lauantai 11. lokakuuta 2014

Esitä hevonen koottuna

Viikonlopun kotiseuran järjestämät seurakilpailut huipentuivat siihen (ehkä) tulevaan päälajiin: kouluratsastukseen. Olin estekilpailuiden jälkeen viritellyt Åken ylipitkää blondia tukkaa nykeröille koko illan, opetellut hätäisesti radan ja lopulta valvoin koko viikonlopun "samoilla silmillä" yövuorojen takia. Sunnuntaina aamulla kiitin itseäni, kuinka hienosti olin taas saanut junailtua asiat. Ajoin autoa kuin promilleja puhaltava ja unohtelin jatkuvasti kaikkea. Vielä aloittaessani työt nykyisessä mestassa jaksoin hyvin tehdä yö-kisapäivä-yö-kisapäivä -settejä. Ikä on tuonut sen verran mukanaan, että nykyään sunnuntaiaamuna jo vähän korpeaa, jos edellisen kerran on nukkunut torstain ja perjantain välisenä yönä viisitoista minuuttia pidempään...




Oli KUUMA. Siksi höyrystyneet silmälasit.
Yritin hätäisesti kotikentällä juoksuttaa Ootusta veträmmäksi, sillä se ei ollut päässyt kunnolla liikkeelle edellisen päivän estekilpailuiden jälkeen. Tunnin tarhailun jälkeen edellisenä ilta se saapui karsinaansa yöunille, josta sen noukin aamulla jo mukaani. Juoksuttaessa Keltsi oli kyllä varsin mainio ja haaveilin jo mielessäni, että jos se tuollaista ravia esittää ohjelman läpi (ja minä pysyn kyydissä) niin voitto napsahtaa sellaisilla prosenteilla, ettei ole kuuna päivänä Koljonvirran seurakinkereissä nähty. Tuhannennen kahvikupillisen jälkeen oli siirtyä kilpailupaikalle ja verryttelemään. 

Verryttelyssä ruuna jäi valitettavan pohkeen taakse, poikitti kovasti ja oli tahmea. Sitä kuitenkin kiinnosti melkein jopa enemmän kuin minua kouluratsastus sillä hetkellä. Yritin saada ruunan asettumaan ja taipumaan paremmin molempiin suuntiin, mutta oikea laukka sai koko pakan aina levähtämään. Rataa kohti sain kuitenkin Ootuksesta vähän skoupattua suoritusfiilistä ylöspäin laukkailemalla melko hulvattomasti ympäri verryttelyareenaa.


Hartijat korviin ja alkutervehdykseen :)


Suoritukseen Ootus asteli kepein askelin ja ehdin jo luulla, että se heräsi aamukoomastaan hereille. Hyvän pätkän suorittaminen jäikin sitten toisen kuvion jälkeen jo unholaan. Olin itse jo tuomarille vilkuttaessa aivan maitohapoilla, reidet vapisivat satulaa vasten ja mielikuvitus laukkasi jo Nukkumatin mukana höyhensaarille. Aloin epäillä, että olenko opetellut edes oikeaa rataa ja "tuliko tässä edes pysähtymistä..." -fiiliksissä jatkoin rataa. Ootus teki minun ratsastamistasooni nähden oikein mallikkaasti, mutta oikeassa laukassa se taas kenahti pitkälleen kättä vasten. Siirtymiset olivat kuitenkin tuomarin mielestä se radan heikoin kohta, ei niinkään suoritustahti (kuten samalla tuomarilla Itä-Suomen aluemestaruuksissa).

Lopputervehdyksen ja taputtamisten jälkeen siirryin odottamaan omaa tulostani. Ratsastelin Ootuksen kanssa meille tuloksen 137,5 pistettä (prosentein 59,783%) luokasta Helppo C, tutustumisluokan ohjelma 2003 (rata A). Suorituksemme jälkeen olimme kolmantena, mutta lopullisissa tuloksissa tipuimme jaetulle viidennelle sijalle juuri sijoituksen ulkopuolelle. Ihmettely kuitenkin alkoi, kun hain arvostelupaperin luokan jälkeen, sillä lopussa lukee: "Esitä hevonen koottuna. Kokoa selkeämmin siirtymiin. Suht aktiivinen, sujuva ratsastus". Kokoa hevonen. Siis koottuna. Helpossa C:ssä. Anteeksi miten meni? 


Keskiravilävistäjä, joka tuntui olevan ikuinen
Kaadun niin paljon sisään, että voi apua

oikea laukka on uusi kompastuskivi...


Tuudittauduin ajatukseen siitä, kuinka kyseessä on arvostelulaji. Tuomarin näkökulma ja mielipide ratsukosta vaikuttavat luokan loppuliseen järjestykseen. Pisteet ja kommentit käyvät kyllä yksi yhteen omaan fiilikseeni radan suhteen, mutta loppukommentti sai minut todelliseen ihmetykseen, sillä helpon C:n arvosteluperusteisiin ei mielestäni kuulu hevosen esittäminen koottuna. En haastattanut luokkatuomaria asiasta, mutta ihmettelen kyllä vieläkin, että miksi sain tämmöisen kommentin. 

Oma ratsastamiseni on kyllä kokenut parin viime viikon takaisista huippufiiliksistä melkoisen romahduksen. Jännitän kauheasti ylälinjaa, tuijotan hevosen niskaa ja koko olemukseni on kuin tullivirkailijan kumihanskainen käsi olisi arsessani. Eniten soimaan itseäni siitä, että kaadun jatkuvasti vasemmassa kierroksessa sisään, hartijalinja on aivan eri tasoilla jännittäen kädet,  sekä oikea istuinluu on taas kadonnut mäkkärin purilaisten ja nugettien muodostaman rasvakerroksen alle arsessani. No, häntä pystyyn ja kohti uusia tuulia ruunan repukkani kanssa!

Passikuva-O
Kännikuva-O

Kuvista ja avusta kisapäivänä kiitos Heidille!

24 kommenttia:

  1. Aika jännä tuo tuomarin kommentti :D käsittääkseni heC -luokassa ei vaadita edes peräänantoa vaan kuolaintuntuma, joten....?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin minäkin olen luullut - ja ei tarvitse kulkea "nenä nyökyssä" vaan tasaisesti kuolaintuntumalla. Mutta noh, tätä tämä kouluratsastus on :)

      Poista
  2. Hienoja kuvia ja varsinkin tuo viimeinen xD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos näistä kuvista kuuluu kaverilleni Heidille :)

      Poista
  3. Joo, minun ja Kakun paperissa luki kans, että kokoa siirtymisissä ja laukassa. Mietin kyllä itsekkin, että mitäköhän ihmettä, kun C:n paperissa lukee tuollaista. Mutta hyvinhän teillä meni mitä kerkesin näkemään livenä ja jälleen tosi hienoja kuvia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toisaalta ohjelma kyllä oli aika haastava ja keskiaskellajit nyt tuppaavat sen kokoamisen tarvitsemaan, jotta ne voi esittää. Mutta näin tällä kertaa! Onnea teille hienosta radasta ja ansaitusta voitosta :)

      Poista
  4. Tuohon omaan kaatumiseen sisälle. Minulla auttoi kun lyhensin sen puolen jalustimen yhdellä. Aluksi tuntuu hassulta, mutta on se laukka vaan kivempi rats. itselle, kun pysyy itse suorassa.

    Kirjoitat Minttu hyvin. Sinun kirjoitustyyli on todella mukaansa tempaava, että tuli eilen luettua sun vanhat postaukset melkein kaikki ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon monesti heittänyt koko jalustimen pois, koska nojaan helposti tuohon vasempaan istuinluuhun niin, että tukeudun jalustimeen. Mutta siltikin kaadun edelleen koko istuinluun päälle, huoh. Pitääkin kokeilla sinun vinkkiäsi seuraavalla kerralla, kun huomaan rotkottavani kenollaan!

      Kiitos paljon kehuista, toivottavasti blogini tarjosi mukavaa ajanvietettä perjantai-iltaan :)

      Poista
  5. Mikä kuolain Ootuksella on? :)

    VastaaPoista
  6. Onpa hassu tuomarikommentti... Itse olen kyllä havainnut, että nykyään jo HeC-luokissa aletaan vaatia kokoamista, nenä nyökyssä -muotoa ja mahdollisimman paljon ilmaa jalkojen alle. Kun mun mielestä ne olis kyllä edelleenkin luokkia, joissa riittää kuolaintuntuma, hevosen kuuliaisuus ja tasaisen siisti puksutus.

    Tuli kyllä mieleen, että ehkä se tuomari piti Ootusta kehityskelpoisena ja ajatteli, että se osaa superhyvin koota, mutta et vaan koonnut sitä. Tai sitten sillä vaan oli näkemysero.

    Ei meitäkään mun quarterpuksuttimen kanssa kauheesti aina kiitellä kouluradoilla, vaikka se nätissä muodossa tasaisesti puksuttaakin. Nimenomaan tasaisesti ja puksuttaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti tuomari todellakin ajattelin, että O:ssa on niin paljon kehityskelpoisuutta että vaatisi jo helpoimmassa luokassa kokoamista. :D Ventasta ei ikinä ollut vastaavaa kommenttia samankaan tuomarin kohdalla.

      Poista
  7. Tuskin tuomari haki tuolla kommentilla "nenä nyökkyyn"-ajatusta. Kokoaminenhan on painon siirtämistä takaosalle, ei kaulan vetämistä kaarelle. Jos sitä haettiin nimenomaan siirtymisiin, niin voisin kuvitella, että tuomari on tällä hakenut enemmänkin tasapainoisuutta. En nähnyt suoritustanne, joten en voi tietää varmaksi, mutta veikkaisin tätä.

    Eli siis helpon C:n "kokoaminen" voisi olla hevosen tukemista, tasapainoa ja valmistelemista. Kokoamattomankaan hevosen ei soisi olla etupainoinen, siirtymisten epäonnistuminen kertoo usein juuri siitä. Väsyneenä et ole tietenkään ollut niin aktiivisesti menossa mukana, ehkä jätit hevosen siinä yksin?

    Mutta joka tapauksessa, kieltämättä kummallinen sanavalinta tuomarilta. Harmi ettet kysynyt tarkennusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voit olla aivan oikeassa. Ehkä lähinnä tämä sanavalinta ja useat kommentti-osuudet: "kokoa, kokoa, kokoa" saavat aikaan ristiriitaisen fiiliksen.

      Poista
  8. No ainakin sulla on viis metriä liian pitkä ohja, sen vuoksi varmaan tuli tuollaista kokoomiskommenttia, sitä tuo meno nimittäin kaipais. Vähän ohjia lyhyemmäks ja takapää veke sieltä tallista, niin hyvä tulee! Sais vähän ryhtiä tohon hevoseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän kokoaminen tarkoita sitä, että mä vaan lyhennän ohjaa ja maiskautan kerran, että tattadadaa, hevonen on koottu. :D enkä mä lähde näin lukkiutuvilla hartijoilla vetokisaan hevosen kanssa, jossa tappelen että kuolaintuntuma säilyy. Ryhtiä tulisi ainakin, kun kateltaisiin Ootuksen kanssa toisiamme yläkautta silmiin.

      Poista
  9. Hei! Vieläkö olet vailla koulupuolen valmentajaa? Voin suositella Kilpeläisen Annaa, joka käy ainakin parilla tallilla seudullasi. Häneltä olen saanut todella hyviä vinkkejä istuntaan mm. mielikuvien kautta. Annalla on myös blogi, jossa hyviä kirjoituksia joita kannattaa myös lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielä etsin ns. "kotivalmentajaa", jonka silmän alla voisin käydä muutaman viikon välein. Anna käy täällä päin kovin harvoin, joten siksi en ole hänen valmennuksiinsa ilmoittautunut, vaikka blogia olenkin lukenut.

      Poista
    2. Anna käy seudullamme Toppilan tallilla sekä Hukkasen Sannan luona. Jos Annan tyyli miellyttää/kiinnostaa niin entäs jos ottaisit tunteja joko Eliseltä tai Sannalta? Elisestä ei itsellä ole kokemusta, mutta Sannasta on useamman vuoden ajalta ja vain hyviä. Istuntani on parantunut huimasti sekä saanut muitakin hyviä neuvoja ratsastukseen ja muuhun hevosen käsittelyyn. Sanna tekee myös kotikäyntejä.

      Poista
    3. Lähinnä etsin aktiivista valmennussuhdetta enkä "joskus ja jouluna" -tyyppistä. Onneksi tästä kotokylältä on ihan sopiva löytynyt - vielä kun saisin valmennukseen rahoituksen kuntoon. Käymme myös Paken valmennuksissa aina kun hän on Iisalmessa.

      Kotikäynnit ilman muuta ryhmää ovat kyllä liian kalliita budjettiini.

      Poista
  10. Uutena lukijana tykkään lukea vähän vanhempia postauksia aina silloin tällöin ja nyt iskin silmäni tähän! :)

    Tuomarien linjaukset on kyllä vähän outoja joskus. Kerran yksissä kisoissa kaverini sai kommentiksi KN Specialissa ratsastaa poni kunnolla peräänantoon. Ihmettelimme pitkään tätä kommenttia, HeB:ssä ei kuitenkaan vaadita vielä täydellistä peräänantoa...

    Ootus on kyllä upea hevonen t. rakastan voikkoja <3

    http://topangan.blogspot.se/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kouluratsastukseen kyllä kuuluvat oleellisena nämä näkemyserot. Olisi kyllä hyvä, jos "ottaisi härkää sarvista" ja menisi keskutelemaan koulutuomarin kanssa pisteytyksestä ja arvostelusta omassa suorituksessa. Voisi oppia jotain uutta samalla ja saada uusia näkökulmia.

      Kiitos kivasta kommentista! :)

      Poista