maanantai 29. elokuuta 2011

27.-28.8.2011 Siilinjärvi

Voi huokaus miten pettynyt olenkaan viikonlopun kuviin, varsinkin estepäivän. En ymmärrä miten suurin osa kuvista näyttää hieman epätarkalta taustalla olevan pajukon takia ja yhtälöön kun lisätään pölyävä kenttä, järkyttävän huono tausta ja voimakas sivuvalo on soppa valmis. Kalustoni ei sovellu hyvin 2-3m päässä oleviin esteisiin ja muuta nämä kilpailut eivät edes tarjonneet minulle. Yli 800kpl kuvia jäljelle jäi "vain" 319kpl, joista julkaisuun menee pari kuvaa / ratsukko.


Maailman historian kauhein sivuvalo ja rumin tausta.



Vasemmalla puoliveriruuna Hoffman ja oikealla welsh (sek. C) ruuna Sir Vihtory

Koulupäivä onneksi meni paremmin, olisin tosin toivonut hieman auringonpaistetta, sillä nyt kuvat näyttävät ikävän harmailta ja sävyt ovat tummia. Kuvasin lauantaina vain luokkaa helppo B, mutta luokkatauolla kuvasin muutamat satunnaiset ratsukot, jotka suorittivat helppoa C:tä.

Olen vihainen itselleni, kun en saanut aikaan kun vain kasan rumia kuvia joista suurin osa päätyi roskikseen viikonlopulta. Kuvauksessa onkin nyt muutaman viikon tauko, katselee jos kuitenkin lähtitallin seurakilpailut kiinnostavat kuvata... Ensiksi kuitenkin OPETTELEN kuvaamaan, ei ristus miten huonoja sain aikaan.


eestinhevosruuna Luur II


englannin täysiveriruuna Syriusz



irish cob ruuna Ralph de Soie

Kysy Siilinjärven kuvia sähköpostilla minttu@aaveen.net


Kaikki kuvat Nikon D90 + Sigma 70-200mm/f2.8
Tämän kaiken allekirjoittaa tällä kertaa masentunut hevoskuvaaja.

24.8. Seuraeste, Pyhäjärvi

Ensimmäiset kuvaamani ratsastuskilpailut lähtiessäni ajamaan suoraan länteen kotikunnaltani
Harmaa ilma teki kuvat hieman tylsiksi, mutta pilvipeite esti suoran vastavalon kuvaamiseen. Kilpailut olivat paljon pienemmät, kuin mihin olen tottunut ja suurin osa osallistujista olivat minulle vieraita. Olen jo pitkään halunnut kuvaamaan eri alueelle, jotta en tuntisi jokaista ratsastajaa ja hevosta ensi vilkaisulla, joten nämä kilpailut tulivat sopivaan kohtaan!

Minun itseni piti startata Pyhäjärvellä 70cm & 90cm, mutta jouduimme perumaan osallistumisemme, kun kaverini laskeutui hillitysti perse edellä maneesin pohjaan... :) Onni onnettomuudessa ettei käynyt pahasti, vaan vammat jäivät valtavan kokoisiksi mustelmiksi.

Kysy Pyhäjärven kuvia sähköpostilla minttu@aaveen.net


Nikon D90 + Sigma 70-200mm/f2.8
Vasemmalla welsh part bred tamma Alona Lowland ja oikealla vuonohevosruuna Carlo II




Nikon D90 + Sigma 70-200mm/f2.8
Vasemmalla tilastotamma Aideen, oikealla welsh (sek. B) ruuna Hinders Flight Boy


sunnuntai 28. elokuuta 2011

13.8. Seuraeste, Tahko

Hups, oonpas ollu laiska! Kävin kuvaamassa muutama viikko takaperin seuraestekilpailut Tahkolla. Reissu oli hivenen pettymys, sillä suurella kentällä kuvaaminen oli hankalaa voimakkaan valon vuoksi. Kuvia on oikeastaan samoilta esteiltä koko päivän ajan.

Kysy Tahkon kuvia sähköpostilla minttu@aaveen.net.


Nikon D90 + Sigma 70-200mm/f2.8
Vasemmalla lämminveriruuna Faruk Narva, oikealla eestinhevosruuna Elger


Nikon D90 + Sigma 70-200mm/f2.8
Vasemmalla ruotsinkylmäveriruuna Timolino, oikealla puoliveriruuna Hot Stuff II


perjantai 26. elokuuta 2011

Kun kaikki menee pieleen...

Kaikilla on kauhutarinoita siitä, kuinka tekniikka voi pettää. Minulla on monta monta monta tarinaa siitä, kuinka teknologia on ivaillut minulle. Etenen ajallisessa järjestyksessä, sillä mikään ei ole kussut niin pahasti kuvausreissuillani kuin se, että teknologia on ottanut ja jättänyt.

Ensimmäisen kerran tekniikka petti, kun olin kuvaamassa Joensuussa hevosten match showta 19.5.2007. Aluksi homma toimi niin kuin pitikin, mutta yks kaks yllättäen uutuuden karhea (lue: 2 viikkoa käytössä ollut) Nikon D50 runkoni ei enää tarkentanut. Itku kurkussa kokeilin kaikkea, lopulta lähdin harmistuneena pois näyttelyistä vain muutaman tunnin jälkeen. Koko kamera paketti lähti huoltoon, joka kesti lähes 2kk ajan vieden suurimman osan kesän 2007 kuvattavista hevoskilpailuista. Vika löytyi Nikkor 55-200mm -objektiivin tarkennusmoottorista.

Nikon D50:llä otettu kuva, kun sain kameran huollosta 2kk odotuksen jälkeen

Sanotaan, että muistikortit kestävät ikuisesti, mutta minä olen osoittanut senkin väitteen huhupuheeksi. Olin kuvaamassa Kiuruveden orinäyttelyissä vuonna 2010 kun viimeisen kuvattavan orin kohdalla Nikon D200 runkoni ilmoitti vain CHA. Kirosin mielessäni jokaisen ruman sanan ja vaihdoin hirveää kyytiä rungokseni vanhan Nikon D50, jotta saisin kuvattua viimeisimmän orin (joka oli vielä koko päivän mielenkiintoisin). Kotimatkalla selvisi että CHA tarkoittaa kortin oikosulkua ja kaikki data on rikkoutuneessa kortissa. Kuopiossa merkkiliikkeessä pyörittelivät päätään, että kuvat ovat mahdottomia pelastaa. Kuvat kuitenkin saatiin pelastettua tuttujeni avulla, kiitos Heidi ja Jussi tuhannesti!


Viimeinen kuva, ennen kuin muistikortti katkaisi yhteistyösopimuksemme irti...

Kaikista sydäntä särkevintä kuitenkin oli, kun helppona pikkukamerana pitämäni Nikon D50 tuli tiensä päähän. Lontoossa 2010 uimareissulle hypännyt D50 kuitenkin korvaantui myöhemmin uudemmalla rungolla, mutta tilanne vaikutti toivottomalta itkiessäni kovaan ääneen äveriään tavaratalon naistenvessassa ja koitin samalla puhaltaa rungon sisältöä kuivaksi. Kuvat eivät kuitenkaan tuhoutuneet muistikortilta, vaikka kaksi objektiivia ja runko kävikin uintireissullaan. Yksi vinkki kaikille; älä ikinä pidä vesipulloa samassa laukussa kameroittesi kanssa.


Viimeisin onnettomuus kohdalleni sattui kotitallillani ratsastuskilpailuissa kun laukkuni tippui tuolilta - sisällä tietysti arvokkain objektiivini Sigma 70-200mm/f2.8 ja UV-suodin täysin murskana. Katsoin näkyä hetken hammasta purren ja kotiin tulin kyyneleet silmissä. Alanliikkeessä käynnin jälkeen saimme revittyä UV-suotimen kuitenkin pois ja todettua, että objektiivi itsessään oli täysin ehjä. Toinen vinkki kaikille; käytä aina UV-suodinta, sillä se kestää suuriakin kolhuja!


Hurja näkymä, mutta todellisuudessa halki oli vain UV-suoja.
Kuva on toisesta blogistani

Mustalla valkealle olen joka vuosi kärsinyt jonkinlaisen teknillisen kolauksen, jos en kameroiden kanssa niin tietokoneen. Ai ai sitä hampaiden kiristelyä kun tietokoneeni kaatui (vieden valmiiksi tehdyt kuvat mukanaan) tai kun vanha ulkoinen kovalevyni oli sitä mieltä, ettei siellä olekaan enää kuvia vuosilta 2006-2011. Kolmas vinkki kaikille; ota aina varmuuskopiot kuvista, säilytä niitä ulkoisilla kovalevyillä, CD-levyillä... Missä tahansa. Itselläni on usein kysytyt kuvat kovalevyillä ja vanhat kuvat / tapahtumat joista ei usein kysytä kuvia suoraan CD-levyillä. Jos yksi CD-levy rikkoontuu menetän vähän kuvia, kuin jos koko systeemi kaatuu... :)

torstai 25. elokuuta 2011

Kuvausohjeita IV - ravit

50 lukijan kunniaksi järjestin blogissani äänestyksen, jossa lukijat pystyivät vaikuttamaan tulevaan erikoispostaukseen. Ylivoimaisesti eniten äänestettiin kuvausohjeita. Ohjeet on pilkottu kolmeen eri osaan, estekuvaukseen, koulu-/sileäkuvaukseen ja pää- & rakennekuvaukseen. En koe olevani tarpeeksi pätevä neuvomaan valotuksen säätöön, kaluston käsittelyyn tms. joten olen keskittynyt pelkästään hevosten edustaviin asentoihin. Tässä näitä vinkkejä nyt tulee, olkaa hyvät. Seuraavat ohjeet eivät kuuluneet siis alkuperäiseen suunnitelmaan, mutta yleisön pyynnöstä julkaisen ne.

En ole ravikuvaaja (tai edes tiedä ravureista / ravikulttuurista mitään - joten anteeksi mahdolliset asiavirheet), vaan käyn lähinnä silloin tällöin toisinaan katsomassa mielenvirkistykseksi raveja, sillä niissä on paljon plussaa verrattuna moniin ratsukisoihin, joita ovat mm. aikataulu yleensä paljon pitävämpi, ei tule ylimääräisiä taukoja, kuvattavaa on kokoajan, ei ns. luokkien välistä taukoa (vrt. ratsastuskilpailut), hevoset nopeasti tunnistettavia voilokin vuoksi ja voit valita pitkälle hyvän kuvauspaikan oman visiosi mukaan.


Kuinka monta jalkaa?

Kuvaan itse usein verryttelyjä aktiivisemmin, sillä itse lähdöissä kuvattavan hevosen mahasta voi kasvaa jalkoja, päitä olla usempi kappale ja kuskejakin kaksi, sillä rykelmässä yhden tietyn juoksijan poimiminen on vaikeaa. Verryttelyissä usein valjakot kiertävät vastapäivään, kuin itse kilpailusuunta on, mutta ottavat pätkiä kilpailusuuntaan. Läheltä / hitaasti tulevat hevoset ovat sopivia pääkuvaukselle, sillä usein vauhdin kasvaessa hevosen korvat kääntyvät kohti niskaa enemmän. Tietysti on henkilökohtainen mielipide pitääkö enemmän vauhdikkaan tuntuisista pääkuvista vai kuvista, joissa hevosella on hyvä ilme ja korvat höröllä. Itse lukeudun jälkimmäisiin.


Raveista hyvä kuva on sellainen, jossa hevosella kuvaajan puoleinen jalkapari on ns. auki, samalla tavalla kuin esimerkiksi kouluratsastuksen keskiravikuvissa. Kovassa vauhdissa ravurin lautaset eivät välttämättä näytä niin luisulta, joten he vosen asento voi näyttää hyvältä, vaikka jalkapari olisikin kiinni. Könkkäkuvia tulee kuitenkin vättää, sillä kovasta vauhdista otettu liikevaihe saa hevosen näyttämään lyhyt runkoiselta.


Vasemmalla olevat kuvat ihanteeni lähtiessä kuvaamaan raveihin: kuvaajan puoleinen jalkapari auki ja hevonen on liitovaiheessa
Oikealla alhaalla könkkävaihe, hevonen näyttää kulmikkaalta ja epäsopusuhtaiselta

Tässä raviohjeita siis lyhykäisyydessään, tutustumalla lajiin paremmin osaisin ehkä kertoakin jotain enemmän teille. :)

Kuvausohjeet ovat nyt käsitelty minun osaltani hetkeksi. Toivon, että jokainen sai hyviä vinkkejä pyörimään takaraivoon ensi kuvauskertoja varten. Seuraavaksi julkaisulistalla (ajastettuna, julkaistaan huomenna perjantaina 25. päivä) on toivepostaus parin kuukauden takaa, eli juttua siitä kun kaikki meni pieleen. Kun 100 lukijaa on täynnä pidän pienimuotoisen kilpailun täällä blogissani, joten ehdottakaa mitä juuri Te haluatte kilpailun aiheeksi (ja mitä palkinnoksi ;))

keskiviikko 24. elokuuta 2011

säbäilyä


Nikon D90 + Sigma 70-200mm/f2.8
Kuva on otettu syyskuussa 2010.


Käyn aina toisinaan kuvaamassa paikallista sählyjoukkuetta.
En ymmärrä urheilusta muuta kuin sen, ettei se ole minun juttuni. :)

keskiviikko 17. elokuuta 2011

Kalenteriasioita


Puhelimella otettu kuva.

Paluu arkeen oli tänään, kun jatkoin opintojani abiturienttina. Minulla on ollut ilo ja kunnia (tai lähinnä vain iso yllätys) saada tarjota kulttuurielämys tämän vuoden kalenteriin kansikuvan merkeissä.

Itse en olisi ehkä sijoittanut tätä kalenterin kanteen, voin kuvitella kuinka masentavaa on katsella kuvaa koko pitkän talven... Tiesin tästä kyllä jo koko kesän, mutten halunnut julkaista kuvia täällä ennen kuin koulut alkaisivat. Olen salaa tyytyväinen kuvaan, sillä siitä napsahti stipendi tililleni. ;)

Vaihtoehtoja olivat nämä kaksi (kuvat otettu siis koulun kurssilla ja osallistuivat samalla kansikuvan äänestykseen):


Kuva otettu oikeista valokuvista, jotka alkuperäisesti otettu Nikon D90 + Nikkor 50mm/f1.8 yhdistelmällä.

Kelpaisiko tuollainen kalenteri teille, vai onko se liian masentava?
(kyllä se on.)