keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Kuvausohjeita V: valmistujaiskuvat

Varmasti moni blogini lukijoista valmistuu tänä vuonna ylioppilaaksi, ammattiin tai konfirmoidaan rippikoulusta. Suomalaiseen perinteeseen on kuulunut kiitoskorttien lähettäminen, joita otetaan perhepiirissä ja kuvastudioissa yhdistäen sekä juhlakalu, sekä monesti joku harrastus - ja mikä olisi sen tärkeämpää ponitytöille kuin saada olla kuvassa tärkeän kaviokkaan kanssa. Kuvastudion tilaaminen kotitallille voi olla yllättävän tyyristä lystiä ja hevosiin perehtymätön valokuvaaja ei välttämättä osaa asetella hevosta yhtä edustavaksi, kuin itse juhlakalua. Oman kiitoskorttisi voi ottaa sukulaisesi, tallikaverisi tai alueesi heppakuvaaja - itse korttien teettäminen kuvasta on helppoa ja halpaa. 

Itse olen kuvannut kourallisen valmistujaiskuvia hevosten kanssa, sekä totta kai minun rippi- ja ylioppilaskuvani on otettu hevosen kanssa lähipiirin ikuistamana. Olen koonnut alle muutamia vinkkejä kuvaajalle, mitä kannattaa hyödyntää kuvauspäivää varten hevosen ulkonäön, asettelun ja ideoinnin suhteen. Toki näitä voivat myös kuvattavat hyödyntää! :)

Terhi & Merano 2011
Oma rippikuvani kesältä 2008. Kuvaajana maailman paras isi <3
Anni & Parun keväällä 2010
Nora & Aapo 2013
Siisti hevonen, siistimpi kuva
Jokainen varmasti suhtautuu vakavasti omaan edustavuuteensa omassa kuvassaan. Hiukset on laitettu kauniisti, asuvalinta on edustava ja ehkä hieman meikkiäkin. Sama sääntö pätee hevoseen: sen on edustettava parastaan. Kuvaajan roolissa olen isompaa kuvausta varten kannattanut harkita hevosen pesemistä, korvakarvojen siistimistä, harjan nyppimistä, jalkakarvojen tasoittelua ja hännän selvittämistä. (Tulipas saksalaisen kouluratsastajan ohjeet siistiin hevoseen... :D). Jokaisella on kuitenkin oma makunsa siistiin hevoseen, mutta mutakylkinen, päästään pölyinen ja räkäiset sieraimet eivät näytä hyviltä kuvissa, jonka olen todennut kantapään kautta. Omistajaa voi kehoittaa suunnittelemaan hevoselle varusteet haluttavien kuvaustilanteiden mukaan: satulan kanssa vai ilman, suitset vai riimu vai eikö mitään? Varusteet tulee puhtaita, sekä oikein sovitettuja kuviin: vinossa oleva turpahihna voi harmittaa yllättävän paljon valmiissa kiitoskortissa. 

Suomen kesän sääilmiöt
Pohjolan sekunnin mittaisessa kesässä sääolot voivat vaihdella laidasta laitaan, eikä aina välttämättä ole paras mahdollinen kuvaussää puolipilvisellä poutataivaalla. Parasta on sopia kuvattavan ja kuvaajan välillä onko mahdollisuutta siirtää kuvausaikaa siten, että ilma olisi mahdollisimman sopiva valokuvaamiseen. Yllättävässä ukkosmyrskyssä tai rankassa kaatosateessa kauniiden kiitoskuvien ottaminen ei ole helpointa - mutta mahdollista kylläkin ;)

Auringonpaistetta vai ei? Auringonsäteet häikäisevät kuvattavan helposti saaden tämän siristelemään silmiään. Myöskin ylioppilashatunlippa muodostaa varjon kasvoille kovassa valossa. (Miia & Arketo 2012)

Mustavalkoisuus toimii joissakin tilanteissa. Tässä kuvassa vaan on jokin muukin pielessä... (Minä & Murre 2008)
Nora & Aapo 2013
Ylioppilaskuvani 2012. Kuvassa sh-t Viivian (kuva: Ak.galleria.fi)
Toiveet
Lähtiessäni tilauskuvaukseen mikä sisältää henkilön kuvissa mukana olen pyytänyt lähettämään etukäteen ideoita minkälaisia kuvia hän toivoo saavansa, onko hänellä toiveita taustan suhteen ... koska kaikki on mahdollista. Itselläni on tapana kangistua perinteisiin kaavoihin kuvatessa ihmisiä: "katse kameraan ja nyt hymyä!", mutta saadessani ideoita itse kuvattavalta osaan ideoida melko kivojakin (vaikka itse sen sanonkin) yhteiskuvia.

Assari paikalle!
Auttava assistentti nopeuttaa kuvauksen sujuvuutta: assari voi laittaa hevosta valmiiksi ilman että kuvattavan tarvitsee pelätä varpaitaan pikkuisissa korkokengissään ja assari voi hyppiä äks-hyppyjä herättäkseen hevosen huomion, jotta eläin näyttäisi mahdollisimman "täräkälle" kuvissa. Kesäaikaan ruoka kiinnostaa monia hevosia enemmän, kuin kuville kauniisti poseraaminen, mutta ahneinkin pikkuponi on saatu heräämään ahneudestaan, kun assari heitteli minun muovisia puutarhakenkiäni ilmaan. ;) Assarista on apua myös valotaulujen pitelyssä, mutta en ole itse kokeillut varjoja tasoittavaa valotaulua, joten tämän blogin niksipirkka ei ulota tällä kertaa siihen. 

Huippu-Jopias -assari rippikuvauksissani 2008



Pikkujipot, pikkuniksit
Aikataulutus valokuvalle kannattaa miettiä tarkasti: onko riskinä juhlavaatteen likaantuminen hevosen kanssa ennen itse h-hetkeä? Jääkö valokuvaamiselle ja hevosen siistimiselle riittävästi aikaa juhlapäivänä? Onko hiukset jo seuraavana päivänä lässähtäneet kampauksesta? Itse suosittelen kuvien ottamista joko reilusti ennen juhlia tai juhlien jälkeen, jolloin mekon likaantuminen sillä hetkellä ei ole maailmanloppu. Myös vaihtovaatteet ovat kovat huutoa, sillä kukapa harjaisi kuivuneesta mudasta karvaista poniaan ykköset yllä.Tiukasti aikataulutetuissa kuvauksissa on riskinsä, että aika loppuu ennenkuin tulosta syntyy. Siksi hyvien kuvien saamiseksi (ja hitaasti lämpenevien kuvaajien kanssa, kuten minun) on syytä varata aikaa reilusti. Omat kiitoskuvani on otettu viikko ennen itse juhlapäivää, täysin sattumalta. Tarpeeksi kaunis päivä, kuvaaja paikalla ja fiilis kuvaukseen ovat riittäneet syiksi toteuttaa kuvat etukäteen.

Kuvien jälkikäsittely korostuu erityisesti tämäntyyppisissä henkilökuvauksissa, joissa kuvattava odottaa saavansa hyvälaatuisia ja kauniita valokuvia itsestään tärkeän kaviokkaan kanssa. Suosittelen tekemään rohkeita ja vähemmän rohkeita rajauksia, efekteillä leikittelyä ja tarkkaa kuvan työstämistä valmiiksi siten, että vaihtoehtoja mistä valita on monia. 




Maria & Tähti
Hevosten asettelusta voit katsoa lisää postauksesta Kuvausohjeita III: pää- ja rakennekuvat.

Klassisuus on aina turvallinen vaihtoehto kun otetaan perinteikkäitä kiitoskuvia. Joskus kuvattavilla on toivelistallaan hienoja ideoita, joita saa selkeytettyä kuvan toteuttajalle etsimällä internetin ihmeellisistä syövereistä mallikuvia. Kuitenkin ideaalein tilanne syntyy kun päästetään luovuus valloilleen. Ottakaa rohkeasti erilaisia ja erikoisia kuvia, mutta muistakaa pitäytyä kuvattavan toiveissa ;)

Nyt tuli kyllä poukkoilevat ja sekavat ohjeet, mutta jotenkin sesonkihurmiossa sain tämmöiset aikaan. Jos on kysyttävää kiitoskorttikuvauksiin liittyen tai haluat tarkennusta johonkin sivuamaani seikkaan ole rohkea ja pistä kommenttia vaikka anonyymisti, niin yritän selventää sanojani! 

9 kommenttia:

  1. oisko aukosta jotain suositusta?, onko esim. f/2 f/2.5 liian suuria, vai pitäskö olla esim. f/5? : )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanoisin, että alle kolmen syväterävyysalue pienenee niin, että kuvaajalle oikein tarkentaminen menee vaikeaksi. Eniten kuvaan ihmisten ja eläinten kanssa aukolla 3.5-4 :)

      Poista
  2. Tää oli tosi kiva postaus! :)

    VastaaPoista
  3. Ihanaa! Tätä on odotettu! Siskoni valmistuu nyt ja olemme hänen kanssaan kaikkea extremeä omien hevostemme kanssaan suunnitelleet, tämä postaus antoi lisää itsevarmuutta toteuttaa ideat ja antaa mennä! Lisäksi tuo auringonpaisteessa vai ei niin siinäpä todella vasta kysymys!

    VastaaPoista
  4. Nämä kuvausohje -postaukset ovat todella hyviä! Suuren osan asioista jo tiesinkin, mutta sain näistä myös uutta tietoa. Kiitos siis sinulle, kun olet tällaisia jaksanut tehdä! :)
    Itse olen huomannut, että hevoset saa paljon helpommin laittamaan korvat höröön ja muutenkin ryhdikkäämmiksi, kun laittaa esim. youtubesta pyörimään hevosenhirnuntavideon. Toimii huomattavasti paremmin kuin esim. muovipussin rapisteleminen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kivasta kommentista! Itse olen kokenut muovipussin enemmän ryhtiä tuovaksi, sillä moni hevonen ikäänkuin nousee varpailleen hässäkkää heilutellessa. Korvat voivat tosin olla vähän luimerissa, mutta ryhti on yleensä erinomainen. Hevosen hirnunta toimi Ootukseen hienosti korvien höristäjänä, mutta ryhtiä se ei valitettavasti ainakaan tähän ruunaan tuonut :/

      Poista
    2. Meillä menee juuri toisinpäin! :D Muovipussi aiheuttaa lähinnä sen "ai sulla on nameja" -ilmeen, kun taas hevosen hirnunta saa kuvattavan kasvamaan ainakin metrin lisää korkeutta, hevoskohtaista siis! :)

      Poista
    3. Haha, ilmeisesti hevoskohtaista! Ruuna ei niinkään ole ylimääräisten herkkujen perään, joten se ei ole kovin kiinnostunut rapisevista pusseista :)

      Poista