keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Maasta käsittelyn jatkokurssi


Olemme Ventan kanssa käyneet muutamaan otteeseen maasta käsittelyn kurssilla hakemassa vinkkejä johtajuuteen ja ratkaisua arkielämän pieniin ongelmiin. Olen erittäin vahvasti saksalaisen ratsastusopin kouluttama hevosenkäsittelijä ja ratsastaja, enkä oikein jaksa ymmärtää heppahippeyttä ja narun pyörittelyä jonka vuoksi suhtaudun erittäin kyynisesti kaikkeen, mitä mainostetaan luonnollisuudella, ihmisen johtajuudella hevoseen ja ylipäätään kaikessa minkä voi yhdistää painavaan nuppisatulaan - koska ne eivät ole yhtään omia juttujani. Minä talutan hevostani kilpailupaikalla nahkapäitsissä ja ketjuriimun päässä, sillä se on vaan ulkonäöllinen imago.

Heti ensimmäiseksi Venta heittäytyi kyljelleen puhtaaseen hiekkaan
Aluksi ns. löysät pois, hevosen keskittyminen itseensä. Sen jälkeen takaosan väistättämistä.

Ensimmäisellä kerralla osallistuin puhtaasta mielenkiinnosta kurssille, halusin saada varmuutta mielipiteilleni. Toisen kerran taas osallistuin, kun ehkä ne neuvot kuitenkin auttoivat joissakin asioissa. Jos ei muussa niin siinä, että ymmärsi ettei ihan kaikkiin tilanteisiin ole asiaa, vaikka olet kuinka hevosesi johtaja - vaikka juuri silloin sinulla olisi oikeus mennä minne tahansa ja hevonen antaisi sinulle tilaa.

Tälläkin kerralla harjoittelimme samoja asioita kuin viimeksi: etu- ja takaosalla väistättämistä, ihmisen tilan kunnioittamista ja ihmisten väistämistä. En ole systemaattisesti harjoitellut asioita kotona, vaan aina pikkupätkiä muistaessani opit. Vaikka Venta oli vieraassa paikassa kevätkiimassaan orin ulkoillessa viereisessä tarhassa sain jonkun tolkun tammaani, vaikka keskittymiskyky ei ollut huippuaan. Kotona tamma ei uskalla kävellä tilalleni, koska se saa minun tilastani yleensä aika kipakat lähdöt taaksepäin, mutta vieraalla paikalla se tuntui unohtavan kaiken, pistävän silmät kiinni ja kävelevän ylitseni.

Naruparkin harjoittelua, paitsi ettei naru ylettänyt maahan asti... Kotona onnistun poistumaan n. 10m hevosesta,
ennenkuin se tulee luokseni. Vieraalla tallilla välimatka oli pisimmillään 2m.
Suunnanvaihdosta narun päässä. Kotioloissa ei niin kätevä, sillä ainakin itse käytän liinaa niskan takaa kuolainrenkaiden läpi.
Uutena asioina harjoittelimme ns. naruparkkia (kun riimunaru on maassa niin hevonen pysyy paikallaan vaikka maailman tappiin asti) ja liinassa suunnanvaihtoa. En itse ymmärtänyt heti alusta millä avuilla minun pitäisi saada hevonen vaihtamaan liinan jatkeena suuntaa. Kurssin vetäjä kysyi lupaami näyttää esimerkkiä Ventalla ja poistuin hevoseni luota sanoen "se voi sitten tulla päälle tai purra liiallisesta paineesta". Katsoin vierestä, kun Ventan ilme muuttui murhanhimoiseksi kuin sanoen "kuka sinä luulet olevasi minua komentamaan?", se hyppäsi muutaman kerran pystyyn huitoen etujaloillaan ja näykkien ilmaa hampaillaan. Tilanne kuitenkin rauhottui kun paine poistettiin hevosesta, mutta yleisilme oli jännittynyt ja hermostunut. Venta selkeästi ilmoitti liian kovasta paineesta käsittelijälle, mutta koska tamman paheena on näyttää transylvanialaiselta vampyyrilta se säikyttää niin minut kuin kokeneetkin hevosihmiset, sillä tamma on tosissaan uhkauksien kanssa asenteella "jos et nyt lopeta niin sulle käy huonosti".

Ventan "lopeta heti" -ilme.
Venta on tässä kuvassa aivan raivoissaan: sen sieraimet ovat suipot viivat ylöspäin.
Tilanne ohi, kun paine poistettu, mutta Venta edelleen jännittyneenä.
Lopuksi harjoittelimme peruutusta pienillä avuilla, joka ylitti kyllä omat sietokykyni lajiin: hevosen saisi peruutettua muutamalla keinolla, josta yksi oli vetää ryntäiltä nahkaa ylöspäin, jolloin hevonen oletettavasti peruuttaisi epämiellyttävää tunnetta taaksepäin. Itse en halua hallita hevosta pelolla tai kivulla, joten keskityin vain käärmenarun avulla peruuttamiseen.

En näe meitä koskaan luonnollisen hevosmiestaidon puolestapuhujana, sillä kuten mainitsin suhtaudun erittäin varauksellisesti uuden koulukunnan oppeihin, varsinkin kun meidän satulassa ei ole nuppia (eikä tule). Siispä parasta lienee ottaa palanen sieltä, toinen täältä ja luoda oma koulukunta. Olen kuitenkin aina valmis antamaan hevoseni esim. pyöröaitaan jollekin, joka sinne tahtoo mennä... ;)

20 kommenttia:

  1. Hei tää oli tosi kiinnostava postaus! Haluaisin itsekkin mennä mielenkiinnosta johonkin kurssille oman ponini kanssa, nyt ollaan vähän pyöritty pihassa naruriimun jatkeena sillointällöin. Tästä postauksesta innostuneena tarvitseekin heti tänään taas testailla :D

    russiponi.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa että pidit! Meillekin tuo naruriimu olisi varmasti kätevä, mutta en ole saanut vielä sitä hommattua. :)

      Poista
  2. Kerran olen kuullut, että ratsastus(tai hevosten käsittely) on kuin työkalupakki: on valmentajia, lajeja, tyylejä yms ja jokaisesta voi ottaa asian sieltä asian täältä omaan pakkiinsa työkaluiksi :)

    Edelleenkin suosittelen Vladimiriä! Minäkään en ole mikään "luonnollisenhevosmiestaidon" puolestapuhuja, mutta Vlado vaan oli loistava. Jotenkin se hevosten lukeminen ja niihin vaikuttaminen erittäin pienillä asioilla (joita itse en esimerkiksi alkuun huomannut kun pyöröaitausjuttuja katselin Matupelin ja Vladon välillä, kun tiettyyn yhteisymmärrykseen olivat päässeet) vakuutti hommasta. Mutta kyllä se otteli muutaman hevosen kanssa ihan kunnolla ja Matupelin kanssa menivät jopa nurin. Oon kuullu myös pelkkää hyvää ongelmahevosten kanssa toimimisesta. Jos et ois niin kaukana niin kyllä houkuttelisin kuskaamaan Ventan seuraavaan Vladoon tänne :) ps. minut saa ampua, kun en osaa asiaan muuta sanoa, kuin kertoa kuin hyvää Vladosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieltämättä houkuttelee antaa tamma narunpyörittelijöille, mutta tämä hevosen kanssa painiminen on mielestäni jo vähän yliampuvaa. Vladon videoita olen netistä katsonut, enkä oikein osaa tietää pidänkö vai en - kokeilemallahan se selviäisi, mutta tosiaan. se välimatka kun on useita satoja kilometrejä niin... :(

      Poista
  3. Sillon ku meijän heppa ihan tosissaan alkaa seuraamaan mua, ni en pääse ees metrii taakse päin ku se jo tulee luokse :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liiallinen ihmisen alueelle tunkeutuminen voi myöskin olla ongelma, jolloin hevonen ei kunnioita ihmisen omaa tilaa. Ventakin pyrkii seuraamaan tiivistä vanavedässä, 1,5m päässä minusta jonka olen määrittänyt sille minun alueekseni. :)

      Poista
  4. Hyvä postaus !! Oon aika samoilla mietteillä sun kanssa, vaikka oiskin kyllä mielenkiintosta jollekki tommoselle kurssille osallistua. Ventalla on muuten ihan samanlainen meininki ku Nuutilla sillon ku joku vieras yrittää vaikka juoksuttaa sitä...... siitä ei uskois että niin söpöstä naamasta voi saada niin pelottavan ! Tappajaponit :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varsinkin sinun niin söppänästä ruunasta en osaisi uskoa moista! :D
      Kurssin käsittelemät aiheet ovat kyllä mielenkiintoisia, mutta koska se poikkea niin paljon siitä mihin minut on opetettu on se niin vaikeaa uskoa että ne toimii.... :D

      Poista
  5. Tosi mielenkiintoinen postaus ja super ihania kuvia koko blogi täynnä! :)

    VastaaPoista
  6. Vastaukset
    1. Kiitos! Kuvaajakaverini Mia on tehnyt sen minulle. :)

      Poista
  7. sulla on kyllä aivan sikamakee blogi! tarttee alkaa seuraamaan :)

    http://ikuinenhevostytto.blogspot.se/

    VastaaPoista
  8. Tykkään tosi paljon sun blogista! :)

    VastaaPoista
  9. Ihana ulkoasu! Muutenki tosi mielenkiintoinen blogi :)

    VastaaPoista
  10. mä luulin että olet lopettanut blogin pidon, mutta näyttää siltä että mun blogger on vaan sekoillut kun ei näytä enää lukuluettelossa:D mutta paljon ootte edistyny siitä mihin mä oon jäänyt! liitympä nyt takaisin lukijaksi:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa takaisin!

      Onhan tämä välistä vähän silleen "kirjoitan kun jaksan" blogi, mutta nyt olen yrittänyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja postailla aktiivisesti. :)

      Poista