keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Hyvän mielen kilpailut


Sunnuntaina oli viimeinen lomapäiväni ja sattumalta huomasin, että naapurikylässä olisi 1-tason kouluratsastuskilpailut. Päätin lähteä reissun päälle Ootuksen kanssa, vaikka kuumemittarini näytti huikeita lukemia ja päälläni jylläsi paha kesäflunssa. Ehkä rento kisapäivä saisi flunssankin kuriin. Pienen vivahteen kilpailupäivään teki erikoinen ohjelma, Helppo B, FEI Kouluratsastusohjelma 4-vuotiaille hevosille 2005, joka oli suunniteltu selkeästi nuorille hevosille kivaksi ohjelmaksi kouluratsastuksen maailmaan tutumiseksi. Ohjelman sai joko esittää keventäen tai satulassa istuen ja loppuarvostelut painottuivat selkeästi hevosen askellajeihin, eikä ratsastajan apujen käyttöön.

Ensimmäiset päivän positiiviset hetket tuli jo kotitallilla: keltainen ruuna lompsi laitumella tyytyväisesti vastaan ja oli kopissa heti ensimmäiseltä yrittämältä. Ennen kilpailuja oltiin tien päällä pariinkin otteeseen ja Ootus kyllä oli joka kerta hyvin myöntyväinen reissuun lähtiessään. Taisi "koppikauhu" olla vain nuoren hevosen kokeilukotkotuksia, jotka jäivät omaan arvoonsa, kun ruunan rupukan mielipidettä ei kuunneltu. 




Verryttelyssä Ootus liihotteli niin mahtipontisena, että olisin voinut vaihtaa heti ilmoittautumista vähän haastavampaan luokkaan. Laukannostot olivat kyllä melkoisen räjähtäviä ja sain itse olla tarkkana, etten lietsoisoi Keltaista enempään hullutteluun. Maneesissa suoritettu verryttely oli Ootuksen mielestä selkeästi liiiiiian jännittävää, kun katsomossa rapisi sipsipussi ja maneesin nurkassa oli hevosjalkapalloon tarkoitettu jumppapallo. Itse suoritus ratsastettiin kuitenkin ulkona, joten olin turvallisin mielin ruunani tunnekouhujen tyyntymiseen. Itselleni voisin heittää yläfemmat kun en ole enää moksiskaan Ootuksen törttöillessä ratsastussääntöjä uusiksi. Otan vain ohjat tukevalle tuntumalle ja jalalla ratsastan ruunaa kohti ohjia - jolloin ruuna joutuu keskittymään täysin pyyntöihini suorittaakseen niitä. Vielä muutama kuukausi sitten olisin hysteerisenä heittäytynyt kaulalle roikkumaan.

Suorituksessa päätin pitkän pohdinnan jälkeen keventää, jotta ruuna ei voisi rajoittaa liikkumistaan ainakaan minun puristavan istunnan takia. Mikä oli aivan oikea päätös, vaikka tuntui aika hassulta ajatukselta keventää kouluradalla. Muutamaa rikkoa ja huonoa reittiä lukuunottamatta olin tyytyväinen suorittamiseemme, jonka kyllä tuomari myös huomasi. Loppukommenteissa luki seuraavasti: "Joitakin rikkoja, mutta kokonaisuus plus. Selkätempoinen ratsastus." ja 64%. Tällä tuloksella pääsimme kunniakierokselle jaetulle 3. sijalle. Hieno ruuna ansaitsi taputukset, kun kuski sai niin hyvät lomanlopettajaiset.



Tämän postauksen ratsastuskuvat on ottanut Piia Remes, kiitos!

8 kommenttia:

  1. Ootte ruusukkeen ansainneet, onnea hienolle hevoselle ja hyvälle ratsastajalle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja kiitos kivasta kommentista :)

      Poista
  2. Ihan mahtavaa! Samalla itseluottamuksella vaan eteenpäin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ensi viikolla mennään taas :)

      Poista
  3. Hyvä te ja onnea hienosta suorituksesta !

    VastaaPoista