sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Kevään karkeloita

Eilen juhlittiin koulunsa päättäneitä ja ennenkaikkea uusia ylioppiloita. Onnea kaikille lakitetuille ja koulu-urakkansa päättäneille! Jos valmistujaiskuvat on vielä ottamatta niin kurkkaappa muutama kuvavinkki Kuvausohjeita V: valmistujaiskuvat -postauksesta.

Keväällä on skabailtu lähialueilla ilahduttavan runsaasti ja olen käynyt miltei jokaiset karkelot kuvaamassa. Kaikki ovat osuneet estekilpailuiksi, eikä tänä vuonna ole kuvattu vielä yksiäkään (!!) koulukilpailuita. Ehkä se johtuu siitä, että oma kilpailulajini on tällä kaudella kouluratsastus ja jätän estehommat suosiolla rohkeammille. Oman startin ja kilpailukuvauksen yhdistäminen on hankalaa, ellei jopa mahdotonta, sillä olemme liikenteessä Ootuksen kanssa miltein aina ilman päiväkarsinaa - groomina ovat milloin äitimuori tai Ponipoika-Tomi.



 






Ensimmäisenä käytiin 11.5. maanantaina Kiuruvedellä I-tason estekilpailuissa. Kesän ensimmäiset auringonsäteet saivat kuviinsa aivan omanlaisensa vivahduksen. Hingunniemessä on ihana tausta tietystä kulmasta ja kuvaajia (eli minua ja Anskua) hemmoteltiin, kun kaikki esteet olivat sijoitettuna niin, että tätä taustaa pääsi hyvin hyödyntämään. Kaikki Kiuruveden kuvat ovat täällä.


 


 


Toiset pienet skabat olivat Lapinlahdella, Nerkoon ratsastuskoulussa, maanantaina 25.5. Nerkoo on kilpailupaikkana kotoisan pieni ja tallilla on ihan älyttömän kiva tiimihenki ratsastajien kesken. Tausta valitettavasti jää usein melko sekavaksi Nerkoolla, mutta sain kilpailunjärjestäjältä luvan kuvata tallin seinustalta, kentän pitkältä sivulta. Paikkavalinta toi minulle muutaman todella kivan esteen rauhallisella taustalla kamerani eteen. Puheltiinkin jo alustavasti, että ensi kerran estekilpailuissa järkätään minulle ja Ootukselle jokin sopiva korkeus (eli puomi tahi ristikkoluokka), jotta saadaan Keltaisellekin estevarmuutta vieraista paikoista. Kaikki Lapinlahden kuvat ovat täällä.

Kuvia haluavat: kaikki kuvakyselyt sähköpostiin minttu(at)aaveen.net asianmukaisesti otsikoiden. Tsekkaa kuitenkin info ja tilausohjeet ensin!

perjantai 29. toukokuuta 2015

keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Sateinen startti


Lauantaina skabailtiin taas. Edellisenä päivänä oli ollut varsin onnistunut valmennus, mutta sitäkin epäonnisempi kopitus. En voi puhua lastausongelmasta tai kuljetuskammosta, mutta Ootus ei vaan halua lähteä kotoa. Ja kun minä olen yksin, niin siinä on vastassaan minun voimat vastaan hevosen voimat. Eihän se saisi olla voimapeliä, mutta kun Ootus yrittää poistua paikalta eikä myödätä paineelle niin... no, hartioihin se otti. Mutta ponikin saatiin kyytiin, myös kilpailuaamuna. 

Jos olisin voinut valita ratsastusilmani verryttelyyn, en olisi valinnut kaatosadetta ja myrskytuulta. Teki mieli perua koko homma, kun olin läpimärkä jo talutettuani ruunan trailerilta verryttelykentälle. Myrskytuuli ulvoi niin, etten nähnyt eteen enkä taakse, en kuullut mitään, eivätkä kouluaidatkaan pysyneet pystyssä. Tuntui että kypärä lentäisi päästäni hetkellä millä hyvänsä. Välistä piti tarkistaa myös mitä askellajia etenimme, sillä tuuli vei mukanaan myös tuntoaistin.


 




Suoritukseen hieman tyyntyi. Aurinko jopa vähän pilkahteli ja kerkesi kuivattaa läpimärkää ratsastajaa. Silmälasit olivat täynnä sadepisaran jättämiä rantuja, kun tihrustin lasieni yli keskilinjaa tuomaria kohti alkutervehdykseen mennessäni. Harteilla painoi kaksi valvottua vuorokautta ja pitkä yövuoro. Radan opettelukin jäi viime tippaan. Kuitenkin päätin suoriutua paremmin, enkä antaisi ruunalleni mahdollisuutta saada kimmoketta radan ulkopuolelta.

Koko rata meni ikäänkuin udussa, en muista juuri mitään muuta kuin muutaman huonon tien, pari huonoa siirtymistä ja yhden hevosen jumittumisen. Muistikuviksi kouluradalta eivät siis kauhen hyvät. Aidat oli jätetty maahan lappeelleen, sillä tuuli viskoi niitä mukanaan mennen tullen. Ootus ei ihmetellyt kumollaan olevia aitoja, tuomarin automobiilia mutta kun maassa oli kaatunut kukkapurkki ja kukat hiekalla... Ootus ajatteli varmastikin maailmanlopun tulevan, kun pelargoniat olivat maassa levällään ja käyntiosuudessa jumahti ihmettelemään purkkia. Pääsin kuitenkin jotenkuten taistelemaan seuraavan tehtävän pisteelle asti ja pääsimme hyvässä rytmissä jatkamaan.

© Viivi Varis / viiva.pic.fi
© Viivi Varis / viiva.pic.fi

Lopputuloksena oli kuitenkin 55,700%. Huima parannus toissa viikonlopun suorittamiseen ja missä olosuhteissa. Ei joka heppa päässyt edes neljällä jalalla rataa loppuun, mutta minun Keltainen rohkaistui siihen. Kotipihassa Ootus ei tahtonut enää lähteä trailerista pois, vaan jäi mielummin matkamökkiinsä tönöttämään.  Miehet. Äykkäpäitä.

Kaikki postauksen kuvat (paitsi kaksi merkittyä) Mia Mäki-Maunus / miutsin.net

lauantai 23. toukokuuta 2015

Blogi täyttää tänään vuosia


Tasan neljä vuotta sitten, 23. päivä toukokuuta vuonna 2011 pyörittelin ideaa mielessäni. Olin blogannut jo aiemmin kirjoittaessani Rakkauslada -blogiani. Autokoulun käymisen lisäksi teksteihin oli alkanut hiipiä enemmän poni- kuin pirssikuvia. Kirjoituksia kilpailuista, pohdintaa hevosista. Päätin kuitenkin, että Photography by aaveen.net -blogi olisi kuvauspäiväkirja. Poimintoja parhaista kuvista, julkaisupaikkana muille kuin ponikuville. Strictly business. Toisin kävi, kun myöhemmin halusin kertoa jonkin verran Venta-tammastani.

Tässä ollaan neljä vuotta myöhemmin. Enemmän kerrotaan poneista, kuin ponikuvauksesta, mutta yritetään vielä aina välistä palata alkujuurille. Blogin nimi Photography by aaveen.net on enää jäänne menneestä, mutta jäänyt roikkumaan mukaan. Silti valokuvat ovat tärkein osa tätä blogia. 

En osaa sanoa mitä tulevaisuus tuo tullessaan blogille. Menneisyydessä on ollut useiden kuukausien mittaisia päivitystaukoja, kun kirjoittaminen ei ole innostanut. Ootuksen ostettuani minulle taisi tulla puheripuli, kun "on niin kiva heppa". Ventan kanssa arki oli välistä aika hankalaa, eikä siitä tehnyt mieli kirjoittaa mitään. Tarkoitus on kirjoittaa niin kauan, kuin ideasaavissa riittää kerrottavaa - onneksi on elämää ihmettelevä ruuna, jonka kanssa aika ei käy tylsäksi. 

Oletko sinä käynyt lukemassa vanhoja postauksia blogin alkuajoilta?

perjantai 22. toukokuuta 2015

Penkin alle

© Maiju Laitinen / fotokolo.net

Olen vitkuttanut ja viivästellyt tämän postauksen kirjoittamista viime sunnuntain koulukilpailuista Kuopiosta. Kauden ensimmäisestä startista minun ja Ootuksen kanssa 2-tasolla. Jos ei ole ollut fiilistä kirjoittaa niin jokainen varmaan osaakin ennustaa, mitenkä siinä sitten kävi... Ensimmäiset muutamat päivät minua harmitti niin paljon, etten oikeastaan halunnut edes puhua tapahtuneesta. Nyt kuitenkin harmitus on vaihtunut kevyeeseen hilpeyteen. Aina ei voi mennä ihan putkeen. 

Vastoinkäymiset alkoivat jo kilpailuihin lähtiessä. Ootus, joka yleensä lompsii suoraan koppiin lähettämällä oli päättänyt, ettei tänä aamuna lähdetä mihinkään. Uusi laidun ja uusi kaveri houkuttelivat enemmän. Itse menetin hermoni ja olin kuivin suin maiskuttelemaan hevosta traileriin, jolloin lopputulemana oli sillalla seisova ja kurkkuaan suoraksi mylvivä Keltainen. Onneksi välikohtaus oli vain muutaman kymmenen minuuttia, jonka jälkeen Ootus vain huokaisi ja lompsi peremmälle sisään.





Kilpailupaikalle tullessa purin normaalisti ruunan trailerista ja ihmettelin sen saamaa vekkiä otsaan. Radalla kun ei saisi näkyä verta ja mitähän minä nyt tälle tekisin. Siinä asiaa tutkaillessa mukana ollut ponipoikani meni rapsuttamaan Ootusta turvalla. Ikävä kyllä, käsistä siirtyi hevosen päähän voimakas sähköisku, minkä napsahdus kuului korviini muutaman metrin päähän. Kerkesin tajuta, että Ootus rupesi peruuttamaan taaksepäin saaden jonkinasteisen vetopaniikin ja alkoi repiä itseään irti. Muutamassa hetkessä vahvat nahkapäitset katkesivat, kun ruuna sinkoutui vapauteen pitkin varikkoaluetta ollutta parkkipaikkaa. Hävetti ihan kamalasti, kun Ootus hölkytteli häntä pystyssä muiden hevosten luo. Onneksi se saatiin nopeasti kiinni, mutta yritin vain hymyillä että kiitos kiitos, vaikka mieleni teki vajota maan alle.

Verryttelyssä Ootus oli todella kiva ratsastaa ja oli todellinen ilo esittää verryttelykentällä erillisiä kuvioita. Eikä Keltainen jäänyt edes toisen näköiseksi muiden - hieman hienompien - puoliveristen liihotellessa ohi kankien kanssa. Verryttelin sopivasti ja jäin hetkeksi kävelemään, kunnes siirryin kilpailuareenalle vuoroani odottamaan. Siitäpä ne ongelmat sitten alkoivat.

tästä...
... tähän

Ruuna jännittyi niin kamalasti, että se alkoi voimakkaasti poikittamaan katsomon puoleisella sivulla, missä oli ihmisiä katsomassa aidan vierellä. Koska ohjelma oli jo alkanut, en voinut jäädä "keventelemään ympyrää" kohdalle, vaan piti jo ratsastaa lisättyä laukkaa ja erinäköisiä kiemuroita. Yrittäessäni saada ruunaa keskittymään töihin ihmisten sijasta sain osakseni mulliloikkia, pään heittelyä ja voimakasta vastustelua. Mieleeni välähti ajatus keskeyttämisestä, kun tein puolivolttia kohti maagista pitkää sivua ja Ootus asenti päänsä vinoon ja silmänsä suuremmaksi kuin lautaset. Päätin kuitenkin, että nyt mennään koko ohjelma läpi, meni se hyvin tai ei. Heittäköönsä ruuna vaikka voltin takaperin tuomarin syliin, mutta pois se ei pääsisi ennenkuin ohjelma olisi suoritettu.

Sen lisäksi, että ratsuni oli kuin huippuunsa viritetyn viulunkieli, ratsastin kahdesti väärin. Ensimmäisen kerran jouduin tekemään voltin, kun etupää alkoi nousemaan turhan vahvasti ylöspäin. Toisella kerralla puhtaasti unohdin, missä kohtaa pysähdys tuli. Näiden rikkeiden ja jännityksen lisäksi laukannostoista sain kommentiksi: "heittäytyy rohkeasti laukkaan, villiintyy". Eniten nauratti loppukommentti: "hieman jännittyneen oloinen tänään". Lopputuloksena oli niinkin mainittelevat prosentit kuin 47,167%. Harmitti aika paljon.


 


Yllä olevat neljä kuvaa © Maiju Laitinen / fotokolo.net

Muutamassa päivässä kuitenkin murhe huonosti menneistä kilpailuista vaihtui innostuneeseen treeni- ja kilpailukalenterin suunnitteluun. Kuopion fiasko oli odotettavissa, sillä emme ole pitkään aikaan poistuneet kotitalliltamme. En tosin odottanut farssia näin isoksi. Ongelmat kuitenkin kasaantuvat, mikäli kotoa ei koskaan lähdetä. Siispä me tänään suunnataan kouluvalmennukseen ja huomenna uudestaan valkeiden aitojen sisälle.

tiistai 19. toukokuuta 2015