Uljas musta

... vai uljas harmaa?

Eilen istuin kesken satuloinnin vuokratammani Ventan eteen ja tähtäsin kamerallani suoraan sen pärstäkertoimeen. Ventan ilme oli hetken utelias, mutta samalla hieman varautunut sen tsekkaillessa aikeitani, jolloin sain säädettyä asetukset kohdilleen ja lauottua päivän kaksi parasta kuvaa: me likey.

Hetken minua ihmeteltyään Venta tokeni alkujärkytyksestään ja aloitti minun komentamisen. Ensin vähän etujalan heiluttelua ilmassa, sen jälkeen pari kevyttä kuopaisua. Minä kiellän tammaa ja hetken se malttaa seisoa, kunnes alkaa hakata (yleensä oikealla) etujalalla maata.

Ensin tsekataan, onko edessä mitään minkä päälle voisi kenties polkea...

Sitten Venta ilmaisee, ettei huvita. Ja oikeastaan vähän jännittää.

Sitten Ventu ymmärtää, että se voi nauttia kevätauringosta paikallaankin.

Otin samanlaisia kuvia Ventas viime syksynä, joista yhden voit katsoa TÄSTÄ. No, ainakin se on takkuisempi, likaisempi mutta otsaharjantynkä on kasvanut kummallista untuvahaiventaan. Ja aurinko paistoi aivan liikaa näissä tämän kertaisissa kuvissa, vaikka ne kamerassa näyttivät kelvollisimmilta kuin vanhat. Ensi maanantaina pitäisi meidän startata Kiuruvedellä vielä hieman kysymysmerkillä olevat kaksi luokkaa. Jos joku sattuu paikalle ja kehtaa näpsiä meistä kuvia niin tehdään vaihtokauppoja.

ps. 240 lukijaa ja yli 32 000 käyntiä. Thanks guys, you are awesome!