää oikein hienolta näissä!

Kuvissa til-r Spiritas (suku tuntematon)
Nikon D90 + Sigma 70-200mm/f2.8

ps. Suikin omistajalla on aavistuksen paha mieli, kun kaikki luulee hänen uljasta puoliveristään Vermon volttilähdöstä haetuksi. Eiköhän nyt kaikki sanota yhteen ääneen, että Sulo on maskuliininen puoliverinen Liettuasta? :)

Alustava kuvauskalenteri 2012 julkaistu täällä.

Paljon uusia kuvia esille & tulevaisuudesta

2012-03-05T18:39:00.003+02:00

Nikon D90 + Sigma 70-200mm/f2.8
suomenhevosori Valon Veikka (i. Murron Valo e. Knuutilan Muska ei. Pellervo)

Mietin kuvaustouhun tulevaisuutta tänään. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että olen sidottu työpaikalleni paljon kesällä myös viikonloppuna, mikä kaventaa kuvausmahdollisuuksiani olennaisesti. Mutta niin kaventaa myös kaikki muu: pääsykokeet, mahdollinen muutto, matkailu, festarit, yleinen boheemielämä jne.

Tässä vaiheessa vuotta on vielä hankala sanoa, mitä tuleva kausi tuo tullessaan, mutta ajattelin kysyä yhdessä asiassa nyt teidän mielipidettä rakkaat lukijat & sivuston käyttäjät. Jokainen on varmasti huomannut, että aaveen.net toimii ensisijaisena tiedonlähteenä, linkit gallerioihin yms. löytyy sivuilta. Kuitenkin minulla on kuvat.fi -palvelun tunnus, jonne olen ladannut kuvia vuodesta 2010 lähtien aktiivisesti. Yhteensä näiden kahden rinnalla pyörittäminen tulee tyyriiksi minulle opiskelijana, yli 60€ vuodessa. Halvemmallakin pääsisi, varsinkin kun käytettävissä oleva levytila humisee tyhjyyttään ja tuntuu.

Eli olisiko a) teidän mielestänne täysin tuulesta temmattu idea, että aaveen.net osoiteriville kirjoitettuna toisi suoraan tähän blogiin, linkit gallerioihin löytyisi blogin kautta, kuten myöskin info. Vai kenties, b) että aaveen.net toisi kuvat.fi -palveluun, josta löytyisi etusivulta kaikki tarvittava ja kuvat. Vai c) pidetäänkö kaikki ennallaan?

Ainiin, toissapäivänä julkaisin kasan kuvia, jotka olivat syystä tai toisesta jääneet viime vuodelta julkaisematta.

Tulipahan taas käytyä

2012-02-28T17:26:00.002+02:00

Tämmöistä tänään Kiuruveden orinäyttelyissä. Kuten kuvista voi huomata, lunta satoi hieman ja kuvaajalla luki otsassa isolla BEELSEBUB. Parempia kuvia joskus, jos niitä edes on.

Aluksi lumisade oli ihan siedettävää...

... mutta hetkeä myöhemmin ei enää ollutkaan

Mitä mieltä olette, kehtaako alempana olevan kuvan kaltaisia kuvia edes julkaista missään?

Mainospostikorttien esittelyä

2012-02-27T12:13:00.003+02:00

Unohtui laittaa nämä kuvat tänne näytille. Sain siis ilon ja kunnian kuvaajana, kun Kiuruveden lukio pyysi käyttöönsä ottamiani hevoskuvia Hingunniemen opetustilan hevosista mainospostikortteja varten. Kortteja jaettiin ainakin Next Step messuilla vuodenvaihteessa 2012. Ilmeisesti myös lehteen koulutusliitteen mukana on tulossa kuvani lukion esittelyn viereen. Siitä sitten kuitenkin lisää myöhemmin, kun tiedän itsekin paremmin.

Alhaalla kuvassa vasemmalla tilastoruuna Funkel Asterix T95-1004 (i. tuntematon e. Astoria SOV ei. Ekstern) ja oikealla tilastoruuna Tade T90-3298 (kilpailunimi Fágo, suku tuntematon). Ikuistin ruunien leikkihetken 15.3.2010.

kuvassa varsana oleva ori Vireen Puhuri 1125-08 i. Rallaus e. Myrskyn Vire ei. Viltter
(s. 5.5.2008 k. 4.2.2011). Kuvattu 25.5.2008.

Kaikille heppatytöille ja -pojille, joilla toisen asteen koulutuspaikka on vielä epäselvä voi hyvänä vaihtoehtona toimia Kiuruveden lukio.

Arvontoja

2012-02-23T14:11:00.011+02:00

Nyt jokainen osallistumaan huippuihin blogiarvontoihin, sillä koskaan ei voi tietää josko onnetar olisikin suopea. :)

Ponilaiffii
Perinteinen arvonta, josta voi voittaa lampaankarvaisen kiillotuskintaan.

Working with the Master
Perinteinen arvonta, jossa voi valita haluaako palkinnokseen loimen vai laadukkaat ratsastuskäsineet.

selviytymistarina tytöstä mieheksi
Arvonta ja valokuvauskilpailu

Pikkuponin elämää
Valokuvauskilpailu, jossa aiheena hevoskesä. Ei tarvitse varmaan kysyä kahdesti osallistunko.

Special forces: Horses!
Perinteinen arvonta, jossa mahdollisuus voittaa laadukkaat ratsastuskäsineet. :)

Kavioiden kopsetta & kopareiden naksetta
Perinteinen arvonta, jossa mahdollisuus voittaa valitsemassaan värissä riimu hevoselleen tai ponilleen.

Heppaunelmia
Arvonta, jossa voi voittaa valitsemassaan värissä riimun tai bling bling raipan.

Love-Mie
Arvonta, jossa mahdollisuutena voittaa 50€ shoppailurahaa Spartoo.fi -internetkauppaan.

Mmilya
Arvonta, palkintona vapaa-valintainen koru.

Cute Jewerly Blog
Arvonnassa palkintona vapaa-valintaisia koruja.

THE ONE THAT GOT AWAY
Arvonnan palkintona ihana Stradivariuksen lompakko!

Harjoittelua orinäyttelyitä varten

2012-02-22T22:53:00.004+02:00

Ensi viikolla menen ihastelemaan hienoja suomehevosoreja Kiuruvedelle, joten piti vähän harjoitella rakenne- ja pääkuvausta taas pitkän tauon jälkeen. Miljoonan asteen pakkaseen pakotin ystäväni pitelemään hevosia kuvia varten umpihangessa, kun homma saatiin valmiiksi totesin vaan: "okke mo!", ja lähdin takaisin lämpimään kotiin. Reilu peli kaikille.

pv-r Spiritas
Nikon D90 + Sigma 70-200mm/f2.8

til-t Venta
Nikon D90 + Sigma 70-200mm/f2.8

Sain haasteen Lauralta, en haasta tähän ketään nimeltä vaan kaikki hevosvalokuvaajat. Jos koet olevan hengenheimolainen ja jaat kanssani hevostaiteen luomisen tuskaa, laita linkkiä bloogisi toteutettuun haasteeseen.

The award comes with rules. And they are:
1. Choose 5 of your favourite songs.
2. Give the award to 10 other blogs.

My current top 5 songs:

1. Jukka Poika - Älä tyri nyt

En yleensä tykkää jukka pojasta, mutta tämä kappale poikkeuksena vahvistaa säännön. Mielestäni näitä lyriikoita voi ymmärtää vain, jos tulet pieneltä paikkakunnalta, sillä silloin voit allekirjoittaa kaiken täysin.

2. Radical Face - Welcome Home

Nikonin mainoksissa soinut biisi, joka sopii kesäiltaan ja festaritunnelmaan. Myös talvella onnistuu hävittämään todellisuuden ympäriltäni. Huikee biisi.

3. Avenged Sevenfold - A Little Piece of Heaven

Maailman paras biisi siihen asti, kunnes katsoin musiikkivideon. Siitä huolimatta tähän biisin liittyy paljon hyviä muistoja, esimerkiksi Provinssirockin 2011 reissu ja Ladalla driftaukset T:n ennen joulua, kun minä puristin rystyset valkeina penkistä kiinni samalla kun T lauloi tämän biisin mukana Ladan ratissa.

4. Knife Party - Save the World (Swedish House Mafia)

wubwubwubwub... deadmau5, Skrillex, Knife Party, Nero ... mikä tahansa äskettäin luetelluista artisteista olisi oikeutettu listapaikkaan minun top5 -listalla because they can turn shit into gold. Tämä biisi on huigee, laittakaa videolaaduksi HD ja bassot täysille.

5. Five Finger Death Punch - Under and Over It

Hyvän kaverini treenibiisi puntteja nostellessa, jonka vuoksi olen joutunut kuulemaan sen niin usein että oikeastaan jo pidän siitä. Toimii loistavasti Ladalla ajaessa aamuruuhkassa, antaa kuulijalle kaikki voivan tunteen. Volat kaakkoot ja tämä biisi soimaan - räjäyttää varmasti ainakin tärykalvot.

New ink welcome to my skin

2012-02-19T18:09:00.004+02:00

Minut otetaan studiokuvauksiin parin viikon päästä! Tai ollakseni rehellinen myönnän, että tungin itseni mukaan, sillä olen jo pitkään halunnut itsestäni kunnollisen naamakuvan. Toimin samalla harjoittelukappaleena ystävälleni hänen opinnoissaan, joten tässä taitaa molemmat nyt hyötyä sopivalla tavalla. Ja syy miksi tahdon kuvattavaksi löytyy selästäni.

Ääriviivat tehtiin kuvioon noin kuukausi sitten, mutta koska aika loppui kesken väritys siirrettiin viime keskiviikoksi. Varasin tatuointiajan nopeasti ystäväni menetyksen jälkeen, muistoksi jota kannan mukanani loppuelämän ja suojaamaan selustaani. Pääskynen on vanha tatuointimalli jonka merkitys minulle on sanasta sanaan tämä: The swallow also represents love, care and affection towards family and friends, showing the loyalty of the person always returning to them. (Lähde: wikipedia) Myös väreillä on omat merkityksensä, kuten myös tekstillä.

Kun näin tatuoinnin valmiina peilin kautta, mieleni teki itkeä. Ei siksi, että se olisi ollut ruma tai epäonnistunut, tai siksi että sen tekeminen loppupuolella tuntui kuin olisi laitettu suolaa avohaavaan. Vaan siksi, että se oli täydellinen ja se oli juuri sitä mitä ajattelin ihooni tulevan. Kuten kaverini sanoi: "Tiesin, että siitä tulee hieno, mutta en tiennyt että siitä tulee noin hieno."

Pakko lopuksi mainita, että pahoittelen ettei parempia kuvia ole. Otin muutaman hassun kuvan itselaukaisimen avulla juuri kun poistin suojakelmut, jonka vuoksi tatuoinnin ympärillä näkyy kuivunutta verta. Kuvissa lintuni ei pääse oikeuksiinsa, sillä en jaksa panostaa kuviin, joissa napotan itse. Sad but true, toivotaan että Tuiren ottamisissa kuvissa parin viikon päästä näytän edustavammalta. :) Nyt kuvio saa pintaansa vähän väliä rasvaa, joten ei ole kovinkaan edustuksellinen - vielä.

Hyvää ystävänpäivää!

2012-02-14T17:33:00.003+02:00

Kuvassa kanssani paras ystäväni. Tänään on virallinen päivä hemmotella kaikki ihmis- ja eläinystävät piloille. Hauskaa ystävänpäivää kaikille! :)

Forever abiturient

2012-02-13T16:11:00.004+02:00

Nikon D200 + Sigma 70-300mm/f4-5.6G

Nämä kuvat on otettu vuoden 2010 Iisalmen lyseon abeista. Rooliasuissa ihmisiä oli hauska kuvata, mutta tuolloin ollut -25 asteen pakkanen hyydytti kameraa siinä missä kuvaajaa. Onneksi ensi torstaiksi on luvattu suhteellisen leutoa keliä, sillä silloin kannetaan minua lopullisesti (sormet ristiin) ulos lukiosta.

Omiin penkkareihini on siis enää muutama päivä! Tervetuloa tsekkaamaan Iisalmen Lyseolle tunnistatteko minua asussani - veikkaan että minua ei ihan helposti tunnista ;) Viikonloppuna askartelimme kavereiden kanssa pukuani tai oikeastaan kaverit askartelivat innoissaan, minä taisin toimia enemmän virallisena laadun tarkkailijana. Enää karkit puuttuvat, minkälaisia minun pitäisi teidän mielestänne hankkia?

Penkkareita enemmän odotan vielä ylihuomenna valmistuvaa tatuointiani, katsotaan kuinka hyvin muistan penkin painajaisten illalla väritettyä kuvaani rasvata...

Ps. Lisäsin tämän videon lohduttaakseni lähinnä itseäni parin viimeisen päivän lottorivien täytöstä. Dick Figures on hulvatonta ajanvietettä kaikille velvollisuuksia vältteleville abille, miksei myös muillekin.

Mistä kaikki alkoikaan

2012-02-08T13:13:00.008+02:00

Kuvan hevonen ei liity tapauksiin.
Kuvassa sh-o Etu-Virtuaali (i. Soviiri e. Etu-Siroke ei. Siruluonto)
Nikon D50 + Nikkor 55-200mm/f4-5.6G

Joskus elämä antaa, joskus elämä ottaa.
Tällä kertaa se otti sinut.

Yksi hienoimmista hevosista mitä tiesin siirtyi vihreämmille niityille laukkaamaan. Elämä käyttäytyy välistä arvaamattomasti meidän kaikkien kohdalla. Otan osaa ystäväni suruun ja muistelen lämmöllä persoonallista työkaveriani.

Tällaiset hetket muistuttavat minua, miksi aloitin valokuvaamaan. Elettiin 2000-luvun alkua, olisiko ollut talvi 2004-2005. Ratsastuskoulun tuntiponi kuoli ähkyn vuoksi äkillisesti jättäen jälkeensä monta kaipaavaa heppatyttöä, myös minut. Ilman ensimmäistäkään valokuvatodistetta yhdestä lempihevosistani harmistuin: kuvia oli muiden ottamina tarjolla, mutta ne eivät merkinneet minulle mitään, sillä en ollut elänyt niissä hetkissä ikuistamassa tilannetta. Eppar -ponin kuoleman jälkeen aloin kuljettamaan kameraa tallilla ja kuvaamaan hevosia joka välissä, kun tilaisuus oli.

Aluksi kuvasin vain lempihevosiani, lähinnä tuntikäytössä pyörineitä hevosia. Pikkuhiljaa siirryin kuvaamaan kyseisellä tallilla olleita yksityishevosia aluksi tarhaillessaan, lopulta myös kilpaillessaan. Oma estekammoni kehkeytyi nuihin aikoihin, jonka vuoksi olin tyytyväinen osaani kuvaajana. Alkuaikoina kuvasin vain tietyt ratsukot, mutta mukana oli jo silloin muutamia itseäni kiinnostavia ratsukoita. Lopulta huomasin kuvaavani jokaisen kilpailupäivänä starttaavan ratsukon: olin aamulla ensimmäisenä paikalla ja illalla viimeisenä.

Koko harrastukseni on siis kasvanut sen puitteissa, että olen halunnut pitää muistot ikuisina. Valokuvat ovat pitkäaikaisia muistoja, jonka vuoksi niistä pidän. En ole koskaan pyrkinyt luomaan uskomattomia taideilluusioita, vaan olen halunnut pitäytyä dokumentaarisissa valokuvissa. Suurimpia aarteitani elämässä ovat valokuvat eletystä ilon hetkistä muistuttamassa onnesta ja yhteisistä muistoista. Surun hetkillä tavallisistakin valokuvista tulee mittaamattoman arvokkaita, ainakin itselleni.

Hyrr, pakkasta

2012-02-03T16:07:00.003+02:00

til-t Jyrkilän Viola (suku tuntematon)

eestinp-r Ants (i. Ando e. Tromba ei. Topper)

torinh.rist-r Leps (suku tuntematon)

Nämä kuvat on otettu miltei kaksi vuotta sitten mainoskäyttöön paikalliselle ratsastuskoululle. Hevosilla ja ratsastajilla oli hauskaa, myös minulla kun sain ikuistaa näin ainutkertaista hankilaukkasessioita. Kaikki kuvat on otettu Nikon D200 + Sigma 70-300mm/f4-5.6 yhdistelmällä.

Minut on alustavasti varattu tilauskuvaukseen huomiseksi, mutta katsotaan toteutuuko se ydintalven vuoksi. Itse pidän talvesta ja nautin inhimillisistä pakkasista, mutta tämä ydintalvi käy jo hieman raskaaksi. Koittakaa tareta ja kun ensi viikolla täällä idässä lauhtuu pitäkää hauskaa hangessa hevostenne kanssa tai ilman. :)

Vastapainoa HUPS -kuville

2012-01-27T17:13:00.004+02:00

Sain taannoin toiminnastani aikaan vihaisen keskustelun hevosihmisten vihreillä sivuilla. On vastuutonta ja täysin törkeää julkaista epäonnistumiskuvia ratsukoista. Seurasin aluksi keskustelua vierestä, kunnes kommentoin: "Olisitko ystävällinen ja laittaisit minulle sähköpostiini / kuvaan kommentilla, minkä kuvista tahdot poistettavan niin poistan sen näkyviltä." En koskaan saanut viestilleni vastausta.

Onhan se toki epäreilua, että ihmiset internetin äärellä saavat nauraa juuri sinulle, jos olet epäonnistunut suorituksessani ja olen sen ikuistanut ja jakanut. Olen monesti miettinyt onko toiminnassani järkeä, sillä se pahoittaa ihmisten mieliä mutta samalla silti moni on halukas tilaamaan omia kuviaan, missä asiat eivät menneet ihan putkeen. Niin tilaisin minäkin, jos minulla olisi sellaisia kuvia...

Joten tässä teille 200 lukijan erikoispostauksena: Hups -kuvia allekirjoittaneesta. Kuviin tai kuvien alle on merkitty kuvan ottaja.

:--)

Vuodesta 2012

2012-01-20T15:24:00.006+02:00

suomenhevostamma Piitu helmikuussa 2011
Nikon D90 + Sigma 70-200mm/f2.8

Kuvauskalenteri kuluvalle vuodelle elää jatkuvasti hetkessä ja alustava kalenteri julkaistaan helmikuun puolivälissä, jolloin päivämäärät alkavat tarkentua. Erikoisen tulevasta kuvauskalenterista tekee sen, että en katso enää pelkästään Itä-Suomen alueen kisoja, vaan olen loppukesästä alkaen katsonut hevoskilpailuita Hämeen alueelta.

Tulevaisuuden suunnitelmani ovat kuitenkin avonaiset ja alueen vaihto riippuu pitkälti siitä, pääsenkö opiskelemaan hakemaani alaa. Yhtä hyvin kotipaikkanani voi säilyä Iisalmi tai se voi muuttua Joensuuksi, Jyväskyläksi, Tampereeksi... jolloin luontevasti siirryn kuvaamaan näiden alueiden hevostapahtumia. Kuitenkin nyt kaikki, jotka ovat aikoneet tilata minua kotiin kuvaamaan ovat tarkkana: tuleva kevät/kesä ovat juuri NYT suunnittelun alla ja mikäli haluat saada minut ikuistamaan esimerkiksi hevosesi, koirasi, kissasi tai vaikka itsesi on aika toimia! Voit ottaa minuun yhteyttä sähköpostin minttu(at)aaveen.net kautta.

Hauskaa viikonloppua kaikille!

Lottovoitto!

2012-01-18T16:38:00.005+02:00

suomenhevosori Einomies
Nikon D50 + Sigma 70-300mm/f4-5.6

JesjesjesjesJES!!! Oon pitkästä aikaa iloinen. Miten minut saadaan iloiseksi? Yhtälöllä: Suomenhevos- ja lämminveriorien kantakirjaustilaisuus + valokuvaus + muuttunut ajankohta = En ole ylioppilaskokeessa sinä päivänä, joten pääsen kuvaamaan!

Kyseinen tapahtuma on ollut joka vuotinen perinteeni jo viiden vuoden ajan, joten olisi ollut sääli rikkoa kaava jonkin niinkin vähäpätöisen syyn vuoksi, kuin ylioppilaskokeiden. Nyt kuitenkin pääsen kuvaamaan, joten riemu on katossa asti.

Toki matkassa on muuttujia mukana, sillä olenpa useampana vuonna seisonut -15 asteen pakkasessa tai vastaavasti +2 asteen sateessa. Viime vuosina myöskin kuvauspaikka on hieman muuttunut, mutta ainakin (ratsu)suomenhevoset pitää käydä omin silmin katsomassa ja kuvaamassa.

Vasemmalla suomenhevosori Veeran Taaveri
Nikon D50 + Sigma 70-300mm/f4-5.6

Oikealla lämminveriori Sherman
Nikon D90 + Sigma 70-200mm/f2.8

Kysymyksiin vastaukset

2012-01-14T22:01:00.005+02:00

Huh huh, kysymyksiä oli paljon - kiitos kaikille! Ihan kaikkiin en vastannut, sillä kaikki asiat eivät kuulu interwebsiin, sorry guys. Annan mainetta ja kunniaa sille, joka jaksaa lukea tämän vastauspostaushirviön loppuun. Yrittäessäni etsiä kuvia tähän postaukseen vaivuin epätoivoon ja käytin muiden ottamia kuvia, mukana myös muutamia omia. HYI MINUA TAAS. Valitsin kuitenkin kuvia päämääränäni kertoa teille sanattomasti niistä asioista jotka kiinnostavat minua, ovat minulle yksi osa elämääni tai jotka kuuluvat lempiasioihini.

v. 2010

Horoskooppisi? Oinas
Minkä ikäinen olet? 18
Milloin sulla on synttärit? 30.3.
Missä päin Suomea asut? Iisalmessa (ks. Pohjois-Savo, Itä-Suomi)

Siviilisäätysi? Sinkku (forever alone)
Onko sinulla poikaystävää? ei.
Oletko tällä hetkellä ihastunut? en ole, ihastun harvoin.
Onko joku särkenyt sydämesi? ei

Onko sinulla sisaruksia? Minulla on isosisko, joka asuu toisella paikkakunnalla ja bloggaa myös.
Montako sisarusta sinulla on? yksi

weheartit

Unelma-ammatti? Historianopettaja
Mitä koulua käyt (jos opiskelet?) Viimeisiä viikkoja lukiossa viedään, eli toivottavasti olen kevään 2012 ylioppilas.
Mikä on sun tulevaisuuden haaveammatti? historianopettaja
Voisitko työskennellä opettajana? mielelläni, mutta vain ja ainoastaan aineenopettajana. Luokanopettajana (tai lasten kasvattajana) oleminen ei ole minun juttuni.
Tekisitkö valokuvausta työksesi? en haluaisi, sillä epäilen etteivät taitoni ja näkemykseni riitä ammattitasolle.

Onko sinulla roolimalleja? ei, itsenäiset ihmiset ovat silti ihailtavia.
Millainen olet omasta mielestäsi luonteeltasi? huumorintajuinen, nauravainen, leppoisa, rento
Minkälaisen tatuoinnin olet hankkimassa? otan tatuoinnin ystäväni muistolle. Kuvaa tulee sitten, kun se on hakattuna ihooni mutta se symbolisoi rakkautta, huolenpitoa ja kiintymystä, sekä lojaaliutta. Tunnettu old school tatuointimalli. :--)
Onko sinulla lemmikeitä? Jos ei haluaisitko? minulla on 14-vuotias maatiaiskissa nimeltään Tahvo
Mikä on erikoisin tapasi? hmmm. Teen monia asioita itselleni helpolla tavalla, joita muut eivät voi ymmärtää.
Millainen asunto sinulla on? Asun toistaiseksi vanhempieni kanssa esikaupunkialueella omakotitalossa.
Missä tykkäät olla rauhassa? Töissä. Seura on aina mukavaa ja kaksistaan hommat hoituu nopeasti. Ollessani yksin vuorossa en kaipaa mitään ylimääräistä häsläystä, muuten tuntuu että rytmini menee ihan sekaisin ja työpäivä venähtää nopeasti.

weheartit

Mistä nautit? hiljaisuudesta, ystävien seurasta, elämän hyvistä hetkistä
Mitä teet vapaa-ajalla? turrutan mieltäni tietokoneen ja television äärellä, valokuvaan, ratsastan, chillaan kavereiden kanssa ja ajan lenkkiä Larsallani.
Syötkö salaattia? yleensä en.
Oletko väkivaltainen? en
Mistä olet riippuvainen? (aamu)kahvista, tietokoneesta ja puhelimesta.
Shoppailetko paljon? en, minua on vaikea saada ostamaan itselleni mitään. Hevoselle sitten voikin kaikkea kivaa ostella…
Liikutko paljon? Kotona ollessani en. Minulla on fyysisesti raskas työ, enkä yleensä työpäivän jälkeen jaksa tehdä muuta kuin maata sohvalla selälläni.
Oletko sammunut julkiselle paikalle? en (muistaakseni… :D)
Mitä teet vapaa-ajalla harrastusten lisäksi? kahvittelen kavereitten kanssa ja seuraan yli-innokkaasti tiettyjä TV-sarjoja.

Kuinka pitkä olet? 170cm
Kuinka pitkä haluaisit olla? pituuteni on jees, leveyteni voisi olla puolestani vähän vähemmän.
Oletko satuttanut itseäsi toisen ihmisen takia? en, tietysti olen joskus pahoittani mieleni jos olen riidellyt ystävieni kanssa.
Milloin olit sairaana viimeksi? syksyllä ääneni hävisi muutamaksi päiväksi kokonaan.
Minkälaista ihmistä pidät vajaana? En ketään, jokainen on omanlaisensa persoona.
Masentaako? ei
Oletko rauhallinen? riippuu seurueesta. Minä en ole se joka keksii tyhmiä juttuja mutta olen se, joka niitä innoissaan toteuttaa.
Kengännumerosi? 41-44. Riippuu kuinka kapea kenkä on.
Mitä pelkäät? läheisten menettämistä, neuloja, hammaslääkäriä ja kipua (erityisesti hammassärkyä).

weheartit
kuka tunnistaa yhden lempileffoistani?

Lempikoirarotu? en tiedä koirista mitään, mutta tapaamani suomenlapinkoirat ovat olleet ystävällisiä sieluja.
Lempijuoma? vesi ja olut
Lempiruoka? darramättö, mutta parasta on kuitenkin oikein tehdyt medium-pihvit punaviinin kanssa.
Lempiurheilu (muu kuin ratsastus)? haha, ei mikään. Auto- ja motourheilu ovat mielenkiintoisia seurata, mutta itse harrastamana laskettelu on toisella sijalla ratsastuksen jälkeen.
Lempipaikka? oma sänky
Lempilaukku? siskoni antama Urho Kekkoslaukku on cool! Tykkään myös koululaukkunani olevasta Mika Piiraisen suunnittelemasta Merimieslaukusta. Laukkuja voi ostaa Marimekon myymälöistä.
Lempitavara? puhelin
Lempikukkasi? en osaa arvostaa kukkia, mutta luonnonkukat (ohdake, kielo, horsma…) ovat mielestäni kauneimpia.
Lempiastia (esim tietty kahvikuppi) ? Ladamies ei sääliä kaipaa –kahvikuppi.
Lempi-ihminen (esim äiti/kaveri tms) ? oon aina hilpeä ystäväni ”naapurin jämäkän pojan seurassa”, sekä isäni on korkealla top10 -listallani. Mielestäni on kuitenkin väärin laittaa ihmiset tärkeysjärjestykseen.
Lempiväri? musta, harmaa, khakin vihreä, turkoosi
Lempihousut? Ikivanhat ja kulahtaneet Umbron -verkkarit! Olleet aktiivisessa käytössä viimeiset kuusi vuotta, väri kulahtanut mustasta jo tumman viininpunaiseksi, mutta silti ovat parhaimmat housut ikinä.
Lempijuhlasi? klara vappen, krana vatten.
Lempikarkkisi? olen liian perso suklaalle… voisin joka päivä syödä vain suklaata elääkseni.
Lempihevosrotusi? pohjoisruotsin-, suomen- ja torinhevonen, sekä isot tupsujalat, esim. shire.

weheartit

Kuvaatko koskaan videoita? en ole koskaan kuvannut videoita, tallentanut vain ystävieni kilpailusuorituksia. Olisi hauska kokeilla joskus, muttei minulla ole tarvittavaa ohjelmaa videon muokkaamiseksi.
Miksi kuvaat? Kiehtooko kuvaaminen taiteenlajina vai haluatko tallentaa hetkiä? Valokuvaan dokumentoidakseni tilanteita, ihmisiä, asioita, eläimiä. Minulla on kokoelma kuvia albumissa kantakirjatuista suomenhevosista sukutietoineen ja toivon että muutaman vuosisadan päästä ne ovat arvossaan.
Kannatko järkkää paljon mukana? En, sillä mielestäni sitä on ikävä kuljettaa huvikseen mukana sen painon vuoksi.
Sotaisa kysymys: Miksi Nikon eikä esim. Canon<3?:D jaa-a, mitähän tähän osaisi sanoa. Ensimmäinen kamerani oli Nikon, jonka jälkeen tuntui luontevalta jatkaa saman merkin kanssa, kun olin hankkinut jo paljon objektiiveja, akkuja yms. Kun rungon vaihtaminen oli ajankohtaista en edes ajatellut hankkivani Canonin runkoa.
Paras ikinä ottamasi kuva?
Unelma kuvauspaikka? perinteinen suomalainen maisema kesäpäivänä vaaran laella ja takana kimmeltää järvi. Kuvassa mieluiten liinakko suomenhevonen pitkän valkean hulmuharjan kanssa. Tietysti olisi mielenkiintoista kuvata ulkomailla, varsinkin Keski-Euroopan hevosmaissa tiloilla.
Kuvaatko paljon ihmisiä? en, sillä kukaan ei koskaan tahdo kuviini… Miksiköhän?
Jos raha ei olisi este, minkä objektiivin ostaisit kameraasi? Ostaisin Nikkor 70-200mm/f2.8.
Milloin aloit pyytää maksua kuvistasi ja mistä idea lähti? Huomasin, kuinka paljon rahaa kuluu kilpailuissa käymiseen ja minimaalisen korvauksen pyytäminen helpottaa edes vähän harrastusmahdollisuuttani.
Mitä asioita/esineitä kuvaat mieluiten? mieluiten kuvaan hienoja hevosia kauniita taustoja vasten
Kuinka paljon käytät aikaa valokuvausharrastukseen? PALJON! joka hetki elämässäni se on läsnä, kun vastailen sähköpostiin, käsittelen kuvia, pidän tätä blogia, käyn kuvaamassa, nimeän kuvia… Lista on loputon.
Muokkaatko kuvia koneella? kyllä. Pyrin kuitenkin kuvaamaan siten, että tunteja vielä korjaaminen olisi mahdollisimman pientä. Hevoskuvissa yleensä korjaan värimaailmaa ja terävyyttä, mutta joskus poistan myös häiritseviä tekijöitä kuvista pois.
Miten valokuvausvälineitä huolletaan? en ole oikea ihminen vastaamaan tähän kysymykseen :D pyyhin objektiivin mikrokuituliinalla aina kun muistan ja säilytän kameraani laukussa sisätiloissa.
Paljonko oletk äyttänyt rahaa valokuvaukseen? Aivan liikaa. Valehtelenkohan paljon / kaunistelenkohan asiaa jos sanoisin että 5000€ kalustoon ja bensoihin koko ajalta mennyt vähintään sama määrä rahaa.

Käytkö ratsastustunneilla? kyllä käyn, olen käynyt viimeiset 9 vuotta kerran viikossa paikallisessa ratsastuskoulussa
Kallein ratsastusvarusteesi? ratsastuskengät ja chapsit. Olisiko ne maksaneet yhteensä noin 300€?
Millainen on unelmahevosesi? Iso ja leppoisa, jolla kuitenkin on suorituskykyä. En pidä hevosista joihin en voi luottaa vaan joudun jatkuvasti tarkkailemaan olenko ottamassa osumaa kaviosta tai hampaat kiinni hihaan.
Ratsastus vs. valokuvaus? Ratsastus, sillä siinä olevani vielä kehittyvä. Valokuvaamisessa kehittymiseni on hieman tasaantumassa.
Onko sinulla oma hevonen/hoitohevonen/vuokrahevonen? Minulla on vuokrahevosena idänihmehevonen, lempinimeltään Muumi tai Mammutti. Uljas musta, jonka kanssa ratsastaminen on kivaa, mutta käsitteleminen aiheuttaa minulle välistä harmaita hiuksia. Kiva hevonen loppujenlopuksi, jonka kanssa on hauskaa harrastaa.
Missä ja milloin aloitit ratsastuksen? Aloin ratsastamaan 90-luvun lopulla / 2000-luvun alussa naapurini suomehevosella Jämällä, joka asui yksityishevosena tallilla, jossa ratsastan edelleen.
Harrastatko jotain muuta ratsastuksen ja valokuvauksen lisäksi? Ladalla ajamista ja kavereiden kanssa hassuttelua.
Voisitko työskennellä hevosalalla? teen viikonloppuisin tallityöntekijänduunia, mutta loppuelämääni en haluaisi alalla olla.
Pidätkö enemmän poneista vai hevosista? en ole koskaan ollut ponikokoinen, joten ne ovat jääneet minulle kovin kaukaisiksi. Uhoan kyllä useasti vaihtavani ratsastuksen ponivaljakkoon, mutta vielä näin ei ole käynyt… Mutta hevoset siis, varsinkin isot hevoset.
Minkä värisistä hevosista pidät? ruunikoista, (vaaleanpuna)rautiaista ja mustista. Tykkään iso merkkisistä hevosista, sillä ne ovat persoonallisia ja jäävät hyvin mieleen.
Mikä on suurin este jonka olet hypännyt? 115/120cm okseri pelonsekaisilla tunteilla. Taidoillani 100cm on jo iso pala purtavaksi. Minulla on myös hieman estekammoa, josta voit lukea lisää tästä.
Minkä tasoinen ratsastaja olet? Olen kilpaillut HeB / re 80cm. Olen treenannut helppo A:n asioita ja 90cm esteitä kotona.
Kuinka usein ratsastat? riippuu opiskelukiireistäni, mutta vähintään kolme kertaa viikossa.
Oletko ratsastanut paljon ex-ravureilla? Mitä mieltä olet niistä? Olen ratsastanut (ex-)ravureilla ja mielestäni ne ovat hevosia siinä missä muutkin. Itselleni en kuitenkaan ottaisi vaikeaa projektia, mutta jos hevonen on järkevä ja rauhallinen voisin projektin itselleni ottaa.

London Eye

Millainen tietokoneesi/kännykkäsi on? Tietokoneeni on tehdasvalmisteinen läppäri, Acerin kone, mutta mallia en muista. Puhelimeni on Huawei Ideos X5.
Millaisia kavereita sinulla on? Huippuja! Minulla on aina hauskaa jätkien kanssa ja saan päät kääntymään merimiesnaurulleni, koska jutut ovat aivan hulvattomia. Toki minulla on myös hauskaa tyttökavereitteni kanssa. Eniten näen kuitenkin hevospiireissä liikkuvia ystäviäni yhteisen harrastuksen kautta, kun osutaan samaan aikaan treenaamaan.
Teetkö videopostausta? Olen miettinyt 200 lukijan kunniaksi tehdä videopostauksen, katsotaan kuinka moni on lukenut tänne asti ja kertoo idean mistä minun pitäisi videopostaus tehdä. ;)
Erikoisin ruoka ja juoma joita olet syönyt/juonut? Thaimaassa tuli syötyä jotain sellaista ruokaa, etten edes tahtonut tietää mistä se on tehty. Erikoisin juoma on ehdottomasti K18 osastolla oleva Matkamiehen kuolema. Saan vieläkin inhon väristyksiä kun muistelen sitä KAMMOTTAVAA makua. Hyrr.
Aijotko esitellä ratsastustavaroitasi blogissa? en, sillä ne ovat niin peruskamaa etteivät esittelyä tarvitse.
Joulu vai juhannus, miksi? Juhannus, sillä joulunaika on perinteisesti mennyt aina vituiksi elämässäni syystä tai toisesta.
Kuka soitti viimeksi? Sisko kilautti kun tahtoi tietää jonkun ruokaohjeen.
Ketä kaipaat eniten? Edesmennyttä ystävääni.
Kuka saa aina iloiseksi sinut? ”Naapurin jämäkkä poika”, eli ystäväni Tiksu.
Kuka on fiksuin kaverisi? Hmm! En tiedä arvostaisinko tässä niitä, jotka ovat tasaisesti kirjoittaneet ylioppilastutkintoonsa L:n papereita vai niitä, jotka ovat nähneet niin paljon elämää, että ovat sitä kautta viisaita.
Minkäikäisiä kavereita sinulla on? n. 18-28 vuotiaita. Minulla ei ole oikein koskaan ollut itseäni reilusti nuorempia ystäviä.

weheartit

Käytkö paljon rannoilla? en, sillä ihoni ei kestä auringonvaloa ja palan äärettömän herkästi.
Tukahduttava kuumuus vai jäätävä kylmyys? jäätävä kylmyys, en pidä hikoilusta. (Siitä johtuu myös atleettinen vartaloni…)
Cokis vai pepsi? Coca-Cola Zero
Mitä maistat suussasi? Hammastahnan
Mitä söit/joit viimeksi? Join kahvia ja söin suklaata.
Lähin tavara (muu kuin tietokone)? Herätyskello
Milloin kävit viimeksi salilla? Liikunnanopettajan pakottamana viime syksynä. Jos erehdyn urheilemaan haluan urheilla ulkona, sisätilat ovat mielestäni ahdistavia.
Mitä jos olisitkin adoptoitu? Oh well. Sitten kai olisin. :D
Brunette vai blondi? Blondi, niin kuin minä.
Mitä mieltä olet yhdenillanjutuista? Toimii jos molemmat hakevat samaa.
Ketä halasit viimeksi? Kaveriani kirkossa hautajaisten jälkeen.
Ketä viimeksi suutelit? Niin kauan aikaa sitten / niin paljon pilaantunutta mehua juoneena, etten edes muista.
Voisitko himoita ystäväsi poikaystävää? En, kirjoittamaton sääntö jota noudatan.
Paras naispuollinen ystävä? Vuokrahevoseni omistaja ja ruuna Heikin omistaja.
Mikä on ihaninta jota sinulle on sanottu? ”Vitsit että oot hyvä tyyppi. Oispa kaikki sun kaltasia.”
Kenen ihmisen kanssa viimeksi nukuit? uutena vuotena jaoin sohvan ystäväni kanssa.
Onko sinulla parisänky? Ei, normaali 90cm leveä sänky.
Mitään pinkkejä vaatteita? Arctic Monkeys –bändipaita vuosien takaa.
Pieni vai iso? Oletettavasti puhutaan hevosista, eli sanon että iso hevonen. Eiku siis mitä.
Oletko kömpelö vai sulavaliikkeinen? Kömpelö, minulla on kaksi vasenta jalkaa ja olen huolimaton jättämään raajojani ovien väliin.
Kuinka paljon nettikavereita? Muutamia, joista on tullut sitten myös oikeassa elämässä kavereita.
Viime unesi? Viime viikkoina unta ystävästäni ja yhteisistä muistoista.
Oletko ollut pyjamabileissä? Joskus lapsuudessani olen saattanut ottaa osaa, mutta tarkkaa muistikuvaa ei ole.

weheartit

Oletko kokenut unihalvausta? Muistikuvieni mukaan en.
Kaunein asia? Ystävälliset silmät
Pyöräiletkö paljon? Ennen pyöräilin paljonkin, piikki- ja ajokortin jälkeen vähemmän.
Säästätkö, mihin? Yritän saada rahat säästymään tatuointiin vielä parin viikon ajan.
Minne haluaisit lomalle? New Yorkiin tai Kuubaan
miten kaverisi poismeno vaikuttaa elämääsi? miten suhtauduit asiaan? miten kuulit asiasta ja kuinka uskoit sen? Kuulin asiasta varsin viralliselta taholta, heräsin heidän tullessaan kertomaan asiat minulle. Sain varmasti shokkitilan kuultuani, pystyin kertomaan heille rauhallisesti vakaalla äänellä kaiken mitä he halusivat kuulla, mutta samalla oksetti, pyörrytti, vapisutti, itketti ja ajatukset vetivät villiä rundia ympäri päätä. En ollut uskoa heitä, luulin sitä kaikkea julmaksi pilaksi. Pian kuitenkin ymmärsin, etteivät kahdet niin vakavat kasvot vitsaile tällaisesta asiasta. Heidän lähdettyään romahdin ja itkin kuin vesiputous koko illan, mieleni teki huutaa ääneen ja halusin soittaa ystävälleni missä hän on, miksi minulle tultiin kertomaan että olisit kuollut. Hautajaisten jälkeen arjen sietokyky ja toiminta on helpottunut, mutta silti arvet mielessäni ovat vielä avonaiset odottaen umpeutumista. Menetin sen ystäväni, jolle pystyin soittamaan vaikka keskellä yötä: ”on tylsää, lähdetäänkö kahville?” ja jonka seurassa viihdyin loputtomiin asti, pystyen olemaan juuri se kuka olenkin, joten hänen paikkaansa on kenenkään vaikea korvata.
Kuinka paljon kiinnität huomiota ulkonäköösi (meikkaatko ja laitatko hiuksia paljon?) arkimeikkini on tehty 5min sisällä, hiuksiin uhraan enemmän aikaa jos innostusta löytyy. Monesti vetäisen vaan pipon päähän koko päiväksi. Yritän valita itseäni miellyttävät ja mukavat vaatteet, eli turhan usein hiihdän koulussakin rennoissa ja löysissä housuissa huppari päällä sekä pipo päässä.
Käytkö ht.netissä paljon? Mainostan blogejani ja seuraan valokuvauskeskustelua aktiivisesti.
Oletko käynyt ulkomailla? Olen käynyt useissa eri maissa, sydämeni on jäänyt Lontooseen.
Mitä ottaisit mukaan autiolle saarelle? ystäviä, rommia ja iloista mieltä.

On muuten aika tekopyhä olo: pidän olevinaan valokuvausblogia ja silti suvereenisti käytän kuvia jotka on muiden ottamia. Ja nämä kaikki oli vielä hirveän synkkiäkin. Oh well...

Mistä te haluatte lukea?

2012-01-12T22:07:00.003+02:00

Yllätyin positiivisesti kun katsoin lukijamäärää, teitä on jo ihan valtavasti! ISO KIITOS KAIKILLE. Koska haluan olla mukava, reilu ja kiva kaikille sekä ottaa lukijat huomioon, annan teille vapauden päättää mistä te haluatte lukea, kun maaginen 200 lukijanraja menee rikki. Se voi liittyä hevosiin, valokuvaukseen, voin yrittää räpeltää videota, ottaa teidän määrittelemän haasteen vastaan... You name it.

Pahoittelen muuten kelvotonta kuvaa postauksessa, minun pitäisi olla miettimässä himmeästi ruotsin vanhoja ylioppilastehtäviä, mutta nyt ei vaan koulujutut inspiroi. Kysymyspostauksen vastaukset tulevat viikonlopun aikana, sain niin paljon kysymyksiä (kiitos niistäkin), että en aivan yhdessä illassa saanut aikaan järkeviä vastauksia kaikkiin. :)

Viime vuodesta

2012-01-10T22:26:00.008+02:00

RIP Paras ystävä
29.7.1985 - 8.1.2011

Vuosi 2011 meni hirveän nopeasti, koin elämäni parhaita ja pahimpia hetkiäni tähän astisen elämäni paskimpana vuotena. Vuosi 2011 vaihtui sekavissa merkeissä, olin tekemässä muuttoa vanhan tammani kanssa uuteen kotiin, kun kohtalo puuttui peliin toisin ja jouduin hyvästelemään lopullisesti rakkaimman ystäväni loppiaisena 2011.

Murren koko elopaino oli kultaa, ja sillä oli suuri sydän sekä maailman ystävällisimmät silmät. Yhteisten vuosien aikana kerkesimme tehdä kaiken mitä kuvitella voi ja olin kiintynyt parhaaseen ystävääni syvästi. Se kuunteli tarkkaavaisesti iloni ja suruni monen vuoden ajan ja opin tuntemaan ystäväni paremmin kuin itseni. Kaipaan vieläkin tammaa, sillä oli kaikki ne piirteet mitkä hyvältä hevoselta voi toivoa.

Luulin, että tammani hyvästeleminen oli raskainta mitä minulle voisi sattua, sillä tunsin menettäneeni paljon enemmän kuin vain hevosen. Elämästä tuntui puuttuvan iso kokonaisuus, ison kylmäverisen täyttämä osio. Kuitenkin loppuvuodesta 2011 sain tuntea uudestaan kaiken tuon surun ja murheen, mutta tuhat kertaa rankempana menettäessäni yhden parhaimmista ihmisystävistäni.

Joulukuun lopussa maailmani heitti kärrynpyörän ympäri, kun kuulin tiedon ystäväni menehtymisestä. Tapaus on vielä itselleni tuore, tajuntaani asti ei ole kerennyt tieto, kuinka tämä kaikki on ikuista, enkä tule enää koskaan nauramaan mahaani kipeäksi hänen jutuilleen tai pelkäämään henkeni puolesta ystäväni innoissaan rällätessä autollani. Vain hetkeä ennen kaikkea surua ja ikävää sain nauraa hänen seurassaan, heittää huonoa läppää ja viettää elämäni parhaita hetkiä. Vaikken usko yliluonnolliseen tai tuonpuolleiseen, uskon että saan vielä joskus nauraa sydämeni pohjasta hänen seurassaan. Onneksi minulla on kasa hyviä muistoja, joiden kanssa jaksan yli vaikeimpien aikojen. Ikävä on silti ikuisesti läsnä ja kaipaus yhteisiin hetkiin loputonta.

KYSY! KYSY! KYSY!

2012-01-04T22:01:00.005+02:00

weheartit

Hyi minua. Olen pitänyt blogejani nyt yli vuoden ja ensimmäistä kertaa sorrun netistä kahmittuun kuvaan. Hyi hyi. En voi syyttää nyt muita kuin itseäni, sillä en ole saanut valokuvattua mitään enkä jaksa kaivaa vanhoja kuvia esiin. Sitä paitsi, tämä aihe on tällä hetkellä ajankohtainen elämässäni... :)

Otan pehmeän pudotuksen todellisuuteen viime viikoista ja jatkan blogissani kysymyspostauksella. Kerran aikaisemmin olen tämän toteuttanut (n. 100 lukijaa sitten). Kysy mistä ikinä haluat: mitään ei ole rajana. Aikaa laittaa kysymyksiä on viikko, eli 11.1.2012 asti. Yllättäkää minut iloisesti ja kyselkää paljon.

Elon raskaita päiviä

2011-12-26T23:49:00.006+02:00

Blogi jää tauolle, jatketaan kun elämä voittaa.

Sain tänään kuulla, että hyvä ystäväni on kuollut. En voi uskoa tätä todeksi, suru on valtavaa ja koskettanut monia ystäviäni. Ikävä on loputonta, muistot kultaa. Kaipausta ei voi sanoin kuvailla.

Love ya bro, you are always in my mind.
Toivottavasti vielä nähdään.
T ♥

Joulukalenteri 2011: Voi...

2011-12-21T16:47:00.005+02:00

Voihan rumatsanat sentään, nettiyhteys on kovin hutera ja toimii jos on toimiakseen vain muutaman hetken päivässä. Siispä joulukalenterin julkaiseminen on siirtynyt pakollisiin sähköpostien vastaamiseen, asioiden hoitoon ja erittäin pakolliseen sosiaalisessa mediassa roikkumiseen puhelimella.

Yritetään kuitenkin saada jouluaattona luukku auki, sillä odotan itsekin innolla sen päivän luukkua. Viime päivinä olen kaikesta huolimatta ollut superiloinen, elo on ollut suorastaan ruusuilla ja amarylliksillä tanssimista. Myös kuvani ovat saaneet positiivista huomiota, sillä kuviani on julkaistu / julkaistaan mm. Suomen Connemarayhdistyksen seinäkalenterissa vuodelle 2012, suuren itäsuomalaisessa ratsastusseuran internetsivustolla ja isossa levikissä olevassa mainoksessa / tiedotteessa.

Enää kolme päivää mentävänä ennen joulua, muistakaahan olla kiltisti!

Joulukalenteri 2011: Luukku 15

2011-12-15T17:37:00.004+02:00

Photography by aaveen.net'in joulukalenteri on vastaava: jokaisena päivänä jouluaattoon asti julkaisen kahdesta eri muokatusta haasteesta kuvan (/kuvia) ja yhden biisin soittolistaltani. Nämä päivittäisen haasteet elävät koko ajan ja niitä voidaan muokata lukijoiden toiveiden mukaan.

Luukku 15
Valinnainen kuva

Maistiaisia jouluaaton luukusta... ;)
Uunituore kuva, eilen lauottu muistille ja tänään esille teille.

Kappale, jonka kuulet usein radiosta

The Crash - Sugared

Vaikka kappale on vuodelta 1999 on se soinut ilahduttavan usein kuuntelemiltani asemilta tänä syksynä. Ikävä kyllä tästä on Samuli Eedelman ja Jippu tehneet koverin, jossa biisin tunnelma muuttuu mielestäni epäedulliseksi. Alkuperäinen potkii sitä aika vahvasti takaliistoon.

Joulukalenteri 2011: Luukku 14

2011-12-14T17:35:00.000+02:00

Kelvottoman huono blogin pitäjä paikkailee viime viikonlopun ja alkuviikon laiskuutta, pahoitteluni.... :)

Luukku 14
Hetki

En ole tyytyväinen jälkikäsittelyyn, mutta parempi tämäkin on kuin alkuperäinen kuva, josta tausta oli palanut kokonaan puhki.
Nikon D200 + Sigma 70-300mm

Vuosien varrella on sattunut ja tapahtunut. Olen nähnyt useita vaarallisia tilanteita kilpailusuorituksessa kiellon, ratsastajan tasapainon menetyksen tms. vuoksi. Olisi tehopyhää väittää, etten olisi koskaan aiheuttanut ensimmäistäkään kieltoa, mutta silloin valehtelisin. En kuitenkaan valehtele sanoessani, etten koskaan tahallisesti ole aiheuttanut kenellekään "tilannetta".

Alkuvuosina tungin itseäni ehkä hieman huonoihin paikkoihin kuvaamaan, olin hevosille yllättävissä paikoissa ja vasta kokemuksen kartuttua osasin valita paikkaani siten, että ratsukko näki minut lähestyessään estettä tai josta en häirinnyt koulusuoritusta lainkaan. Kokemuksen karttuessa olen kuitenkin ruennut ajattelemaan selkämmin helposti pelottavien paikkojen sijaintia ja pyrkinyt välttelemään niitä.

Silti kuitenkin aina välistä huomaan, kuinka hevonen tsekkaa suuntaani. Ei välttämättä juuri minua, sillä olen kuitenkin yleisömassassa, mutta jotenkin tuntuu että välistä hevonen tuijottaisi juuri minua kaikista ihmisistä. Nuo hetket ovat pelottavia, sillä en toiminnallani aiheuttaa kellekään mielipahaa, jota esimerkiksi kielto voisi tuoda. Tärkeintä on kuitenkin muistaa pitää tilanne kaikille mahdollisimman samana - siksi aina kuvaan luokan alusta loppuun suunnilleen samassa kohdassa. :)

Kappale, josta pidit ennen, mutta inhoat nyt

Muse - Supermassive Black Hole (live)

Inho ja viha ovat voimakkaita sanoja, mutta tämä biisi ei enää herätä samaa fiilistä kuin muutama vuosi takaperin. Bändit kehittyvät olinaikanaan aina johonkin suuntaan, suurin osa konkareista pyrkii uusiutumaan, jolloin tyyli voi muuttua. Minä rakastan vanhaa Musea, mutten pidä kaupallistuneesta Musesta. Perun aiemmat sanani yllä, tämä versio biisistä on jotain... sanoinkuvaamatonta. Muse on livebändinä yksi maailmanparhaita, joten miksi kieltämään totuutta: minttu <3 muse.

Joulukalenteri 2011: Luukku 13

2011-12-13T14:55:00.002+02:00

Kelvottoman huono blogin pitäjä paikkailee viime viikonlopun ja alkuviikon laiskuutta, pahoitteluni.... :)

Luukku 13
Kun olin pieni

Kuva vuodelta 2007, ihana kesäpäivä, jolloin minä ja ystäväni Murre kävimme uimassa.
Kuvan on ottanut siskoni vanhaan (filmi)järjestelmäkameraan.

Lapsena jouduin jokaiseen tarha-, luokka- ja synttärikuvaan äitini pakottamana pukeutumaan hirveään Marimekon mekkoon. Vihasin (ja vihaan edelleen) sydämeni pohjasta Marimekon Unikko kuosia. Minulla oli sitä mekoissa sinisenä ja punaisena, totta kai piti olla myös huivi samaa sävyä. Traumat olivat valmiit, sillä olisin halunnut pienenä(kin) käyttää tummia vaatteita. Mustat vaatteet kuulemma olivat poikia varten tai viittasivat saatananpalvontaan. Myös The Darkness soitti saatanallista musiikkia, jonka vuoksi mini-Minttu ei voinut päästä Ilosaarirockiin vuonna 2006.

Festareita olen kuitenkin kolunnut vuodesta 2007 asti, eli täydet neljä festarikesää. Sinä aikana olen nähnyt kaikki käymiset arvoiset festivaalit: Provinssirock (2009 & 2011), Ruisrock (2009) ja Ilosaarirock (2007-2009, 2011). Ensi kesän kiinnityksiä on tullut julki mm. Provinssiin, kuinka moni on innoissaan menossa katsomaan Nightwishiä tai Slayeriä? Itse ehkä tsekkailen vielä vähän esiintyjiä tulevana keväänä, onko mahdollista saada rahoilleen ns. vastinetta. Ilosaarirock on kuitenkin pakollinen - kuten aina tähänkin asti.

Tämän päivän kuvassa en ole iältäni enää kovinkaan nuori, lyhyellä matikalla olen kuvassa 14-vuotias, mutta jotenkin jalat näyttivät silloin paljon kapoisemmilta kuin nykyään... :(

Kappale, josta kukaan ei uskoisi sinun pitävän

Eppu Normaali - Suomi-ilmiö

Ei mikään varsinainen sulka hatussani, mutta kertosäe on yllättävän tarttuva ja jää jumimaan päähän useiksi viikoiksi. Suomalainen musiikki ei ole muutamia poikkeuksia lukuunottamatta lähellä sydäntäni, eivätkä Eput valitettavasti ole poikkeus tässä kaavassa.

Joulukalenteri 2011: Luukku 12

2011-12-12T13:10:00.000+02:00

Kelvottoman huono blogin pitäjä paikkailee viime viikonlopun ja alkuviikon laiskuutta, pahoitteluni.... :)

Luukku 12
Talvikuva

Hassua, mitenkä vuosi sitten näytti aivan erilaiselta. Lunta oli paljon, pakkanen paukkui nurkissa ja sain miettiä tarkkaan millä vaatteilla tarkenisi ulkona. Tämä kuva on otettu tasan vuosi sitten puhelimellani kävellessäni kotiin. Päästessäni perille näytin aivan samalta, kuin nämä puut...

Tällä hetkellä katsellaan räntäsadetta ikkunastani, lämpötila on plussan puolella ja joka paikka täynnä loskaa. Hip hip hurray. Ehkä kuitenkin jouluksi saataisiin muutama aste pakkasta ja oikeaa lunta taivaalta, eikä märkää räntää.

Kappale, jonka pitämisestä tunnet syyllisyyttä

Lady Gaga -Judas

Sen enempää esittelemättä, my quilty pleasure.

Joulukalenteri 2011: Luukku 11

2011-12-11T11:44:00.000+02:00

Kelvottoman huono blogin pitäjä paikkailee viime viikonlopun ja alkuviikon laiskuutta, pahoitteluni.... :)

Luukku 11
Mitä löytyy kameralaukustasi

Muutaman lukijan toivoma luukku: mitä löytyy kameralaukustani.

Mukana kuvauksissa kulkee eniten musta reppu, sillä se jakaa painon tasaisesti selälle, kun taas olkalaukku kaivautuu syvälle hartiaan... Repun olen hankkinut käytettynä ja siinä on muutama kauneusvirhe, mutta minun käytössäni se on ollut erinomainen. Sininen laukku kulkee mukana lyhyemmillä reissuilla, varsinkin muutaman tunnin mittaisiin kuvausreissuihin.

Kuvasta puuttuvat muutamat varusteet, irtosalama, kaukolaukaisit, akut ja muistikortit. Tarkemman kalustolistauksen löydät täältä.

Kappale, suosikkiartistiltasi

The Capital - Sweet, Sweet

Monista suosikeista tänään uppoaa parhaiten helsinkiläinen The Capital Beat.
Letkeää menoa, suosittelen kaikille. :)

Joulukalenteri 2011: Luukku 10

2011-12-10T15:14:00.000+02:00

Luukku 10
Tämä tekee minut aina iloiseksi

Hups, oon taas myöhässä tämän luukun kanssa. Tästä luukusta löydätte ratsastusvideon minusta. :) Videon on kuvannut Viivi-Olivia, kiitos paljon! Videolla on yli vuoden takainen estesuoritukseni luokassa 70cm. Kilpakaverina minulla on tuntihevosena toimiva toriruuna Limbo, jonka kanssa olen hypännyt paljon muutama vuosi takaperin ja starttasin ensimmäistä kertaa 80cm luokassani.

Ennen suoritusta tällä radalla olin aivan kauhusta kankea, jäykkä kuin rautakanki ja verryttely oli todella hätäinen ja sekava. Radalla olin alussa todella kauhuissani, mutta huomasin että ratsastin napakasti, laukat vaihtuivat lennosta (mitä yleensä ei tapahdu) ja pysyn jotenkuten kyydissä. Ainut ongelma on oma asentoni, jännittyessä kantapäät nousevat, jalustin menee syvälle jalkaan ja jalkani heiluu, kun jännitän niin kovasti itseäni kiinni satulaan (tiedän että hetkittäin näytän olevan enemmän poikaystävän, kuin hevosen kyydissä). Väsyin nopeasti jännittäessäni radalla ja ohjasin ruunan vaan keskelle estettä ja istuin kyydissä. Lopulta olin niin väsynyt, etten jaksanut enää edes jännittää vaan ajattelin kokoajan "joko tämä loppuu?"

Ruunan rempula kuitenkin kyyditsi minut hienosti maaliin asti ja sijalle 4/10 tuloksella 0/0 39,96s. Mukaani lähti siis ruusuke ja hyvä mieli, että olin pystynyt kunnostautumaan hermojeni kanssa pitkällä radalla. :) Mitä mieltä olette radastani?

Kappale, jota kuunnellessa nukahdat

Ihana Calexico, joka onnistuu tuudittamaan meikäläisen unille ja samalla myös nauttimaan elämästä. Näin Calexicon livenä Ruisrockissa vuonna 2009 ja en malta odottaa, että näen bändin uudestaan. :)

Joulukalenteri 2011: Luukku 9

2011-12-09T23:59:00.003+02:00

Luukku 9
Päiväni kuvina

En saanut millään edustuskelpoisia kuvia tästä päivästä (mm. abipikkujoulut, kotona lahnailu...) joten kerron päivästäni heppakuvin. Olin melkein koko päivän ylläolevan kuvan kaltainen, mieleni teki katkoa kurkkuja ja rähjätä kaikille, sillä minut niin sanotusti feidattiin sellaisten ihmisten toimesta etten olisi uskonut. En suutu pienistä ystävilleni, mutta kun tunnen että minua kohdellaan väärin polttaa se kaiken diplomaattisuuteni nanosekunneissa olemattomiin. En myöskään haasta riitaa, mutta jos minua usutetaan voi toinen osapuoli olla varma, että vastassa on itse pääpiru. Olen myöskin pitkävihainen, kun suutun. 20 vuotta on hyvä alku.

Törmäsin kuitenkin yöelämässä hyvään ystävääni, jota en ollut nähnyt sitten heinäkuun. Juttelin vain hetken hänen kanssaan, mutta sain todella hyvän mielen, sillä hänkin oli ajatellut mitä minulle kuuluu. Jospa ensi näkeminen ei olisi vastaavasti ensi kesänä ja voisimme uusia festarireissumme.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Hyvät ystävät ovat kullanarvoisia ja tämän hetkinen fiilis on kuin alla olevassa kuvassa. Jos ikinä luet tätä ja tunnistat itsesi ystäväkseni josta kerroin: kiitos, että paransit mielialaani vain olemalla oma itsesi, eikä minun tarvinnut kiukuspäissäni lähteä hartiavoimin metsästä puita kaatamaan. :)

Kappale, jonka tahtiin voi tanssia

Jack Rabbit Slims Twist Contest - You Never Can Tell (Pulp Fiction)

Jos ette ole nähneet maailman parasta elokuvaa, Pulp Fictionia, tehkää asialle jotain. :)

Joulukalenteri 2011: Luukku 8

2011-12-08T19:02:00.004+02:00

Aivan hirrrrrveä hevoskuume!! Äitini ennusti ollessani viisivuotias, että "kyllä tuo vaihe vielä menee ohi". Olinkin pitkään (ehkä kuukauden) kolmannella luokalla, etteivät hepat kiinnostaneet mutta tässä sitä ollaan. Tahdon oman hevosen, eikä rakas Mammuttini riitä. Tahtoisin valita kauneimman kakun koristeen, joka sopii juuri minulle. En kuitenkaan väheksy vuokratammaani, se on ihana ja saan vaikuttaa sen elämään niin paljon että se tuntuu melkein omalta. En kuitenkaan halua hankkia hevosta, sillä lähden opiskelemaan elokuussa 2011, eikä opiskelijana ole vara elättää hevosta ja siinä sivussa itseään. Myös aika on vuorokaudessa rajallinen, mutta mikäli en kouluun pääse pitänee suunnitella tulevaisuutta vuoden verran eteenpäin eri tavalla.

Jotta viettäisin iltani mieluisasti kaivan teille nyt muutamia kuvia hevosista, jotka haluaisin ulkonäön perusteella omakseni asenteella "kaikkitännehetinyt".

Luukku 8
Suosikkikuvat (hevosista jotka haluaisin)

Jos minulla olisi varavalita hevosesta, jonka itselleni hankin se vastaisi alla olevia määreitäni rodulle. Yleisesti hevosissa arvostan rehellisyyttä ja yrittelijäisyyttä, sekä leppoisaa luonnetta. Ponin ei tarvitse olla pystyyn kuollut, mutta rento suhtautumistapa asioihin tulisi löytyä. Pituuteni puolesta tarvitsen hevosen, jonka jalat ovat jo suhteellisen pitkät ja säkäkorkeutta näin ollen tulisi olla ainakin 160cm.

Jos valitsen suoritushevosen haluan myös, että hevoselta löytyy lahjakkuutta ja mielenkiintoa työtään kohtaan. Kun haen ensihevostani haluan sen olevan mahdollisimman pitkälle koulutettu, mutta katselisin lähinnä hevosia joilla on kilpailutuloksia tai ainakin rahkeita HeA / re 100cm luokkiin. Tietysti projekteissa on omat haasteensa ja hyvät puolensa, mutta tahdon että ensihevoseni on valmis ja pystyy näin ollen viemään minua eteenpäin.

Puoliverinen

Omaa silmääni miellyttävät hieman raskaammat puoliveriset, jotka eivät välttämättä ole kapeita ja sporttisia joka kohdasta. Lempivärini puoliverisissä on ehdottomasti musta, mutta myös rautiaat ovat vakuuttavia. Lehmäponit (eli kirjavat) ovat joka lapsen unelma, myös minun, vaikken enää kovin lapsi olekaan. Valkoiset hevoset ovat puolestaan aina likaisennäköisiä. Isot merkit eivätkä herasilmät ole haitaksi, päinvastoin. Puoliverisen kanssa haluaisin kilpailla aluetasolla koulua ja esteitä, sekä harrastaa kotona monipuolisesti. Hepan alkuperällä ei niinkään ole väliä, oli se sitten ihmehevonen idästä tai sukupuu täysin selvitettynä Hollannista.

Suomenhevonen

Putet ovat minusta ihastuttavia luonteeltaan, en ole vielä koskaan nähnyt suokkia joka pissisi suoraan silmille tai olisi huumorintajuisuuttaan (tai v-mäisyyttään) inhottava. Monipuoliset mahdollisuudet harrastaa kiinnostavat ja usein suomenhevoset ovat pitkäikäisiä ja elinikäisiä ystäviä. Suomenhevosen kanssa haluaisin harrastaa seura- ja aluetasolla, sekä ajella kärryillä ja reellä. Tietysti minuun tekee vaikutuksen, jos hevonen seisoo uskoollisesti tukkireen edessä ja vetää auraa pellolla, mutta ihan kaikkea ei voi suomenhevoseltakaan vaatia. :)

Iso kylmäverinen

Halusin (ja haluan kyllä edelleen) ison kylmäverisen itselleni. Shire, clydesdale, ardenner, eestin raskas vetohevonen, pienempi pohjoisruotsinhevonen - kaikki käy! Menen aina ihan villiksi, kun seuraan Ruotsin hevosmarkkinoita, sillä siellä on myytävänä isoa ja pientä tupsujalkaa. Ennen kuin huomaankaan olen etsimässä tuojaa, laskemassa säästöjä, miettimässä tallipaikkaa... Tällä hetkellä olen kuitenkin huomannut haluavani myös kilpailla ja valmentautua aktiivisesti ystäväni kanssa, eikä isojen kylmäveristen jalat välttämättä kestä kovaa rasitusta. Sitten kun pihassani on talli, minulla on shiretammoja siitoskäytössä ja traktorina pohjoisruotsinhevonen.

Poni

En ole ponikokoinen mistään kohdasta, enkä ole ollut moneen vuoteen. Minusta kuitenkin vuonikset on supersöpöjä ja haluaisin ratsastaa joskus sellaisella. Hämärä muistikuva menneisyydestä on, että olen käynyt talutusratsastuksessa vuonohevosen selässä, mutta paremmin en ole rotuun tutustunut. Kilpailuja kuvanneena viihdyttävimpiä suorituksia antavat poniratsukot, sillä monen poni on omaperäinen persoona suorituksessaan. Mieleen jäävät parhaiten ratsukot, joiden suoritus menee vaikeuksien kautta voittoon, kun ratsukko puhaltaa yhteen hiileen pienistä erimielisyyksistä huolimatta. Joskus huonoina päivinä olen manannut ratsastamisen maanrakoon ja sanonut vaihtavani shetlanninponilla kärryajeluun. Katsotaan toteutuuko uhkaukseni koskaan.

Kappale jonka sanat osaat

Isoveli - Tanssi tai kuole

Minä en laula, muuta kuin autossa. Kanssa autoilijoiden harmiksi Ladassani on kovin olematon ääneneristys. Koittakaa kestää, en minä nyt niiiiin kovaa laula...

Joulukalenteri 2011: Luukku 7

2011-12-07T19:32:00.004+02:00

Luukku 7
Ennen julkaisematon kuva

Nikon D90 + Sigma 70-200mm/f2.8

Ajattelin postata hevoskuvat, jotka otin eilen ja tänään, mutten ollut tyytyväinen niihin joten niiden julkaisu jääkin sitten kysymysmerkin kanssa odottamaan tulevaisuutta. Julkaisen kuitenkin tänään yhden ottamani kuvan, toinen on otettu marraskuussa.

En tiedä koirista mitään, mutta mielestäni kuvassa on hyvin ystävälliset silmät. Rehellisesti jos puhutaan voin kertoa pelkääväni koiria, sillä muutama vuosi sitten lenkillä irti ollut koira hyökkäsi kimppuuni kävellessäni ohi - omistaja vaan seisoi tumput suorana suu auki. Näin ollen mielipiteeni koiria kohtaan on jollain asteella oikeutettu. Koirat eivät kuuntele minua ja minä yritän pitää ne vain pois luotani...

Olen aina ollut kissaihminen, sillä arvostan itsenäisyyttä, enkä ole otettu jos koira juoksee luokseni innoissaan tervehtimään. Tykkään silti muutamista ystävieni koirista, ne ovat rauhallisia ja hiljaisia, jotka piutpaut välittävät minun olemassaolostani. Koirapelostani johtuen en ole kuvannut paljoa koiria, pelkästään ystävieni haukkuja silloin tällöin toisinaan. Tässä kuitenkin tämän luukun kuvat, mitä olette mieltä? :)

Kappale joka muistuttaa sinua tietystä tapahtumasta

Madness - Baggy Trousers

Ilosaarirock 2011 oli huippu, koska näin huippujabändejä, mm. brittiläisen Madnessin. Laatubändi 80-luvulta, jonka tahtiin jorasi 40v tädit ja sedät, sekä Minttu 18v. :) Musiikkimakuni on laaja, voisi melkein sanoa että laidasta laitaan (muttei ihan kuitenkaan). Erityisen paljon pidän ska'sta ja onnekseni Madness veti skata keikalla koko sydämellään.

Joulukalenteri 2011: Luukku 6

2011-12-06T23:55:00.003+02:00

Hupsista keikkaa, unohtui postata eilen. Hätä ei kuitenkaan ole tämännäköinen vaan muutin aikakoodin tästä postauksesta eiliselle, jolloin sivu näyttää mielestäni siistimmältä. Vietin itsepäisyyspäivän rennosti hevoshommissa ja koulutehtäviä tehden... Kuitenkin ylimääräinen vapaapäivä sai viikon tuntumaan todella lyhyeltä! Viikonlopusta on tulossa luultavammin fiasko, mutta ehkä tämä blogi ei ole oikea paikka puida sitä. :)

Luukku 6
Teema "vihreä"

Kuvassa torinh-t Leegia
Nikon D90 + Sigma 70-200mm/f2.8

Kun kotikaupunkiini satoi ensilumi aloin muistelemaan kulunutta kesää. En ole kesäihminen aurinkoallergiani vuoksi, mutta pidän monista asioista kesässä. Viime kesän kohokohtia olivat festarit, sekä kesätyöt! Mulla oli huippua työseuraa, tykkäsin työstäni ja tykkään edelleen aina muutaman kerran kuukaudessa. ;)

Kuvassa on yksi karismaattisimmista työkavereista päästyään hyvin ansaittuun vapaaviikonlopun viettoon. Kuljetin kameraa paljon laitumelle vettä viedessä mukana ja paljon kuvia on nähtävillä TÄÄLLÄ.

Kappale, joka muistuttaa sinua jostakin paikasta

Pendulum - The Island Part 1 (Dawn)

Elokuussa 2010 olin ajamassa kevyt moottoripyörälläni kohti Ylivieskaa (kuvaamaan Match Showta), kun pipodiskoni soitti tämän kappaleen. Olin juuri suuren mäen päällä, josta tie laski alaspäin voimakkaasti peltoaukioiden väliin. Mäen päältä näki useiden kilometrien päähän aamuauringon värjäämää maisemaa. Tunne, joka tulee minulla moottoripyöräillessä on sanoinkuvaamattoman upea ja sen yhden hetken ajan tunsin olevani maailman huipulla.

Joulukalenteri 2011: Luukku 5

2011-12-05T16:50:00.009+02:00

Luukku 5
Vanha kuva

Tänään olisin voinut julkaista minun ottamani vanhan kuvan. Julkaisin kuitenkin viime viikolla postauksen, jossa olisi mukana myös vanhoja kuvia ja tuntuisi tyhmältä kaivaa sellaista materiaalia esiin, joka on jo nähty. Siispä löysin tämän helmen, noin vuosituhannen vaihteesta.

Kuvassa on Mini-Minttu, eli itse allekirjoittanut. Valokuvan on ottanut siskoni (hänen bloginsa), enkä kuollaksenikaan muista onko tämä otettu Kemiössä vai Hailuodossa, mutta luottaen hämärään muistikuvaani tämä on otettu ensin mainitussa paikassa.

Perheeni on ollut todella tärkeässä roolissa valokuvausharrastukseni alussa ja on edelleen. Isäni on kiinnostunut valokuvaamisesta ja kuvannut vuosikymmeniä sitten siirtäen kiinnostuksen kameroihin siskooni, jonka pakollisena mallina jouduin (korvausta vastaan toim.huom.) olemaan. Tuntui siis luontevalta alkaa kuvaamaan itsekin, kun kodistani löytyi kameroita joka puolelta. Digiaikana aloittaminen oli huomattavasti helpompaa, kuin filmiaikana. Olin vielä 2000-luvun alussakin nyrkillä tapettavan kokoinen, että vanhempani tekivät kenties fiksusti etteivät tyrkänneet heti omaa kameraa kouraan, vaan saadessani kameran käyttööni 2005 oli digikuvaus yleistynyt Suomessakin.

Ensimmäinen oma kamerani oli vanhempieni ostama ja myöhempiin hankintoihin he ovat enemmän tai vähemmän osallistuneet taloudellisesti. Sekä tietysti korvaamattomat kilometrit viedessä tytärtään kuvaamaan ympäri Pohjois-Savoa ja odottaen itse jääkylmässä autossa, että saisin tarpeekseni kuvaamisesta.

Kappale joka muistuttaa sinua jostakusta

YUP - Roswellin Kattilaan!

Viime postauksessa jeesustellessani, kuinka skeibamusiikkia suomalaiset yhtyeet tekevät tulipa mieleeni tämä yhtye. Yup on tehnyt helposti kuunneltavaa musiikkia tehden samalla niin uraa uurtavaa työtä muille suomalaisille yhtyeille, ettei sitä voisi enää näinä päivinä uskoa. Yhtyeen keulakuva on viisas mies, joka näyttäytyy minulle Kristuksen arvoisena. Entisessä terässään bändi ei enää ole, mutta 1990-luvun puolivälistä 2000-luvun alkuvuosiin pirun tiukka settiä tarjoileva yhtye! Onneksi laulajan sooloura sekä kirja- ja runoteokset ovat pitäneet minut sivistyksessä mukana.

Rakas sis on opettanut minulle musiikin kuuntelun jaloataitoa siitä lähtien, kun olen ollut saappaankokoinen. Kun naapurinkersat kuuntelivat Frööbelin palikoita minä salaa lainasin aina YUPn Yövieraat levyä, josta renkutin bändin hittibiisiä "Meitä odotellaan mullan alla" niin kovalla kuulokkeisiin, että se on tainnut vaikuttaa kuulokykyyni melkoisesti... Tähän hätään tuota biisiä en löytänyt, hö.

Joulukalenteri 2011: Luukku 4

2011-12-04T17:41:00.006+02:00

Luukku 3
Harrastus

Mikään näistä töistä ei ollut opettajan mieleen, jokaisessa oli parantamisen varaa
(ihmettelen kyllä edelleen miksi...). Tykkäsin piirtää kissoja jokaikiseen mahdolliseen paikkaan tai tehdä mustalla huumorilla olevia töitä. Näiden kuvien ottamiseen on käytetty vanhaa puhelintani, joten laadukkuus on tästä postauksesta kaukana, kun mukana on vielä minun piirroksiani.

Tahdon rikkoo kaavaa toistamiseen. Eli tänään ei nähdä kuvia, kun seison kaatosateessa tai auringon paahdettavana kilpailuareenan vieressä kamera kädessä (been there done that) tai kuvaa minusta esittelemässä ratsastustaitojani vaihtelevilla hevosystävillä.

Tänään nähdään kuvia, kun minä olen piirtänyt! Painoitus sanalle piiiiirtänyt. Eli en ole maalannut, veistänyt tai ollut taiteellisesti kovinkaan luova. Olen saanut kynän ja paperia (tai minun tapauksessani lempityöskentelyvälineeni on sivellin (ja muste) tai perinteinen mustekynä) ja olen suhertanut paperinkulmat täyteen sarjakuvamaisia hahmoja ja piutpaut välitän todellisuuden mukaisuudesta, taiteen tyylisuuntauksista tai värimaailmoista.

Kävin tarhaikäisestä peruskoulun viimeiseen luokkaan asti kuvataidekoulussa, jossa lievästi sanottuna pakkopullamainen "nyt teet näin, tuo ei ole hyvä" kolautteli taiteellista luovuuttani, enkä piirrä (taas se tuli, piirrä. En siis ole taiteilija, minä piirrän piirrustuksia.) juuri ollenkaan. Tuntuu että yhdeksän vuoden aikana viikoittain käytetty kolme tuntia korvataan olemalla laiska, tylsä ja luomaton. Viimeisin mestariteokseni parin kuukauden takaa löytyy TÄSTÄ. Voinen olettaa, että jokainen tämän postauksen lukeva ehdottaa minulle pysymistä vain kameran takana...

Kappale, josta et pidä

Olin eilen viihteellä ja en voi kun ihmetellä, että miksi tätä soitetaan yökerhossa tanssimusiikkina?? Ja miksi oi miksi, ihmiset olivat innoissaan TÄSTÄ?? Pidän harvoista suomalaisista yhtyeistä, enkä ole mistään kohtaa jääkiekkoihminen. Ollakseni rehellinen myönnän, että mielestäni vauhkaaminen maailmanmestaruudesta on yliarvostettua, enkä osallistunut kansanjuhlaan tai seurannut "upeaa voittokulkua" millään tavoin. Toisaalta yhteiskunnallisesti ajateltuna sopivaan paikkaan tullut piristysruiske saa suomalaiset enemmän uskomaan itseensä. Voisin listata tämän päiväisen tehtävänannon alle lonkalta yli 10 biisiä, jotka saavat minun haluamaan puhkoa tärykalvoni. Jäädään kuitenkin yhteen kappaleeseen.

Ehkä huomenna hieman laadukkuutta kehiin minunkin touhuihini tässä blogissa, toivottavasti ainakin!

Joulukalenteri 2011: Luukku 3

2011-12-03T15:00:00.003+02:00

Luukku 3
Perheenjäsen

Nikon D90 + Sigma 70-200mm/f2.8

En halua julkaista perheeni ihmisjäsenistä kuvia, joten tässä tulee se, jota tuskin kuvien julkaisu kaiken kansan näkyville haittaa. Tämän päivän luukusta löytyy siis rakas kissani, Tahvo. Ikää maatiaisherralta löytyy jo 13 vuotta. Tahvo on melkoinen fat boy, mutta silti ikäisekseen virkeä. Parasta kissassani on sen ilmeikäs olemus, sillä sen ilme kyllä kertoo kaiken... Kuten myös kuvassa Tahvo tajuaa, että sitä on pissitty silmään. ;) Ottaessani näitä kuvia heittelin kuolleita lehtiä ilmaan ja tajuttuaan alkujärkytyksestä kissa ymmärsi että minä olin kaiken takana. Mykkäkoulua tämän kuvauksen jälkeen jatkui kaksi viikkoa.

Kappale, josta tulet iloiseksi

Iki-ihana Brandon Flowers ja The Killers. Video on huippu ja sen on ohjannut yksi lempinäyttelijöistäni, Matthew Gray Gubler. Ohjaajan persoona näkyy tästä videosta selkeästi läpi, mikä saa minut aina hyvälle tuulelle. Muistakaahan olla kiltisti joulun alla!

Joulukalenteri 2011: Luukku 2

2011-12-02T14:45:00.004+02:00

Luukku 2
Suosikkitavara

Nikon D200 + Nikkor 50mm/f1.8
Nolottaa laittaa näin sekava ja epämääräinen kuva tänne, mutta parempaan ei pystynyt tällä kertaa

Rikon kaavaa, enkä laita tähän kuvaa kamerastani, vaikka ne kärkilistoillani ovatkin kun puhutaan suosikkitavaroista. Puhelimeni on kuitenkin ykkösenä ja se kulkee luonnollisesti mukanani joka paikkaan. Muutaman kuukauden käytön jälkeen voin suositella tätä mallia, eli Huawei Ideos X5, kaikille. :) Lisääksi mukanani kulkee usein iPod, kalenteri ja lompakko (joihin olen myös kiintynyt, enkä edes harkitse ostavani uusia ennenkuin näitä ei enää voi korjata).

Kappale, joka kuvaa päivääsi

Knife Party - Internet Friends

Tämä kappale on soinut koko päivän päässäni. Loistavaa ajelumusiikkia perjantai-iltaan. :)

Joulukalenteri 2011: Luukku 1

2011-12-01T15:41:00.005+02:00

Joulukuu starttasi tänään, vielä en tosin tunne oloa jouluiseksi, kun en ole saanut vielä hankittua suklaakalenteria. Parasta joulussa on se, että jokaisena aamuna saa syödä suklaan. ;) En itse ole jouluihminen, enkä ymmärrä tätä vouhkausta. Joulussa on kuitenkin paljon hyvää, kuten loma, paljon hyvää ruokaa ja erilaiset nettijoulukalenterit (joihin olen addiktoitunut).

Photography by aaveen.net'in joulukalenteri on vastaava: jokaisena päivänä jouluaattoon asti julkaisen kahdesta eri muokatusta haasteesta kuvan (/kuvia) ja yhden biisin soittolistaltani. Nämä päivittäisen haasteet elävät koko ajan ja niitä voidaan muokata lukijoiden toiveiden mukaan. :) Eilen sainkin jo muutaman erittäin hyvän idean luukkuihin, jotka toteutan vielä tämän joulukalenterin aikana. :)

Luukku 1
Kuva sinusta

Tämä kuva oli ehdolla rippikuvakseni kesällä 2007 otetuissa kuvista, joissa kanssani on kylmäveritamma Murre (katso tästä kiitoskuvani). Kuvan on ottanut isäni kamerallani (Nikon D50 + Sigma 70-300mm/f4-5.6). Nykyään olen vähän erinäköinen, mutta minusta ei koskaan saa edustuskelpoisia kuvia... :)

Lempikappaleesi

En jatkossa laita videota, ellei ne mielestäni ole erityisen hyviä. Lempikappaleeni tällä hetkellä on siis Gotye (ft. Kimbra) - Somebody That I Used To Know, joka on myös jonkin verran radiosoitossa Suomessa, mm. YleX:llä. Video inspiroi minua ja kappale on todellatodellatodella kaunis. Kylmiä väreitä kulkee selässä kun tätä kuuntelee. :)

voihan nostalgia!

2011-11-30T15:25:00.005+02:00

Löysin ikivanhoja kuvia minusta ja minun ottamana. Luulin jo kadottaneeni nämä bittiavaruuteen, mutta kippaskappas sieltä bittiavaruudestahan ne löytyi kun vähän tonki. Koneelta nämä ovat jo aikoja sitten kadonneet, mutta yllätys näistä oli mieluisa - sain kasan yhteiskuvia mini-Mintusta ja parhaimmasta heppakaveristani Murresta.

Näistä kuvista suurinosa on otettu siis 14.8.2005, ihkaensimmäisistä heppakisoista minne lähdin vain ja ainoastaan kuvaamaan ominpäin. Aikaisemmin olin kuvannut muutaman hassun kuvan Kuopiossa alue-estekilpailuissa 5/2005, mutta lasken silti Tahkon ensimmäiseksi kuvatuksi kilpailuksi. Minulla ei ollut hajuakaan mitenkä kilpailut kulkivat eteenpäin, pyörin eksyiksissä kilpailupaikalla ja räpsin vain onnettomia kuviani, jotka silloin tuntuivat maailman hienoimmilta. Kamerana toimi perheen yhteinen Olympus c-720 UZ, jonka kuvanlaatu ei ehkä päätä enää huimaa, mutta silloin se tuntui maailman parhaimmalta kameralta.

Vaikka tapahtumasta on jo useampi vuosi muistan kuitenkin kuin eilisen, kuvaamieni hevosten nimiä ja yksi niistä on mielestäni edelleenkin kauneimmista hevosista mitä olen nähnyt.

Aina välistä epäilen olenko kehittynyt lainkaan näiden 6 vuoden aikana, mutta näitä kuvia katsellessani voin todeta että ehkä olen aavistuksen verran parempaan suuntaan mennyt. Kokosin siis aina ns. kehitysgallerian taidoilleni. Onko teidän mielestä kehitystä tullut, jos on niin hyvään vai huonoon suuntaan? :)

Omasta mielestäni suurin kehittyminen tapahtui vuosien 2006 ja 2007 välillä, jolloin vaihdoin digitaaliseen järjestelmäkameraan. Oli luonnollista että kuvien tekninen puoli parantui, mutta se mahdollisti myös kehityksen jatkumisen. Viime vuosina olen ehkä parantanut kuvien onnistumislaatua sarjatulituksessa ja pystyn luomaan enemmän "markkinakelpoisia" kuvia, eikä hutilaukauksia ja erehdyksiä enää tule.

Näistä kuvista vielä sen verran; kuvia ei ole jälkikäsitelty laisinkaan lukuunottamatta rajaamista, kuvakoon pienentämistä ja signeerauksen lisäystä. Harvemmin tulee "raakadataa" julkaistua, ehkä sekin päivä koittaa vielä.

Vuosi 2005
kamerana Olympus c-720

Vuosi 2006
kamerana Panasonic DMC-FZ7

Vuosi 2007
kamerana Nikon D50 (+ Panasonic DMC-FZ7)

Vuosi 2008
kamerana Nikon D50

Vuosi 2009
kamerana Nikon D50 (+ loppukesästä Nikon D200)

Vuosi 2010
Nikon D200 + Nikon D90

Vuosi 2011
Nikon D200 + Nikon D90

psst. huomenna alkaa 24-osainen Joulukalenteri, muistakaahan seurailla. Kalenteri on täysin muokattavissa teidän toiveittenne mukaan, ideoita siis tulemaan! Kiinnostaisiko katsella vastaavaa kehitysgalleriaa, kuin tässä postauksessa esim. pää- ja koulukuvista?

Sunnuntain heppakuvat

2011-11-23T17:01:00.005+02:00

VIHDOINKIN otin itseäni niskasta kiinni, keräsin sunnuntaiaamuna kimpsut ja kampsut suuntana kuvaamaan työkavereitani aamun tarhausvuoroon Koljonvirran Ratsastuskeskukselle. Otin vanhemman runkoni, Nikon D200, ainoastaan mukaani tarkoituksenani harjoitella vähän manuaalikuvausta pitkän ajan jälkeen "oikealla" rungolla. Pidän enemmän pienemmästä rungostani, Nikon D90, mutta sitä ei totisesti ole tarkoitetu nopeatempoiseen manuaalikuvaukseen. D200 tuntuu herran siunaukselta, kun sen säädöt vaihtuvat nopeasti muutamalla sormen liikautuksella tilanteiden mukaan.

Tässä siis muutamia kuvia, saldona päivältä oli n. 90kpl kuvia, joita tulenee sivuille esille vielä tämän vuoden puolella. Yritin saada taustalle matalalla paistavaa marraskuista aurinkoa ja mielestäni onnistuin kiitettävästi. Tykkään varsinkin Lepsin pääkuvan hieman punertavasta sävystä ja Jyrkilän Violan kuvan valosta, jossa on aivan aavistuksen vastavaloa luoden rauhallisen tunnelman. Kaikista alimmaisena onkin sitten kuva eilisestä päivästäni... Lisää siitä voit lukea toisesta blogistani tästä.

risteytysponitamma Eisa eli "Hansu"

vasemmalla tilastotamma Jyrkilän Viola ja oikealla torinhevosristeytysruuna Leps

Hevoskuvat on otettu yhdistelmällä Nikon D200 + Sigma 70-200mm/f2.8

"tuolta se tuli ja tuonne se meni..."

Valokuvauskilpailun TULOKSET

2011-11-20T14:40:00.007+02:00

Järjestin blogissani valokuvauskilpailun, jossa aiheena oli lempihevonen. Kilpailijan itsensä harkinnan varaan jäi siis paljon. Kilpailuun tuli paljon erilaisia kuvia aina kilpailuista eläinlääkäri käynteihin asti. Kuvia kilpailuun tuli 52kpl 30 henkilöltä.

Olin positiivisesti yllättynyt, että kilpailuun osallistuneet kuvat olivat järjestäen hyvälaatuisia ja selkeitä otoksia, jolloin kuvien tunnelma ja viesti välittyivät ilman häirijötekijöitä. Jokainen kuva on itsessään taideteos ja vieläkin tärkeämpää viestiä ne kantavat sisältäessään muiston parhaista ystävistämme. Alle olen koonnut osasta kilpailuun osallistuneita kuvia kollaasiin, kuvan alla on mainittu kuvaajan nimi.

Klikkaamalla suurenee silmissä :)

Voittajakuvassa oli jotain joka jäi mieleeni heti ensi näkemältä ja joka kerta miettiessäni kilpailua mieleeni muistui tämä kuva. Pidän erityisesti sommittelusta, joka on onnistunut hyvin ja siinä on noudateltu nk. kultaisen leikkauksen ideaa. Värimaailma on pysähdyttävä ja siluettihahmot pelkistävät kuvan jättäen vain tärkeimmän jäljelle: upean tunnelman. Onnea voitostasi Jessica!

Jessica itse kertoo lempihevosestaan näin: "Lempihevoseni on 11-vuotias lämminveriruuna Nesta. Nesta, eli tuttujen kesken Nestori on ehkä maailman kiltein ja viisain hevonen, täydellisen toimiva tätiratsu ja vieläpä kaunis katsellakin. :-D Ruuna lampsi elämääni kesällä 2009, kun kaverini kertoi kotia etsivästä lämminveriruunasta. Kotipihaan ruuna asteli joulukuussa 2009, liki kymmenen tunnin kotimatkan jälkeen, ja on siitä asti ihastuttanut loistavalla luonteellaan niin vieraat kuin talon vakiokalustonkin. Ex-ravuriksi Nestori on harvinaisen rauhallinen ja hyvillä jarruilla varustettu. Ruunan kyydissä, kärryillä tai satulassa, voi rauhallisin mielin istua pikkulapset tai naapurin mummokin."

Kausi 2011 pulkassa

2011-11-17T21:08:00.005+02:00

Nikon D90 + Sigma 70-200mm/f2.8

Halusinpa tai en, kuvauskausi 2011 on nyt pulkassa. Halusin kuvata vielä loppusyksystä ravit, ratsastuskilpailut tms. mutta luontoäiti ja aikataulutukseni sanoo toista. Tauko syntyy pakosta, sillä Itä-Suomen hallikilpailut sijaitsevat kovin valottomissa olosuhteissa, jolloin koen turhauttavaksi edes yrittää valokuvata johdonmukaisesti tuntemattomia ratsukoita. Onneksi lauantaina vierailen Jyväskylän KV-näyttelyissä (en tiedä koirista mitään) joten toivotaan että saisin edes muutamat kuvat otettua matkaan.

Mitään ei ole valokuvauksessa tapahtunut - en ole oikeastaan nykäissytkään kameraa pitkään aikaan tarkoituksenani luoda uskomattomia illuusioita itseni ja muiden nähtäväksi. Hyvin usean vuoden ajan palvellut kuvankäsittelyohjelmani, Paint Shop Pro X, on tullut tiensä päähän ja toimii enää hetkittäin halutessaan. Innolla (not) siis opettelemaan uutta kuvankäsittelyohjelmaa. Lightroom houkuttaisi, mutta toisaalta haluaisin hyvän + helpon + nopean ohjelman, joka palvelisi parhaiten tarpeitani.

Tauosta johtuen myös blogini hiljenee, mutta kynsin hampain taistelen sitäkin vastaan. Olisiko teillä siis ehdotuksia, millä pitää blogini hengissä koko pitkän talven yli? Tai kiinnostusta lukea esim. 30 päivän kuvahaastepostauksia? Viime kesänä kirjoitetut kuvausohjeet ovat saaneet paljon kiitosta ja olisin halukas tekemään jotain vastaavia sarjapostauksia Teidän toiveittenne mukaan.

Sana on vapaa, kiitos kaikille joka sanaisen arkkunsa aukaisee etukäteen. :)
VIELÄ YKSI PÄIVÄ AIKAA OSALLISTUA VALOKUVAUSKILPAILUUN, LUE LISÄÄ!

Syysväsymys

2011-11-13T18:04:00.003+02:00

Olo allekirjoittaneella on kuin kuvan hevosella. Väsyttää niin mahdottomasti ettei ole todellistakaan. Pitkät kouluviikot ja työn täyttämät viikonloput ovat pitäneet liikkeellä ja verottaneet voimia. Eiliset estekilpailutkin menivät täysin metsään, kun olin maitohapoilla alusta asti ja keskittymiskyky esteistä vaihtui kutsuvaan kotisohvaan. Hävettää ihan se, kuinka tulikaan rätkittyä... jospa sitten Maaningalla estehyppelytkin sujuisivat mallikkaammin....

Nikon D200 + Sigma 70-200mm/f2.8

Kuvassa suomenhevosruuna Pasadena (i. Ressu Roikale e. Sirmiina ei. Siruluonto) päiväunilla keväällä 2011.

Ajattelin muuten käydä joku sumuinen päivä kuvailemassa työkavereitani aamutarhailussa. Oma lomaa koulusta vai (taas) yhden vapaapäivän uhraaminen?

Kuvahaaste

2011-11-11T10:54:00.003+02:00

Sain haasteen Tiialta, kiitos! :) (http://lillivoitto.blogspot.com/).

1. Aukaise neljäs tiedostokansio, jossa säilytät kuviasi.
2. Aukaise kansion neljäs kuva ja julkaise se blogissasi.
3. "Selitä" kuva.
4. Haasta kolme muuta bloggaajaa.

Haastan: Noran, Riikan ja Lauran

Kuvan on ottanut Maiju Laitinen / fotokolo.net, kiitos!

Tämä kuva on minusta ja vuokratammasti Mammutista (josta olenkin lupaillut pitkään esittelypostausta, ehkä viikonloppuna...) Kuopion seuraestekilpailuissa 15.10.2011. Menimme vain yhden luokan, 70-80cm arv. A.1.0. Kilpailut olivat miun kisaajauralleni ensimmäiset isot kilpailut ja olin aivan paniikissa. Mokasin sarjalle tulon, joten b-osa lähtikin sitten mukaan... :) Olen kuitenkin tyytyväinen muumiin, joka käyttäytyi esimerkillisesti ja suostui kyydittämään kauhusta kankeaa kuskia.

8 päivää aikaa!

2011-11-10T14:28:00.003+02:00

Nikon D90 + Nikkor 50mm/f1.8

Muistakaa osallistua valokuvauskilpailuun (linkki).

8 päivää aikaa! :)

Haastetta

2011-11-02T18:38:00.005+02:00

Säännöt ovat seuraavat:

a) kiittää haasteen antajaa: Kiitos Miia :--) (http://miiargh .blogspot.com/)
b) antaa haaste kahdeksalle bloggaajalle
- haastettavat: siskoni Laura sekä kaikki muut, jotka haluavat tulla haastetuiksi! :)
c) ilmoittaa näille kahdeksalle haasteesta
d) kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään

1. Teen paljon mielummin kaikkea muuta, kuin koulujuttuja. Yleensä siivoan, mapitan papereita ja saatan jopa leipoa! Nytkin teen tätä, kun pitäisi olla tekemässä englannin vanhaa yo-vihkoa huomiseksi ja lukemassa täyttä päätä koeviikkoa varten. Huomenna ajattelin viettää hitaan torstain, pelata the Sims 3 lemmikkejä ja käydä kahvilla kaverin luona. Eli mikä koeviikkostressi? (alkaa perjantaina, toim. huom.)

minä ja Larsa. Lue lisää Larsan omasta blogista.

2. Minulla on maailman hienoin auto, jota rakastan. Olen noussut autoni vuoksi jo jonkinlaiseksi urbaanilegendaksi kotikaupungissani, sekä minulle on sanottu näyttäväni saksalaiselta sihteeriltä autoni ratissa. Mulle vaan tulee saksalaisesta sihteeristä joitan muuta mieleen... Larsa rules ok.

3. Ihmiset ovat usein kysyneet olenko vihainen tai surullinen. Olen melkoinen rääväsuu, enkä turhaan pehmennä ärräpäitä puheestani. En silti ole vihainen tai surullinen, vaikka siltä näyttäisin / tai kuullostaisin. Luonteeltani olen aika tulisieluinen, yhtä herkkä kuin ryoliittinen tulivuori. Sain kerran koulutuomarilta loppukommentin: ei tarvii ottaa niin vakavasti. Mielestäni rata meni tosi hyvin, mutta keskitymisilmeeni on vain vakava. Seuraavan radan menin tuskaisen näköisellä hammashymyllä. ;)

sh-t Viivian 1324-98 i. Totilo e. Vinkari ei. Vinkaus
& minä keskttyneenä 9/2010 (kuva Maiju Laitinen / fotokolo.net)

4. Asun kaaoksen keskellä, eikä minulla ole suoraansanottuna hajuakaan missä puolet tavaroistani tällä hetkellä sijaitsevat. Silti viihdyn sotatanteretta muistuttavassa huoneessani, sillä se on kaaos mitä voin hallita itse.

5. Tykkään ratsastaa eniten hevosilla, jotka muistuttavat minua: hitailla, isoilla, kömpelöillä mutta kilteillä. Myöskään ruumiinrakenne ei tarvitse olla solakka kuin silakalla. Tällä hetkellä kavioliitossa kanssani on välistä kiukkuinen tamma, joka osoittaa mielipiteensä hyvin selkeästi. Kiltti ja rauhallinen, mutta muutaman väärän sanan jälkeen asiat voi olla toisin...

til-t Venta (kuva AK / ak.galleria.fi)

6. En ole vielä läheskään valmis lukiosta, mutta olen suunnitellut jo kaikista olennaisimman valmiiksi: KIITOSKUVAT. Haluaisin käydä myös kuvastudiossa ammattilaisen kuvattavana, mutta toisaalta haluaisin tukea toista kaltaistani harrastelijaa. Asia on vähän kaksipiippuinen juttu, jos joku haluaa ilmoittautua vapaaehtoiseksi kuvaajaksi (ja on jo valmiita ideoita kuvien suhteen) niin ota yhteyttä minttu@aaveen.net.

7. Tykkään juhlimisesta, mutta en viihdy baareissa. En kuule mitään mitä muut kanssa ihmiset yrittävät puhua täysillä pauhaavan musiikin läpi, joudun jonottamaan juomisiani useamman kymmenen minuuttia, en mahdu istumaan, soitettava musiikki on huonoa... Lista on loputon.

8. En ymmärrä niitä ihmisiä, jotka hukuttavat hevosensa "söpöihin" varusteisiin ja värisävyihin, vaikkeivat itse pitäisi niistä. Siksi olen hankkinut varusteita ja värisävyjä oman mieltymykseni mukaan: mustaa ja oliivinvihreää, sekä taatusti itseni näköistä.

Happy Halloween 2011 -huopa

Siunattu hiljaisuudessa

2011-11-01T22:12:00.005+02:00

Voi jeesus kun tekisi mieli sanoa muutama ruma sana. Ärr. Ei se että photobucket temppuaa (olen muka ollut liian suosittu, epäilen(PÄ)...) vaan myös se, että aaveen.net -sivustostani on tullut joku uusi paikka kateudelle. Ja nettikiusaamiselle. Viimeksi mainittu on sellainen asia mitä minä en katso läpi sormien.

Muutama päivä sitten kuvat.fi -palvelun muutamiin kuviin tuntemastani tytöstä on vaihtelevilla nimimerkeillä kirjoitettu epämiellyttäviä (ja ulkopuolisen korvaan kateellisia kommentteja) käyttäen omana nimenä kolmansien osapuolien kokonimiä.

Elikkä yhteenvetona; joku on kirjoittanut nimimerkikseen toisten ihmisten nimiä haukkuakseen muita. Minulla on perusteluni miksi nimet ovat tekaistuja. 1) sivustolleni ei kommentoida useita kertoja päivässä 2) kun tiettyyn kellonaikaan ilmestyy usealla eri nimimerkillä monta kommenttia voidaan olettaa kirjoittajan olevan sama. 3) en usko, että kellään nimimerkiksi merkityillä henkilöillä olisi oikeasti sanottavaa kuvien henkilöistä.

Isoveli valvoo kommentoitia jokaisessa paikassa, jossa minä olen takana. Se, etten vastaa kommentteihin ei tarkoita sitä ettenkö sitä huomaisi. Nämä kyseenalaiset kommentit ovat nyt siunattu hiljaisuudessa bittiavaruuden haudan lepoon ja jatkossa toistan samaa kavaa. Kiusaaminen on aina väärin ja kuvasivustojeni ei ole tarkoitus tuottaa kenellekään mielipahaa.

A Horse of a different color

2011-10-27T08:13:00.003+03:00

Tällä postauksella ei ole mitään tekemistä valokuvausten tai hevosten kanssa.

Maailman paras TV-sarja on pyörinyt jo muutaman jakson verran uutta kauttaan ja viimeisin jakso kantaa nimeä " A Horse of a different color". Puhun sarjasta nimeltä Dexter, joka on ollut suosikkini kirjana ja tv-sarjana jo vuosia. Televisiosarjassa kun yhdistetään neat monster Dexter ja Michael C. Hall lopputulos ei voi olla mitään muuta kuin täydellistä. Suosittelen kaikille, joita ei veri ja kylmäverinen murhaaminen kuvota. Ja ainiin, K18!

Nämä kuvat vuodelta 2007, tulivat mieleeni kun katsoin uusimman jakson.
Nikon D50 + Nikkor 55-200mm/f5.6

Esittelypostaus: Paras kaverini

2011-10-26T00:03:00.003+03:00

Lempihevoseni oli ja tulee aina olemaan ruotsinkylmäveritamma Murre, joka oli paras ystäväni monta vuotta. Juhannuksena 2005 tutustuin paremmin jo ennestään häilyvästi tuttuun Murreen. Siitä päivästä lähtien Murren kanssa vietetty aika antoi voimia minulle arkipäivilleni viisi ja puoli vuotta.

Alku ei ollut tanssia ruusuilla tai amarylliksillä, kun isokokoinen tamma päätti olla ottamatta satulaa selkään tai tuoda metrinmittainen pikkuihminen pikavauhtia kotiin kävelyretkeltä. Päivä kerrallaan Murre alkoi kuunnella toiveitani retkiemme pituudesta samalla, kun luottamuksemme toisiimme kasvoi hiljalleen.

Minulta kysyttiin usein, miksi halusin tuhlata aikaani vanhaan "koinsyömään" hevoseen, jolla ei voinut kunnolla ratsastaa eikä siitä enää mitään saisi irti. Vastasin aina, että Murre on minun paras kaverini. Kaveri joka kohteli minua reilusti ja oli aina iloinen näkemisestäni ja minä tahdoin vastapainoksi antaa kaiken rakkauteni ja huolehtia siitä, että Murren viimeiset vuodet olisivat elämisen arvoiset.

Vuosien aikana kerkesimme kokea Murren kanssa kaiken ilon kesäisinä päivinä uidessa ja kaiken surun, kun Murren elämä oli loppupuolellaan. Päätimme kaikesta yhdessä (mikä tuntui ja tuntuu edelleen minusta hassulta ajatukselta) ja kunnioitimme molemmat toisiamme. Murre ilahtui aina näkemisestäni ja se näkyi hevosesta kauas, kun se tuli innosta puhisten laitumelta laukalla vastaan, hörisi jatkuvasti jutellakseen ja seurasi sokeasti minun perässäni minne ikinä meninkin. Samalla se kärsivällisesti opetti minua hevosihmiseksi ja kantamaan vastuuta elävästä olennosta.

Viimeisinä kesinä teimme luottamukseen perustuvia kävelylenkkejä maastossa siten, että minä kävelin edellä ja Murre seurasi tiiviisti minun perässä täysin irti ilman riimunaruja, päitsiä tai suitsia. Kävelyretkemme ulottuivat ravi- ja laukkapätkille joissa Murre tiiviisti seurasi minua ravilla tai laukalla riippuen siitä, kuinka kovaa itse juoksin. Aluksi pelottavien asioiden kohdatessa liittomme rakoili, kun muutamaan otteeseen tamma hölkytteli kotipihaan ottaen kuuleviin korviinsa minun huutoani takaapäin. Pikkuhiljaa Murre kuitenkin alkoi kohdata pelkojaan pysyäkseni perässä, ja vaikka hevosesta näki että se pohti mielessään kääntymistä kotiin, mutta minun jatkaessani matkaani eteenpäin se keräsi rohkeutensa ja seurasi minua mörkökohtien ohi.

Viimeisenä syksynä Murren pitkäaikaisella kotipaikalla puhalsivat muutoksen tuulet ja jouduin 25-vuotiaan hevosen kanssa muuton eteen. Asiat eivät kuitenkaan menneet suunnitelmien mukaan ja jouduin luopumaan parhaasta ystävästäni vuoden vaihteessa 2011. Kävin viimeisen kerran katsomassa tamma kotonaan, taputtelin sitä hiljaa aikani karsinassa ja puin uutta kotimatkaa varten puhtaan loimen. En pystynyt jäämään katsomaan Murren lähtöä vaan lähdin ennen uuden omistajan tuloa paikalle. Viimeisenä sanoin Murrelle: "Nähdään pian kaveri, koita pärjätä."

Kotimatkalla jouduin pysähtymään monta kertaa pyyhkimään silmiäni kuivaksi, ennenkuin kykenin jatkamaan matkaa kotiin päin. Sain illalla uudesta kodista viestin, että muutto oli sujunut mallikkaasti ja Murre voi olosuhteisiinsa nähden hyvin. Sovin tulevani tarkastamaan ystäväni kunnon viikonloppuna, mutta samalla tunsin kuinka en enää näkisi Murrea.

Lauantaiaamuna 8. tammikuuta 2011 sanoin ystävälleni aamulla, että tammalla ole kaikki hyvin. En tiennyt mistä tunne tuli, mutta tiesin ettei kaikki ole niin kuin pitäisi ja olin huolissani parhaasta kaveristani. Iltapäivällä klo 15 sain tekstiviestin, jossa minulle kerrottiin Murren, parhaan ystäväni, nukkuneen ikiuneensa voimien loppuessa yrittäessä päästä jalkeille uudessa kodissaan.

Olen kiitollinen saadessani kokea elämäni parhaita hetkiä maailman ystävällisimmän ja suuri sydämisen tamman kanssa. Toivoisin saada tietää, minne ystäväni on haudattu, jotta voisin käydä muistamassa haudalla yhteisiä hetkiä. Hevosia tulee ja hevosia menee. Parhaita ystäviä on sen sijaan yksi elämässä.

"Heittäkää haudalle hiljaa multaa,
siellä on elämäni hevonen,
siellä on kultaa."
29.7.1985 - 8.1.2011

Pahoittelen sekavaa tekstiä, ikävä Murrea on kova.
Tällä blogitekstillä osallistun Horzen bloggauskilpailuun ja minulla on mahdollisuus voittaa 500 euron lahjakortti Horzen verkkokauppaan, http://www.horze.fi.

Neulanreikäkamera

2011-10-25T19:36:00.004+03:00

Kuva otettu vuosi sitten neulanreikäkameralla (jonka ihan omin käsin rakensin). Ainut yksi kuva, mutta pidän siitä sitäkin enemmän. Viime aikoina ei ole tullut kuvattua yhtään mitään milläkään kameralla... Lazy me.

21.10.2011 Helsinki International UB Horse Show

2011-10-22T09:41:00.005+03:00

Joka vuotinen Horse Show on nyt koettu perinteikkäästi. Viime vuonna perjantai-iltana ratsastetun luokan voitti Nina Fagerström, tänä vuonna kansainvälisen luokan voitti Anna-Julia Kontio upealla suorituksellaan. Kameraa minulla ei ollut mukana ja tässä ilmainen vinkki kaikille jotka haluavat kuvata HIHS'ässä: just enjoy the show. (ps. bongaa meikä tästä!)

Nikon D200 + Sigma 70-200mm/f2.8

OSALLISTU valokuvauskilpailuun

2011-10-17T21:21:00.007+03:00

Osallistu blogissani järjestettävään valokuvauskilpailuun ja voita hiirimatto omasta kuvastasi!

Aiheena on lempihevosesi, eli lähetä minulle itse ottamasi valokuva lempihevosestasi laitumella, kilpailuissa, kotona tms. sähköpostiin aaveennet@gmail.com otsikolla "aaveen.net blogi - valokuvauskilpailu". Kilpailijat, joilla on oikeus osallistua useammalla kuvalla tulee kaikki kuvat olla samasta hevosesta. Voittaja saa itselleen kuvastaan hiirimaton (arvo n. 10€). Kilpailuaika on 18.10. - 18.11.2011.

Kilpailun säännöt:
- Blogin vanhat rekisteröityneet lukijat (tällä hetkellä 110 kpl) saavat osallistua kolmella (3) valokuvalla.
- Blogin uudet rekisteröityneet lukijat saavat osallistua kahdella (2) valokuvalla.
- Rekisteröimättömät lukijat saavat osallistua yhdellä (1) valokuvalla.
- Kuvakoko tulee olla n. 1496 x 1953 optimaalisen kuvanlaadun takaamiseksi mahdollisessa palkinnossa
- HUOM! Alle 1000 x 766 kokoisia valokuvia ei huomioida kilpailuun!
- Kuva tulee olla sinun itse ottamasi (eli ei esim. perheenjäsenesi, ystäväsi, internetistä kopioitu jne.)
- Kuvaa ei välttämättä tarvitse erikseen ottaa kilpailua varten, vaan se voi myös olla vanhempi.
- Voittajakuva (ja mahdollisesti myös muita kilpailuun osallistuneita kuvia) julkaistaan blogissani kilpailun päätyttyä.

Näin osallistut:
- Lähetä kuvasi määräaikaan mennessä (18.11.2011) osoitteeseen aaveennet@gmail.com
- Otsikoi viesti seuraavasti: aaveen.net blogi -valokuvauskilpailu
- Nimeä kuvasi seuraavasti: etunimi_sukunimi_kuvannro (eli esim. ella_esimerkki_2)
- Esittele kuviesi hevonen ja jokaisen kuvan tausta lyhyesti.
- Ilmoita oletko vanha vai uusi rekisteröitynyt lukija (+ nimimerkkisi lukijana), vai luetko anonyymisti.
- Liitä viestiin etunimi, sukunimi ja postiosoite.

Kilpailuun osallistuvat kuvat arvostelee bloginpitäjä. Kuvissa arvostellaan teknistä toteutusta ja sen onnistuneisuutta, sekä myös kuvan välittämää viestiä ja tunnelmaa.

Cygnus cygnus

2011-10-13T17:34:00.005+03:00

Tulin kertomaan, että elossa ollaan. :) Hiljaisuutta blogiin on tuonut täysi lukiojakso sisältäen liikaa palautettavia kirjallisia tehtäviä. Vapaahetkeni olen viettänyt muumin luona ja kuvia tehden, joten jostain se aika pitää saada. Olkaa kuitenkin kuulolla sillä ensi maanantaina blogissani käynnistyy valokuvauskilpailu! Joten kaivakaahan nyt kaikki kamerat esiin ja parhaimmat kuva-aarteet tiedostojen uumenista lähettyville.

Nikon D90 + Sigma 70-200mm/f2.8

Tämä kuva on otettu viime vuoden marraskuussa kotitaloni vieressä olevalta lammelta. Meinasin upota rämeikköön ja olin jo polvia myöten menossa veteen, kun sain tämän kuvan otettua. Mielestäni se oli vaivannäön arvoinen, entäs teistä? :)

Kysymyksiin vastauksia

2011-10-06T18:54:00.007+03:00

finally its over. Eli minun yo-koerutistus tälle syksylle, keväällä jatkuu... Tässä jo yli kuukausi sitten lupaamaani kysymyspostaukseen vastaukset. :) Toivottavasti edes joku jaksaa lukea loppuun asti! Kuvissa esiinnyn ilman poikkeuksia minä, joten antakaa anteeksi. (tiedän myös mikä on syy miksi minusta tuli kuvaaja eikä malli...)

MINÄ

Minä ja kissani Tahvo. (Kuva on muuten otettu kaukolaukaisimen ja jalustan avulla.)

Minkä ikäinen olet?
- olen syntynyt keväällä 1993, eli tällä hetkellä olen 18-vuotias.

Suosikki värisi vaatteissa ja noin yleensä?
- suosikkivärini ovat khakin vihreä ja musta. Tykkään myös valkoisesta ja harmaasta. :--)

Pukeudutko jonkin tietyn genren mukaan tai haluaisitko pukeutua?
- hyvällä tahdolla voi ajatella minun olevan indie –henkinen, muttei sitten ihan kuitenkaan. Olen sopivasti vain minä itseni ja pukeudun vaatteisiin joissa viihdyn.

Suosikki musiikki genresi ja pari ehdotonta suosikki biisiäsi kyseisestä genrestä?
- tykkään vähän kaikesta, lempibändejäni on The Capital Beat, Pendulum, Gogol Bordello, a7x, Pariisin Kevät, Madness, Calexico, Muse, Franz Ferdinand jne. Tsekkaa last.fm tunnukseni tästä.

Montako lävistystä sinulla on? Ja missä?
- ainoastaan korvissa, 3 krt / korvanlehti eli yhteensä 6 kpl. Molemmissa korvissa minulla on 10mm venytykset.

Mitä lävistyksiä haluaisit?
- en välttämättä mitään. Kielestä ja Bridge (silmien väli) olen haaveillut, mutta pienen neulakammon vuoksi voi jäädä ikuisesti suunnitteluasteelle.

Suosikki vuodenaikasi?: syksy. Tykkään pimeistä illoista ja syksyisessä metsässä tehdyistä maastolenkeistä.
Suosikki hevosrotusi?: pohjoisruotsinhevonen, suomenhevonen ja muut isot tupsujalat.
Lempijäätelö makusi?: salmiakki ja puffet –minttujäätelö.
Lemppari mäkkiateria?: El Maco plussana, mut hei mullaha oli tää lukiolaisliitonkortti?!!?

Viisi tärkeintä asiaa elämässäsi?
– harrastukset – ystävät – vapaa-aika – perhe – opiskelu – tulevaisuus

Minkälaiset ovat tulevaisuuden haavesi?
– haen opiskelemaan Tampereelle historianopettajaksi. Toivon saavani opiskelupaikan ja myöhemmin alaltani kaupungissa jossa viihdyn.

kvr-t Slorina

Suosikki hevosvalokuvaajasi?
- minulla ei ole varsinaista suosikkia, mutta ihailen monia kuvaajia jotka jaksavat harrastaa aktiivisesti vuodesta toiseen, säässä kuin säässä. :---)

Tunnetko muita hevosvalokuvaajia?
- tunnen muutamia Itä-Suomen kuvaajia ja jonkin verran myös muualta Suomesta, jotka ovat tulleet matkan varrella tutuiksi. Toimiessani Sukupostin kuvalisääjänä (lähinnä omat kuvat) tunnen myös sitä kautta paljon hevoskuvaajia Suomesta.

Haluaisitko kuvata ammatiksesi?
- en. Haluan pitää tämän harrastuksena, joka ei ole minulle mörkö viikonloppuisin. Mikäli kuvaisin työkseni, epäilisin homman alkavan maistuvan puulta ennemmin tai myöhemmin. Jotkut asiat kannattaa jättää vain harrastukseksi, jolloin siitä voi nauttia.

Mitä opiskelet?
- käyn kolmatta (ja toivottavasti viimeistä) vuotta Iisalmen Lyseossa.

Mistä aaveen.net sivuston nimi tulee?
- sivuston nimi tulee ikivanhasta nimimerkistä, joka viittasi aaveeseen. Luin sen vanhasta Hevoshullu –lehdestä sukutaulu osiosta ja kehitin siitä nimimerkkini. Vuonna 2006 sivuston nimi oli Aaveen Kuvat. Pienen pohdinnan jälkeen nimestä jäi ”kuvat” pois ja jäljelle jäi aaveen.net. Nimi on ollut kätevä, mutta nimenvaihdos on käynyt muutamia kertoja mielessä. En kuitenkaan osaisi kuvitella hommalleni mitään muuta nimeä. Vai kuulostaisiko ”Minttu Koposen hevoskuvia” / mintunheppakuvat.net hyvältä?

Miksi aloit pitämään tätä blogia?
- minulla oli myös aiemmin blogi, vuonna 2009. Haluan kertoa ihmisille, ettei harrastukseni aina välttämättä ole niin helppoa kuin se näyttää eli lähinnä keskittyä mieltä painaviin asioihin. Mielestäni negatiivinen linja vaikutti liian raskaalta, joten tällä hetkellä blogi toimii ajankohtaisimpana tiedonvälittäjänä missä mennään vai mennäänkö missään.

VALOKUVAUS

Valokuvaus, millon sen aloitit ja miksi? :)
- Ensimmäisen kameran sain vuonna 2005, se taisi olla merkiltää Olympus SP uz720. Kuvailin aluksi kotona, lopulta sain vanhemmiltani luvan viedä kameran tallille (”koska siellähän se menee rikki!”). Sille tielle se onkin jäänyt…

Kun tallin tuntiponi kuoli noina aikoina aloin kuvaamaan tärkeimpiä heppakavereitani, jotta minulle jäisi jokin konkreettinen muisto eläimestä. Kilpailuissa kuvaaminen oli helpointa sillä ratsastustuntini oli aina iltapimeän aikaan niin, ettei tarhasta saanut enää kuvia. Ensimmäiset ulkopuoliset kilpailut kuvasin vuonna 2005, Tahkolla. Innostuin niin paljon että heti seuraavalla viikolla halusin Kiuruvedelle kuvaamaan uusia kilpailuja. Ja sen jälkeen aina vain uusia kilpailuja…

Harrastustani on siivittänyt myös isäni ja isosiskoni kiinnostus kameroihin (olin mallinna pikkutyttönä siskolleni hänen valokuvaussessioissaan) sekä perheeni taloudellinen tuki ja kuljettaminen kilpailuihin.

Miten paljon kuvia otat yleensä yhden tapahtuman aikana? Ja miten monta kuvaa aina yhdestä hevosesta, noin suurinpiirtein:)
- Kuvien lukumäärä riippuu hirveästi kilpailuiden koosta, onko kyseessä koulu- vai esteratsastus vai ravit jne. Normaali määrä kuvia on noin 3-7kpl / ratsukko ja kuvia tulee noin 100-600kpl koko tapahtumasta.

Mikä on tähän mennessä suurin määrä tapahtumia, jonka olet vuodessa kuvannut?
- Aktiivisin olin vuonna 2007, jolloin kävin yhteensä 27 hevostapahtumassa valokuvaamassa, sekä tein hajanaisen määrän kotikuvauksia. Olin silloin vasta hankkinut ensimmäisen järjestelmäni ja puhkuin intoa ;). Vuosina 2009-2011 olen kuvannut joka vuonna 23 hevostapahtumaa, v. 2008 18 tapahtumaa ja vuonna 2006 vaatimattomat 10 tapahtumaa.

Onko aina mukava lähteä kuvaamaan vai onko päiviä kun ei innostaisi/jaksaisi?
- melkein aina on mukavaa lähteä. Tosin jos olen saanut ikävä kommentteja anonyymeiltä internetistä, on kiinnostukseni vähän jäissä. Kurjaan ilmaan ei tietenkään huvita lähteä, eikä kilpailuihin jotka ovat maneesissa. :--) Jos tiedän tulevan kuvauskokemuksen olevan ikävä saatan skipata tapahtuman, mikä on kyllä aika harvinaista minulle.

torinh-t Castella

Minkä tapahtuman / minne haluaisit kuvaamaan?
- haluaisin kuvata hevosten korkeushyppykilpailun. Vuosia sitten olin katsomassa HIHS:ssä korkeushyppyluokkaa ja olin vakuuttunut. Mielettömän kokoisia esteitä! Toisaalta haluaisin myös kuvata vihdoin ja viimein Suomen shire- ja clydesdaleyhdistyksen järjestämät näyttelyt (ehkä ensi vuonna sitten paremmalla onnella!). Ja totta kai haluaisin käydä kuvaamassa Länsi- ja Keski-Euroopassa mm. jalostusoreja.

Mitkä kilpailut on mielenkiintoisin kuvata?
- Estekilpailuissa on sitä tiettyä jännitystä alusta loppuun ja pidän siitä. Olen monesti onnellinen ratsastajien hienojen ratojen jälkeen! Myös raveissa on mielenkiintoista kuvata, sillä itse koen ravit todella haastavaksi tapahtumaksi itselleni kuvata.

Mikä tekee onnistuneen valokuvauskeikan?
- Onnistuneet kuvat! Millään muulla ei ole niin paljoa väliä, kunhan kuvat ovat onnistuneet. Tuntien seisominen kaatosateessakin palkitaan, kun itse olen tyytyväinen kuviin.

kvr-t Slorina

Kuvaile täydellinen kuva, jonka haluaisit ottaa
- Haluaisin kuvata hiekkarannalla laukkaavia hevosia. Olisi upeaa päästä kuvaamaan hevosta myös järven rannalle, kun valotus, hevonen, tausta, minun oma räpeltäminen… olisi kohdallaan.

Haaveiletko kuvaavasi esim. lehtiin, bändejä tms.
- Olen salaa haaveillut työskenteleväni hevoslehden toimituksessa, jolloin pääsisin myös valokuvaamaan samalla. Bändikuvaus ei niinkään kiinnosta, sillä haluan enemmän nauttia elämyksestä, kuin keskittyä työskentelemiseen.

Millä ohjelmalla ja miten muokkaat kuvasi?
- Käytössäni on Corel Paint Shop Pro X, jonka ostin itselleni vuonna 2005. Olisi ehkä aika päivittää ohjelmisto uuteen… :--) Yleensä vain rajaan kuvat, muutaman hieman värimaailmaa terävämmäksi ja tarkennan kuvaa pienennyksen jälkeen.

Luonto- vai henkilökuvaus?
- Luontokuvaus, sillä en osaa kuvata ihmisiä. Muotokuvaus on vaikeaa, sillä en osaa asetella ihmisiä haluamallani tavalla. Lisäksi viihdyn luonnon keskellä ja nautin luonnossa olemisesta, jolloin valokuvaus ja onnistuneet kuvat voivat tulla hieman extrana.

Haluaisitko kuvata enemmän esim.henkilökuvia vai ovatko hevosvalokuvat sinun kutsumus?
- Vaikka koenkin suurta alemmuuskompleksia moniin valokuvaajiin ja märisen usein, kun en koe olevani samalla tasolla kuin muut valokuvaajat, ovat hevoskuvani juuri minua varten. Minulla ei löydy visiota, näkemystä tai ideoita jos pitäisi kuvatakin ihmisiä, joten taidan sen suosiolla jättää muille. Käykää muuten tutustumassa Picture Puttosen blogiin. Mikko on mielestäni yksi Suomen lahjakkaimpia valokuvaajia.

sh-r Kösperi

Kaunein / komein hevonen jonka olet kuvannut?
- Uljaat mustat! Myös shireori Kanareds Caruccio M oli upea ja olin aivan häkeltynyt niin mahtavan hevosen edessä.

Millainen hevonen on haastava kuvata?
- Ryhdittymät, notkoselkäiset ja lihaksettomat. Mielessäni on malli, jonka mukaan tahtoisin kaikki hevoset ikuistaa. Kuitenkin luonnostaan ryhdittömän hevoset ovat vaikeita, sillä ne usein näyttävät pitkiltä kuin meksikon pikajunat eivätkä niinkään uljailta ja jaloilta eläimiltä.

Oletko koskaan joutunut vaaratilanteeseen kuvatessasi?
- pari kertaa olen ollut hevosen ja seinän välissä. Osaan kuitenkin suhteellisen hyvin (*kop kop* puuhun) välttää vaaratilanteita. En koskaan mene liian lähelle vieraiden hevosten kanssa, enkä koskaan mene luvatta laitumille tai aitauksiin! En myöskään taputtele tuntemattomia hevosia.

Minä <3 Nikon D200 + Nikon D90 + Nikon D80

Paras runko ja objektiivi jotka sinulla ovat tähän mennessä olleet?
- Ensimmäinen runkoni Nikon D50 on tähän mennessä paras runkoni. Voi tosin olla, että aika kultaa muistot ja olen unohtanut D50 –rungon ongelmat. ;) Paras objektiivini on tällä hetkellä käytössäni oleva Sigma 70-200mm/f2.8 II EX DG Macro HSM.

Paljonko olet about maksanut tähän mennessä kuvausvälineistöstäsi yhteensä?
- Karkea arvioni on, että tällä hetkellä käytössäni olevat rungot ja objektiivit ovat tulleet maksamaan 2780€. (En välttämättä olisi halunnut tietää summaa…)

Onko sinulla jonkin runko ja/tai objektiivi, jonka haluaisit, jos olisi rahaa?
- Haluaisin Nikon D3x:n, jolla on niin suolainen hinta etten uskalla edes unelmoida siitä. Äitini on kuitenkin luvannut sponsoroida minulle kyseisen rungon, mikäli kirjoitan ruotsista ylioppilaskokeissa arvosanan L. Jotenkin kuitenkin jaksan epäillä, että tavoite on aika kaukainen…

iloisena Kuopion alue-estekisoissa

Miksi kuvasi maksavat?
- Minulle maksavat kalustoni (hinta yo.), nettisivujeni tilan yms. lisäksi kulkeminen kilpailuihin. Liikun aktiivisesti n. 100km säteellä, jolloin bensaa menee, välistä liikaakin.

Paras kuvasi, jonka olet tähän mennessä ottanut? Ja kyllä, nimen omaan se yksi kaikista paras niistä monesta kymmenestä, ellei sadasta tuhannesta kuvasta mitä olet kuvannut 8)

Yksi lempikuvistani, otettu lokakuussa 2007.

Hienoin ei-hevoskuva, jonka olet ottanut?

Vaikka kuva on perinteinen, siinä on jotain mikä kiehtoo minua. En tiedä onko se synkkä värimaailma vai tarkennus aallonharjassa vai mikä, mutta jokin tässä vain vetoaa minuun. Kuva heinäkuulta 2007.

RATSASTUS

keppihevostamma Jaana

Miten sun ratsastusharrastukses alkoi, milloin hevoskärpänen rouskaisi?
- Olen tykännyt pikkulapsesta asti hevosista ja ensimmäistä kertaa pääsin kunnolla ratsastamaan 6-vuotiaana 90-luvun lopulla silloisen naapurini omistamalla suomenhevosruunalla. Ratsastin tällä hevosella monta vuotta, jonka jälkeen hoidin monia hevosia. Vuonna 2003 aloitin paikallisessa ratsastuskoulussa tuntiratsastajana ja sillä tiellä olen edelleen. Vuonna 2005 aloin hoitamaan ruotsin kylmäveritamma Murrea, josta muodostui elämäni hevonen yhteisten vuosien aikana.

sh-r Taajantoivo
Saan aina hups -gallerian kuvista välistä vihaisia sähköposteja. Tässä tasoitukseksi kieltokuva, kun minä olen kuskina. (ps. olen aina tahtonut tippumiskuvan itsestäni, koskaan en ole vielä saanut :()

Onko sinulla omaa hevosta? Jos ei, haluaisitko? Millainen hevosesi on?
- Minulla ei ole tällä hetkellä omaa hevosta, eikä koskaan ole virallisesti ollut. Haluan oman hevosen valmistuttuani ammattiin, jolla voisin kilpailla harrastusmielessä aluekilpailuissa koulu- ja esteratsastuksessa. En kuitenkaan tiedä kumpi viehättää enemmän, isot kylmäveriset vai urheilulliset kevyet kylmäverihevoset. Kun olen iso ja rikas tahdon pihaan shiren, pohjoisruotsinhevosen ja sporttisemman urheiluhevosen.

til-r Leps

Elämäsi tärkeimmät hevoset?
sh-r Jaavan Tähtö (s. 1987 – k. 2009): ensiratsuni, jolta tipuin monta monituista kertaa. ”Jämä” jaksoi kuitenkin kärsivällisesti opettaa pikku-Minttu ratsastuksen saloihin.
sh-r Kirmaaja (s. 1988 – k. 2008): hoitohevoseni ratsastuskoulussa, jonka kanssa starttasin ensimmäiset ratsastuskilpailuni! Superihana Kirppu oli luottoratsu kaikille, tilanteeseen kuin tilanteeseen.
sh-r Kösperi (s. 1991-): vakioratsuni ratsastuskoulusta, jonka kanssa kilpailin seurakoulukilpailuissa vuosina 2008-2010. Köspän kanssa koin ensimmäiset ”WAU!” –fiiliksenä ratsastaessa. Osaava ruuna innostui pohkeenväistöstä ja yritti aina parhaansa tehden minusta vannoutuneen suokkifanin.
til-r Leps (s. arv. 1994-): ratsastuskoulun iiiiiiiiiiso tuntihevonen, jonka kanssa hyppäsin paljon vuosina 2007-2010. Saimme joskus sijoituksia pikkuluokista, mutta Lepsi jäi pysyvästi minun mieleeni kun rämäpäisesti roiskaisimme minulle valtavan kokoisen esteen yli harjoituksissa hetken mielijohteesta. Saimme koko ryhmän ja opettajan leuan loksahtamaan ja kommentin: ”UUDESTAAN, OLI NIIN MIELETTÖMÄN HIENO HYPPY!”
kvr-t Slorina (s. 1985- k.2011): elämäni hevonen, jonka kanssa olisin halunnut enemmän yhteistä aikaa. Maailman ystävällisin sielu, josta teen tarkemman postauksen myöhemmin tässä kuussa.
til-t Venta (s. arv.1997-): Murren mantelinperijä, jonka varalle minulla on himmeitä kuvioita. Ventasta tulossa tarkempi postaus vielä tässä kuussa.

sh-r Jaavan Tähtö i. Jaava ei. Ihme-Puli e. Ihme-Tähtö

Kisaviikonloppu takana

2011-09-26T20:29:00.005+03:00

Melkoinen toiminta viikonloppu takana päin ja hyvillä mielin jaksoi valmistautua tulevaan viikkoon (enää KOLME päivää yo!). Tulossa on siis postaus kilpailuissa, joissa en ollut kuvaajana vaan kuvattavana, eli kerron teille miten oman kotitallin seurakinkerit meni.

Lauantaina minun piti startata 60cm puoliveriruuna Hoffmanilla, eli Heikillä, mutta koska kilpailut siirtyivät ulkokentän pohjan huonon kunnon vuoksi maneesiin jäin luokasta pois. Starttasin vain mammutilla luokat 60cm ja 80cm. (Mammutista tulossa vähän enemmän tietoa ensi viikolla teille). Verryteltiin sileällä aika pitkään mammutin omistajan kanssa, kun tämä meni toisella hevosellaan, Sulolla (pv-r Spiritas) sen jälkeen, kun oltiin opeteltu rata, puunailtu hepat ja saatua nostettua toisemme kyytiin.

mulla ei ole kuvamateriaalia estepäivältä, joten tässä kuvia elokuun seuraestekisoista naapuritallilla. Rymähdettiin sarjan b-osan läpi joten 4vrp. näistäkin... :)

Esteverryttely hallissa meni mallikkaasti, muumi vähän katsasteli katsomopäätyä ja teki pari hassua hyppyä pystylle vasemmassa kierroksessa. Oikeaan suuntaan hypyistä tulee aina paljon paremman tuntuisia ja ilmavampia, vaikka sitten laukka on usein väärä alastulossa. Verryttelyn jälkeen jäätiin maneesiin nurkkiin odottelemaan, että kaikki ryhmän 4 ratsukkoa sai ratansa suoritettua. Itse yritin valita odotusnurkkani mahdollisimman hyvin, jotta verryttelyryhmässä ollut ori ei huomaisi meitä viehkeitä tammoja ja toisekseen, ettei muumi olisi pyörinyt kenenkään eteen.

Rata itsessään meni tosi hyvin. Toin kolmoselle (pysty) vähän huonosti, joten lähti aikaisemmin kuin ajattelin ja jäin vähän jälkeen hypyssä. Suurin osa kaarteista menikin vastalaukassa, mutta muumi oli menossa tosi hyvin eteenpäin reipasta laukkaa niin ajattelin vain ratsastaa kaarteet huolellisesti... (suomeksi: paniikki iski että pakko päästä äkkiä pois). Perusrata oli puhdas joten uusinnassa ajattelin ratsastaa aikaa ja kääntää meille toooooooooodella tiukan tien. Ajattelin jo kurvatessani että nyt muuten valitsin huonosti, mutta hevonen oli rehti ja pelasti tilanteen. Lopulta tämä kruisailu oikeutti meidät kolmanteen sijaan. :)

80cm verkassa otin muutaman hypyn molempiin suuntiin, ravailin letkeetä ravia ja laukkasin mahdollisimman rytmikästä ja eteenpäinpyrkivää laukkaa. Itse tsuumailin esteitä ja mietin samalla kuinka hitsin isoilta ne näyttääkään mun silmiin hallissa. Radan eka este oli täys fiasko, tultiin ihan hyvin mutta hyppy oli löysä ja muumi kolautti takasilla okserin takapuomin alas. Siinä vaiheessa ajattelin, että jos vielä seuraava hyppy on yhtä veltto niin keskeytän radan. Hypyt kuitenkin parantui loppurataa kohti, sain myötälaukat kaariin (tosin muumi vaihtelee niitä videosta katsottuna aina suorilla linjoilla, hassu eläin. Itse en vaihtoa välttämättä tunne jos oon jo keskittymässä seuraavaan tehtävään.) ja saatiin muuten puhdas rata. Eli ei vieläkään päästy tavoitteeseen, että 80cm otetaan nollat.

Älkää syökö minua virheitteni vuoksi, olen vielä hieman vihreä esteradalla. ;)

Olin kuitenkin tosi tyytyväinen suoritukseemme ja ratsastuksenopettajani tuli kehumaan minua, kuinka olin oppinut ratsastamaan esteillä eli pitämään ylävartalon kurissa, alapohkeen lähellä ja olemaan mukana hypyissä. Ennen jätin hevosen puoli askelta ennen ponnistusta yksin ajatuksella "nähellään esteen jälkeen, koita pärjäillä!". Eniten olin tyytyväinen kun opettaja sanoi, että autoin hevosta todella paljon ja hyvissä tilanteissa.

Sunnuntaina oli vuorossa kouluratsastusta, jossa starttasin tutustumisluokan kouluohjelmaa 2009 pitkällä radalla. Menin verkkaamaan tallin opetushevosta, suomenhevostammaa Hellutarta, aivan liian aikaisin. Sekoilin jotenkin aikataulun kanssa ja olin tuntia ennen starttiani verkassa. Helmelle kun riittää sellainen 15-20min tehokas verkka oikein hyvin... Kävelin siis pitkään ja toimitin jotain himmeitä koulukuvioita ja lopetin kun hevonen tuntui hyvältä.

melkonen joutsenlampi...

Kun pääsin radalle tuli itselleni ihan "WAU!" -olo. Hevonen tuntui aivan mielettömän upealta ja itse pystyin vain keskittymään hymyilyyn ja kouluratsastuksen tuomaan nautintoon, joka minulta on puuttunut jo usean vuoden. Olin niin fiiliksissä radalla, että meinasin unohtaa mitä missäkin pisteessä piti tehdä. Keskiravit lähti mallikkaasti ilman rikkoja ja keskilaukat suorastaan.... ei ole edes sanoja. Mietin vain kokoradan vau -fiilistäni. Tulin loppuun suurin piirtein hymy korvissa asti, mutta tietenkään se ei näy kuvissa totisen keskittymisilmeeni alta. Radalta poistumisen aikana tuli olo, että nyt muuten onnistui. Ja onnistui niin hyvin, että se oikeutti sinivalkeean ruusukkeeseen 63,26% turvin.

(kuskin liian pitkät ohjat...)
sh-t Hellutar i. Lennon-Ryhti e. Helatyttö ei. V.T. Ajatus

Menin myös muumilla samaa luokkaa, verryttelin ikuisuuden ja tuntui kun ratsaisi itsepäisellä tynnyrillä joka ei tahdo taipua... Rata olikin sitten enemmän tai vähemmän fiasko, hevonen kulki takaosa sisällä, rikkoi molemmat laukat, keskiaskellajeista puhumattakaan. Mutta toiset koulukisat muumin kanssa, eikä hirveästi olla treenailtu joten turhaa kai sitä on hirveitä odottaakaan. Tästä on sen kanssa hyvä jatkaa ja tarkoituksena startata myös muutamat koulukilpailut loppukaudesta. :) Tulokseksi tuli 58,261% mikä ei sekään ole ihan huono. Tuomari oli kirjoittanut molempiin papereihin että säilytä tasaisempi tuntuma, mihin pitää kyllä kieltämättä kiinnittää jatkossa paljon tarkempaa huomiota.

Huh huh, tulipas tästä pitkä kuin nälkävuosi. Toivottavasti joku kiinnostunut jaksoi edes lukea. Kaikki tämän postauksen kuvat on ottanut kaverini Ansku Kauppinen, kiitos! :)

Ps. Lukijat! Kiinnostaako teitä jatkossa lukea ajatuksiani minun ratsastusharrastuksestani vai keskitynkö pelkästään valokuvieni esittelyyn? :)

18.9. Aluekenttä, Lapinlahti

2011-09-24T11:08:00.002+03:00

Viime sunnuntaina kuvasin Itä-Suomen aluekenttämestaruuskilpailut, jotka järjestettiin Purolan Ratsastuskeskuksessa, Lapinlahdella. Olen itse hieman pettynyt kuviin, en saanut hyödynnettyjä hienoja tilanteita aivan täysin.

vasemmalla puoliveritamma Jakarta, oikealla tamma Arabba

Estekokeessa aamun ensimmäisen luokan (helppo) kuvat jäivät mielestäni hieman vaisuiksi, kun ainut este mistä olisin saanut kunnolliset kuvat olivat isot kukkaruukut piilottamassa puolet ratsukosta. Muihin esteisiin aamuaurinko taas teki suuret varjot, jolloin tummat hevoset hävisivät taustaan. Muista luokista taas sain estekokeessa erittäin hyvät kuvat, koska aurinko kerkesi kääntymään siten, ettei suuria ja jyrkkiä varjoja enää tullut.

vasemmalla latvianhevosruuna Felans, oikealla puoliveritamma Sunrises Parade

Maastokokeessa parhaimmat kuvat sain helposta luokasta, jolloin olin kuvaamassa tallin viereisellä pellolla kahta risuestettä. Tuttarin maastokokeessa en taas oikein löytänyt kunnon kuvauspaikkaa, joten suurimmaksi osakseni pyörin yleisön joukossa etupellolla. Kuvista en kuitenkaan saanut huippuja, joten vaihtelin paikkaa vesiesteelle, takapellolle, tukkiesteille, takaisin alkuperäiseen paikkaan.... :) Harrasteluokan aikaan alkoi hämärtää voimakkaasti, jolloin tummista hevosista en saanut enää tarkkoja kuvia. Harrasteen kuvasin "panhuilu" -nimiseltä esteeltä vesiesteen lähellä.

vasemmalla tilastohevosruuna Pluto II, oikealla puoliveritamma Ursina

Ensi viikolla loppuu minun jatkuva (not...) lukeminen ylioppilaskokeisiin. Lauantaina sitten lähdetäänkin hyppimään Maaningalle seuraesteitä mammutin kanssa. Muutaman tunnin päästä starttaan kotitallin seurakilpailuissa, wish me luck!

Kysy Purolan kuvia sähköpostilla minttu@aaveen.net

mielipide kuvaamisesta

2011-09-23T11:00:00.000+03:00

Nikon D90 + Sigma 50mm/f1.8

Minusta tämä on yksi niistä kuvista jotka onnistuvat hyvin, ilman että se on vain "tavallinen hevoskuva". Olen vuosia halunnut ottaa tämmöisen tummalla taustalla olevan kuvan (ilman että käsittelen kuvaa jälkikäteen) ja vihdoinkin löysin sen paikan, jossa se on mahdollista.

Itse tykkään tästä paljon. Mitä mieltä te olette? :)

(ps. kysymyspostauksen vastaukset ovat työn alla ja työstän niitä aina eteenpäin silloin kun en jaksa valmistautua ylioppilaskokeisiin.)

11.9. Seuraeste, Nerkoo

2011-09-22T13:07:00.002+03:00

Sunnuntai-iltapäivän ohjelmana oli tutustuminen kuvaajanroolissa naapuritallin seuraestekilpailuihin. Aikaisemmin olen ottanut osaa aina itse kilpailijana, joten mukavaa vaihtelua oli luvassa. Kuvia tulossa edelleen lokakuun puolella.

Mielestäni nämä kuvat onnistuivat hyvin kun sain kauhean taustarumentajan (eli tallin) pois valitsemalla paikan tarkemmin. Kuvista näkee syksyn tulon, toivottavasti ei sada tulevana viikonloppuna jotta saisin myös itsestäni kilpailukuvia. ;)

Jos joku kokee tekemisen puutetta tulevana viikonloppuna, 24.-25.9., niin Iisalmessa Koljonvirralla on seurakilpailut, joissa minusta saisi näpätä muutamat edustuskuvat. Starttaan itse lauantaina luokissa 60cm & 80cm ja sunnuntaina Helppo C:ssä.

Kysy Nerkoon seuraestekuvia osoitteesta minttu@aaveen.net

vasemmalla tilastoruuna Barney, oikealla torinhevostamma Canaria

puoliveritamma Ultima

10.9. Seuraeste, Lapinlahti

2011-09-21T16:00:00.000+03:00

Huomaathan että nyt voit jättää mielipiteesi postauksessa olleista kuvista postauksen alta. :)

Pienet seuraestekilpailut Purolan Ratsastuskeskuksessa Lapinlahdella. Pitkän työpäivän jälkeen ei oikein jaksanut miettiä mitenkä kuvata ja mistä joten suurin osa kuvista on "ihan ok" -luokkaa. Ei mitään mestariteoksia. Valitsin paikkani aluksi vähän huonosti, mutta maisemat kohdaltani oli upeat! Harmi, että vaalea taivas sai kuvauskohteet kauhean tummiksi.

Laatu korvaa määrään, myös näissä kuvissa. Lokakuussa näitäkin sitten sivuilla. :)

Lapinlahden seuraestekuvia voit kysyä osoitteesta minttu@aaveen.net

risteytysponiruuna Morris ja suomenhevosori Rikardo

suomenhevosruuna Ropin Velmu

3.9. Seuraeste, Runni

2011-09-20T17:10:00.000+03:00

Aurinkoisessa syysilmassa kuvasin Runnilla Toppilan tallilla järjestetyt seuraestekilpailut. Hyvät kilpailut, jotka eivät kestäneet myöskään koko päivää! :) Illalla kävin vielä kuvaamassa Kirman ponit, joista löytyykin jo oma postauksensa (ks. muutamaa alempi postaus). Runnin kuvat tulossa tuttuun tapaan lokakuussa.

Runnin seuraestekilpailuiden kuvia etukäteen osoitteesta minttu@aaveen.net

vasemmalla poniristeytysruuna Kunkku, oikealla "Esku" (?)

Kuvakilpailu

2011-09-15T20:45:00.000+03:00

Osallistuin Hööksin valokuvauskilpailuun facebookissa, joten käykää kaikki äänestämässä kuvaani! Jokainen voi äänestää niin montaa kuvaa kuin haluaa, mutta vain kerran / kuva. :)
Kiitos kaikille äänestäneille!

Kuva löytyy TÄMÄN linkin takaa, etsithän kuvan nimelläni eli Minttu Koponen.
Huomaa, että sinun tulee tykätä Hööksin sivuista / kilpailuista äänestääksesi.

Illan tullen

2011-09-08T21:34:00.000+03:00

Nikon D90

Huh huh, pakko tyhjentää päätä välistä oppikirjoista. Tuntuu kuin aivot kävisivät ylikierroksilla, kun olen päntännyt ulkoa enemmän tai vähemmän maantietoa. Tässä kuva viime elokuulta, koristaa myös tulevaisuudessa rantasaunan tuvan seinää. (Jos joku kuitenkin kokee haluavansa juuuuuuuri tämä tauluksi niin yhteyttä voi ottaa minttu@aaveen.net). Haluaisin lähteä kuvaamaan syksyn väriloistoa luontoon, mutta aikataulut eivät anna yhtään periksi. Jospa puilla olisi vielä lehtiä kirjoitusteni jälkeen. :)

Pikkuvauvoja

2011-09-07T18:59:00.000+03:00

Nämä ovat niiiiiiin ihania. Minäkin tahdon tuollaisen ponin itselleni!

päistärikko orivarsa on Kirman Gentleman, s. 10.6.2011
i. Galant SWE e. Gnista II ei. Almnäs Ulex SWE

rautias tammavarsa on Kirman Armaada, s. 5.6.2011
i. Galant SWE e. Abelle ei. Kålkulla Ullric

Käy tutustumassa ponien kotisivuihin TÄSTÄ.
Kaikki kuvat on otettu Nikon D90 + Sigma 70-200mm.

Moni on lähettänyt kiukkuisia ja vähemmän kiukkuisia sähköposteja, joissa lukee: "missä kuvat viipyvät?!". Ikävä kyllä joudutte odottamaan kuvia vielä noin kuukauden verran, sillä kuvien teko on jäissä syksyn ylioppilaskirjoitusteni ajan.

HUOM! Viime aikoina molemmat blogini ovat olleet kovan kuormituksen alla ja siksi kuvat eivät näy kuin vain tämän sivun postauksissa. Viikonloppuna vaihdan kuvien säilytyspaikkaa, jospa sitten näkyisi kaikki. :)

(mulla on teille kirjotusten jälkeen myös superihania uutisia, mutta wait and see! Muuta en sano kuin, että voi olla että siirryn kentän idan takaa itse kilpakentälle hieman useammin kuin ennen.)

KYSY! ASK! KYSY! ASK!

2011-09-03T00:45:00.000+03:00

Teitä lukijoita on tällä hetkellä 85 kpl, anonyymisti blogia on ilmoittanut lukevansa 12 kpl. Yhteensä se tekee 97kpl, eli on aika KYSYMYSPOSTAUKSELLE!

Mitä olet aina halunnut tietää minusta? Vai haluatko vain kysyä minkälainen sää Iisalmessa on? Kuka on merkittävin idolini tai minkä värisessä talossa asun?

Kysy mitä tahansa, kuinka paljon tahansa tai kuinka tarkasti tahansa anonyymisti tai omalla nimimerkillä. Lupaan vastata melkein kaikkeen.

(ps. oon aina halunnu tehdä kysymyspostauksen, joten olkaa kivoja ja kyselkää paljon. :--) kiitos!)
Sovitaan että kyselyaikaa on perjantaihin 10.9. asti.

27.-28.8.2011 Siilinjärvi

2011-08-29T20:07:00.001+03:00

Voi huokaus miten pettynyt olenkaan viikonlopun kuviin, varsinkin estepäivän. En ymmärrä miten suurin osa kuvista näyttää hieman epätarkalta taustalla olevan pajukon takia ja yhtälöön kun lisätään pölyävä kenttä, järkyttävän huono tausta ja voimakas sivuvalo on soppa valmis. Kalustoni ei sovellu hyvin 2-3m päässä oleviin esteisiin ja muuta nämä kilpailut eivät edes tarjonneet minulle. Yli 800kpl kuvia jäljelle jäi "vain" 319kpl, joista julkaisuun menee pari kuvaa / ratsukko.

Maailman historian kauhein sivuvalo ja rumin tausta.

Vasemmalla puoliveriruuna Hoffman ja oikealla welsh (sek. C) ruuna Sir Vihtory

Koulupäivä onneksi meni paremmin, olisin tosin toivonut hieman auringonpaistetta, sillä nyt kuvat näyttävät ikävän harmailta ja sävyt ovat tummia. Kuvasin lauantaina vain luokkaa helppo B, mutta luokkatauolla kuvasin muutamat satunnaiset ratsukot, jotka suorittivat helppoa C:tä.

Olen vihainen itselleni, kun en saanut aikaan kun vain kasan rumia kuvia joista suurin osa päätyi roskikseen viikonlopulta. Kuvauksessa onkin nyt muutaman viikon tauko, katselee jos kuitenkin lähtitallin seurakilpailut kiinnostavat kuvata... Ensiksi kuitenkin OPETTELEN kuvaamaan, ei ristus miten huonoja sain aikaan.

eestinhevosruuna Luur II

englannin täysiveriruuna Syriusz

irish cob ruuna Ralph de Soie

Kysy Siilinjärven kuvia sähköpostilla minttu@aaveen.net

Kaikki kuvat Nikon D90 + Sigma 70-200mm/f2.8
Tämän kaiken allekirjoittaa tällä kertaa masentunut hevoskuvaaja.

24.8. Seuraeste, Pyhäjärvi

2011-08-29T11:00:00.000+03:00

Ensimmäiset kuvaamani ratsastuskilpailut lähtiessäni ajamaan suoraan länteen kotikunnaltani

Harmaa ilma teki kuvat hieman tylsiksi, mutta pilvipeite esti suoran vastavalon kuvaamiseen. Kilpailut olivat paljon pienemmät, kuin mihin olen tottunut ja suurin osa osallistujista olivat minulle vieraita. Olen jo pitkään halunnut kuvaamaan eri alueelle, jotta en tuntisi jokaista ratsastajaa ja hevosta ensi vilkaisulla, joten nämä kilpailut tulivat sopivaan kohtaan!

Minun itseni piti startata Pyhäjärvellä 70cm & 90cm, mutta jouduimme perumaan osallistumisemme, kun kaverini laskeutui hillitysti perse edellä maneesin pohjaan... :) Onni onnettomuudessa ettei käynyt pahasti, vaan vammat jäivät valtavan kokoisiksi mustelmiksi.

Kysy Pyhäjärven kuvia sähköpostilla minttu@aaveen.net

Nikon D90 + Sigma 70-200mm/f2.8
Vasemmalla welsh part bred tamma Alona Lowland ja oikealla vuonohevosruuna Carlo II

Nikon D90 + Sigma 70-200mm/f2.8
Vasemmalla tilastotamma Aideen, oikealla welsh (sek. B) ruuna Hinders Flight Boy

13.8. Seuraeste, Tahko

2011-08-28T20:46:00.000+03:00

Hups, oonpas ollu laiska! Kävin kuvaamassa muutama viikko takaperin seuraestekilpailut Tahkolla. Reissu oli hivenen pettymys, sillä suurella kentällä kuvaaminen oli hankalaa voimakkaan valon vuoksi. Kuvia on oikeastaan samoilta esteiltä koko päivän ajan.

Kysy Tahkon kuvia sähköpostilla minttu@aaveen.net.

Nikon D90 + Sigma 70-200mm/f2.8

Vasemmalla lämminveriruuna Faruk Narva, oikealla eestinhevosruuna Elger

Nikon D90 + Sigma 70-200mm/f2.8
Vasemmalla ruotsinkylmäveriruuna Timolino, oikealla puoliveriruuna Hot Stuff II

Kun kaikki menee pieleen...

2011-08-26T11:00:00.000+03:00

Kaikilla on kauhutarinoita siitä, kuinka tekniikka voi pettää. Minulla on monta monta monta tarinaa siitä, kuinka teknologia on ivaillut minulle. Etenen ajallisessa järjestyksessä, sillä mikään ei ole kussut niin pahasti kuvausreissuillani kuin se, että teknologia on ottanut ja jättänyt.

Ensimmäisen kerran tekniikka petti, kun olin kuvaamassa Joensuussa hevosten match showta 19.5.2007. Aluksi homma toimi niin kuin pitikin, mutta yks kaks yllättäen uutuuden karhea (lue: 2 viikkoa käytössä ollut) Nikon D50 runkoni ei enää tarkentanut. Itku kurkussa kokeilin kaikkea, lopulta lähdin harmistuneena pois näyttelyistä vain muutaman tunnin jälkeen. Koko kamera paketti lähti huoltoon, joka kesti lähes 2kk ajan vieden suurimman osan kesän 2007 kuvattavista hevoskilpailuista. Vika löytyi Nikkor 55-200mm -objektiivin tarkennusmoottorista.

Nikon D50:llä otettu kuva, kun sain kameran huollosta 2kk odotuksen jälkeen

Sanotaan, että muistikortit kestävät ikuisesti, mutta minä olen osoittanut senkin väitteen huhupuheeksi. Olin kuvaamassa Kiuruveden orinäyttelyissä vuonna 2010 kun viimeisen kuvattavan orin kohdalla Nikon D200 runkoni ilmoitti vain CHA. Kirosin mielessäni jokaisen ruman sanan ja vaihdoin hirveää kyytiä rungokseni vanhan Nikon D50, jotta saisin kuvattua viimeisimmän orin (joka oli vielä koko päivän mielenkiintoisin). Kotimatkalla selvisi että CHA tarkoittaa kortin oikosulkua ja kaikki data on rikkoutuneessa kortissa. Kuopiossa merkkiliikkeessä pyörittelivät päätään, että kuvat ovat mahdottomia pelastaa. Kuvat kuitenkin saatiin pelastettua tuttujeni avulla, kiitos Heidi ja Jussi tuhannesti!

Viimeinen kuva, ennen kuin muistikortti katkaisi yhteistyösopimuksemme irti...

Kaikista sydäntä särkevintä kuitenkin oli, kun helppona pikkukamerana pitämäni Nikon D50 tuli tiensä päähän. Lontoossa 2010 uimareissulle hypännyt D50 kuitenkin korvaantui myöhemmin uudemmalla rungolla, mutta tilanne vaikutti toivottomalta itkiessäni kovaan ääneen äveriään tavaratalon naistenvessassa ja koitin samalla puhaltaa rungon sisältöä kuivaksi. Kuvat eivät kuitenkaan tuhoutuneet muistikortilta, vaikka kaksi objektiivia ja runko kävikin uintireissullaan. Yksi vinkki kaikille; älä ikinä pidä vesipulloa samassa laukussa kameroittesi kanssa.

Viimeisin onnettomuus kohdalleni sattui kotitallillani ratsastuskilpailuissa kun laukkuni tippui tuolilta - sisällä tietysti arvokkain objektiivini Sigma 70-200mm/f2.8 ja UV-suodin täysin murskana. Katsoin näkyä hetken hammasta purren ja kotiin tulin kyyneleet silmissä. Alanliikkeessä käynnin jälkeen saimme revittyä UV-suotimen kuitenkin pois ja todettua, että objektiivi itsessään oli täysin ehjä. Toinen vinkki kaikille; käytä aina UV-suodinta, sillä se kestää suuriakin kolhuja!

Hurja näkymä, mutta todellisuudessa halki oli vain UV-suoja.
Kuva on toisesta blogistani

Mustalla valkealle olen joka vuosi kärsinyt jonkinlaisen teknillisen kolauksen, jos en kameroiden kanssa niin tietokoneen. Ai ai sitä hampaiden kiristelyä kun tietokoneeni kaatui (vieden valmiiksi tehdyt kuvat mukanaan) tai kun vanha ulkoinen kovalevyni oli sitä mieltä, ettei siellä olekaan enää kuvia vuosilta 2006-2011. Kolmas vinkki kaikille; ota aina varmuuskopiot kuvista, säilytä niitä ulkoisilla kovalevyillä, CD-levyillä... Missä tahansa. Itselläni on usein kysytyt kuvat kovalevyillä ja vanhat kuvat / tapahtumat joista ei usein kysytä kuvia suoraan CD-levyillä. Jos yksi CD-levy rikkoontuu menetän vähän kuvia, kuin jos koko systeemi kaatuu... :)

Kuvausohjeita IV - ravit

2011-08-25T12:56:00.001+03:00

50 lukijan kunniaksi järjestin blogissani äänestyksen, jossa lukijat pystyivät vaikuttamaan tulevaan erikoispostaukseen. Ylivoimaisesti eniten äänestettiin kuvausohjeita. Ohjeet on pilkottu kolmeen eri osaan, estekuvaukseen, koulu-/sileäkuvaukseen ja pää- & rakennekuvaukseen. En koe olevani tarpeeksi pätevä neuvomaan valotuksen säätöön, kaluston käsittelyyn tms. joten olen keskittynyt pelkästään hevosten edustaviin asentoihin. Tässä näitä vinkkejä nyt tulee, olkaa hyvät. Seuraavat ohjeet eivät kuuluneet siis alkuperäiseen suunnitelmaan, mutta yleisön pyynnöstä julkaisen ne.

En ole ravikuvaaja (tai edes tiedä ravureista / ravikulttuurista mitään - joten anteeksi mahdolliset asiavirheet), vaan käyn lähinnä silloin tällöin toisinaan katsomassa mielenvirkistykseksi raveja, sillä niissä on paljon plussaa verrattuna moniin ratsukisoihin, joita ovat mm. aikataulu yleensä paljon pitävämpi, ei tule ylimääräisiä taukoja, kuvattavaa on kokoajan, ei ns. luokkien välistä taukoa (vrt. ratsastuskilpailut), hevoset nopeasti tunnistettavia voilokin vuoksi ja voit valita pitkälle hyvän kuvauspaikan oman visiosi mukaan.

Kuinka monta jalkaa?

Kuvaan itse usein verryttelyjä aktiivisemmin, sillä itse lähdöissä kuvattavan hevosen mahasta voi kasvaa jalkoja, päitä olla usempi kappale ja kuskejakin kaksi, sillä rykelmässä yhden tietyn juoksijan poimiminen on vaikeaa. Verryttelyissä usein valjakot kiertävät vastapäivään, kuin itse kilpailusuunta on, mutta ottavat pätkiä kilpailusuuntaan. Läheltä / hitaasti tulevat hevoset ovat sopivia pääkuvaukselle, sillä usein vauhdin kasvaessa hevosen korvat kääntyvät kohti niskaa enemmän. Tietysti on henkilökohtainen mielipide pitääkö enemmän vauhdikkaan tuntuisista pääkuvista vai kuvista, joissa hevosella on hyvä ilme ja korvat höröllä. Itse lukeudun jälkimmäisiin.

Raveista hyvä kuva on sellainen, jossa hevosella kuvaajan puoleinen jalkapari on ns. auki, samalla tavalla kuin esimerkiksi kouluratsastuksen keskiravikuvissa. Kovassa vauhdissa ravurin lautaset eivät välttämättä näytä niin luisulta, joten he vosen asento voi näyttää hyvältä, vaikka jalkapari olisikin kiinni. Könkkäkuvia tulee kuitenkin vättää, sillä kovasta vauhdista otettu liikevaihe saa hevosen näyttämään lyhyt runkoiselta.

Vasemmalla olevat kuvat ihanteeni lähtiessä kuvaamaan raveihin: kuvaajan puoleinen jalkapari auki ja hevonen on liitovaiheessa

Oikealla alhaalla könkkävaihe, hevonen näyttää kulmikkaalta ja epäsopusuhtaiselta

Tässä raviohjeita siis lyhykäisyydessään, tutustumalla lajiin paremmin osaisin ehkä kertoakin jotain enemmän teille. :)

Kuvausohjeet ovat nyt käsitelty minun osaltani hetkeksi. Toivon, että jokainen sai hyviä vinkkejä pyörimään takaraivoon ensi kuvauskertoja varten. Seuraavaksi julkaisulistalla (ajastettuna, julkaistaan huomenna perjantaina 25. päivä) on toivepostaus parin kuukauden takaa, eli juttua siitä kun kaikki meni pieleen. Kun 100 lukijaa on täynnä pidän pienimuotoisen kilpailun täällä blogissani, joten ehdottakaa mitä juuri Te haluatte kilpailun aiheeksi (ja mitä palkinnoksi ;))

säbäilyä

2011-08-24T23:42:00.000+03:00

Nikon D90 + Sigma 70-200mm/f2.8
Kuva on otettu syyskuussa 2010.

Käyn aina toisinaan kuvaamassa paikallista sählyjoukkuetta.
En ymmärrä urheilusta muuta kuin sen, ettei se ole minun juttuni. :)

Kalenteriasioita

2011-08-17T17:56:00.000+03:00

Puhelimella otettu kuva.

Paluu arkeen oli tänään, kun jatkoin opintojani abiturienttina. Minulla on ollut ilo ja kunnia (tai lähinnä vain iso yllätys) saada tarjota kulttuurielämys tämän vuoden kalenteriin kansikuvan merkeissä.

Itse en olisi ehkä sijoittanut tätä kalenterin kanteen, voin kuvitella kuinka masentavaa on katsella kuvaa koko pitkän talven... Tiesin tästä kyllä jo koko kesän, mutten halunnut julkaista kuvia täällä ennen kuin koulut alkaisivat. Olen salaa tyytyväinen kuvaan, sillä siitä napsahti stipendi tililleni. ;)

Vaihtoehtoja olivat nämä kaksi (kuvat otettu siis koulun kurssilla ja osallistuivat samalla kansikuvan äänestykseen):

Kuva otettu oikeista valokuvista, jotka alkuperäisesti otettu Nikon D90 + Nikkor 50mm/f1.8 yhdistelmällä.

Kelpaisiko tuollainen kalenteri teille, vai onko se liian masentava?
(kyllä se on.)

Kesän loppu

2011-08-16T21:26:00.000+03:00

tammavarsa s. 13.5.2011 (i. Maranello)

Kävin tänään ratsastamassa ja samalla nappailin parit kuvat tallin hevosista. Eniten olin kiinnostunut tämän kesäisistä varsoista, mutta ne eivät olleet lainkaan kiinnostuneita minusta. Tältä kuvan tammavarsa näytti viimeksi kuvatessani pikkulapsia.

suomenhevostamma Kesäpeili (i. Valko-Purje ei. Appu)

Kävin viikonloppuna kuvaamassa Tahkon elonkorjuu kilpailuita lauantaina neljän ensimmäisen (1-4, 50-100cm) luokan ajan. Kävin juuri kuvat läpi, huomenna alkaa nimeäminen ja käsittely. Tuleva syksy taitaa jäädä viimeisekseni Itä-Suomessa, mutta siitä lisää myöhemmin. :)

risteytysruuna Kunkku (suku tuntematon).
Kaikki kuvat Nikon D90 + Sigma 70-200mm/f2.8

(ps. Enää viisi lukijaa seuraavaan erikoispostaukseen, viimeinen osa kuvausohjeita tulossa tällä viikolla!)

Minun tavoitteeni

2011-08-15T23:53:00.000+03:00

Muutamia vuosia sitten minulta kyseltiin jatkuvasti, miksen kilpailisi itse. Vastasin aina siten, että sain aasinsillan vaihtaa aihetta, sillä en halunnut kellekään myöntää pelkääväni hyppäämistä. Kuvaajanrooli tuntui helpolta vastaukselta päästä pois piinapenkistä. Minun tavoitteenani on päästä yli rimakauhustani ja hypätä puhtaasti 100cm rata, pelkäämättä.

Vaikka olin ratsastanut pikkutytöstä asti, en hypännyt ennen kuin vuonna 2004 ensimmäisen kerran. Kehityin tasaisen varmasti pikku esteillä ratsastuskoulussa. Ensimmäinen takapakki tuli syksyllä 2005, kun kaaduin harjoituskilpailuissa. Ruunan repukka vain kompuroi omissa jaloissaan ja jatkoin hymyilevänä radan loppuun asti. Mutta kaatuvan hevosen alle jääminen sai minut epävarmaksi esteillä.

Viime hetken treenausta kilpailuihin keväällä 2006, ennen tapaturmaa. Päätin kuitenkin perua kilpailut huonon fiilikseni vuoksi kilpailuista. Olisin hypännyt 70cm.

Epävarmuuteni heijastui kesään 2006 ollessani ratsastusleirillä. Estetunnilla este nostettiin reipasta vauhtia metriin ja minä kieltäydyin tulemasta. Itkin pelosta, mutta opettaja pakotti minut hyppäämään kyseisen esteen, vaikka hän selvästi näki etten olisi tahtonut tehdä niin. Kuitenkin minut ympäripuhuttiin "vain yhteen hyppyyn".

Muistan kun hevonen ponnisti, juuri oikeassa kohdassa ja tunsin hetken aikaa ylitsevuotavaa riemua siitä, että onnistuin voittamaan pelkoni. Mutta alastullessa minulle ja ratsulleni tuli erimielisyyksiä suunnasta. Minä lähdin vasemmalle, ruuna oikealle. Tulin alas suoraan päälleni ja niskani taittui selkää pitkin. Äitini "kasvun-varaa-on-oltava" -asenteella hankkima turvaliivi nousi olkapäistä ja löi poikittaissuunnassa suoraan taittuneeseen kaulaani.

En muista seuraavia tunteja tippumisesta vaan seuraava muistikuvani on röntgenosastolta sairaalasta, kun niskaani kuvataan. Lääkärin mukaan olin murtanut 3 kaulanikamaa ja ei ollut kaukana, että olisin halvaantunut kaulasta alaspäin. Murtumat oli aiheuttanut liian suuri turvaliivi, joka oli päässyt mahdollisimman huonoon aikaan lyömään kovalla voimalla.

Kesä 2007, onnettomuudesta vuosi.

En ole onnettomuuden jälkeen pelännyt hevosia, mutta sitäkin enemmän hyppäämistä. Tarvitsin hirveästi onnettomuutta seuranneinna vuosina rutiinia varmoilla ja hitailla hevosilla, joiden hyppyyn kerkeisin mukautua, eikä yllättäviä alta kääntymisiä pääsisi sattumaan ilman ennakkovaroitusta.

Tiedän teknisesti pärjääväni radalla, mutta pelätessäni estekorkeutta otan liian lyhyitä teitä, en huolehdi myötälaukoista, jolloin hypyistä tulee huonoja. Jännityn tästä enemmän ja olen paniikissa, jolloin koko rata on este esteeltä pahenevampi fiasko, sillä takaraivossani on kokoajan yksi ainut ajatus: "äkkiä täältä pois".

Ensimmäiset kilpailut onnettomuuden jälkeen, aikaa 1,5 vuotta. Korkeus 40cm.

Kilpailin vuodet 2007-2009 alle 70cm esteillä hakien itselleni rutiinia ja kokemusta. Viime vuonna hyppäsin 80cm radan, jossa tipuin verryttelyssä. En loukannut itseäni, mutta pelko neljän vuoden takaisesta onnettomuudestani nousi esiin ja pelonsekaisella fiiliksellä suoritin radan. Syksyllä hyppäsin 70cm radan ja jännitin kamalasti ennen suoritustani. Käteni vapisivat ja jallkani tuntuivat voimattomilta. Ratsuni oli kuitenkin maailman kiltein, eikä välittänyt hermoilustani, ja pääsin ehjänä maaliin sijoittuen 4.! Tuntui aivan lottovoitolta päästä palkintojenjakoon, vaikka olin jännittänyt suoritustani.

Kevät 2010, 80cm verryttelyssä tippuminen.

Nyt onnettomuudestani on kulunut viisi vuotta, ja rutiinin tuoman turvallisuudentunteen myötä olen osallistunut enemmän "isoihin" luokkiin. Starttasin keväällä 80cm (ja olin toinen!), sekä kesällä kahdesti 70cm. Ensi sunnuntaina minun hermojani kuitenkin odottaa melkoinen tulikaste, kun osallistun Pyhäjärvellä järjestettävään 90cm luokkaan. Rata sujuu, kunhan muistan rauhoittua ja ratsastaa ajatuksella, pelkäämättä mitään.

Kevät 2011, onnettomuudesta 4 vuotta ja 10 kuukautta. Korkeus 80cm, sijoitus 2.

Vuosia vanha tavoitteeni on kohta täyttymässä ja teen edelleen aktiivisesti töitä kammoni parantamiseksi. Toivon saavani sisäisen rauhan tehdessäni rataa sunnuntaina, sillä vain silloin suoritus voi onnistua ja voin ottaa askeleen lähemmäs tavoitteeni täyttymistä.

Parasta kuitenkin vain laittaa silmät kiinni, ottaa harjasta kaksin käsin ja toivoa parasta.

Tämän blogitekstin avulla osallistun Horzen bloggauskilpailuun ja minulla on mahdollisuus voittaa 500 euron lahjakortti Horzen verkkokauppaan, www.horze.fi.

Kuvausohjeita III - pää- & rakennekuvat

2011-08-10T21:44:00.000+03:00

50 lukijan kunniaksi järjestin blogissani äänestyksen, jossa lukijat pystyivät vaikuttamaan tulevaan erikoispostaukseen. Ylivoimaisesti eniten äänestettiin kuvausohjeita. Ohjeet on pilkottu kolmeen eri osaan, estekuvaukseen, koulu-/sileäkuvaukseen ja pää- & rakennekuvaukseen. En koe olevani tarpeeksi pätevä neuvomaan valotuksen säätöön, kaluston käsittelyyn tms. joten olen keskittynyt pelkästään hevosten edustaviin asentoihin. Tässä näitä vinkkejä nyt tulee, olkaa hyvät.

Hevosvalokuvauksessa on mielestäni pitkälti kyse dokumentoinnista. Kuva on onnistunut silloin, kun siitä näkee hevosen värin, rakenteen ja mahdolliset merkit. Rakenne- ja pääkuvan voisi luonnehtia olevan hevosen passikuva.

Paras tilaisuus saada rakennekuvia on näyttelyt, joita järjestetään esimerkiksi roduttain tai käyttötarkoituksen mukaan. Leikkimällä paparazzia ja kuvaamalla salaa harvoin saa edustavia kuvia, joten parhaiten onnistut pyytämällä hevoset kuvattavaksi. Olen kuullut monia kauhutarinoita epäystävällisistä ja töykeistä esittäjistä, mutta vielä useammin töykeistä hevoskuvaajista. Kohdalleni ei ole koskaan sattunut kieltävää vastausta, kun olen kysynyt hevosta kuvattavaksi. Suosittelen katsomaan kuvauspaikan valmiiksi, jossa valon suunta ja tausta on kohdallaan, sekä liikkumatilaa on tarpeeksi sekä sinulle, sekä hevoselle ja sen esittäjälle. Sitten vain rohkeasti kysymään: "Anteeksi, haluaisin kuvata teidän hevostanne. Onko teillä hetki aikaa?". Seuraile kuitenkin tilannetta, onko hevonen / esittäjä hermostunut? Jos on, he eivät luultavasti halua tulla kuvattavaksi ainakaan ennen kehää, jotteivat he menetä kokonaan toivoaan onnistuneesta suorituksesta. Onko heidän vuoronsa kohta? Jos on, anna heidän keskittyä tulevaan esitykseen. Oletko epävarma kysymään hevosta kuvattavaksi? Älä ole, hevosihmiset ovat mukavia. Monet ovat kysyneet kuka olen ja minne kuvaan. Muista vastata rehellisesti!

Vasemmalla olevassa kuvassa siisti tausta ja hevonen kokonaan näkyvissä, oikealla olevassa hevosesta kasvaa talon pääty ja tolppa, sekä kaviot eivät ole näkyvissä.

Kuvatessa hevosten muotokuvia on usein enemmän vaihtoehtoja taustan suhteen, kuin monissa ratsastuskilpailuissa. Tärkeää on, että jalat (kavioineen) näkyvät ja että hevonen on aseteltuna sellaiselle taustalle, joka ei vaikuta hevosen värin tallentumiseen kuvassa. Esimerkiksi tumma metsä taustalla saa tumman hevosen katoamaan kuvaan, punaista seinää vasten rautiaasta hevosesta tulee punarautias ja valkoista lumihankea vasten mustan hevosen silmät ja sieraimet katoavat näkyvistä.

Keskimmäisessä kuvassa hevosella paras asento.
(Huomaa asetellun hevosen ja paparazzina kuvaamisen ero; keskimmäinen ja oikeanpuoleinen kuva)

Rakennekuvaan hevonen asetellaan siten, että se seisoo harjaton puoli ja ns. jalkapari auki kuvaajalle. Eli siten, että kuvaajan puoleinen etujalka on aavistuksen edessä siten, että myös toinen etujalka on kokonaan näkyvissä. Kuvaajan puoleinen takajalka on niin paljon hevosen takana, että myös toinen takajalka on näkyvissä. Tarkoituksena on saada hevonen näyttämään ryhdikkäältä ja ympäristöltään kiinnostuneelta kuvassa. Kuva saa heti paljon mielenkiintoisemman, kun pyyhkäisee mahdollisen etuharjan pois kuvaajan puolelta paljastaen hevosen silmän.

Joskus tuuli aiheuttaa sen, ettei otsaharja pysy paikoillaan, vaikka kuinka yrittäisi. Tällöin kannattaa kuvaajan itse ottaa muutama metri sivulle, jolloin hän saa uuden kuvakulman.

Hevosten pieniä virheitä voi peitellä oikeanlaisella asettelulla. Takakorkean hevosen voi sijoittaa aivan aavistuksen verran seisomaan alamäkeen, ryhdittömän ja etupainoiseen hevoseen saa ryhtiä nostamalla sen päätä. Myös oma paikka ja kuvauskorkeus ovat tärkeitä! Itse kuvaan pienet ponit kyykistyen, usein "puolikyykystä" isot ponit ja pienet hevoset, sekä täysin seisaaltaan isot hevoset. Kyykistymällä saat kuitenkin shireenkin vielä enemmän kokoa ja seisomalla suorana shetlanninponin näyttämään todella pieneltä. Kyykistymisen ja seisomisen eroon vaikuttaa kuitenkin myös välimatka kuvattavan hevosen ja sinun välillä. Pyri kuvaamaan hevosen lapojen / sydämmen kohdalta, sillä silloin kuvakulma ei vääristä hevosen mittasuhteita.

Shire kuvattuna kyykistyneenä

Hevosten omistajat/esittäjät kuitenkin usein haluavat kuvauttaa hevosen ns. paremmalta puolelta, joka voi olla myös harjallinen. Harjattomalla puolella voi olla esimerkiksi vanha arpi tai se voi olla muuten vain huonompi puoli, kuten myös ihmisillä on. Muista aina kuunnella hevosen esittäjää ja toteuttaa heidän pyyntöjään!!

Jos hevonen käyttäytyy levottomasti kuvatessa älä yritä turhaan ratakiskosta vääntää hevosta oikeaan asentoon täydellisten kuvien vuoksi. Kannattaa kokeilla seisoisiko hevonen paremmin naama toiseen suuntaan, vai kannattaisiko sitä kävellyttää muutama voltti. Mikäli rakennekuva ei onnistu, luovu visiostasi ja ehdota pääkuvaa (sillä silloin ei ole enää jalkojen asennolla väliä ja esittäjän työ helpottuu).

Saatuasi haluamasi rakennekuvat on luontevaa siirtyä ottamaan pääkuvia: "kiitos - onko teillä vielä hetki, jos otettaisiin muutama pääkuva?". Pääkuvan aikana ei enää hevosten jalkojen asennoilla ole väliä. Pyri olemaan etuviistossa hevosen edessä ottaessasi pääkuvia. Jokaisella on todella persoonallinen tapa ottaa pääkuvia, itse otan voimakkaasti alaviistosta, jolloin se saa kuviin "propagandatunnelmaa" ja mahtipontisuutta.

Vasemmanpuoleinen kuva on otettu seisoen, oikeanpuoleinen kyykistyneenä

Muista pitää hevosen silmät näkyvillä, eli tarvittaessa pyytää siirtämään etuharjaa pois silmiltä. Tarkoituksena on saada hevosen silmät auki & korvat höröön, ryhdikkyyttä sopivasti (ei liikaa, muuten isot hevoset alkavat näyttää laamoilta...) ja edustava potretti aikaiseksi. Pääkuvia ei kannata rajata tiiviiksi, vaan jättää kaulaa ja ryntäitä sopivasti näkyviin, sekä tilaa myöskin katseelle.

Kolme kuvaa, jotka kaikki liian tiiviisti rajattuja, sekä kahdessa puolikas esittäjä mukana

Rakenne- ja pääkuvauksessa on tärkeää, ettei hevosesta kasva sähkölinjoja, katupylväitä, aurauskeppejä.... Ylipäätään mitään mikä voi näyttää huonolta kuvassa. Taustaksi kannattaa siis valita yksinkertainen, jossa ei ole mitään ylimääräistä (joita ovat autot, lantakasat...). Myös hevosten esittäjä joko on kuvissa kokonaan tai ei ollenkaan (ja jos joku sanoo, että häntä ei saa näkyä kuvissa niin se sitten myös tarkoittaa sitä!). Moni hevonen kuitenkin lähtee seuraamaan esittäjää kuuliaisesta, kun hän ottaa kaksi askelta taaksepäin päästäkseen pois kuvasta. Neuvo häntä säilyttämään kuolaintuntuma ja tarvittaessa ojentamaan "irtokäsi" kuvaan. Irtokäden voi myöhemmin tarvittaessa poistaa kuvasta. Puolikkaan ihmisen poistaminen on vaikeampaa.

Kun kuva otetaan pystysuunnassa taustalle mahtuu myös paljon vähemmän kuvaa häiritsevää tekijää.

Muut kuvausohjeet tuntuivat helpoilta kirjottaa, näitä sai oikeasti miettiä, sillä en kuvaile usein näyttelyissä. Vielä yksi ohjepostaus on tulossa yleisön pyynnöstä. Toivottavasti näistä ohjeista on kuitenkin iloa jollekin (kommentoikaa, oli tai ei ;)) ja minulle voi antaa rakennekuvaustilanteita, eli kutsua kotikuvaukselle. Pistäkäähän sähköpostia minttu(at)aaveen.net. Kiitos!

Kuvausohjeita II - koulu

2011-08-07T19:25:00.000+03:00

Koulukilpailuissa ja sileän työskentelyssä voit olla huomattavasti luovempi kuvauspaikkasi suhteen, sillä se ei ole enää sidottua esteisiin ja valon suuntaan, vain pelkästään jälkimmäiseen. Vilkaisemalla ennen kuvausreissua ratsastettavia kouluohjelmia on jo tehnyt pitkälle kuvaustyötä, eikä kilpailupaikalla tarvitse enää arpoa, että missä kohtaa esitetään voltti, lävistäjä ja pysähdytäänkö alkutervehdyksessä ollenkaan.

On kuvaajan rikkaus saada kuvata eri tasoisia kouluratsastuskilpailuita

Mielestäni parhaat mahdollisuudet saada edustava kouluratsastuskuva on Helppo A tasoisista luokista vaativimpiin. Helpossa C ja B:ssä hevosten muoto saattaa olla epätasainen, sekä lisäykset & keskiaskellajit eivät ole yhtä näyttäviä, kuin vaativissa luokissa. Parhaita hetkiä saada kuvia, radalta kuin radalta, ovat juuri keskiaskellajit (varsinkin ravi!), laukkapiruetit, -vaihdot, avo- ja sulkutaivutukset, sekä kaikessa tavallisuudessaan voltit, ympyrät ja kolmikaariset.

Laukanvaihto on yksi halutuimmista liikkeistä tallentaa kuvaksi. Tässä kaksi erilaista vaihtoa.

Vaikka suorittava ratsukko ei liikkuisikaan himmeästi oikeassa muodossa käyttäen takapäätään se ei tarkoita, että kuvista tulisi automaattisesti huonoja. Tällöin kuvaaja voi ennakoida, mistä saisi hyvät kuvat ratsukon kannalta. Helpoilla radoilla on hyviä kuvauspaikkoja alku- ja lopputervehdykset, sekä erityisesti voltit ja kiemurat, joissa on hevonen on asetettuna!

Silloin tällöin saan yhteydenottoja, joissa kysytään miksei hevonen liikkunut kuvissani muodossa ja oikeinpäin ja peräänannossa ja kaikkia maailman hienoimpia piffipaffeja samaan aikaan. Kuva ei voi olla sellainen, mitä suoritus ei ole. Jos hevosen takajalat ovat unohtuneet talliin aamulla, askel painaa ja verryttelyssäkin on tullut hiottua - ei voi millään maailman ihmeellä saada jokaista kuvaa onnistumaan siten, että kuvassa näkyisi kuinka maagisen hyvin hevonen askeltaa kaula kaarella, kiilotettuna ja astuen alleen. Näitäkin sattuu, joten kuvaajat! Helpoissa luokissa helpoimmalla pääset itse kun tähtään kamerallasi esimerkiksi ympyrän aloitukseen, jossa hevonen on asetettuna.

Tärkempää mielestäni on saada edustava ja siisti kuva "hyvän askeleen" aikana, kuin saada 10 kuvaa muodossa liikkuvassa, mutta könkkäävästä hevosesta. Hyvällä hetkellä otettu kuva ei ole vain kaunis, mutta se piilottaa pieniä hevosen kauneusvirheitä. Esimerkkinä alla oleva kuva.

Kaikki vaiheet ovat edustavia, mutta itse suosin kuvaa missä jalkapari on puolelleni auki
(tässä tapauksessa keskimmäinen kuva)

Keskimmäisessä kuvassa askelvaihe on könkkä, kuva oikealla olisi edustavin askeleiltaan, mutta jalkaparin ollessa kiinni takapää näyttää luisulta ja suhteettoman pieneltä verrattuna etupäähän.

Könkkäravikuvat saavat taas hevosen näyttämään suoraan kulmikkaalta, takakorkealta ja lyhyt runkoiselta. Se tekee myös hevosen liikkeestä lennottoman ja hitaan näkösen. Pystysuunnassa ja etuviistosta otetut kuvat saa askeleet näyttämään lennokkailta, kun kuva on otettu juuri ennenkuin johtava etukavio osuu maahan, niin että koko jalka on näkyvissä. Olen joskus saanut hevoset näyttämään koiralta tai kamelilta, kun olen ajoittanut kuvan ottoni väärin. Onnistuessaan kouluratsastuskuva on harmoninen ja elegantti, kuten ratsukko itsessään on.

Huomaa kuinka oikeanpuoleisessa kuvassa hevonen näyttää lennokkaammalta ja eteenpäinpyrkivältä,
kun etukavio on näkyvissä

Laukka on haastavampi askellaji kuvata, kuin ravi, sillä siinä ei ole kuin muutama vaihe, josta saa silmää hivelevät kuvat. Toisaalta myöskään väärään aikaan otettu kuva ei näytä silmissäni kauhealta, vaan kertovat liikkeestä realistisesti.

Hyviä ja helppoja laukanvaiheita kuvata

Hevonen näyttää helposti etupainoiselta laukassa

Myöskään ylläolevani mielipiteet eivät ole absoluuttista totuutta, että vain laukkapirueteista voi tulla hyvät kuvat. Kuvaajan tulee mielestäni ottaa kilpailuiden taso ja osallistujat huomioon, ennenkuin odottaa esimerkiksi tajunnan räjäyttäviä laukanvaihtokuvia. Tässäkin tietysti on taas hevoskohtaisia eroja. Joku suorittaa hyppäävät laukanvaihtot, joista saa mahtipontiset kuvat, kun taas toinen tekee siistin ja eleettömän vaihdon, jota ei oikeastaan edes huomaa.

Ensimmäinen pääkuva on huonosta kulmasta, toinen paremmasta

Kouluratojen pääkuvat ovat huomattavasti helpompi ottaa, kuin esteradoilla. Tarkkana saa olla, jotta saisi oikeassa kulmassa niin, että pää näyttää kuuluvan hevosen kroppaan, eikä näytä isolta hirven päältä eikä suhteettoman pieneltä muuhun kroppaan nähden. Sama pätee tietysti koko hevosen kuvaamiseen, takaviistosta hevosen etupää näyttää suhteettoman pieneltä verrattuna takapäähän.

Ensimmäinen kuva on otettu n. hevosen takajalan kohdalla, toinen taas lapojen kohdalla.

Alku- ja lopputervehdyksestä on mahdollisuus saada iloinen kuva, ratsukosta jossa näkyy ratsastajan ja ratsun välinen yhteys. Muistathan kuitenkin, että monet kouluhevoset ovat varsin herkkiä ylimääräisille asioille ratojen ympärillä, joten muistakaa antaa ratsukolle taukoa ainakin teidän itsenne läheisyydestä ja välttää kameralla sarjatulittamista.

Saitteko hyviä vinkkejä kouluradalle kuvaamiseen? :)
(ps. Lukijoita on jo 60 kpl - kiitos kaikille!!)

Kuvausohjeita I - esteet

2011-08-05T21:32:00.000+03:00

Esteitä kuvatessa ei kannata hermostua, jos ei saa jokaisesta hypystä kuvaa. Suosittelen valitsemaan yhden esteen, joka takaa sinulle hyvät kuvat, sillä laatu korvaa määrän. Itse kuvailen kohdista joista saa 1-3 esteestä kuvat. Pyri saamaan aurinko selän taaksesi ja tarkastaa samalla olevasi sellaisessa paikassa, jossa et ole ns. piilossa ratsukolta. Muista kilpailuissa pysyä yleisölle tarkoitetuilla alueilla!

Sama ratsukko suoraan edestäpäin ja etuviistosta kuvattuna

Pystyssä otettavat kuvat pyrin ottamaan esteeseen nähden etuviistosta, oikealta tai vasemmalta puolelta, sillä suoraan edestäpäin otetuissa kuvissa ratsastajan molemmat jalat näyttävät roikkuvan hevosen kyljillä ja kasvot ovat usein peittyneet. Suoraan edestäpäin otetuista estekuvissa hevonen näyttää myös usein lihavalta, kun se on ponnistuksessa kerinyt itsensä niin, että vatsa näyttää isolta. Vastaavasti laskeutumisessa näyttäisi siltä, ettei hevosella ole takapäätä ollenkaan. Vaakakuva on kuitenkin turvallinen vaihtoehto suoraan sivulta päin otettaville kuville, jolloin myös ratsukko näyttää tasapainoiselta.

Sama este kuvattuna pysty- ja vaakasuunnassa

Hypättävän esteen korkeus ja rakenne vaikuttaa paljon, kannattaako kuva ottaa pysty- vai vaakasuunnassa. Itse kuvaan esteiltä lähinnä vain pystysuunnassa, mutta isojen luokkien pituusesteet (okseri, trippeli jne.) kuvaan vaakasuunnassa. Muista tarkkailla, tuleeko pituusesteiden monet tolpat tai esteiden suuret johteet häiritsevästi ratsukon eteen kuvassa! Esteeseen saa myös korkeutta, kun sen kuvaa pystysuunnassa ja rajaa ylimääräisen tilan ratsukon sivuilta. Tällöin este näyttää kapeammalta ja korkeammalta. Isoissa luokissa (110cm -->) pituusesteiden leveys kasvaa huomattavasti suuremmaksi kuin pienissä luokissa, jolloin pystykuva tulee hassun näköiseksi, kun hevonen venyttää itseään esteen yli, tällöin kannattaa suosia vaakakuvaa, jossa samalla näkyy esteen leveys.

Pieni (70-80cm) sekä iso okseri (100cm -->).

Ihanteellisin hevosen asento on keskimmäisessä kuvassa

Henkilökohtaisesti pidän siitä, että kuva on otettu juuri ponnistuksen jälkeen, niin että kaikki hevosen jalat ovat ilmassa, mutta takajalat vielä kohti maata ja hevonen on kerinyt etujalkansa ”nippuun”. (katso yllä oleva kuva, keskimmäinen kuva on mielestäni ihanteellinen). Haluamani vaiheen saa, kun seuraa etsimen läpi hevosen tuloa esteelle ja odottaa ponnistusta. Ponnistuksen aikana laukaisijaa painaessa on hevonen kerinnyt hyppykaarellaan haluamaani kohtaan.

Eri hevosten hyppytyyleissä on kuitenkin niin paljon suuria eroja, että jää jokaisen henkilökohtaisesti päätettäväksi mikä vaihe näyttää parhaimmalta. Itse saatan ottaa jopa 3-5 kuvaa yhdestä hypystä, jotta voin valita mikä vaihe näyttää parhaalta, jos en ole 100% varma että pystyn tallentamaan juuri SEN hetken, missä kaikki näyttää hyvältä.

Sarjasta puuttuu mielestäni ihanteellisen hetki ottaa kuva, juuri ponnistuksen jälkeen

Laskeutumisesta jätän kuvat ottamatta (paitsi kenttäratsastuksen maastokokeessa), sillä laskeutumisessa ratsukko ei välttämättä ole edustavimmillaan ja sama pätee myös ponnistukseen. Yritän välttää myös isoilla oksereilla tulevaa ongelmaa, missä hevonen näyttää karusellihevoselta, kun se ylittää esteen keskikohtaa selkä usein painuneena etu- ja takajalat kerittynä.

Kun ratsukko lähestyy estettä, josta olet aikaisessa ottaa kuvan ÄLÄ TARKENNA ESTEESEEN VALMIIKSI vaan ratsukkoon. Tarkentaessasi esteeseen valmiiksi saat terävän kuvan esteestä, mutta itse ratsukko jää epäselväksi. Kun tarkennat kamerasi ratsukkoon, tai seuraat ratsukkoa kamera valmiiksi tarkennettuna, saat suuremmalla todennäköisyydessä teräviä kuvia ratsukosta itsestään.

Vasemman puoleisessa kuvassa ratsukkoa seurattu kamera tarkennettuna, oikeanpuoleisessa taas tarkennettu esteeseen valmiiksi

Esteiden välisen radan voi myös hyödyntää ottamalla laukka- ja pääkuvia ohimenevistä ratsukoista. Laukkakuvista tulee usein vauhdikkaita, mutta mitään nyrkkisääntöä ei ole mistä kohtaa pitäisi kuvata ja miten. Itse kuvaan omien silmieni tasolta tai kyykistyneenä. Hevosen saa näyttämään sopusuhtaiselta, kun ottaa kuvan suoraan sivusta niin, että itse seisoo noin hevosen lapojen / sydämen kohdalla. Radan aikaisista pääkuvista tosin harvemmin tulee edustavia, mutta esimerkiksi alkutervehdyksen aikana voi saada hyviä ja tarkkoja kuvia ratsukosta ennen virittäytymistä kilpailusuoritukseen.

Ensimmäinen kuva on otettu ratsastajan tervehtiessä ja toinen radalta

Tässäpä oli kuvausohjeita esteradalle, muistakaa että jokainen kuvaa henkilökohtaisten mieltymyksien ja näkemyksien mukaan eikä ole yleispätevää ohjetta joka olisi kiveen hakattua infoa jota on pakko noudattaa. Ohjeeni voivat tuntua todella vaikeilta noudattaa, mutta suurin osa noudattaa näitä tietoisesti tai tietämättään.

Kerro mitä mieltä olit tästä postauksesta (mitä huonoa / mitä hyvää), niin osaan seuraavia suunnitella saamani palautteen mukaan. Seuraavaksi vinkkejä siis kouluratsastuksen- / sileällä työskentelyn kuvaamiseksi.

Prunus cerasus II

2011-08-04T23:21:00.000+03:00

Pidetään lyhyenä: syy erikoispostauksen kestämiseen on lomani Turussa. Harkitsin ottavani kameran mukaan, jotta saisin otettua hieman graffittikuvia (katso aiemmin ottamiani kuvia tästä), sekä ehkä eksymään jopa paikallisissa ratsastuskilpailuissakin. Aikataulu meni kuitenkin niin tiukalle, etten olisi kilpailuihin asti kerennyt. Joku toinen kerta sitten!

Huomenna kotimatkallani junassa olisi tarkoitus kirjoittaa postaus valmiiksi, mutta ainakin tulomatkalla sain kokea sen verran jännittäviä hetkiä, että ei ole varmaa valmistuuko postaus vielä matkalla... (lue: juna myöhässä 2,5h, ei jatkoyhteyttä Tampere-Turku joten taksilla kohti Turkua ja läheltä piti -tilanne hirven kanssa.)

Lomailu jatkuu muutaman työpäivän jälkeen ensi viikolla mökillä, jonka jälkeen palataankin arkeen ja opiskelemaan. Seuraavasta kuvausreissusta ei ole mitään tietoa, luultavammin 12.8. Toto -ravit, Vieremä & (13.)-14.8. Seuraeste, Tahko. Tässä kuitenkin kuva, joka on pitänyt jo pitkään jakaa teidän kanssa.

Vasta kypsyneet kirsikat juuri ennen voimakasta ukkospuuskaa.
(katso myös toukokuussa otetut kuvat samaisesta puusta TÄSTÄ.)

Nikon D90 + Sigma 70-200mm/f2.8

5-4-3-2-1 RATSASTA

2011-07-31T13:49:00.000+03:00

Äänestys on nyt päättnyt, kiitos kaikille 70 äänestäjälle ja 11 uudelle lukijalle. Olette mahtavia!! Äänestyksen voitti kuvausohjeet, joten niitä siis luvassa aivan lähipäivinä.

Arvatkaa missä voi ottaa näin rennosti kuvatessa?

Viimeiset kolmepäivää olen ollut Lapinlahdella, Purolan Ratsastuskeskuksella järjestetyissä kansainvälisissä kenttäratsastuskilpailuissa. Kilpailuissa järjestettiin CCI/CIC*** -luokka, jota ei ole ratsastettu sitten vuoden 1952 Helsingin Olympialaisten jälkeen. Voitte siis uskoa, että odotukset olivat korkeat ja ne kyllä täyttyivätkin!

Kouluradat olivat kyllä pieni pettymys, sillä ohjelmat olivat epäonnekseni sellaiset, että liikkeet ja kuviot esitettiin juuri poispäin paikasta, jossa kuvasin. Kuvasinkin vain yhden luokan kokonaan ja toisen puoliksi.

Aki Karhapää ja wiekopolskiruuna Ibis-A

Maastokoe ratsastettiin lauantaina ja kävelin kauas kuvaamaan esteitä, joilla ei ollut vielä kuvaajia. Sain siis kaikessa rauhassa keskittyä omaan kuvaukseeni ilman, että joudun etsimään sopivaa paikkaa mihin mahtuisin. CCI/CIC*** -luokasta tulivat ehdottomasti päivän parhaimmat kuvat, todetkaa vaikka itse hieman myöhemmin kun kuvat julkaistaan. (En ikinä uskaltaisi hypätä noita esteitä, en edes ilman ratsua.)

Sanna Siltakorpi ja puoliveriruuna Asam & Aki Karhapää ja holsteintamma Alecey (kuva CCI/CIC*** -luokan alashypystä, aika hurja pudotus!)

Sunnuntain estekuvia nähdään lisää erikoispostauksessa, joten pyhitetään tämä postaus pelkille maastokokeen kuville. Kaikki kuvat on otettu Nikon D90 + Sigma 70-200mm/f2.8 yhdistelmällä. Tarkoituksena olisi saada jo Purolan kilpailuiden kuvat tänäiltana (sunnuntai 31.7.), katsotaan onnistuuko!

Mistä sinä haluat lukea?

2011-07-25T00:05:00.000+03:00

Nikon D90 + Sigma 70-200mm/f2.8

Kuten aiemmin totesin, kun 50 lukijaa on täynnä kehitän teille Lukijoille jotain kivaa ja erilaista. "Sillä reissulla kaikki meni pieleen" -juttu tulee, kun lukijoita on kertynyt 75kpl, joten vielä muutama ihminen tarvittasiin. Mutta seuraavat special edition postaukseen ei ole kuin kuusi (6) lukijaa.

Äänestys löytyy oikeasta ylänurkasta ja se päättyy 31.7.2011, jolloin teen postauksen valmiiksi (mikäli lukijoita ei ole vielä tarpeeksi se julkaistaan heti, kun 50 lukijaa tulee täyteen).

Äänestä omasta mielestäsi parasta vaihtoehtoa, muista myös vastata kysymyksiin / esittää niitä!

1. Kysymyspostaus. Tarvittaisiin paljon kysymyksiä, jotta saisitte paljon vastauksia. Kaikkea voi kysyä, eri asia mihin lähden / koen olevani tarpeeksi pätevä vastaamaan.

2. Esittelen itse itseni, perustietoa eli kuka olen, mistä tulen ja mitä toimitan. Jos tämä toteutuu otan itsestäni myöskin tuoreen kuvan vastausten yhteyteen.

3. Hevoskuvausohjeita, eli miten toimia kilpailuissa kuvatessa, mistä kulmasta tulee parhaat kuvat jne. Jokaisen kuvaajan allekirjoitus näkyy kuvausjäljessä, joten valottaisin teille mitenkä minun oma allekirjoitukseni kuviin syntyy.

4. Jotain muuta mitä? Vaihe vaiheelta seuraaminen, kuinka kuvat käsitellään kilpailuiden jälkeen ja julkaistaan / mitä tahansa. Areena on sinun.

Kesäiset koulukilpailut

2011-07-22T10:57:00.000+03:00

Olin keskiviikkona kuvaamassa Iisalmen Ratsastajat ry:n järjestämiä seuratason kouluratsastuskilpailuita kotikaupungissani Iisalmessa. Tykkään käydä kuvaamassa siellä, sillä tausta on loistava! Tosin välistä kuviin eksyi suuria varjoja, tuomarinpöytää ja käsihevosia, mutta kaikkea ei voi aina valita. :)

Tarkoitukseni oli kuvata myös torstai-iltana saman seuran järjestämät seuraestekilpailut, mutta hyppäsinkin itse Venta -tammalla 70cm luokassa. Olimme kummallisella suorituksellamme neljänsiä, mikä oli pienoinen yllätys. Suoritukseni jälkeen koko päivän taivaalla pyörineet ukkospilvet osallistuivat kilpailuihin kaatosateen ja salamoinnin muodossa, joten jätin kamerani suosiolla autoon. Oli mukavaa (ja rentouttavaa) olla välistä vain turistina kilpailuissa.

Nikon D90 + Sigma 70-200mm f/2.8
Kokeilin pitkästä aikaa manuaalikuvausta, tässä on tulos. Taidot eivät ole ihan vielä kadonneet.
Kuvassa eestinraskasvetoruuna Vedur EST. Minullekin kelpaisi tulevaisuudessa saman rodun edustaja...

Kauheimmat kuvat

2011-07-21T12:03:00.000+03:00

Lupasin teille aikaisemmin, että kun 25 lukijaa tulee täyteen teen postauksen joko kuvausreissusta, jossa kaikki meni pieleen tai näytän jotain hirvityskuviani. Molemmat olivat tasaisesti suosittuja, mutta tässä nyt ainakin näin aluksi hirvityskuvia. (Ja nyt lukijoita onkin jo 41, kiitos teille kaikille! Kun 50 on plakkarissa niin kokeilen tehdä taas jotain vähän hauskempaa tänne.)

Kauheita ja hirveitä kuvia oli vaikea löytää parilta viime vuodelta, sillä liipaisinsormeni on herkkä delete-napin yllä. En koe tarvitsevani säilyttää huonoja ja omia mökellyskuviani, koska ne harvoin pääsevät esille minnekään, ovat hauskoja tai mitään muutakaan. Nämä kuitenkin löytyivät, kuvissa on aina vuosi milloin se on otettu (jos olen muistanut oikein).

Ensimmäiset kuvaamani kenttäkilpailut, vuonna 2005 (kuvassa virheellinen vuosiluku) Hingunniemessä. Hyvä että silloisen kameran zoomi riitti. ;)
Kuvassa on muistaakseni puoliveritamma Tiffany Eagle.

Missä on rajaus ja tarkkuus.... Kiuruvedellä 2008 kaikissa kuvissa tökki tarkkuus.

Edustava rakennekuva hevosesta ja esittäjistä. Tarkkuus oli (taas) kateissa Kiuruveden orinäyttelyissä.
Kuvassa lämminveriori Bowl Winner K.

Sain kaikista hevosista mustia Koljonvirran seuraestekisoissa 2008 kuvatessani erittäin voimakkaaseen sivuvaloon.
Kuvassa puoliveritamma Backyard's Butterfly.

Siellä jossain se menee.... Olin kuvausbuddyni Helin kanssa kokeilemassa kuvaamista kenttäkisoissa Hingunniemessä 2006. Kuvat olivat vastaavia ja satoi. Siirryimme MacDonalds'iin.
Kuvassa suomenhevosori E.V. Neponen.

Mustat hevoset ovat aina yhtä kauheita kuvattavia. Varsinkin valkeaa lumihankea vasten.
Kuvassa lämminveriori Frank the Hands.

Kuopion ravirata on maailman pimein paikka, heti muutaman nimeltä mainitsemattoman maneesin jälkeen, puolivälissä joulukuuta, kun lunta ei ole.
Kuvassa taitanee olla lämminveriruuna Get Kicks.

Nykyään minua suututtaa kuvat, joissa ratsastaja on ilman päätä. Vuonna 2006 olin ilmeisesti kuitenkin sitä mieltä, että Päättömiä Ratsumiehiä voi myös minunkin kuvissani.
Kuvassa Linda van Camstra.

Rajaus, ponnistusvaihe, kuvakulma... Kaikki on pielessä, mutta valo on sentään hyvä!
Kuvassa tilastotamma Korunda.

Nämä kisat olivat fiasko minulle. Kökkökamerani ei tarkentanut mihinkään. Mielenterveyteni säästämiseni vuoksi en koskaan tunnistanut näitä ratsukoita.

Sokerina pohjalla.... Mitä voi tapahtua, kun unohtaa väärät asetukset kameraan, kun vaihtaa kuvauspaikkaa?

Olen tyytyväinen, että pengoin nämä esille. Huomaan kehittyneeni, vaikka välistä tuntuu että jumitan samassa pisteessä vuodesta toiseen. Omia mokailuja sattuu harvemmin ja silmäni kuvattaville tilanteille on parantunut. Osaan myöskin olla lähtemättä kisoihin, mikäli vettä työntää taivaalta ja kaikki on kurjaa ;)

Ovatko nämä kuvat sellaisia, mitä Sinä oletit niiden olevan?
Mikä kuvista on kauhein ja miksi?