14.5. Seuraeste, Kiuruvesi

Voihan Venta minkä teit! Olin pakahtumaisillani ylpeydestä ja onnesta, kun palasimme Kiuruveden iltaestekilpailuista vuokramammuttini kanssa. Aluksi toivo ja luottamus hevoseen oli aika pohjamudissa kun tuulen vuoksi Ventu riekkui kotona minkä kerkesi. Ajoin pihaan ja kirosin mielessäni tuulen alimpaan helvettiin, kun tamma juoksi häntä tötteröllä ympäri tarhaansa.

Päästiin kuitenkin starttaamaan ja matka meni Kiuruvedelle leppoisasti, eikä Mammutti rymynnyt kyydissä ollenkaan. Perillä sitten satuloin Ventan trailerissa (oi kyllä, oli vähän ahdasta vaikka leveä koppi onkin), koska ulkona satulointi olisi äitinyt turhan villiksi. Aikataulutukset osui nappiin ja juuri kun sain kamat niskaan ja hevosen verkkakentälle pääsin tutustumaan rataan.

Ensimmäisenä hyppäsin 50/60cm arv. A.1.0, rata oli melko simppeli ja tarkoituksena oli ratsastaa puhdas ja siisti rata. Verkassa Mammutti meinasi stopata pystylle, mutta suututtuani tammalle ja tehtyäni hyvin selväksi, että esteet on tarkoitettu ylitettäväksi myös vieraissa paikoissa alkoi homma luistaa ja hypyt löytyä kohdilleen. Radalle lähdin aika luottavaisin mielin ja laukka vetikin paljon eteenpäin mikä on meille uutta - mutta ainoastaan positiivista! Pari kertaa muistutin Ventaa raipalla, että keskity hommaan äläkä toljottele kaikkea muuta ympärillä. Viimeinen este kuitenkin kolahti takajalkoihin mukaan, kun ponnistuspaikka tuli melko kauas, eikä tamma venynyt esteen yli tarpeeksi paljon.

Nämä kuvat ovat 50/60cm radalta.

Suorituksen jälkeen katsoin kentän laidalta muiden suorituksia ja Venta seisoi vieressä puoliunessa. Mietin vain, että tämäkö on se kiukkuinen tamma, joka potkii ja puree... Ventan boyfriend eli Sulo ilmestyi myös paikalle. Venta ja Sulohan ovat siis ystäväni Sallan omistuksessa, mutta Sulo lähti treenaamaan Sallan kanssa estekuvioita maneesitallille helmikuussa. Aluksi Venta ei huomioinut ruunaa lainkaan, mutta kun se hirnui (ei tosin Ventalle) tamman ilme muuttui täysin. Sen silmät avautuivat ja se tuijotti ruunaa kuin sanoakseen: "Sulo sinäkö se siinä!". Venta räpsytteli ripsiään kuin hurmatakseen ruunaa ja hörisi pehmeää ja matalaa hörinäänsä, jota Suikki ei noteerannut mitenkään. Ventan ilme muuttui haikeaksi ja pettyneeksi, kun minä siirryin tamman kanssa verryttelyalueelle ja Salla & Sulo jäivät odottamaan vuoroaan ulkopuolelle.

80cm verkka meni melko huonosti, puomit kolisi ja Venta takajalat heitti kohti taivasta minun muistuttaessa, että jalkoja nostellaan. Radalla kuitenkin Mammutti innostui ja laukka oli rullaavaa ja matkaavoittavaa. Muumi oli hirmu hieno ja nosti kinttujaan jokaisen esteen yli, mutta toin itse huonosti vitosesteelle, joka oli pysty. Ponnistuspaikka tuli niin lähelle, ettei Venta kerennyt kerätä etujalkojaan ja puomi kolahti alas. Loppurata jatkui kuitenkin samalla hyvällä laukalla, mutta viimeiselle esteelle piti vähän rohkaista äänellä. En edes itse tiedä mikä este se oli (trippeliltä se näytti, mutta öö...) ja itse jäin katsomaan, että mikä helv... se tuo on? Sama siirtyi myös tammaan, mutta yksissä tuumin ylitettiin viimeinenkin este.

Kaikki kuvat tästä alaspäin ovat 80cm radalta.

Viimeisen esteen toljottelu aiheutti kuskille melko mielenkiintoisen etukenon... :)

Kilpailut menivät siis kaiken kaikkiaan hyvin ja olen tyytyväinen itseeni sekä Mammuttiin puomeista huolimatta. Kaikki tämän postauksen kuvat on ottanut Ansku Kauppinen ja hänen sivuilleen pääset tästä. Tosin taisin lainata hänen käyttöönsä, jotain minulle kuuluvaa... :) Anskun kommentti oli: "ihana objektiivi!" johon taisin vastata "joo mäki tykkään siitä."