Ihastu uudestaan

Muuttaessani etelään koko valokuvausharrastukseni on muuttunut. Siinä on rippeitä vanhasta ajasta, jolloin uskollisesti törötin päivästä toiseen kisakentän laidalla kuvaamassa mutta siihen on tullut paljon uutta; pelkästään hyvää. 

Kesän puolivälissä tein suuren päätöksen hankkia uuden objektiivin. Sigma-suttu oli palvellut minua miltei 10 vuotta hyvin, mutta viimeisinä vuosina suhteemme ei ollut enää yhtä silmäätekevä kuin aiemmin. Olin kuitenkin kohtalaisen kiintynyt Sigman sateen pieksämään ja hiekan naarmuttamaan ulkomuotoon, joten suhteemme sai olla. Olisihan se liikaa vaadittu, jos objektiivi tarkentaisi edes joka toisen kuvan kelvollisesti. Kirpputorilta kuitenkin silmiini osui laatuyksilö. Nikkorin oma, 70-200mm f2.8 VR II. Katselin sen kuvaa hetken ja mietin. Ajattelin, että olen hullu kun ostan jotain näin kallista, edes autoni ei ole näin arvokas. Kaupasta ostettuna Nikkorin uusi olisi samanhintainen kuin keltainen ruuna tallissa, joka sentään hengittää ja elää mukana. Huokaisin syvään samalla kun kirjoitin aavee yyvee. Sovittiin kauppatavarantarkistus, jossa esitin suhteellisen härskin tarjouksen perävalotakuulla. Sigma-sutturan ja minun parisuhde päättyi tuona heinäkuisena päivänä. 

 

Elämä on hymyillyt siitä asti. Vaihtamalla ihan oikeasti paranee moni asia. Kun ennen sain 20 kuvan sarjasta yhden tarkan, niin nykyään suhdanteet ovat toisinpäin. Piirtää kuin kuuma veitsi voihin ja on yhtä tarkka kuin sveitsiläinen kello. Ihastuin valokuvaamisen uudestaan, kun koin kerta toisensa jälkeen onnistumisentunteita katsellessani ottamiani kuvia. Innostuneena uudesta kalustosta rustasin vapisevin käsin kotikuvaustarjouksia. Ajattelin, että halvalla menee mutta menkööt. Halusin päivittää itseäni, kasvattaa osaamistani ja rakentaa jotain uutta. Epäilin kuitenkin tovin, että niinköhän kukaan jaksaa minulle hevosiaan esittää kameran edessä. Minulle on tarjottu sen jälkeen ties mitä hienoja yksilöitä kuvattavaksi ! On parasta kaveria, uutta hevosta, suomenhevosta järvimaisemassa ... ! Ja minä imeydyn joka kerta enemmän ja enemmän valokuvauksen maailmaan.

Ensimmäisenä liityin facebookin jokaiseen valokuvausryhmään jonka vaan saatoin keksiä. Oli mallihakua, kuvien kaatopaikkaa ja kuvien showroomia. Aloin harjoitella kuvaamaan muutakin kuin hevosia (sen tosin hylkäsin nopeasti, luonto tulee joskus liian lähelle herkkää sieluani). Sen jälkeen aloin vakavasti harkita valokuvausnäyttelyn asettamista, ottaa taas yksi askel kohti unelmien täyttymistä. Viimeisenä muttei vähäisimpänä raskin luopua hyvin palvelleesta kuvanmuokkausohjelmastani, kun vaihdoin Paintin Photoshoppiin. Ja aukesi kokonainen uusi maailma.

 

Etelä-Suomen parhaita puolia on tapahtumien kirjo. On näyttelyä, estehyppelöintiä, askellajeja, raveja ja kouluratsastusta samana päivänä. Viikossa on useampi päivä, lähes jokaiselle vapaapäivälle löytyy heppakisat kuvattavaksi. Ja tulen mielelläni kuvaamaan kilometrikorvauksella kaikki, jotka kuvia tarvitsevat ;) Suurin syy muuttooni oli, että pystyn viemään sekä ratsastusta ja valokuvausta ihan eri tasolle. Enkä ole muuttoani katunut.

-- Seuraa aaveen.nettiä instagramissa @aaveennet --

-- Facebookista löydät nimellä aaveen.net --