tiistai 30. huhtikuuta 2013

Voihan jumit

Venta on ollut nyt reilun viikon ajan tosi epämääräinen, se ontuu todella epämääräisesti ilman mitään selkeää kohtaa mitä se ontuisi. Heti ensimmäisenä mieleen välähti lättäkavioiden ontuminen, tahdittaminen päällä oli viime syksynä yleisin oire kipuun ennen kavioiden lyhentämisoperaation alkamista.

Pohje kiinni, istu keskellä ja sitä rataa.

Heti ensimmäisen ontumisen jälkeen säikähdin todella pahasti. Nyt se on rikki, nyt sen jalka on vähintään katki ja siitä ei tule enää hevosta. Olin näin lähellä, etten kaivanut Ventan hautaa lapiolla takapihalle murheissani: koko kevät on ollut pelkkää sairastamista ja epämääräisyyksiä. Kun kengittäminen ei korjannut tilannetta olin jo valmis soittamaan Poutun -auton. Ei tästä tule enää hevosta tekemälläkään.

Humputtelua löysällä ohjalla - minun bravuurini
Poutun -auton sijaan soitin ystävälleni Anskulle: "voitko tulla kattoo mitä se ontuu vai heittääkö mulla päässä vaan?". Heti seuraavana päivänä yhdessä ihmeteltiin outouksia, etupolvet käyvät samalla korkeudella, askeleet ovat joka kerta samanmittaisia. Silti näyttäisi että se ontuu ensin vasenta, sitten oikeaa, sitten ei ollenkaan, sitten kumpaakin. Ihmeteltiin ja mietittiin, kannattaako tätä eläintä ajaa vai viedä se talliin haisemaan ja ajeluttaa klinikalle (mielessäni myöskin kävi, että klinikalta se tuskin saamansa vikalistan kanssa enää takaisin tulisi).  

Ansku pyyti tekemään kouluradalle sopivan pysähdyksen. Meni ihan nappiin. :)
Ansku kuitenkin hyppäsi kyytiin ja huuti minulle Ventan selässä noin 30 sekunnin jälkeen: "MINTTU TÄÄ ON IHAN PASKANJÄYKKÄNÄ KUN SE ON NIIN JUMISSA LAVOILTA!". Minulla välähti ensin mieleen että JES, vaan lihasperänen. Se on aina korjattavissa. Sitten mieleen välähti, että jumissa. Taas. Vastahan minä sain sen entisen lihastulehduksen jäljiltä treeniin. Kuitenkin olin onnellinen korjattavissa olevasta ongelmasta, eikä edessä ole puolen vuoden karsinalepoa ja silti paranemisen prosenttuaalinen osuus olisi häviävän pieni.

Mietittiin mitenkä sitä nyt ratsastettiin ja sen jälkeen Ansku kävi näyttämässä mallia

Harjoiteltiin sitten Anskun ohjeiden mukaisesti takaosankäännöstä ja laajaa pohkeenväistöä, jotta lavat aukiaisivat mahdollisimman hyvin, hevonen kulkisi rennosti ja mitähän vielä muuta. Noh, jotta se notkistuisi ja jumit aukeaisivat. Itse en ole ratsastanut etu- ja takaosankäännöksiä useampaan vuoteen, joten en edes muistanut mitkä avut olivat ja Venta tekikin pitkään niin, että takaosa kierti etuosan. Päättelimme kuitenkin, että lavat ovat niin jumissa ettei hevonen halua avata niitä niin paljoa, jotta liikkeen suorittaminen olisi mahdollista.

Jos mikään muu ei taivu niin kuski selkärangastaan
Tänään kuitenkin Venta oli heti alusta asti aivan eri tuntuinen. Ei juurikaan merkkejä siitä, että se olisi ontunut viikon putkeen melko huolestuttavasti. Ratsastin hymyillen kaikki askellajit läpi vääntäen hevostani samalla solmuun. Tallissa holvasin Ventan korvista hännän tyveen arnikalla ja toivon, että huomenna saataisiin lapoja auottua pienillä esteillä. Jos Venta on huomenna ja ylihuomenna oma itsensä käydäänn me viikonloppuna kääntymässä pikkuluokassa naapurikunnassa. Mutta en uskalla vielä iloita, huomenna minua voi odottaa kolmijalkainen pää kenossa kulkeva pikkumusta. Toivotaan kuitenkin parasta.

Paras nakki <3

keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Maasta käsittelyn jatkokurssi


Olemme Ventan kanssa käyneet muutamaan otteeseen maasta käsittelyn kurssilla hakemassa vinkkejä johtajuuteen ja ratkaisua arkielämän pieniin ongelmiin. Olen erittäin vahvasti saksalaisen ratsastusopin kouluttama hevosenkäsittelijä ja ratsastaja, enkä oikein jaksa ymmärtää heppahippeyttä ja narun pyörittelyä jonka vuoksi suhtaudun erittäin kyynisesti kaikkeen, mitä mainostetaan luonnollisuudella, ihmisen johtajuudella hevoseen ja ylipäätään kaikessa minkä voi yhdistää painavaan nuppisatulaan - koska ne eivät ole yhtään omia juttujani. Minä talutan hevostani kilpailupaikalla nahkapäitsissä ja ketjuriimun päässä, sillä se on vaan ulkonäöllinen imago.

Heti ensimmäiseksi Venta heittäytyi kyljelleen puhtaaseen hiekkaan
Aluksi ns. löysät pois, hevosen keskittyminen itseensä. Sen jälkeen takaosan väistättämistä.

Ensimmäisellä kerralla osallistuin puhtaasta mielenkiinnosta kurssille, halusin saada varmuutta mielipiteilleni. Toisen kerran taas osallistuin, kun ehkä ne neuvot kuitenkin auttoivat joissakin asioissa. Jos ei muussa niin siinä, että ymmärsi ettei ihan kaikkiin tilanteisiin ole asiaa, vaikka olet kuinka hevosesi johtaja - vaikka juuri silloin sinulla olisi oikeus mennä minne tahansa ja hevonen antaisi sinulle tilaa.

Tälläkin kerralla harjoittelimme samoja asioita kuin viimeksi: etu- ja takaosalla väistättämistä, ihmisen tilan kunnioittamista ja ihmisten väistämistä. En ole systemaattisesti harjoitellut asioita kotona, vaan aina pikkupätkiä muistaessani opit. Vaikka Venta oli vieraassa paikassa kevätkiimassaan orin ulkoillessa viereisessä tarhassa sain jonkun tolkun tammaani, vaikka keskittymiskyky ei ollut huippuaan. Kotona tamma ei uskalla kävellä tilalleni, koska se saa minun tilastani yleensä aika kipakat lähdöt taaksepäin, mutta vieraalla paikalla se tuntui unohtavan kaiken, pistävän silmät kiinni ja kävelevän ylitseni.

Naruparkin harjoittelua, paitsi ettei naru ylettänyt maahan asti... Kotona onnistun poistumaan n. 10m hevosesta,
ennenkuin se tulee luokseni. Vieraalla tallilla välimatka oli pisimmillään 2m.
Suunnanvaihdosta narun päässä. Kotioloissa ei niin kätevä, sillä ainakin itse käytän liinaa niskan takaa kuolainrenkaiden läpi.
Uutena asioina harjoittelimme ns. naruparkkia (kun riimunaru on maassa niin hevonen pysyy paikallaan vaikka maailman tappiin asti) ja liinassa suunnanvaihtoa. En itse ymmärtänyt heti alusta millä avuilla minun pitäisi saada hevonen vaihtamaan liinan jatkeena suuntaa. Kurssin vetäjä kysyi lupaami näyttää esimerkkiä Ventalla ja poistuin hevoseni luota sanoen "se voi sitten tulla päälle tai purra liiallisesta paineesta". Katsoin vierestä, kun Ventan ilme muuttui murhanhimoiseksi kuin sanoen "kuka sinä luulet olevasi minua komentamaan?", se hyppäsi muutaman kerran pystyyn huitoen etujaloillaan ja näykkien ilmaa hampaillaan. Tilanne kuitenkin rauhottui kun paine poistettiin hevosesta, mutta yleisilme oli jännittynyt ja hermostunut. Venta selkeästi ilmoitti liian kovasta paineesta käsittelijälle, mutta koska tamman paheena on näyttää transylvanialaiselta vampyyrilta se säikyttää niin minut kuin kokeneetkin hevosihmiset, sillä tamma on tosissaan uhkauksien kanssa asenteella "jos et nyt lopeta niin sulle käy huonosti".

Ventan "lopeta heti" -ilme.
Venta on tässä kuvassa aivan raivoissaan: sen sieraimet ovat suipot viivat ylöspäin.
Tilanne ohi, kun paine poistettu, mutta Venta edelleen jännittyneenä.
Lopuksi harjoittelimme peruutusta pienillä avuilla, joka ylitti kyllä omat sietokykyni lajiin: hevosen saisi peruutettua muutamalla keinolla, josta yksi oli vetää ryntäiltä nahkaa ylöspäin, jolloin hevonen oletettavasti peruuttaisi epämiellyttävää tunnetta taaksepäin. Itse en halua hallita hevosta pelolla tai kivulla, joten keskityin vain käärmenarun avulla peruuttamiseen.

En näe meitä koskaan luonnollisen hevosmiestaidon puolestapuhujana, sillä kuten mainitsin suhtaudun erittäin varauksellisesti uuden koulukunnan oppeihin, varsinkin kun meidän satulassa ei ole nuppia (eikä tule). Siispä parasta lienee ottaa palanen sieltä, toinen täältä ja luoda oma koulukunta. Olen kuitenkin aina valmis antamaan hevoseni esim. pyöröaitaan jollekin, joka sinne tahtoo mennä... ;)

tiistai 23. huhtikuuta 2013

Perheenjäseniä ulkoiluttamassa


Neljäs järjestelmäkamera saapui tähän talouteen <3 Merkkiuskollisenä Nikon D200, D90 ja D50 seurueeseen liittyi D70s. Kyseessä on säästeliäästi käytetty jo vähän vanhempi runko, jonka nopeus ei riitä hevoskuvaukseen ihan täysin, joten sitä tuskin tullaan minulla aktiivikäytössä näkemään. Uusi runko tuli lähinnä perheen yhteiseen käyttöön, tosin minun objektiivilaukulla tuntuu käyvän kuhina... :)

Pitihän se uusi runko kuitenkin koe-ajaa ja todeta ihan kelvolliseksi häkkyräksi, joka maksoi 100€ - sain ainakin jonkinnäköistä vastinetta rahoillani.. Venta esitteli mielellään kevätvillin aiheuttamia pukkisarjojaan minulle. Mummo on taas epämääräisen kevyellä käytöllä, kunnes kengittäjä saadaan paikalle. Jos vielä senkin jälkeen askellus toisella etujalalla on kevyttä ja varovaista kutsuu klinikkareissu. Näitä kuvia kun katsoo niin ei ensimmäiseksi tulisi mieleen, että askeleet ovat liian kevyitä ja varovaisia.

"Ensin mä hoidan mun kauneutta..."
"sä tiiät, että mulle on turha maiskutella!"
"sit vähän tämmöstä töpökkilaukkaa ympäri kenttää"
"mähän sanoin et mulle ei maiskutella tai mä suutun!"
"Oho, aita onkin jo tuossa"
"Mä oisin lähössä nyt, tuutko päästää mut pois"
"Kaveritkii on vaa syömäs..."
"Hopihopi, tahon syömään"

maanantai 22. huhtikuuta 2013

Identtiset kuvat?! - kuva-arvauskilpailun tulokset


Mintun ja Anskun yhteistyössä järjestämä kuva-arvauskilpailu toi osallistumisia lähemmäs 100 kpl, joista kaikki 10 eroavaisuutta löysi tasan 80 lukijaa. Tulokset arvottiin perinteisellä lappu kulhosta -periaatteella, onnettarena toimi Minttu. Voittajalle on lähetetty sähköpostia, tarkkailkaa siis sähköpostejanne!
10 eroavaisuutta kuvista on ympyröity
 Lukijat olivat tarkkaavaisempia, kuin kuvankäsittelyn tehnyt Minttu, ja huomasivat yhden vahingossa sattuneen eroavaisuuden kuvista. Otimme myös heidän osallistumiset huomioon, sillä virhe sattui meidän päässämme, ei lukijoiden. :)


Palkintona on Horzen harjakassi, joka on kätevä hevosihmisille niin kilpailuihin, kuin kotitallillekin. Saimme kilpailusta paljon positiivista palautetta, joka kannustaa meitä järjestämään jatkossa taas uusia kilpailuita teille kuvien parissa.

Onnea voittajalle Emmalle ja kiitos kaikille osallistuneille!

sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Auttakaa minua!


Linkki kuvaan!

Osallistuin Hurtan sponsoroimaan kilpailuun "Ikuisesti Iholla", jossa esitellään lemmikkieläimestä otettava tatuointi. Itse totta kai vanhana tatuointimusteen ystävänä himoitsen uutta kuvaa - kenestäkös muusta kuin Venta-mummosta. Lisää kuvasta ja perustelut voit lukea kilpailusivulta kuvan alapuolelta. :)

Anna äänesi kuvalleni, teet suuren vaikutuksen. Kiitos!

perjantai 5. huhtikuuta 2013

Tallipäivä videolla


Koska kaikki muutkin tekee aina videoita niin minä tein nyt ensimmäiseni, joten annattehan minulle armoa :)
Materiaalina oli kuvattuna yli 3h, mitä tuohon reissuun meni mutta ihmettelen miten sain sen kutistettua alle 10min pätkäksi.

Kuka huomaa missä tilanteessa Venta puree minua? 
Se louskuttaa leukojaan melko monesti, mutta yhdessä kohdassa se nappaa oikeasti kiinni. 
Jos kellään on vastaisuuden varalle antaa vinkkejä videoiden tekoon niin olen enemmän kuin kiitollinen!

torstai 4. huhtikuuta 2013

Minun aakkoset

A - aamut. En ole aamuihminen mistään kohtaan ja aamuherätykset ovat minulle todella vaikeita, kuten aamut muutenkin. Aamiaiseksi juon yleensä kupin kahvia, kunnes kiiruhdan yleensä töihin tai tallille.

B - blogi. Huimat 300. lukijaa ja yli, ISO KIITOS! En olisi koskaan uskonut että blogistani tulisi koskaan tällainen (sen piti olla tiukasti vain taidekuvia - ja pyh!) tai että se herättäisi näin paljon kiinnostusta muissa ihmisissä.


C - Cheeseburger. Olen töissä pikaruokaravintolassa ja olen omaksi ja muiden hämmästykseksi viihtynyt yllättävän hyvin niinkin hektisessä työpaikassa.

D - Dexter. Maailman paras TV-sarja, jota olen seurannut jo kuusi vuotta. Muita seuraamiani sarjoja ovat How I Met Your Mother, Breaking Bad, Big Bang Theory, the Walking Dead, Criminal Minds jne. Kun jään koukkuun johonkin TV-sarjaan katson sen kaikki tuotantokaudet hetkessä läpi.



E - paras arvosanani ylioppilastutkinnossani.

F - Fisherman's friend. Minulta löytyy aina taskusta näitä karkkeja.

G - google, my dearest friend. Se mitä ei löydy googlesta ei ole tietämisen arvoista.


H - hevoset, olen ollut heppatyttö nyt ja aina, enkä osaisi kuvitella elämääni ilman hevosia. Tein merkittävän päätöksen viime keväänä jäädessäni viettämään välivuotta hevosten takia, enkä halua vielä luopua nykyisestä elämäntavastani, vaikka monen mielestä minun pitäisi opiskella jotain "oikeaa ammattia".

I - isin tyttö. Olen aina ollut isin tyttö ja varsinkin Ventan myötä isi on tullut tärkeäksi mm. kuskina kisoihin. Isä myöskin hemmottelee minua pilalle, tuo aamukahvit sänkyyn ja tekee ruuan valmiiksi.... Isä myöskin huolehtii paljon että Ventalla on kaikki hyvin ja on monesti käynyt ostamassa mm. erikoisrehuja puolestani mikäli ne ovat loppu ja en itse töiden vuoksi pääse.


J - joulu. Inhottavin juhla koko vuonna, eikä jouluna tapahdu ikinä mitään hyvää. En kuulu mihinkään uskontoryhmään, enkä vietä esim. kristillisiäjuhlia lainkaan. Ainut hyvä puoli pyhäpäivissä on niiden palkkalisä! Joulun vihaaminen tulee kyllä monesta muustakin asiasta, suurin syy on varmasti että yksi rakkaimmista ystävistäni kuoli joulunpyhinä vuonna 2011, jolloin joulu vain muistuttaa tapahtumasta.

K - kouluratsastus. Olen kiinnostunut enemmän ja enemmän kouluratsastuksesta Ventan ollessa enemmän koulu- kuin estehevonen. Haluan oppia ratsastamaan mahdollisimman eleettömästi ja hyvin. Kouluratsastuksessa löydät myöskin kokoajan uutta mihin keskittyä ja harjoitella.


L - Lada on tällä hetkellä arvokkain omistamani asia. Ostin Larppani Virosta syksyllä 2010, se on alkuperäisessä kunnossa ja vuosimallia 1974. Monet naureskelevat minulle "se Minttu on niin nolo ja sen auto on niin vitun nolo!!1", mutta autoni on iso osa minua. Seuraavaksi haluan oranssin Ladan itselleni.

M - musiikki. Olen aina kuunnellut paljon musiikkia eikä menisi päivääkään etten kuuntelisi iPodiani tai youtubesta uutta musiikkia. Pidän paljon pienistä indie-bändeistä, mutta en ole enää etsinyt uusia bändejä kuunneltavaksi pitkään aikaan. Kuuntelen paljon raskasta musiikkia, sekä teknoa rockin ja indien lisäksi. Lempibändejäni on mm. The Capital Beat, Muse, The Killers, deadmau5, Eskimo Callboy, Calexico ...


N -  nauru. Kuulen aina lauseen "Minttu sulla on kyllä maailman paskasin nauru". Kun nauran kunnolla sen kuulevat kaikki, sillä se on sekoitus merimies- ja animaatioelokuvapahiksen naurua.

O - Objektiivit, joista ennen pidin niiiiiin paljon. Luin netistä arvioita ja halusin kokeilla eri objektiiveja. Nykyisin olen niin laiskistunut, että nykyiset kelvatkoot niin kauan kuin valokuvausta harrastan.

P - ponit. En ole ponikokoinen ollut koskaan, joten en ole koskaan kunnolla elämässäni tutustunut poneihin. Joskus pienempänä vuokrasin shetlanninponia, mutta koska olin sille liian pitkä ajoin lähinnä ponia, jossa se olikin ihan toimiva.


Q - Quarter Pounder with Cheese eli QuuPee! Paras mäkkimättö mitä on, parhaimmillaan lisäpihvillä ja Feast-kastikkeella. Om nom nom....

R - raha. Rakastan rahaa ja teen hullunlailla töitä saadakseni rahaa, jolloin myös oma jaksamiseni jää usein toissijaiseksi. Mikäli en tekisi töitä niin paljon kuin teen, sillä maksan itse kaikki Ventan ja harrastamisen aiheuttamat kulut, eikä kukaan tue minua taloudellisesti hankinnoissani. Olen salaa kateellinen kaikille pappa betalar -harrastajille, joille on hienot varusteet ja hyvät puitteet treenata tulevat syntymäoikeutena.

S - sarjakuvaus on syntini valokuvatessa. Muistan kun muutama vuosi sitten hevosihmisten vihreillä sivuilla keskuteltiin, kuinka valokuvaaja ei voi olla hyvä mikäli hän kuvaa sarjakuvauksella. Olen mielestäni todistanut tämän väitteen täysin vääräksi, sillä sarjakuvauksella varmistan ratsukon näyttämisen kuvassa mahdollisimman hyvältä.


T - tatuoinnit. Rakastan tatuointeja ja haluaisin että koko kehoni on tatuoitu leuasta alaspäin. Pidän old school tatuoinneista, ja seuraavaksi olen suunnitellut toteuttavani haaveeni jalkapöytiin. Pidän myöskin tatuoiduista miehistä, mutta en voi sietää tribaalitatuointeja missään olomuodossaan.

U - Unettomuus. Ennen unirytmini oli tarkka, vähintään 7h yössä tai elämä oli liian vaikeaa seuraavana päivänä. Kolmivuorotyöläisenä, hevosenomistajana ja sosiaalisesti aktiivisena olen kuitenkin joutunut vähentämään jostakin: nukkumisesta. Tällä hetkellä olen valvonut lähes kolme vuorokautta ja olen nukkunut tässä ajassa 5 tuntia. Saatan nukkua yöuneni keskellä päivää tai monta kertaa päivässä alle tunnin mittaisia pätkiä.


V - Venta, hevonen joka muutti elämäni kokonaan. Venta on opettanut minulle paljon lyhyessä ajassa nöyryyttä, tarkkuutta ja löytämään syy-seuraus -ongelmia. Kuten olen jo monesti todennut, Ventan ja minut erottaa vain kuolema - mikäli ihme tapahtuisi ja voittaisin lotossa jäisi Venta minulle kakkoshevoseksi viettämään leppoisia eläkepäiviä.

W - Walking Dead. Aluksi ihastuin sarjaan, lopulta sarjakuviin - nyt en halua edes katsoa sarjaa sillä sarjakuva on niin paljon parempi. Luen sarjaa englanniksi, koska suomennettuna mikään ei tunnu samalta.


X - Minua on verrattu Xenaan "koska oot tuommonen amatsooni". Mikä on ehkä ihan vähän totta. En ole kevyt kukkakeppi, joka ei jaksa nostaa mitään painavaa ja katoaa puun taakse. Käytän usein painavien asioiden liikuttamiseen enemmän voimaa kuin taktiikkaa, jolloin riehun raivoavan härän lailla.

Y - yövuorot. Haaveilen työstä jota olisi pelkästään yöaikaan, sillä viihdyn öisin töissä. Mikäli en ole yövuoroissa valvon aina aamuyön pikkutunneille asti, työskentelen valokuvien ja blogin parissa.


Z - Ziibra! Ajattelen usein englanniksi ja puhuessani ajatuksiani puhun ne vahingossa englanniksi. En oikeastaan katso mitään elokuvia tai tv-sarjoja teksityksien kanssa, joten englanti jää aina vahingossa "päälle".

Å - Åre on pieni kylä Keski-Ruotsissa, missä on suuri Åre -vuori isoine laskettelurinteineen. Kävimme perheeni kanssa muutaman kerran Åressä laskettelemassa ollessani ala-asteella tai nuorempi. Tykkäisin vieläkin lasketella, mutta en ole viimeiseen kahteen vuoteen päässyt lainkaan rinteeseen (eikä Suomessa ei ole mitään laskemisen arvoisia mäkiäkään).


Ä - äiti. Tarvineeko tuota edes selitellä, mamma tosin tahtoisi että luopuisin Ventasta ja hankkisin jonkun kiltin hevosen... :)


Ö - öitä
Hyi minua, kuvat on kaivettu interwebsin syövereistä.