Helsinki Ink 2015

-- Nyt ei puhuta hepoista. --

Talvilomatoiveeni osui tänä vuonna nappiin, sillä kuin sattumalta lomapäivät ylsivät Helsinki Inkin ylitse. Eli pääsin enimmäistä kertaa katsomaan Kaapelitehtaalle kansainvälisten tatuointimessujen tunnelmaa, joka on ollut jo monena vuonna haaveeni. Joten kauhusta kankeat vanhemmat, peittäkää lastenne silmät ja puhdistakaa pellavapäiden mielet. Nyt on aika ihastella tatuointeja ja kertoa niistä lisää.

Olen pikkutyttöstä asti tykännyt tatuoinneista, vaikka tatuoidut kaksimetriset siperialaisen painijan näköiset äijjänkörmyt saavat minut edelleen katsomaan kaksi kertaa olkani ylitse. En kuitenkaan hysteerisesti esittele muulle kansalle "iiih kahtokaa nyt tätä!" omia kuviani, enkä koe tarvetta siihen. Silti pidän tatuoinneista ja tatuointitaiteesta P A L J O N. Vaikka messuilla tuntuikin, että olin muutaman tatuointini kanssa varsin alaston muihin verrattuna, en antanut sen häiritä. Selkeästi muutamalla oli pukeutumisessaan ideana näyttää koko kehon tatuoinnit kerralla, mutta itse pitäydyin takatalven kelissä pitämään housut jalassa ja paidan päällä. Keskityinkin lähinnä ideoimaan uusia kuviani, miettimään mistä pidän ja mistä en. En tykkää jos tatuoija on mykkäsuinen körmyniskainen ukko, enkä myöskään "mä tiedän sua paremmin" -tyypeistä. Tärkeintä kuitenkin on, että tatuoijan tekemä jälki on itseä miellyttävää ja teknisesti hyvää, sillä tuskin kukaan haluaa feissarimokiin tatuointejaan esittelemään. Seurailin aikalailla sivusta minkälaista jälkeä kukin teki silmieni edessä ja minkälaiset portfoliot olivat esillä. Messuilla sai hyvän kattauksen alan ammattilaisista, mutta muutamat jäivät erityisen hyvin mieleen tulevien vuosien varalle... ;)

Best black&grey tattoon voittajakuva

Messuilla oli esillä suomalaisten tatuointiartistien tekemiä maalauksia tauluksi tai skeittidekkien pohjaan hyväntekeväisyyshuutokaupassa. Joka vuosi huutokaupan tuotot menevät eri hyväntekeväisyyskohteille ja tänä vuonna taulujentuotot menivät Sylva Ry:lle (Suomen syöpäsairaiden lasten ja nuorten hyväksi). Ihastuin aivan valtavasti isoon ja melko tummaan tauluun buffalon pääkallosta. Harmillisesti budjetti ja seinätila kotonani olivat miinuksella. Lisäksi paikalla oli useampia vaate- ja korumyyjä, sekä tatuointitarvikkeiden kauppiaita. Messujen parasta antia olivat ehdottomasti kuitenkin "Best Tattoo" -kilpailut, joissa oli eri kategorioita. Onneksi näin eturivistä itseäni eniten kiinnostavat, eli best colour tattoon ja best large tattoon. 

Ja no. Eihän sieltä messuilta pääse pois ilman tatuointia... Itse kyllä tällä kertaa onnistuin keplottelemaan itseni vain entisten kuvien kanssa kotiin, mutta Ponipoika-Tomille kävi ohrasemmin. En kyllä voisi sanoa, ettenkö olisi halunnut tuntea neulaamista nahassani... Onneksi minulla on niin suuria suunnitelmia laitettavani iholleni tulevaisuudessa, etten voi tuhlata kallista pintanahkaani hetken mielijohteille tällä kertaa. Tapasinkin Ventan muotokuvan tehneen Leenan messuilla ja puheltiin alustavasti toisen reiden tekemisestä vuoden päästä. Ja päätin, että jos koulupaikka irtoaa kesäkuussa kontolleni, niin palkitsen itseni tekemällä jalkapöytäni värilliseksi. Onneksi olen aikoja sitten luopunut tatuointien moraalisista kysymyksiä: eli saako tatuoinnin ottaa hetken mielijohteesta (saa) ja tarvitseeko sen tarkoittaa kantajalleen jotain (ei todellakaan). Itselleni riittää, että kuva on minulle mieleinen ja hieno!

 

 

Best colour tattoon voitti tämä hiha. Ei paras kuva tatuoinnista, mutta fiilis on korkealla!

Best large tattoon ainoa osallistuja, mutta kuvakin on aika makia!

-- Nyt taas puhutaan hepoista. --