Keltainen turisee

Ehtoota! En ookkaan piässynnä kirjottelemaan teelle hyvät immeiset ja kanssaeläjät tovviin. Oon ollunna nii kiireinen näen kesäaekaan, että päevät on hurahtanna ihan huomoomatta silimien iestä. Omistajatyttölöine kertokkii jo teelle, että oon piässy vähä lihommaa. Vuan ee se mittää, sillä mittanaaha näätti vuan seittäkymmentäviittä killoo tulleen puoleen vuoteen. Ee siis minusta laenkaan paha, vuan tuo immeinen ol järkyttyny. Kuulemma ens talavena suan juosto hölökyttee siihen malliin, että nuo ylmiäräset kilot tippuu matkan varrelle.

Oon viättännä raahallista laivvuneloa uuvven rouvvan kanssa. Mul olkii usseempi rouvva tässä kevvään korvilla, vuan nuo immeiset ei oekei tykännä kun minä rakkaavensauvvalla sohin noeta rouvvia. Vaekka ylleensä oonnii näehi puumiin päen, niin uus rouvva onnii jo sen verran ikänaesia, ettei sitä oekei voi ennee ies sohasta. 

Uusimmassa passikuvassa olinnii aeka kommeena

Käytii toissapäevänä uintireissulla järvenrannalla ja ol oikein mukavata. Laene liplatti ja linnut laalo. Oltiinni jo lähössä iltaevväille talliin, kun ihan yhenäkin huomosin olevani viärällä puolella maeta ja kylän kommein orhi. Rupesin siinä sitten huutelemmaan paikallisille emännille ehtootta ja nehän tul juoksujalakaa hammeen helemat heiluen tyköni. Nuo rouvvat kyllä nähtyään minut mänivät karkuun, kun ee ollu tukka rimmattuna ja yritin totta kae lähtee perreen kovvaa kyytiä. Tässä vaeheessa minun ikioma immeinen käski minun raahottua, kun ee kuulemma ollu kivvoo ku minä esittelin lavatanssien liikkeeni siinä hänen tykönä. Kuulin ku se pohti iäneen et piästäs tämmöseen orriin irti, vuan ee se piästännä. Piätin siis juosta sen ympär monta kertoo sulavimpia liikkeitäni. Lopulta myö päästiin iltapalalle asti, vaekka immeinen puhisi ja puuskutti männessään, että pistee minut koukkuun roikkummaan. Kuulin kun se huasteli muille immeisille, ettei oo ikkään nähny minnuu semmosena ja että minu silimättii oli ihan ouvvossa kiillossaan. Vuan niin se kyllä taetaa männä, että kun hummat hässii niin siinä tanner tömisee ja immeisten kannattaapi pysyä poessa.

Meellehän on kohta koettamassa muutto kalakukkokaupunkii, el Kuopijjoon. Immeinen on kuulemma kovasti jo ehtinnä minulle sopivaa mökkiä asunnoksein, kun sillä omansa jo onnii. Kerto minulle, et suan olla vielä elokuun loppuun laetumella. Vuan sen jäläkeen muutettaan semmoseen paekkaan, että siellä ollannii ens kesseen asti. Immeinen on kovin ressaantunnee olone kaekasta tästä hässäkästä, kun se kuulemma tahtoo vuan parasta minulle. Ee oo raukkapäiväne vielä ymmärtännä et piästäs minut vuan vappauteen, niinku siinä leffassa on se toene Keltane Orhi reerialla asti. Vaekka minä immeisten kanssa aena säpsähtelen ympäristööni nii yksinnää oon rohkeempi ku olumpiaraalla mänevät kenttäkuomat konsannaan. Sua vaikka raktori töniä minnuu, vuan silti en hievahakkaan, jos ee huvita.

Toeselta puolelta näätinnii kuulemma kyntöjuhdalta

Vuan hyvvee laiduneloa kaekille neljalkasille ja immeisille malttia ja ymmärrystä treenihimmoihin!