Kisaviikonloppu takana

Melkoinen toiminta viikonloppu takana päin ja hyvillä mielin jaksoi valmistautua tulevaan viikkoon (enää KOLME päivää yo!). Tulossa on siis postaus kilpailuissa, joissa en ollut kuvaajana vaan kuvattavana, eli kerron teille miten oman kotitallin seurakinkerit meni.

Lauantaina minun piti startata 60cm puoliveriruuna Hoffmanilla, eli Heikillä, mutta koska kilpailut siirtyivät ulkokentän pohjan huonon kunnon vuoksi maneesiin jäin luokasta pois. Starttasin vain mammutilla luokat 60cm ja 80cm. (Mammutista tulossa vähän enemmän tietoa ensi viikolla teille). Verryteltiin sileällä aika pitkään mammutin omistajan kanssa, kun tämä meni toisella hevosellaan, Sulolla (pv-r Spiritas) sen jälkeen, kun oltiin opeteltu rata, puunailtu hepat ja saatua nostettua toisemme kyytiin.

mulla ei ole kuvamateriaalia estepäivältä, joten tässä kuvia elokuun seuraestekisoista naapuritallilla. Rymähdettiin sarjan b-osan läpi joten 4vrp. näistäkin... :)

Esteverryttely hallissa meni mallikkaasti, muumi vähän katsasteli katsomopäätyä ja teki pari hassua hyppyä pystylle vasemmassa kierroksessa. Oikeaan suuntaan hypyistä tulee aina paljon paremman tuntuisia ja ilmavampia, vaikka sitten laukka on usein väärä alastulossa. Verryttelyn jälkeen jäätiin maneesiin nurkkiin odottelemaan, että kaikki ryhmän 4 ratsukkoa sai ratansa suoritettua. Itse yritin valita odotusnurkkani mahdollisimman hyvin, jotta verryttelyryhmässä ollut ori ei huomaisi meitä viehkeitä tammoja ja toisekseen, ettei muumi olisi pyörinyt kenenkään eteen.

Rata itsessään meni tosi hyvin. Toin kolmoselle (pysty) vähän huonosti, joten lähti aikaisemmin kuin ajattelin ja jäin vähän jälkeen hypyssä. Suurin osa kaarteista menikin vastalaukassa, mutta muumi oli menossa tosi hyvin eteenpäin reipasta laukkaa niin ajattelin vain ratsastaa kaarteet huolellisesti... (suomeksi: paniikki iski että pakko päästä äkkiä pois). Perusrata oli puhdas joten uusinnassa ajattelin ratsastaa aikaa ja kääntää meille toooooooooodella tiukan tien. Ajattelin jo kurvatessani että nyt muuten valitsin huonosti, mutta hevonen oli rehti ja pelasti tilanteen. Lopulta tämä kruisailu oikeutti meidät kolmanteen sijaan. :)

80cm verkassa otin muutaman hypyn molempiin suuntiin, ravailin letkeetä ravia ja laukkasin mahdollisimman rytmikästä ja eteenpäinpyrkivää laukkaa. Itse tsuumailin esteitä ja mietin samalla kuinka hitsin isoilta ne näyttääkään mun silmiin hallissa. Radan eka este oli täys fiasko, tultiin ihan hyvin mutta hyppy oli löysä ja muumi kolautti takasilla okserin takapuomin alas. Siinä vaiheessa ajattelin, että jos vielä seuraava hyppy on yhtä veltto niin keskeytän radan. Hypyt kuitenkin parantui loppurataa kohti, sain myötälaukat kaariin (tosin muumi vaihtelee niitä videosta katsottuna aina suorilla linjoilla, hassu eläin. Itse en vaihtoa välttämättä tunne jos oon jo keskittymässä seuraavaan tehtävään.) ja saatiin muuten puhdas rata. Eli ei vieläkään päästy tavoitteeseen, että 80cm otetaan nollat.

Älkää syökö minua virheitteni vuoksi, olen vielä hieman vihreä esteradalla. ;)

Olin kuitenkin tosi tyytyväinen suoritukseemme ja ratsastuksenopettajani tuli kehumaan minua, kuinka olin oppinut ratsastamaan esteillä eli pitämään ylävartalon kurissa, alapohkeen lähellä ja olemaan mukana hypyissä. Ennen jätin hevosen puoli askelta ennen ponnistusta yksin ajatuksella "nähellään esteen jälkeen, koita pärjäillä!". Eniten olin tyytyväinen kun opettaja sanoi, että autoin hevosta todella paljon ja hyvissä tilanteissa.


Sunnuntaina oli vuorossa kouluratsastusta, jossa starttasin tutustumisluokan kouluohjelmaa 2009 pitkällä radalla. Menin verkkaamaan tallin opetushevosta, suomenhevostammaa Hellutarta, aivan liian aikaisin. Sekoilin jotenkin aikataulun kanssa ja olin tuntia ennen starttiani verkassa. Helmelle kun riittää sellainen 15-20min tehokas verkka oikein hyvin... Kävelin siis pitkään ja toimitin jotain himmeitä koulukuvioita ja lopetin kun hevonen tuntui hyvältä.

melkonen joutsenlampi...

Kun pääsin radalle tuli itselleni ihan "WAU!" -olo. Hevonen tuntui aivan mielettömän upealta ja itse pystyin vain keskittymään hymyilyyn ja kouluratsastuksen tuomaan nautintoon, joka minulta on puuttunut jo usean vuoden. Olin niin fiiliksissä radalla, että meinasin unohtaa mitä missäkin pisteessä piti tehdä. Keskiravit lähti mallikkaasti ilman rikkoja ja keskilaukat suorastaan.... ei ole edes sanoja. Mietin vain kokoradan vau -fiilistäni. Tulin loppuun suurin piirtein hymy korvissa asti, mutta tietenkään se ei näy kuvissa totisen keskittymisilmeeni alta. Radalta poistumisen aikana tuli olo, että nyt muuten onnistui. Ja onnistui niin hyvin, että se oikeutti sinivalkeean ruusukkeeseen 63,26% turvin.

(kuskin liian pitkät ohjat...)
sh-t Hellutar i. Lennon-Ryhti e. Helatyttö ei. V.T. Ajatus

Menin myös muumilla samaa luokkaa, verryttelin ikuisuuden ja tuntui kun ratsaisi itsepäisellä tynnyrillä joka ei tahdo taipua... Rata olikin sitten enemmän tai vähemmän fiasko, hevonen kulki takaosa sisällä, rikkoi molemmat laukat, keskiaskellajeista puhumattakaan. Mutta toiset koulukisat muumin kanssa, eikä hirveästi olla treenailtu joten turhaa kai sitä on hirveitä odottaakaan. Tästä on sen kanssa hyvä jatkaa ja tarkoituksena startata myös muutamat koulukilpailut loppukaudesta. :) Tulokseksi tuli 58,261% mikä ei sekään ole ihan huono. Tuomari oli kirjoittanut molempiin papereihin että säilytä tasaisempi tuntuma, mihin pitää kyllä kieltämättä kiinnittää jatkossa paljon tarkempaa huomiota.

Huh huh, tulipas tästä pitkä kuin nälkävuosi. Toivottavasti joku kiinnostunut jaksoi edes lukea. Kaikki tämän postauksen kuvat on ottanut kaverini Ansku Kauppinen, kiitos! :)

Ps. Lukijat! Kiinnostaako teitä jatkossa lukea ajatuksiani minun ratsastusharrastuksestani vai keskitynkö pelkästään valokuvieni esittelyyn? :)