Kun minä hevosta ostamaan lähdin

Hymy on herkässä ensimmäisessä yhteiskuvassa Ootuksen kanssa

Ventan kohtalo sinetöitiin 4.7.2014, kun sen maallinen taistelu päättyi kotitallille vammaudutaan pahasti. Talliin jäi PikkuMustan tyhjä karsina ja minun synkkä mieli. Tuntui, että kaikki vuosien aikana tehdyt uhraukset Hevoseni eteen kävivät tyhjäksi. Aluksi ajattelin, etten hanki hevosta lainkaan. Olisin kuin kuka tahansa muukin "normaali" ihminen. Jäisi aikaa lenkkeillä, lukea kirjoja ja nauttia elämästään. Muutamassa päivässä kuitenkin tuli selväksi, etten osannut lainkaan nauttia elämästäni ilman päivittäistä tarvetta käydä tallilla.

Minulla ei ole ikinä ollut unelmahevosta. Siis sellaista, että haluaisin tietyn rotuisen tai tietyn näköisen kaviokkaan talliini. Onhan toki shiret komeita, mutta mikäli tahtoisin kehittyä ratsastajana ei olisi realistista ostaa talliin seisomaan valtavaa eläintä. Millä minä sitä vetäisinkin, kun auto on niin pieni... ? "Kaikenlaiset käy, jos se omaan käteen sopii" ajatuksena muovailin ostoilmoituksen markkinoille. 

"Ostetaan ratsu, 4-12v ruuna tai tamma. Säkäkorkeus 160+, terve jaloistaan ja päästään. 

Aikuiselle harrastekäyttöön, sekä amatöörikisailuun. Myös projektit. 

Hinta neuvoteltavissa, soita ..."

Myöhemmin paljastui, että Ootuksesta oli välistä hauskaa leikkiä hippaa ihmisen kanssa ;)

Lähdin lyhyellä ja ytimekkäällä ostoilmoituksella, joka ei karsisi liikaa pois. Minulle tarjottiin useita erilaisia hevosia, sekä soittelin vielä useammalle myyjälle itse. Lämminveriset ravihevoset karsin heti alussa pois. Sanat mahahaava, kesäihottuma, kengitykseen rauhoitettava, laitakammo ja yhden ihmisen hevonen saivat kiinnostukseni heti katoamaan. En halunnut ongelmia, vaan halusin toimivan harrastepelin, joka ei olisi liian hankala minun kaltaiselleni tulevaisuuden tädille. Ei tarvinnut olla liikehirmu tai estehai, sillä lähdin ostamaan tuiki tavallista tusinahevosta. Yhteen ruunaan rakastuin videolla ja myyjän puheissa, mutta koeratsastuksessa se osottautui todella tekemättömäksi ja huono liikkeiseksi, jolla ei sen koon puolesta olisi voinut ikinä hypätä pikkuesteitä enempää. Se jäi myyjälle monen muun koeratsastetun tavoin. 

Lopulta soitin Ootuksesta, jota valmentajani minulle suositteli. Puhelun aikana kirjoitin ylös seuraavaa: "Jännittää uusia asioita, ei liikettä kansalliseen. Hypätty aina 80cm asti, innostuu. Kiltti, paljon kuljetettu, ei ongelmia. Ei tiettäviä vikoja." Sovimme Ootuksen koeratsastuksen muutaman päivän päähän. Koeratsastuksen jälkeen tiesin, että siinä oli se hevonen, jonka halusin. Kiltti ja reilu ratsastaa, helppo ja asiallinen käsitellä. Toki Ootus myöhemmin kotiuduttaan paljasti osaavansa mm. espanjalaisen korkeakoulun liikkeitä hyvin suvereenisti, sekä olevansa hieman ilkikurinen, kuin Vaahtemäen Eemeli itse. En kuitenkaan ole vielä hetkeäkään katunut ostaessani (tuhman) keltaisen toriruunan itselleni.

Minkälaisen ostoilmoituksen sinä tekisit, kun olisit ostamassa unelmiesi hevosta? 

Tsekkaa tarkemmat osallistumisohjeet Blogitallista ja voit voittaa lippupaketin Hevoset -messuille Tampereelle!