keskiviikko 27. syyskuuta 2017

Pitääkö olla huolissaan


Kuulun lahkoon, joita hevosenomistajuus painaa erityisen paljon harteilla. Kieltäydyn järjestelmällisesti illanistujaisista, ulkomaanmatkoista, shoppailusta. Ei ole aikaa, hevoselle hoitajaa tahi rahaa. Ne viimeiset pennit menivät viime viikolla milloin kengitykseen, milloin rehusäkkiin. Todellisuudessa en tekisi vararikkoa jos shoppailisin päivän verran kerran kuussa, mutta on helppo vedota "ei ole rahaa", koska ihmistungos ja rättien sovittelu kauppojen sovituskopeissa on mulle henkilökohtainen nou nou. Eikä se hevonenkaan ehkä siihen kuolisi jos sen treenisuunnitelma rikkoontuisi yhden päivän verran tai saisi vähän huilia minun reissatessa. Saattaisi jopa ihan viihtyä ja nauttia elostaan. Kuitenkin minulla on jokin alkukantainen tarve hoitaa hevonen seitsämän kertaa viikossa, 52 viikkoa vuodesta. Mitäs olen ristikseni hankkinut, joten saan myös ristini kantaa.

Kun seitsämän kertaa viikossa katselee pääsääntöisesti yhtä ainutta hevosta, niin siinä huomaa pieniä poikkeuksia, joista sydän aina vähän hypähtää. Haava siellä, kaviossa pinnallinen halkeama tuolla, paska tänään vetistä ja huomenna kiinteää. Onkohan se nyt ihan varmasti kunnossa. Ihan kuin se olisi vähän onnahtanut ratsastuksen alussa. Liikkuukohan se nyt puhtaasti. Onkohan sillä mitään kipuja.

Pari viikkoa sitten olin hyvin huolissani, koska Ootuksen silmä näytti vähän samealta tietysttä valossa. Apua. Kaihi. Glaukooma. (Ei sentään kondylooma jota rakas mummoni ehdotti kun kerroin kuulumisia. :D). No todellisuudessahan se oli vähän liikaa internetin tarjoamia diagnooseja ja ihan normaali valoilmiö, joka saa silmän kuin silmän näyttämään harmaalta kun hevonen on pimeässä tallissa ja siihen osuu tietystä kulmasta valoa, jonka sarveiskalvo heijastaa. Onneksi en soittanut eläinlääkärille, olisi nauranut minut pihalle.


Sen jälkeen olin huolissani, kun etujalat tuntuivat vähän lämpimille ratsastuksen jälkeen. Apua. Nivelrikko. Jännevamma. Kylmäykseen ASAP. Jalat olivat ennen ratsastusta viileät ja täysin kuivat, kuivat ne olivat nytkin mutta vähän lämpimät. Kunnes ymmärsin että niin. Auringonvalo osuu niihin ikkunasta ja ne lämpiävät sen voimasta. Jalat kylmättiin, mutta huoli pois. Hengissä se säilyy.

Viimeisin huolenaiheeni tuntuu ainakin tällä hetkellä melko todelliselta. Ootus yskähti eilen pari kertaa tallissa. Semmoista kuivaa röökiyskää, jos Pontus polttaisi. Harja kädessäni pysähtyi. Hevonen näytti täysin normaalilta, katseli pirteästi ympärilleen. Kuumemittari näytti melko alhaista lukemaan normaaliin nähden, mutta koska hevosen sieraimista ei valunut mitään eikä hengitys rohissut päättelin mittarin olevan rikki. Kunnes noustessani ratsaille hevonen röhisi ihan kunnolla yskäänsä pää jalkojen välissä. Ei hyvä. 

Jätin (jälleen kerran) huolestuneen viestin tallinpitäjälle, kuinka hevoseni on kipeä ja voitko tarkkailla. Ootukselta on tarkkailtu ennenkin milloin mitäkin, joten sinänsä ihan tuttu juttu. Tänään päätin käydä ihan vain kävelemässä metsässä pienen lenkin, jos vaikka lima lähtisi irtoamaan. Hevonen röhisi heti ensimmäisillä metreillä. Alas selästä ja takaisin talliin, jossa köhä jatkui. Edelleen hevonen oli pirteä, mutta koska se oli uudellakin mittarilla alilämpöinen päätin soittaa klinikalle. Selitin oireet; kuiva yskä, ei merkittävää sierainvuotoa, turvonneet imusolmukkeet, alilämpöinen, yskinyt nyt kaksi päivää. Muuten pirteä ja hyväntuulinen, syö hyvin. Omiin korviini kuulostaisi siis äkkiseltään infektiolta. Vastaus oli aika kyllästyneen huokaisun takana. "Siis yskinyt KAKSI päivää ja sinä soitat TÄNNE". Kyllä, olen huolissani, miten minun tulee toimia. Ohjeena oli seurailla viikko, liikuta normaalisti. 

O:n naamaan tuli kesällä paha infektio, jonka takia käytiin klinikalla. Kuvassa tummana näkyvät ihoalueet työntivät mätää läpi ja diagnoosiksi epäiltiin pääntautia tai hammasjuuren mädäntymistä. Lopullinen diagnoosi oli pieni hankauma / haava, jonka hellepäivänä mäkäräiset viimeistelivät. Klinikalla mädäntynyt ihoalue poistettiin täysin ja hevonen määrättiin pois laitumelta viikoksi. Kuva on otettu viikko sairastumisen jälkeen, kun naama oli jo aika hyvin parantunut.

No, koska olen mestari tulkitsemaan äänensävyä luurissa sain itselleni diagnoosin, että hullu ja ylihysteerinen omistaja, hevonenkin varmasti ihan normaali. Itse puhelintyöläisenä yritän olla päästämättä tunteitani ääneen. En puuskahtele, huokaile, painota sanoja. Joskus kuitenkin olen aika tiukkana, jos esimerkiksi käsky elvyttämisestä ei tunnu tehoavan tai palataan toistuvasti palavaan taloon. Se on kuitenkin tarina toinen. Puhelimeen vastannut hoitaja oli kuitenkin selkeästi sitä mieltä itse, että huolta ei ole. Minusta on.

Päätin kuitenkin varuiksi kostuttaa karsinan kuivikkeita hieman, että ainakin pöliseminen olisi mahdollisimman vähäistä. En tohdi totella määräystä liikuttaa normaalisti, koska liikkuminen kipeänä hikeen asti ei ainakaan helpota minkään elävän yksilön sairastelua. Päinvastoin se pitkittää tautia ja rasittaa sydäntä kohtuuttomasti. Ja kun on kerännyt kasan sydänsairaita ihmisiä ympärilleen niin viimeisenä haluaa hevosen, jonka pumpusta vähän ottaa. Se kun ei osaa sanoa, että nyt muuten pikkusen puristaa.

Pitääkö olla huolissaan? Joskus on aihetta, joskus ei. Nyt on mielestäni aihetta olla lievästi huolissaan (stressi lvl: syö omia hiuksia), koska yskä voi viitata joko lievimmillään hengitystieinfektioon (lepo) tai sitten pahimmillaan alkavaan puhkuriin. Mitenkäs laitat tuommoisen kevyt karvaisen silakkamaisen hevosen pihattoon, joka hytisee jo kesäsateessakin. Eletään nyt kuitenkin viikonlopun yli huilaillen ja viikon päästä tarvittaessa klinikkalle tähystykseen. Sitten voi sanoa, että nyt ei muuten ole ihan oikeasti rahaa shoppailla.

Ootus kun viikon kestänyt pakkotarhaus päättyi naaman mädäntymisen takia ja pääsi takaisin laitumelle.
Ei paljon taakseen katsellut.

7 kommenttia:

  1. Tuttua! Ja nyt tietenkin olen itse kovasti huolissani myös siitä, onko mahdollista että Ootuksen pöpö on matkannut meille asti. Itsehän kuulun todellakin siihen ryhmään, jonka ei heikon hermorakenteensa vuoksi pitäisi omistaa ainakaan hevosta.

    Mutta näin hengitystieongelmien välillisenä kokemusasiantuntijana sanoisin, että ei kannata rasittaa. Kevyt liikunta voi saada rään liikkeelle, mutta en kyllä mitään hikitreeniä vetäisi. Tuskin on puhkuria, jos sellaisesta ei aiemmin ole ollut viitteitä. Todennäköisesti joku virus. Niissähän on se ikävä puoli, että rokotus saattaa vähentää oireita eli hevosella voi olla vaikka influenssa, mutta ei nouse kuume, koska on rokotettu. Silloin helposti rasittaa liikaa.

    Ja lopuksi vastaus kysymykseen, miten helposti palelevaa pidetään pihatossa. Loimittamalla. Aluksi voi joutua loimittamaan paljonkin. Pihatossahan on tosin myös se kiva puoli, että hevosen ei tarvitse sateella olla ulkona hytisemässä.

    Mutta tsemppiä, toivottavasti oireilu loppuu pian.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen kuullut että internet levittää ties mitä viruksia niin olehan tarkkana :|

      Ootus sai huilailla ihan kokonaan nyt muutaman päivän, ehkä se jo maanantaina olisi kunnossa. En ole enää kuullut sen yskivän, mutta toisaalta olenkin lähinnä käynyt vain taputtamassa sitä tallilla.

      Pihatto on hyvä vaihtoehto kyllä, mutta itse koen sen kovin vieraaksi - varmaankin kun en ole koskaan oikein ollut tekemisissä pihattohevosten kanssa.

      Poista
  2. Tieto lisää tuskaa! Yksityistallille muuttaessa homma kävi heti selväksi: hevoset on siellä omistajiensa silmäteriä, ja juuri kuvailemallasi tavalla hyperventiloidaan pienimmästäkin poikkeamasta. Totean tähän vain että ehkä ison hevoslauman hyysäämisessä on omatkin puolensa, on ainakin tottunut siihen että aina on jollakulla jotakin. Huolta ja murhetta se ei poista, mutta luo kuitenkin eräänlaisen tyynen ammattimaisen fiiliksen. Että aha, tällasta taas. Katsotaan että mihin menee ja hoidetaan kotikonstein niin paljon kuin voidaan. Ja joku voi ihan hyvin sellaista nähdessään ajatella että hevonen on vain esine, mutta oikeasti kyse on vain realiteettien hyväksymisestä (ja hiljaisesta vitutuksesta).

    Loppukevennys! Viime viikonloppuna mun klipattu suomenhevonen oli ilman loimea ulkona kauniilla keleillä. Muut hevosenomistajat hyperventiloivat. Hevoseni on edelleen elossa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä ! Juurikin näin. Kun on se yksi koni mitä tuijotella niin voi ottaa paperipussin aina taskusta johon hengitellä. Jos niitä olisi se kymmenen niin ei ei sitä yhtä nyt jaksa niin tuijottaa, ehkä se hengissä pysyy. Ja jos ei pysy niin sattuuhan noita. :D

      Poista
  3. Eiköhän tuo ole ohimenevää, mutta pihattoakaan ei kannata pelätä. Omani ollut sekä pihattolaisena, että karsinassa ja kummasti kairaistuu äkkiä pihatossa. Karsinaelämää viettäessä piti loimittaa aina sateelle ja jos tuuli kovasti. Varsana pärjäsi pihatossa kovatkin pakkaset, tuulet ja tuiskut. Nyt pari vuotta karsina-asumisen jälkeen jälleen pihatossa eikä ongelmaa, ulos loimituksen on voinut jättää kokonaan pois. Tämän emä aivan samanlainen tapaus. Kummasti tilanne muuttuu, kun saavat itse päättää milloin ovat sisällä ja milloin ulkona. Toki pihaton on oltava hyvä eikä mikään lautavaja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on :) itse tykkään siitä että hevonen saa olla paljon ulkona. Onneksi nytkin tallieläväisenä ulkoilee päivittäin sen 12+h.

      Poista
  4. Itsellä kisaava kouluhevonen pihatossa ja hyvin pärjää. Treenin jälkeen tehokas kuivatus (tekninen kuivatusloimi päällä karsinassa n. 30-60min) ja sitten joko loimitettuna tai ilman takaisin pihattoon. Märkää hevosta ei pitäisi toppaloimittaa talvella vaan ensin kuivatellaan päälyskarvoista hiki pois, muuten pohjavilla kastuu (=tulee kylmä.)

    Jos pystyy pitämään vapaalla heinällä niin sillä paras, jos ei niin pysynee hengissä myös ilmankin. Hirveän näppärää muuten, kun liikkuvat keskenään ja saavat "tarhata" oman mielensä mukaan.

    VastaaPoista