Kuvausohjeita II - koulu

50 lukijan kunniaksi järjestin blogissani äänestyksen, jossa lukijat pystyivät vaikuttamaan tulevaan erikoispostaukseen. Ylivoimaisesti eniten äänestettiin kuvausohjeita. Ohjeet on pilkottu kolmeen eri osaan, estekuvaukseen, koulu-/sileäkuvaukseen ja pää- & rakennekuvaukseen. En koe olevani tarpeeksi pätevä neuvomaan valotuksen säätöön, kaluston käsittelyyn tms. joten olen keskittynyt pelkästään hevosten edustaviin asentoihin. Tässä näitä vinkkejä nyt tulee, olkaa hyvät.

Koulukilpailuissa ja sileän työskentelyssä voit olla huomattavasti luovempi kuvauspaikkasi suhteen, sillä se ei ole enää sidottua esteisiin ja valon suuntaan, vain pelkästään jälkimmäiseen. Vilkaisemalla ennen kuvausreissua ratsastettavia kouluohjelmia on jo tehnyt pitkälle kuvaustyötä, eikä kilpailupaikalla tarvitse enää arpoa, että missä kohtaa esitetään voltti, lävistäjä ja pysähdytäänkö alkutervehdyksessä ollenkaan.

On kuvaajan rikkaus saada kuvata eri tasoisia kouluratsastuskilpailuita

Mielestäni parhaat mahdollisuudet saada edustava kouluratsastuskuva on Helppo A tasoisista luokista vaativimpiin. Helpossa C ja B:ssä hevosten muoto saattaa olla epätasainen, sekä lisäykset & keskiaskellajit eivät ole yhtä näyttäviä, kuin vaativissa luokissa. Parhaita hetkiä saada kuvia, radalta kuin radalta, ovat juuri keskiaskellajit (varsinkin ravi!), laukkapiruetit, -vaihdot, avo- ja sulkutaivutukset, sekä kaikessa tavallisuudessaan voltit, ympyrät ja kolmikaariset.

Laukanvaihto on yksi halutuimmista liikkeistä tallentaa kuvaksi. Tässä kaksi erilaista vaihtoa.

Vaikka suorittava ratsukko ei liikkuisikaan himmeästi oikeassa muodossa käyttäen takapäätään se ei tarkoita, että kuvista tulisi automaattisesti huonoja. Tällöin kuvaaja voi ennakoida, mistä saisi hyvät kuvat ratsukon kannalta. Helpoilla radoilla on hyviä kuvauspaikkoja alku- ja lopputervehdykset, sekä erityisesti voltit ja kiemurat, joissa on hevonen on asetettuna!

Silloin tällöin saan yhteydenottoja, joissa kysytään miksei hevonen liikkunut kuvissani muodossa ja oikeinpäin ja peräänannossa ja kaikkia maailman hienoimpia piffipaffeja samaan aikaan. Kuva ei voi olla sellainen, mitä suoritus ei ole. Jos hevosen takajalat ovat unohtuneet talliin aamulla, askel painaa ja verryttelyssäkin on tullut hiottua - ei voi millään maailman ihmeellä saada jokaista kuvaa onnistumaan siten, että kuvassa näkyisi kuinka maagisen hyvin hevonen askeltaa kaula kaarella, kiilotettuna ja astuen alleen. Näitäkin sattuu, joten kuvaajat! Helpoissa luokissa helpoimmalla pääset itse kun tähtään kamerallasi esimerkiksi ympyrän aloitukseen, jossa hevonen on asetettuna.

Tärkempää mielestäni on saada edustava ja siisti kuva "hyvän askeleen" aikana, kuin saada 10 kuvaa muodossa liikkuvassa, mutta könkkäävästä hevosesta. Hyvällä hetkellä otettu kuva ei ole vain kaunis, mutta se piilottaa pieniä hevosen kauneusvirheitä. Esimerkkinä alla oleva kuva.

Kaikki vaiheet ovat edustavia, mutta itse suosin kuvaa missä jalkapari on puolelleni auki
(tässä tapauksessa keskimmäinen kuva)


Keskimmäisessä kuvassa askelvaihe on könkkä, kuva oikealla olisi edustavin askeleiltaan, mutta jalkaparin ollessa kiinni takapää näyttää luisulta ja suhteettoman pieneltä verrattuna etupäähän.

Könkkäravikuvat saavat taas hevosen näyttämään suoraan kulmikkaalta, takakorkealta ja lyhyt runkoiselta. Se tekee myös hevosen liikkeestä lennottoman ja hitaan näkösen. Pystysuunnassa ja etuviistosta otetut kuvat saa askeleet näyttämään lennokkailta, kun kuva on otettu juuri ennenkuin johtava etukavio osuu maahan, niin että koko jalka on näkyvissä. Olen joskus saanut hevoset näyttämään koiralta tai kamelilta, kun olen ajoittanut kuvan ottoni väärin. Onnistuessaan kouluratsastuskuva on harmoninen ja elegantti, kuten ratsukko itsessään on.

Huomaa kuinka oikeanpuoleisessa kuvassa hevonen näyttää lennokkaammalta ja eteenpäinpyrkivältä,
kun etukavio on näkyvissä

Laukka on haastavampi askellaji kuvata, kuin ravi, sillä siinä ei ole kuin muutama vaihe, josta saa silmää hivelevät kuvat. Toisaalta myöskään väärään aikaan otettu kuva ei näytä silmissäni kauhealta, vaan kertovat liikkeestä realistisesti.

Hyviä ja helppoja laukanvaiheita kuvata


Hevonen näyttää helposti etupainoiselta laukassa

Myöskään ylläolevani mielipiteet eivät ole absoluuttista totuutta, että vain laukkapirueteista voi tulla hyvät kuvat. Kuvaajan tulee mielestäni ottaa kilpailuiden taso ja osallistujat huomioon, ennenkuin odottaa esimerkiksi tajunnan räjäyttäviä laukanvaihtokuvia. Tässäkin tietysti on taas hevoskohtaisia eroja. Joku suorittaa hyppäävät laukanvaihtot, joista saa mahtipontiset kuvat, kun taas toinen tekee siistin ja eleettömän vaihdon, jota ei oikeastaan edes huomaa.

Ensimmäinen pääkuva on huonosta kulmasta, toinen paremmasta

Kouluratojen pääkuvat ovat huomattavasti helpompi ottaa, kuin esteradoilla. Tarkkana saa olla, jotta saisi oikeassa kulmassa niin, että pää näyttää kuuluvan hevosen kroppaan, eikä näytä isolta hirven päältä eikä suhteettoman pieneltä muuhun kroppaan nähden. Sama pätee tietysti koko hevosen kuvaamiseen, takaviistosta hevosen etupää näyttää suhteettoman pieneltä verrattuna takapäähän.

Ensimmäinen kuva on otettu n. hevosen takajalan kohdalla, toinen taas lapojen kohdalla.

Alku- ja lopputervehdyksestä on mahdollisuus saada iloinen kuva, ratsukosta jossa näkyy ratsastajan ja ratsun välinen yhteys. Muistathan kuitenkin, että monet kouluhevoset ovat varsin herkkiä ylimääräisille asioille ratojen ympärillä, joten muistakaa antaa ratsukolle taukoa ainakin teidän itsenne läheisyydestä ja välttää kameralla sarjatulittamista.

Saitteko hyviä vinkkejä kouluradalle kuvaamiseen? :)
(ps. Lukijoita on jo 60 kpl - kiitos kaikille!!)