Hevoset 2015

Lauantaipäivä hurahti rattoisissa tunnelmissa Tampereen Hevoset -messuilla. Vierailin ensimmäistä kertaa kyseissä tapahtumassa, kun oma kotiseurani Koljonvirran Ratsastajat järjestivät kimppakyydin naapurikaupungin seuran kanssa. Bussimatka kohti Tamperetta alkoi jo klo 4.30 aamulla. Kellon soidessa teki mieli perua koko juttu, varsinkin kun edellisenä iltana olin tippunut pahasti Ootukselta ja lihaksia jomotti vietävästi herätessä. Murehdin jo valmiiksi pitkää bussimatkaa, mutta onneksi kolotukset taintuivat särkylääkkeillä. 

Ensimmäisenä Tampereella meitä kohtasi monen sadan metrin mittainen lippujono. Olin järkyttyä jonon pituudesta, sillä aluksi vaikutti ettei jono liikkuisi mihinkään. Onneksi jonotusaika kului melko ripeään tahtiin aurinkoisessa kevätilmassa. Kaatosateessa ja myrskyssä olisin painellut takaisin bussiin odottamaan kotimatkan alkua... ;) Seuraavaksi jonotettiin lippua kassalta ja sen jälkeen suurin osa meidänkin bussilastista jäi jonottamaan vessaan.

 

 

Messuhalliin astelin kymmenen jälkeen, kun kenttäklinikka (jonka olisin halunut nähdä) oli jo täydessä tohinassaan katsomopaikkojen ollessa varattuja. Tyydyin kaverini Heidin kanssa ensimmäisenä kiertelemään myyntikojuja ja elvyttämään Suomen taloutta pistämällä rahaa kiertoon. Myyntikojuissa näkyi tuttuja bloggaajia ja tuttuja myyjiä vuosien varrelta. On tosi mukavaa huomata, että jotkut myyjät muistavat minut vuosienkien takaa, kun joskus ollaan muutama sana vaihdettu. Kuhina kojuissa oli kuitenkin melkoinen, sekä tuntui etten halunnut edes työntyä joka nurkkaan uusia varusteita ihmettelemään. Osa ajatteluista hankinnoista jäi ostamatta, sillä ihmisvilinissä ei juuri huvittanut rueta penkomaan syvemmin koreja tai sovittelemaan housuja. Jotkut tietysti torailivat huonosta asiakaspalvelusta ja epäkohteliaista myyjistä, mutta itse en tavannut yhtäkään. Asiakaspalvelijana olen itse huomannut sen, että on todella hankalaa säilyttää hymy ja ystävällisyys, jos asiakas itse on myrkyn niellyttä.

Päivän aikana yritimme etsiä itsellemme katsomopaikkoja rotuesittelystä, dressage meets westernistä, estekilpailuista, islanninhevosnäytöksestä ja ritariturnajaisista. Liikkeellä katsomoon piti olla todella hyvissä ajoin, sillä varsinkin estekilpailuja seurasimme pienestä sopestamme kentänlaidalla, josta näimme huimat kolme estettä yrittäessäni epätoivoisesti valokuvata niitä. Messuesitykset olivat kyllä oikein viihdyttäviä - pitää nostaa hattua jokaiselle yleisöä jännittäneen hevosen kyydissä olleelle. Ei käynyt kateeksi, itse jos olisin joutunut areenalle niin kylmä hiki otsalla olisin kököttänyt Ootuksen kyydissä.

 

Hevoset -messutapahtuma on kyllä varmasti viihdyttävä lapsiperheille ja alan vasta-aloittaneille harrastajille. Minua olisi kiinnostanut klinikkatyyppiset ohjelmat enemmän, mutta sisäinen tiukkanutturainen kouluratsastaja antoi tilaa sisäiselle heppahullulleni ihastella suurta shireä tai haukkoa henkeäni ritariturnajaisissa. Messuilla järjestettiin myös SM-kilpailut keppihevosille ja piti monta kertaa katsoa pitkään, kun pikkutytöt pääsivät todella ketterästi 90cm esteestä yli. Minä kun en pääse edes hevosella... ! Lisäksi messuilla tuli vastaan upein näkemäni keppihevonen, musta friisiläinen valkoisilla kangilla. Oman lapsuuteni hohdokkaat keppihevosmuistot romuttuivat, kun näin sen upean pitkätukkaisen friisin kankeineen.  

Oliko teillä kivaa messuilla? 

Tuliko näytettyä suomalaisen hevosihmisen ostovoimaa myyntikojuissa? 

Näkyikö tuttuja? 

Tämä postaus on toteutettu yhteistyössä Blogitallin ja Hevoset -messujen kanssa.