tiistai 24. maaliskuuta 2015

Tuhannet itkut itkettynä


"Jossain vaiheessa sen suusta
alkoi vuotaa verta.
Vanhan kissan huonot hampaat,
niin sen tahdoin uskoa.

Lääkärissä kävi ilmi
koko kurja kunto:
sisuskalut kriisissä
eikä veri hyydy.

Nesteytettiin pari päivää:
josko vielä siitä
johdatuksella tai jollain
virkoaisi jälleen?

Saman viikon sunnunntaina
kaivoin hautakuopan.
Harva hetki aiemmin on
ollut yhtä raskas.

Ihmisiä hellitellään
kaikkein pyhimpinä -
tavallaan kai olemmikin
muita ylempinä?

Silti surin kuolemaansa
syvemmin kuin koskaan."

Katkelma J. Martikaisen runosta Toverilleni (9 teesiä, 2008)

Vastaan tuli se päivä, kun olisi aika tehdä viimeinen palvelus vanhalle herralle, kissalleni Tahvolle. Yritän lohduttautua ajatukseen, että saimme miltei kokonaiset kahdeksantoista vuotta nukkua vierekkäin. Tai että Tahvo sai sellaisen elämän, mitä monet muut kadehtivat. Rakastettuna, perheenjäsenenä. Tärkeänä osana talon arkea. En olisi halunnut luopua kissastani, jonka sain pikkutyttönä perheeseen. Siitä rasavillistä kissanpojasta, josta kasvoi viisas ja ymmärtävä kolli. Puolitut ja tutut kommentoivat aina, kuinka viisas katse Tahvolla oli. Tai kuinka karismaattinen ja vahva se oli. Kangaslammin suurin saalistaja, pikkulintujen ja oravien kauhu.

Tahvo oli koko perheen kissa, vaikka mielsin sen eniten omakseni. Tahvo kuitenkin päätti olevansa isäni kissa, jota se seurasi päivittäin kirkkain silmin ja varmoin askelein. Isä oli ensimmäinen, jonka syliin Tahvo kiipesi oltuaan talossamme ensin neljätoista vuotta. Kun isä menehtyi reilu vuosi sitten, masentui Tahvokin. Se etsi päivittäin talon läpikotaisin itkien ja mouruten, löytääkseen isän. Joka kerta se lopetti etsintänsä epätoivoisen näköisenä, isän kengille nukkumaan käpertyen. Tänään Tahvo lähti etsimään isää jälleen. Toivottavasti se löytää isän, ja ne voivat olla yhdessä ikuisesti.

27 kommenttia:

  1. Kauniisti kirjoitettu, Paljon voimia ♡ viimeinen, raskain sekä suurin palvelus rakkaalle perheenjäsenelle. Kisullasi oli varmasti ihana elämä.

    VastaaPoista
  2. Kaunis kirjoitus, voimia Minttu. :( ♥

    VastaaPoista
  3. Valtavasti voimia <3 Todella kaunis kirjoitus.

    VastaaPoista
  4. Voi itku! :( Osanotot <3 Ihana kun sait nauttia Tahvosta niin monta vuotta. Sillä oli varmasti aivan mahtava elämä. Paljon voimia!

    VastaaPoista
  5. Paljon voimia! Miten itkettävä tarina uskollisesta kissasta.

    VastaaPoista
  6. Osanotot <3 Kauniisti kirjoitettu.

    VastaaPoista
  7. pilvien päällä on hyvä levätä. <3 Tahvo muistuttaa omaa kissaani tosi paljon, pakko oli käydä nappaamassa kissa syliin ja rutistaa kovasti. Mistä tietää, onko tää sen viimeinen päivä täällä. :(

    VastaaPoista
  8. Osanotot suureen suruusi. Eläinystävän, rakkaan perheenjäsenen menetys on riipaisevaa. Meillä aikaa jo puolisentoista vuotta siitä, kun rakkaalle kissalle jäähyväisiä jätettiin, ja ajoittain suru on edelleen vahvasti mukana. Aivan ihanan, pitkän yhteisen matkan saitte, paljon jaksamisia sinulle!

    VastaaPoista
  9. Meidän perheen kissa jouduttiin lopettamaan vuosi sitten 19-vuotiaana. Se oli mulle tosi raskasta, sillä kissa oli ollut meidän talossa jo ennen kuin synnyin, enkä silloin osannut kuvitella kotia ilman vanhaa kissaamme. Lemmikit on kyllä kuin perheenjäseniä.. Paljon voimia! <3

    VastaaPoista
  10. Ymmärrän sinun surusi. Meidän perheessä oli 8 vuotta sitten surun hetki kun meidän 17 vuotias kissamme piti päästää ikiuneen. Olin ainut ihminen perheessämme joka vastusti kissan lopettamista koska olihan se ollut mukana elämässäni ennen kuin olin jo syntynnyt. Kissa oli alun perin veljeni mutta monen mutkan kautta siitä tuli enemmän isäni kissa. Jälkeen päin kiitelen että siskoni sanoi yhdessä äitin, isä ja veljen kanssa painavan sanan että kissa on päästettävä kivuista pois kärsimästä.

    Pystyin samaistumaan kanssasi tähän suruun. Tuli tänän kirjoituksen myötä tippa lissiin ja mietin miten pahalta juuri tuolla hetkellä tuntuu.

    VastaaPoista
  11. Todella kauniisti kirjoitettu, otan osaa :(

    VastaaPoista
  12. Voi ei! :( osanotot, itsekin menetin kissan puolisenvuotta sitten, ja kaipuu yhä suuri.


    ~Anni

    VastaaPoista
  13. Kauniita sanoja! <3 omaan mieleen muistui muutaman vuoden takainen, kun jouduimme samana päivänä laittamaan kaksi koiraa pois - äiti ja poika. En voi sitä päivää ajatella ja sen päivän kulkua. Muistan kuinka monta kertaa jouduin pysähtymään bussipysäkille pyyhkimään kyyneleitä kotiin ajaessa ja tiesin, että vastassa on tyhjyys...

    Voimia Minttu <3

    VastaaPoista
  14. Suuret osanottoni. Ihana muistokirjoitus <3

    VastaaPoista
  15. Kaunis kirjoitus <3 Voimia sinne!

    VastaaPoista
  16. siellä se nyt on isäs kanssa <3 tuli ihan itku voimia sinne

    VastaaPoista
  17. Voimia! <3 Tuli ihan itku kun luki, kauniisti kirjoitettu!

    VastaaPoista
  18. Edellisiä toistaen, upea kirjoitus rakkaasta ystävästä <3 Voimia!

    VastaaPoista
  19. Voimia sulle! Kauniisti kirjoitettu<3

    VastaaPoista