torstai 22. tammikuuta 2015

Isänsä poika


Hyppytaukoa on tullut kuin varkain Ootukselle miltei 4kk. Pohjat eivät ole olleet otolliset estetreeneille, enkä ole saanut ruunaa rahdatuksi hallille hyppäämään. Eilen, ensimmäistä kertaa pitkään aikaan, kentänpohja oli tarpeeksi pitävä pienelle estetreenille. 

Keltaisella ruunalla on ollut tapana ottaa pientä ylilyöntiä ilmavaraan jännittävillä esteillä, ja jos hyppytreenistä on tullut viikonkin taukoa. En halunnut itseni jännityvän kyydissä turhaan ja aiheuttavan hevoselle huonoja kokemuksia tauon jälkeen, näin parhaimmaksi rakentaa kotitallin kentännurkkaan irtohypytyskujan. Saisi ruuna ihan itsekseen miettiä jalkojaan ja rohkeuttaan ilman, että kukaan kyydissä on sen ajatusmaailmaa sotkemassa.










Ootus yllätti rohkeudellaan. Pienen kentällä juoksentelun jälkeen se juoksi kujaan ja alkoi tulla linjaa kuin vanha konkari. Aluksi ruuna otti selkeästi "varman päälle" santsaten hirveän voimavaran ponnistukseen, mutta muutaman kerran jälkeen se ylitti pieniä ristikoita ravista. Ootuksesta myös kujan tuleminen "väärinpäin" (eli suunnasta, josta en ajatellut sen tulevan) oli nastaa. Minä tyydyin vain kuvailemaan, sillä muulla ei ollut väliä, kunhan esteet ylittyisivät. Vaikka ruuna olisi selkeästi kyennyt tulemaan isompia esteitä, halusin pitää korkeuden maltillisena. En ole ikinä harrastanut hevosilla korkeushyppyä, vaan haluan että hommat sujuvat pienillä esteillä niin hyvin, ettei ole enää väliä paljonko estettä ylöspäin nostan. 

Olen melko huono arvioimaan hevosten estetekniikkaa, mutta mielestäni ruunani tulee mielummin liian lähelle estettä, kuin roiskasee viiden metrin takaa esteen yli. Mielestäni tämä on vain hyvä piirre noin isolle ja esteillä hieman vihreälle hevoselle, sillä ratsastajan kanssa meno voisi äityä hurjaksi roiskamiseksi. Helpompi on saada ponnistuspaikka haltuun rohkaisemalla hevosta esteharjoituksissa, kuin saada yli-innokas ratsureima malttamaan mielensä ennen estettä. 




Tunnistaako joku askellajin? 
"Hups, este oli jo siinä..."

Vaikka puomi (ja jokin muukin) lentää tässä kuvassa, pidän siitä silti. Tuo tassujen nosto <3


Valmentajani antoi kotiläksyn elokuussa: "nyt osallistut joka ikiseen kissanristiäisiin, ei saa jäädä kotiin kesää odottamaan". Nämä sanat mielessäni olen jäänyt kotiin. En tiedä kummitteleeko monen vuoden takainen estekammo takaraivossani vai miksi olen jättänyt monesti osallistumiset väliin. Kun estevalmennukset alkavat taas, olemme kyllä innolla mukana menossa Keltuaisen kanssa. Irtohypytyksen perusteella se on kyllä isänsä, Opaalin, poika. Vielä on kuitenkin aika pitkä matka minulle ja Ootukselle, mikäli haluanisin sen edes lähelle isänsä tasoa viedä.

Miltä teidän mielestänne Ootuksen meno näyttää?
Mikä on lempikuvanne?

24 kommenttia:

  1. Siis en kykene tuijottelemaan mitään muuta kuin tuota lumista tausta... tahtoo kanssa noin kauniit maisemat! Muttamutta, ai että poika näyttää hyvältä. Itse pidin myös tuosta "tassujen nostelu" kuvasta, sekä seassa oli muutama oikein nanna ravikuva :) Ootuksen väritys jotenkin sopii todella hyvin lumimaisemiin omasta mielestäni, en tosin oikein tiedä vielä miksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa! Pakkasta on -27 astetta, joten kamerat toimivat aika äärirajoillaan - jos siis toimivat ollenkaan. Kiitos kivasta kommentista! O sopii hienosti talvimaisemaan, mielestäni jopa paremmin kuin kesäkuviin.

      Poista
  2. Lempparit 8, 12 ja 16. On se komea. <3

    VastaaPoista
  3. Upeita kuvia, hieno Å! :) Mulla olis tarkoitus myös irtohypyttää oma neiti vknloppuna ensimmäistä kertaa. Miten pitkän kujan kyhäsit Å:lle?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Kuja oli ehkä karkeasti arveltuna n. 30m pitkä, sillä sivunauhana meillä oli kolme juoksutusliinaa. :)

      Poista
  4. Wau, upeita kuvia :) Ihana värimaailma.

    VastaaPoista
  5. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  6. Onpa upeita kuvia, jälleen kerran! :)

    VastaaPoista
  7. Saisinkos udella että minkälaisia perusasetuksia käytät missäkin tilanteessa?
    Esimerkiksi liikkuvaa hevosta kuvatessa, vaikkakin juuri hyppykuvia taikka sitten paikallaan poseerauskuvissa.
    - Asetusta; P, Av, TV, täys Manuaali?
    - Paras tarkennustapa; Kerta, jatkuva, vaihtuva?
    - Millä aukon koolla tai haarukoinnilla noin suunnilleen saa sen tarkan kohteen ja taustan pehmeäksi, jos valaistus antaa vaan siis periksi. Sekä kuinka tässä vaikuttaa etäisyys kohteeseen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käytän aina manuaalia ja 3D tarkennusta (normaali vyöhykkeellä). 3D tekee kuviin upean lisäsäväyksen - jos tarkennus osuu siis kohdilleen. Se nostaa syväterävyyden aivan uudelle tasolle.

      Tarkka kohde + pehmeä (mielellään jopa bokeh) tuntuvat olevan kaikille mieleinen, mutta totuushan on, että ei ole yksiselitteistä asetusta millä se toteutuisi. Mitä suurempi aukko on, sitä suuremmaksi syväterävyys kasvaa, mutta esimerkiksi minun objektiivini piirtää kaikista parhaiten siinä f4 -kieppeillä. Etäisyys kohteeseen riippuu siitä millä kuvataan ja mitä kuvataan :)

      Poista
  8. Ihania kuvia ja Ootuksella on kelpo tekniikka jos se vaan tulee esteelle oikein.
    Mulla on samantyyppinen hevonen, tahtoo aina ottaa "varman päälle" ja hypätä läheltä. Se on kuitenkin hevosta kuluttavampaa kun joutuu hyppäämään lähempää estettä (enemmän voimaa ponnistuksessa > enemmän painetta etujaloille alastulossa). Onneksi saan sen yleensä aika optimipaikkaan tai jopa hieman kauas, mutta edelleen se tahtoisi mieluummin tulla lähelle... Ja toinen ruuna taas on hirveän rohkeana hyppäämässä kaukaa.
    Eli se, että Åke hyppää läheltä tarkoittaa että se on vähän epävarma. Rohkea hevonen hyppää paikasta kuin paikasta. Ei muuta kuin treeniä vaan tommoisilla pikku ristikoilla, jumppasarjaa yms, että touhusta tulee varmaa! :) Siitä nauttii sen jälkeen molemmat kun pystyy hyppelehtimään pieniä esteitä rennosti eikä tartti jännittää. Mutta paljon paljon paljon treeniä se vaatii. Tsemppiä estetreenejä kohden! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se menee, että epävarma tulee lähelle (ja Ootus vielä silloinkin miettii, että ylikö tästä mennään). Onneksi on helpompi rohkaista terveelle itsetunnolle, kuin taas rauhoittaa konkaria joka mielestään tietää kaikesta kaiken tehden omia ratkaisuja.

      Kiitos kivasta kommentista!

      Poista
  9. Tuli tällainen postausidea mieleen (jos et ole vielä toteuttanut), että kirjoittaisit vinkkejä ja ohjeita eri väristen hevosten kuvaamiseen (tai tästä voisi kehittää myös postaussarjan). Esim. minkälaisella taustalla minkäkin väristä hevosta on paras kuvata (+voisi liittää lisänä sen, että mitkä värit sopivat minkäkin väriselle hevoselle yms), miten esim. mustasta hevosesta saa valkoista hankea vasten hyvän kuvan, minkälaisia asetuksia voi käyttää, mitä jippoja on ym. ym. Esimerkkikuvin höystettynä tietty.
    Sellaisesta postauksesta olisi paljon apua ja se olisi mielenkiintoinen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hyvästä ideasta! Täytyykin koettaa toteuttaa tämä :)

      Poista
  10. Ootus näyttää niin hienolta! Ihankun sillä olis tullut hyvää massaa ympärilleen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin se näyttää näissä kuvissa jotenkin ison muhkealle. Pari viikkoa sitten otettiin rakennekuvat, joissa se puolestaan näyttää yhtä ruipelolle kuin ennenkin. Tilanne ehkä oli niin jännä, että piti vähän pörhistellä. :) Kiitos kommentista!

      Poista
  11. Ei liity mitenkään aiheeseen, mutta voisitko kerteo, että mitkä asetukset sopisivat suurinpiirtein maneesissa kuvaamiseen? kiitos paljon jos vastaat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hankala sanoa mitään tarkkoja asetuksia, sillä en tiedä runkoasi, kuinka valovoimainen objektiivi sinulla on ja minkälaisessa hallissa valokuvaat. Nosta kuitenkin ISO-arvoa, laske suljinaikaa ja suurenna aukkoa mahdollisimman suureksi. :)

      Poista
    2. Runkona toimii Canon EOS 1200D ja objektiivi on perus 18-55 millinen kitti :) mut kiitti kuitenki kun vastasit :D

      Poista
  12. Minkäs värinen hevonen toi on et minkä niminen toi kuviojuttu olikaa ku en enää muista :D Todella söpö!

    VastaaPoista