Sateinen startti

Lauantaina skabailtiin taas. Edellisenä päivänä oli ollut varsin onnistunut valmennus, mutta sitäkin epäonnisempi kopitus. En voi puhua lastausongelmasta tai kuljetuskammosta, mutta Ootus ei vaan halua lähteä kotoa. Ja kun minä olen yksin, niin siinä on vastassaan minun voimat vastaan hevosen voimat. Eihän se saisi olla voimapeliä, mutta kun Ootus yrittää poistua paikalta eikä myödätä paineelle niin... no, hartioihin se otti. Mutta ponikin saatiin kyytiin, myös kilpailuaamuna. 

Jos olisin voinut valita ratsastusilmani verryttelyyn, en olisi valinnut kaatosadetta ja myrskytuulta. Teki mieli perua koko homma, kun olin läpimärkä jo talutettuani ruunan trailerilta verryttelykentälle. Myrskytuuli ulvoi niin, etten nähnyt eteen enkä taakse, en kuullut mitään, eivätkä kouluaidatkaan pysyneet pystyssä. Tuntui että kypärä lentäisi päästäni hetkellä millä hyvänsä. Välistä piti tarkistaa myös mitä askellajia etenimme, sillä tuuli vei mukanaan myös tuntoaistin.

 

Suoritukseen hieman tyyntyi. Aurinko jopa vähän pilkahteli ja kerkesi kuivattaa läpimärkää ratsastajaa. Silmälasit olivat täynnä sadepisaran jättämiä rantuja, kun tihrustin lasieni yli keskilinjaa tuomaria kohti alkutervehdykseen mennessäni. Harteilla painoi kaksi valvottua vuorokautta ja pitkä yövuoro. Radan opettelukin jäi viime tippaan. Kuitenkin päätin suoriutua paremmin, enkä antaisi ruunalleni mahdollisuutta saada kimmoketta radan ulkopuolelta.

Koko rata meni ikäänkuin udussa, en muista juuri mitään muuta kuin muutaman huonon tien, pari huonoa siirtymistä ja yhden hevosen jumittumisen. Muistikuviksi kouluradalta eivät siis kauhen hyvät. Aidat oli jätetty maahan lappeelleen, sillä tuuli viskoi niitä mukanaan mennen tullen. Ootus ei ihmetellyt kumollaan olevia aitoja, tuomarin automobiilia mutta kun maassa oli kaatunut kukkapurkki ja kukat hiekalla... Ootus ajatteli varmastikin maailmanlopun tulevan, kun pelargoniat olivat maassa levällään ja käyntiosuudessa jumahti ihmettelemään purkkia. Pääsin kuitenkin jotenkuten taistelemaan seuraavan tehtävän pisteelle asti ja pääsimme hyvässä rytmissä jatkamaan.

© Viivi Varis / viiva.pic.fi

© Viivi Varis / viiva.pic.fi

Lopputuloksena oli kuitenkin 55,700%. Huima parannus toissa viikonlopun suorittamiseen ja missä olosuhteissa. Ei joka heppa päässyt edes neljällä jalalla rataa loppuun, mutta minun Keltainen rohkaistui siihen. Kotipihassa Ootus ei tahtonut enää lähteä trailerista pois, vaan jäi mielummin matkamökkiinsä tönöttämään.  Miehet. Äykkäpäitä.

Kaikki postauksen kuvat (paitsi kaksi merkittyä) Mia Mäki-Maunus / miutsin.net