Meillä oli Ventan kanssa melko hurja viikonloppu, kolme valmennusta ja kuski veti kaksi vuorokautta samoilla silmillä. Yöt menivät töissä huhkiessa ja aamusta en kerennyt silmiä pistää edes kiinni, kun oli oltava jo hevosen selässä menossa.
Perjantaina meillä oli Jauhiaisen Antin estevalmennus Koljonvirralla Iisalmessa. Mentiin melko helppoja juttuja, linjaa, kaarevalla uralla olevaa okseria, sarjaa ja lopuksi pientä rataa. Venta ei missään vaiheessa saanut draiviaan päälle ja kuskikin oli hypyissä jälessä, mutta kotiläksynä tuli ulkopohkeen käyttö karteessa. Myönnetäköön, että se välistä on turhankin löysä.
Lauantaina ja sunnuntaina oli Päivi "Pake" Kinnusen kouluvalmennus Koljonvirralla Iisalmessa. Aluksi kerroin vähän meidän heikkouksia (ja erittäin olemattomia vahvuuksia) valmentajalle, parannettavien listaan kuului mm. puutteellinen peräänanto, kuskin ajottainen kova käsi, hevosen jäykkys, poikittaminen sekä ennenkaikkea - minun asennon parantaminen. Ruettiin huhkimaan töitä ja jo ensimmäisen puolen tunnin jälkeen yritin että en minä voi, ei tämä jaksa. No jaksaa jaksaa se hevonen kun vaan pohkeet kiinni ja laukkaa. Venta teki kuitenkin töitä tosi hyvin ja hyvällä fiiliksellä, mikä on ehdottomasti sen paras ominaisuus. Vaikka se ei ehkä mikään kummallisuus ole liikkeiltään tai ole osaavin kaikista se kuitenkin alun niskoittelun jälkeen tsemppaa hirveästi ja yrittää tosissaan. Kotiläksyinä päivältä yksi saatiin hevosen laukan pyöriminen ilman että minä kannan sen päätä, ilman vasenta jalustinta ratsastaminen ja takaa eteenratsastaminen kevyellä ohjastuntumalla johtavaa ohjaa käyttäen.
Päivä kaksi ei mennyt ihan niin putkeen kuin päivä yksi, sillä tehtiin huomattavasti meille vaikeampia juttuja, mm. ravipohkeenväistöjä. Me ollaan opeteltu vasta käynnissä niitä tekemään joten ravissa se oli melkoista haromista, mutta kyllä sinne aina välistä tuli muutama hyvä askel. Myös suoraan laukkaaminen ja kulmissa taivuttaminen oli vai-ke-aa. Niinkin yksinkertainen asia. Ja ainiin, peräänanto säilyy koko tunnin tai siis meidän tapauksessa aina sen yhden 10m ravivoltin. Vielä jonain päivänä mie opin, vielä jonain päivänä.
Kotona olen ottanut kaikki kotiläksyt työn alle, repinyt vasemman jalustimen kokonaisuudessani irti, pitänyt ohjastuntuman kevyenä ja ratsastanut takaa eteen ja pitänyt hevosta (en itseäni) peräänannossa. Ja homma toimii kuten junan vessa! Tänään kuitenkin Venta hermostui tallissa ulkopuoliseen tekijään ja nosti minut rinnuksesta ylöspäin hampaillaan. Siinä näkyi 15 sekunnin ajan sitä vanhaa Ventaa jota minä pelkäsin kovasti ennen. En kuitenkaan säikkynyt tilannetta vaan ärjäisin ruman sanan ja loimitin hevosen loppuun, yrittipä se purra tai ei. Ventaa taisi itseäänkin hävettää sillä se seisoi kovin vaisusti ja töni turvallaan minua kokoajan kun käänsin sille selkäni, enkä huomioinut koko eläintä. Arvelisin, että se myös itse säikähti tilannetta, sillä olemus oli anteeksipyytävä ja huomaamaton karsinan ovella.
Tämä oli melko päiväkirjamainen postaus, anteeksi kaikille niille jotka eivät näistä niin pidä. Minun piti saada tähän postaukseen hienoja kuvia ja kuvailtua tänään jo varustepostausta. Ainut vain että unohdin, että minulla onkin päivä- eikä iltavuoro... :) No jospa huomenna! Ainiin, melkein kaikki tämän postauksen kuvat on ottanut siskoni (danke) ja ne on pyöräytetty Instagramin läpi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti