Kuukauden kuulumiset

Siitä on luvattoman kauan, kun viimeksi täällä kävin. Anteeksi, anteeksi, anteeksi! Viime aikoina tuntuu ettei kirjoiteltavaa ole löytynyt. Kuten moni minua facebookissa ystävänäni oleva on lukenut olen ollut täysin ilman satulaa kohta kuukauden. Ja hevosella jonka säkä on kuin Mt. Everest ja selkäranka koholla on kuukausi aika pitkä ja kivulias aika...

Parhaiten olen elämästäni olen päivitellyt instagramia (nimimerkillä mikey3001 - follow meee!), joten kaivoin kuluneen kuukauden kuvat sieltä esiin. Valokuvausrintamalla on hiljaista, sillä joka kauden perinteiset aloittajaisbileet eli Kiuruveden orinäyttelyt jäi tänä vuonna kuvaamatta. En jaksanut lähteä tuuleen ja tuiskuun ja totta puhuen, en oikeastaan edes halunnut. Saa nähdä miten kuvaamisen käy tänä vuonna, mutta tsempatkaa jos koette että minun kannattaisi jatkaa!

Tammikuussa 2013 kävimme maasta käsittelyn kurssilla Runnilla. Kurssilla keskityttiin perusasioihin, kuten väistöihin ja pysähdyksiin. Ventan ja minun yhteistoiminta oli vähän haparoivaa, minulla palelti varpaita ja tammaa ei huvittanut väistää etupäällään minua. Saatiin kuitenkin hyviä vinkkejä tulevaisuuteen ja varmaankin jatkokurssille suuntaamme. Ostin Ventalle meksikolaiset suitset, joihin vaihdoin käsintehdyn otsapannan. Suitset kaipaavat pientä remonttia ennen kisakauden alkua ja hieman järkevämpää otsapantaa. Ostin myös itselleni pyhäkypäräksi Lami-Cellin V-Elite Airin Swarovskin. En ole vielä ratsastanut se päässä, mutta se tuntuu ihanan kevyelle ja ilmavalle painavan Eurohunterin peruskypärän jälkeen.

Venta siirtyi tarhailemaan yksin erinäisten sattumusten kautta ja vaikka alkuun ajattelin, ettei ratkaisu ole hyvä olen muuttanut mieltäni järjestelmän toimivuudesta. Ainut harmittava asia on, ettei tamma liiku lainkaan luonnostaan enää tarhaillessaan, vaan seisoo portilla pää polvissa nuokkuen. Helmikuun alusta jäimme ilman satulaa, kun molemmat satulat todettiin epäsopiviksi. Vanha satula oli myös aiheuttanut jonkinsortin lihaskadon selkään, jonka vuoksi en enää halunnut ratsastaa sillä vaan rupesin treenaamaan paljaalla selällä.

Helmikuussa matkustin Helsinkiin katsomaan yhtä kaikkojen aikojen parasta bändiä ikinä! Päivisin minulle seuraa piti ystäväni Rufus -koira. Olin myös ihan hämilläni näyttäväni ihmiselle isossa kaupungissa, sillä kotikaupungissani menen töihin mahdollisimman mukavissa ja rennoissa vaatteissa ja muuten oleilen lähinnä tallivaatteissa. Ostin myös elämäni toiset korkokengät, joita itseasiassa käytinkin tuolla reissulla muutamaan otteeseen.

Helsingissä tunsin oloni vähän yksinäiseksi ja kulutin paljon aikaa Akateemisessa Kirjakaupassa sarjakuvia tutkimassa. Mukaan lähtikin Walking Dead volume 1-3, sekä vielä lähtöaamuna piti kipaista hakemaan yksi osa lisää kokoelmaani, sillä taisin jäädä heti koukkuun... The Killersin keikka oli MAHTAVA, vaikka olinkin melko hattuhyllypaikalla. Yritin huutaa että Brandon Flowers (The Killersin solisti) on tuleva aviomieheni, muttei se ehkä kuullut sitä...

Helmikuun kuvailut rajoittuivat karvaisiin perheenjäseniin, eli kissaani Tahvoon (vasemmalla), Ventaan ja siskoni kissaan Joonataniin (oikealla). Tykkään varsinkin oman kissani kuvien tunnelmasta, haluatteko nähdä lisää kuvia kissoista ja Ventan helmikuulta?

Nyt kuukauden ilman satulaa ratsastamisen jälkeen voin todeta, että tämä peli alkaa kulkea! Tosin kuukaudessa minulle on kehittynyt aivan järkyttävä tuoli-istunta ja lysö ylävartalo, jota sitten varmaan treenataan pois seuraava kalenterivuosi kokonaan. Mutta Pikku-Musta näyttää varsin mallikelpoiselta sporttieläimeltä verrattuna vaikkapa vuoden takaiseen olemukseen.

Haluatteko te nähdä lisää ratsastus-, Venta- ja kissakuvia mitä olen ottanut, vai oletteko te rakkaat lukijat suttuneet minulle sydänjuurianne myöten hiljaiselostani....? :)

Ventan vaatekaappi

-- Erikoispostauksena hevosen varusteet --

Kuvauskausi hiljeni osaltani rajoittuen vain tuttujen hevosten kuvaamiseen kotitalleilla. Katsotaan minkälaiset muutosten tuulet puhaltavat ensi vuonna, kuinka aktiivisella aikataululla pystyn jatkamaan valokuvaamista. Muutama hetki takaperin julkaisin listan blogissani, mitkä erikoispostaukset kiinnostaisivat teitä lukijoita. Vasta tehdessäni tätä postausta mieleeni kuitenkin tuli, että pitäisikö minun tehdä jokin syvällisempi esittely itsestäni bloggaajana ja Ventasta ratsunani? Lukijoita on tullut nyt paljon uusia kilpailun takia (kiitos!), joille olen varmasti vähän tuntemattomampi henkilö.

Kuvailin muutaman päivän aikana kaikkia Ventan tavaroita, mitä mieleeni juolahti. Ihan kaikkea en jaksa rueta esittelemään, sillä vaikka olenkin yrittänyt pitää tavaramäärämme kohtuullisena on kaikkea turhaa siunaantunut nurkkiin pyörimään. Pahoittelen myöskin jo etukäteen, että suurin osa varusteista on likaisia. Asun hevosallergikon kanssa samassa taloudessa, jolloin ei hevosen kamoja voi kotona pestä - hyvä jos omiakaan ratsastushousuja.

Satula

Ventalle on todella vaikea löytää satulaa, sillä sen pitäisi olla kaareva, leveä, säkätilaltaan iso, siivet eivät ahdista lavoista ja ennenkaikkea minun kukkarolleni sopiva. Tällä hetkellä meillä on vain yksi ja ainut satula, jota on pitänyt hieman hienosäätää Medilambin korjausromaanilla. Satula on merkitön 17" koulusatula, joka ei ole kedon kaunein ja ikääkin siltä varmasti löytyy, mutta meidän tämän hetkiseen tarpeeseen täysin sopiva. Yritin etsiä omaa esteharrastusta helpottaakseni yleissatulaa, mutta kokeiltuani kuusi satulaa luovuin toivosta löytää sopivaa tehdassatulaa Mammutille. Satula ei ole mikään miellyttävin istua, eikä siinä ole koulusatuloiden suuria tukia, mutta tämä on oikeastaan vain etu: hyppääminen on helpompaa ilman isoja polvitukia.

Satulahuovat

Olen huopafriikki ja minusta tuntuu että hukun huopiin ja niitä on myöskin helpoin shoppailla... Kuitenkin kun kuvasin kaikki huopani ei niitä niin paljoa ollutkaan. Toki vuoden takaiseen tilanteeseen (omistin kaksi huopaa) on tullut parannusta. Suosin Ventalla paljon tummia värejä, jotka ovat kylmänsävyisiä. Ventan värivalinnat kulkevat melko pitkälle minun lempivärien kanssa käsi kädessä.

Finntackin musta samettinen yleishuopa ja Eurohunterin tummansininen yleishuopa. Olen saanut nämä molemmat lahjaksi ja tykkään kyllä molemmista, sillä musta on sopivan ylellinen ja sininen sopivan arkinen. Kesällä käytin paljon Eurohunterin huopaa, sillä se oli kevyt, eikä hiostanut turhaan.

Meidän yleissatulan jälkeen jääneet huovat, Horzen harmaarusehtavanvihertävä huopa seuran brodeerauksella sekä khakinvihreä Gold Medalin huopa. Horzen huovan poimin ystäväni roskakasasta viime kesänä ja Gold Medalin ostin itse - se oli ensimmäinen huopani jonka hankin. Pidän siitä vieläkin, mutta valitettavasti se ei sovi koulupenkin alle.

Gold Medalin pad tyyppinen kouluhuopa, tilattiin ensin Hööksiltä tummanharmaa huopa oranssilla raidalla, mutta saatiin kurpitsan oranssi huopa valkealla raidalla... Ihan kiva muuten, mutta täytteet kadonneet satulan alta ja värjäytyi heti ensimmäisellä käyttökerralla. Valkea kouluhuopa kisoihin, sekä lahjaksi saatu Eskadronin joulunpunainen samettipintainen huopa. Tykkään tosi paljon tuosta punaisesta, käytän sitä mielelläni mm. estekilpailuissa ja valmennuksissa.

Tässä voisi sanoa olevan ykköshuovat, uusin hankinta eli harmaa Schockemöhle Sportin huopa, joka on mielestäni melkoisen ihana <3 Hyvänä kakkosena on lempihuopani eli musta merirosvohuopa, jonka olen tuunannut itse merkittömästä huovasta. Tykkään tästä ehkä kaikista eniten, ihanan ohut ja kevyt ja ennenkaikkea niin ROCK. Sekä myös lempparina oleva turkoosi USG:n kouluhuopa, johon minulla on myös sopiva korvahuppu. Käytän paljon estekilpailuissa.

Suitset

Meiltä löytyy yhdet aivan perinteiset suitset joita käytämme, taitavat olla Hööksiltä n. 30€ suitset. Ei mitään huippunahkaa, mutta toimiva kokonaisuus. Taistelin ensimmäisen puoli vuotta mukana tulleiden kangasohjien kanssa, sillä niihin jäi aina kieppi, kunnes sain aikaiseksi vaihdettua toiset kangasohjat. Tykkään koristeompeleesta näissä suitsissa. Otsapantana on Horse Comfortin Swarovski -timanteilla oleva musta otsapanta. 

Nämä suitset meiltä löytyvät vieläkin, mutta suoraan sanottuna ne ovat huonot ja rumat. Nämäkin on ehkä Hööksiltä, "nahka" on todella ala-arvoista ja suitset ovat kovat ja jäykät. Muistan aina kun jouduin kiskomaan hampailla alaturparemmiä leiffeistä läpi... Varasuitsina nämä menee, mutta eivät oikeastaan missään muussa. Otsapantana oli jotain kirkkaita kristallikiviviritelmiä. 

Rintaremmimartingaalina minulla on muistaakseni merkitön vihreillä joustoilla oleva perus viritelmä. Näissä on pieni kauneusvirhe kun tuholainen oli näitä viime talvena jäkertänyt ja minä turhan innokkaasti putsasin näitä sen jälkeen, jolloin nahan värit lähtivät toisesta ohjasosasta. Lenkit ovat messinkiset, miinuksena siitä ettei tässä ole pikalukkoja olen päättänyt hankkia ennen ensi kautta mustilla joustoilla olevan rintaremmimartingaalin.

Suojat

Kotikäytössä meiltä löytyy EquiGuardin perinteinen suojasetti. Elämää nähneet ja kulutuksesta kärsineet, mutta toimivat aina rymyämismaastoissa ja kotikentällä humputtaessa. Edustustilaisuuksiin meillä on nahkaiset etujalansuojat, takajalkoihin vielä etsinnässä. Harvakseltaan käytän myös pinteleitä, mutta niistä lisää myöhemmin.

Loimet

Ylimpänä on Hööksiltä ostettu tummansininen perusfleece pinkeillä kanteilla. Meillä löytyy kaksi näitä, yksi kummallekin hevoselle, mutta ystäväni tallirusakot järsivät toisen etukiinnityksen ja kantin melko kelvottomaan kuntoon... :) Toisena limenvihreä Eurohunterin perusfleece, tykkään tämän väristä ja siitä että se on sopivan reilu ja menee hyvin kiinni. Myös entisellä hevosellani Murrella oli tälläinen, mutta Murre oli huomattavasti Ventaa reilumpi, joten Ventalla on ihan omansa. Kolmantena on meidän kuljetus- / edustusfleece, merkiltään se taitaa olla HKM. Tykkään paljon kuosista, saa Ventan näyttämään sporttiselle. Alimpana on enkkuviltti, ostin sen käytettynä. En tiedä onko se aito vai ei, mutta ihanan lämmin ainakin! Käytän lähinnä itseni lämmikkeenä maastolenkeillä.

Ylimpänä on Ventan talvitoppaloimi, joka on kyllä uusinnan tarpeessa. Merkiltään Thermomaster ja melko karmessa kunnossa, en tykkää kun ei ole lapalaskoksia ja toinen etukiinnityslenkki on taas rusakoiden syömä... Toisena on kurapuku, josta ei Venta enkä minä tykkää. Kanttinauhat vähän irvistelee ja loimessa on muutaman vuoden liat jotka ovat kovettaneet sen. Kolmipistekiinnitys ja vaikea pukea päälle. Kolmantena on ihana puuvillainen fullneck sadeloimi, tykkään väristä tosi paljon, mutta tarhassa aina valahtaa Ventalla toiselle kyljelle. Alle sopii hyvin talliloimi, joten sopiva myös talvea varten. Alimpana Horzen highneck sadeloimi fleecevuorella, tykkään tämän väristä tosi paljon ja se pitää veden hyvin poissa karvalta ollen samalla myös lämmin. Kastuessaan kuitenkin kuivuu monta päivää.

Ylimpänä lahjoituksena saatu puuvillainen talliloimi, melko paksu ja meille ihan sopiva vaikkei se kaunis olekaan. Antaja varoitteli kuinka kaula-aukko on levinyt liian isoksi, mutta meille ihan sopivan iso ;) Venta nukkuu tämä päällä pakkasöinä. Toisena jo useamman omistajan kiertänyt kevyt tallitoppis, joka on jo syöty reille yms. Meille aivan liian iso, mutta menee jos paremmasta on pulaa. Alhaalla ratsastusloimi fleecevuorella ja vedenpitävällä kankaalla - ihan pakollinen meille ikuisesti taivaan alla ratsastajille :)

Riimut

Edustustilaisuuksia varten meillä on mustat nahkapäitset, joissa on valkealla nauhalla ommellut koristekantit. Muuten ihan kivat päitset, mutta nahka on älyttömän jämäkkää ja soljet messinkiset. Kuitenkin juuri sopivat Ventalle.

Kotipäitsinä meillä on Eskadronin Next Generation -päitset oranssina. Niskassa ja turvalla on pehmusteet, joidenka avulla riimu ei hankaa ja se myöskin kuivaa nopeasti kastuessaan. Harmittaa, kun ostin vähän väärän kokoisena nämä Ventalle, kokoa pienempänä ne olisivat olleet huomattavasti istuvammat.

Vanhoja riimuja meiltä löytyy nurkista vaikka millä mitalla, osan näistä kuvista löytyvistä jätin entiselle Ventan kotitallille ja osan lahjoitimme tallinpitäjän kanssa muille hevosihmisille joilla oli niille tarvetta. Minun mielestä riittää, että on yhdet varapäitset, jos entiset menevät rikki mutta kymmenet päitset ovat jo hieman liikaa...

Taluttimena kilpailuissa, valmennuksissa, kävelylenkeillä yms. minulla on Eskadronin Aqua -ketjuriimu. Tykkään paljon tästä ketjusta, vaikka siinä onkin ns. turhaan käsilenkinsija.

Loppuun kaikki meidän pikkutavara, erittäin sekalainen harjapakki josta löytyy kaikkea pullasudista potkijahevosen häntärusettiin. Kotona käytän enemmän harjauspaikan vieressä olevassa sankossa olevia harjoja, joten harjapakin sisältö on usein melko likaista ja kuraista... Otsapantoja meillä löytyy muutama, jo aikaisemmin yllä esitelty HC:n timanttiotsapanta ja sitten lisäkäsi käsityönä tilattu mustavalkea-helmiotsapanta. Tykkään varsinkin koulukisoissa käyttää sitä, vaikka saakin Ventan näyttämään vähän jalkapallolle ;) 

Pinteleitä käytän harvoin, yleensä vain valkeita normipinteleitä joita löytyykin se tuhat kappaletta. Myös Horse Comfortin tummansiniset fleecepintelit löytyy. Kuolaimina Ventalla on aivan tavalliset kolmipalat, joten varustelaatikkoon ovat jääneet ylimääräisinä parit paksut nivelet. Mammutilla on niin matala kitalaki, että tavallinen nivelkuolain osuu aina kitalakeen, joka saa hevosen heittelemään päätään ja vastustamaan kuolainta. Alimpana meidän korvahuput, Eskadronin harmaa korvahuppu ja USG:n turkoosi huopaan sopiva huppu.

Huh huh, tässä olikin kaikki Ventan kamat. Voin myöntää, etten ole krumeluurien ja merkkien perässä juokseva vaan tyydyn vähän vähempään - niin kauan kuin tavarat ovat ehjiä ja toimivia. Mitä mieltä olette, ollaanko me ihan maalaisia teidän mielestänne? :)