perjantai 10. huhtikuuta 2015

(Liian) isot tissit


Tämä katkera tilitys päätyi alunperin facebookin seinälleni, mutta koska tuntuu, että voin jatkaa valitusvirttäni täällä, liitän tämän tännekin. Eikä tässä edes mainita juuri hevosista mitään.

Nyt hermostuttaa. Tissigate. Koko SoMe riehuu siitä, että "pieni on kaunista ja povipommit on oksettavaa" -asenteella. Olen lukenut pikkutissien puolestapuhujien vuodatuksia siitä, kuinka heitä on nyt sorrettu tässä julmassa maailmassa. Ja se, että jos on isot hinksut niin pitäs olla helvetin onnellinen siitä. 

L U O J A N   L U O M A T
Kun kävin ensimmäisen kerran puhumassa lääkärille, että haluaisin lähetteen rintojen pienennys konsultaatioon. Nainen tokaisi minulle: "voi teitä nuoria, kyllä sinäkin tulet vielä hyväksymään itsesi sellaisena kuin olet". Anteeksi miten meni? Eli minun pitäisi kärsiä tilanteestani koko loppuelämäni ajan "koska olen luotu sellaiseksi". Ja oppia vielä olemaan sinut asian kanssa? Toinen argumentti on aina "toisille tuota povea on suotu". Ei, ei sitä ole suotu yhtään kellekään - ja sen jokainen isohinkkinen emäntä tietää. Se on ristiksi annettu kantaakseen. Ylimääräiset kymmenen kiloa etupuolella ei nimittäin tule ilman terveyshaittoja. Minulle kasvoi vanhan piian kyhmy huonon ryhdin seurauksena jo 16-vuotiaana. Käteni puutuvat useita kertoja päivässä, niska- ja hartiakivuista puhumattakaan. Selkäranka on täysin vinksalleen kääntynyt ja tämä kaikki pitäisi vielä kantaa etuoikeutettuna? 


H E L P P O H A N   S U N   O N   M I E H I Ä   S A A D A
Aina joku vetoaa siihen, että kun on isot rinnat niin miehiä on parijonoksi asti. Nyt tulee ehkä yllärinä, että eipä juuri ole näkynyt sitä mieskatrasta mitä näillä puskureilla pitäisi muiden mukaan olla. Toisaalta, ehkä ihan hyvä niin. En ole luonteeltani man eater. En voi ymmärtää miksi kukaan valitsisi kumppaniaan pelkästään ulkoisten seikkojen vuoksi, koska kaunis voi olla sisältä mätä. Good luck with that shit. 



E I   H I T T O   M I T K Ä   L O L L O T
Jos on povea yhtä paljon kuin Pamelalla konsanaan, niin muut kanssaihmiset kokevat olevansa jotenkin etuoikeutettuna kommentoimaan sitä. Harhakuvitelmissaan joku varmasti luulee, että se tuntus jotenkin uskomattoman hyvältä. Tai saisi aikaan jonkinlaisen seksuaalisen hekuman, kun joku laukoo päin näköä tissikommentin. Mä saan miltei jokaisessa yövuorossani neljän aikaan aamuyöllä hurmaavan kommentin, pitäisi varmaan olla aika otettu. Lähinnä olo vain kiusaantunut, yritäppä siinä sitten takellella että millä juomalla. Suurin huomio kuitenkin on ollut, että kommenttien laukojat ovat yleensä naisia. Kateellisia varmaan ovat, koska raukat eivät tiedä että näiden hyytelöiden kanssa et nuku edes mahallasi. Luulevat, että onni jotenkin löytyy kuppikoosta. En koe, että minulla on oikeutta mennä kellekään sanomaan mitään heidän ulkonäöstään. Tästä päivästä eteenpäin rupean sanomaan "naamas on ruma", oli tissikommentti kehuna tai ei. Minulle se tuntuu loukkauksena.


V A A T T E E T   V A R M A A N   N Ä Y T T Ä Ä   T O S I   U P E I L TA 
Suora sitaatti eräästä blogista: "Naiset jotka omaavat pienet rinnat, ovat kauniita sellaisenaan, eivätpähän näytä liikaa tyrkyllä oleville". Mä en ole ikinä halunnut omasta vapaasta tahdostani näyttää tyrkylle. En vaikka minkälaisia verkkoja olisi vesillä ollut. Moni luulee, että olen tyrkky. Vaan koska tissivako näkyy. Näkyyhän se tässä kokoluokassa, jos et ole laittanut poolopaitaa päälle. Silloinkin se kuultaa paidan läpi. Valitseppa siinä vaatteita, kun muuten olet kokoa M, mutta rinnat kasvattavat sinut kokoon XL. Tosi upea näky, vaatteet säkittää hartioista ja mahalta tai puolestaan paidannapit soivat tiukemmin kuin Kalevalan kantele. Puhumattakaan mitä sä tarvitse sinne vaatteiden alle: mummojen tissiliivit löytyy joo, jotka ovat ilman minkäänlaista muoto-ompelua, toppausta tai mitään. Eli periaatteessa toinen tissi osoittaa itään ja toinen länteen, muotonakin on vielä rintojen oma profiili. Harvat luomutissit on muuten rakentuneet mitenkään kauniisti, yleensä painovoima on vetänyt niitä aika hyvin puoleensa. Ja kun isohinkki haluaa harrastaa urheilua, on ongelma vielä isompi. Päälle pitää virittää panssariryyderit, että ei hölsky. Niiden panssariliivien löytäminen on oma ohjelmanumeronsa - eikä muuten käydä Seppälästä hakemassa "kaikki alusvaatteet 9,95€" -tarjouksia. Allekirjoittanut on valinnut lajikseen ratsastuksen, jossa tulee paljon tärähdyksiä ja sivuttaisliikettä rinnoille. Ja ylös-alas. Oikeastaan vähän joka suuntaan. Ja mitäkö mä pistän päälle? Viimeiseen asti kurotut todella vahvat normaaliliivit, joidenka päälle vielä enemmän puristavat urheiluliivit. Sen jälkeen koko paketti teipataan tiukkaan kasaan ilmastointiteipillä ja haukon happea sen verran, etten pyörry. Hyviä urheiluliivejä ei tunnu löytyvän isoon kokoon, se on mahdoton yhtälö. Ja huonojen liivien tärähdykset sattuvat, tuottavat suurta fyysistä kipua povensa kantajalle tai vähintään häiritsevät hölskyessään. Ja tuhoavat rintakudosta. 


S U M M A   S U M M A R U M
Suurin osa tuntuu olevan sitä mieltä, että isot tissit ovat etuoikeus. Voin sanoa sen omasta kokemuksestani, että ei ole. Se on elävä helvetti, jokaisena päivänäsi elämäsi loppuun asti mukana. Ellet ole onnekas ja pääse kirurginveitsen alle. Minut on aina valittu läpi peruskoulun näytelmiin äitihahmoiksi. Ei suinkaan sen takia, että olisin mahtava näyttelijä, vaan siksi että rintani olivat jo silloin niin isot, että ne näkyivät varmasti takariviin asti. Oli tosi kätevää valita semmonen, kun ei tarvinnut käsikirjoitukseen erikseen tehdä selkeäksi kuka näyttelee äitiä. Elävä helvetti se on myös säryiltään ja kivuiltaan, rasittavilta tekijöiltään. Mulla on noin viisi kertaa enemmän rintakudosta mihin voi rintasyöpä elämäni aikana kehkeytyä kuin muilla. En vieläkään näe etulyöntiasemaani tässä. En ole välttynyt saamasta sakkoja povellani, enkä ole sen parempi ihminen. Oikeastaan vähän vaivaisempi ja sairaampi, kuin muut parikymppiset ovat. Aion ruikuttaa niin kauan terveyskeskuksien huoneissa lääkäreille, kunnes pääsen verorahoilla maksettuun rintojen pienennykseen. Se on vaativa ja hankala leikkaus, mutta en näe muuta keinoa pelastaa jäljellä olevaa terveyttäni ja elämänlaatuani. Aivan yksi lysti, tunnenko oloani sen jälkeen "naiseksi", kuten isotissit kuulemma tuntevat. Elämänlaatu siitä paranisi. 

Seuraavan kerran kun kuulen "olisipa mullakin yhtä isot" tai "helppohan sun on noilla sanoo", niin annan bitchsläpin toisella rinnallani. Suurin osa ei edes tajua, kuinka raskas risti on isoa povea kantaa. Etuoikeutettu on se, jolle ei luoja suonut massiivista luomupovea. Kumitissit puolestaan eivät voi puhua isoista rinnoista kovinkaan totuudenmukaisesti ja arvostelevasti, sillä silikoni ei nyt millään paina yhtä paljoa kuin ihan oikean tissin sisältö. Vaan pienennysleikkaus ei kolkuttele kalenterissa, joten voin heittää tissit olan yli ja jatkaa katkerana, kuten ennenkin.

50 kommenttia:

  1. Tää on kyllä aika mahtava postaus! En tosin itse oo isorintainen, mutta useasti tulee mietittyä että mitä helvettiä tuolla internetin ihmeellisessä maailmassa, kuten myös kaupungilla puhutaan. En ymmärrä, eikö nää jättitissien haaveilijat tajua sitä, kuinka usein isot tissit on monta kertaa rumemmatkin, kuin ne pienet. Painoa niin paljon että pakostahan ne roikkuu, toisin kuin ne kivat, terhakat pikkutissit!(vinkvink) Ehkäpä ihmiset sitten luulee, että ne bosat näyttää just samalta ilman tukea, kuin kokoa liian pienillä push up -liiveillä? Saattaahan ne silikonit näyttää kivalta esimerkiksi bikineissä, mutta kuinka luonnottoman näköisiä ne onkaan muuten? Kyllähän minäkin joo olen joskus haaveillut hieman isommista rinnoista, mutta nyt puhutaankin vain pienestä muutoksesta. Ehkä kuitenkin se muoto on se, joka korjausta vaatisi. Mutta minkäs sille voi.. Hyvää kevättä sinulle! Pidän peukkuja pystyssä että pääset tissestäsi mahdollisimman pian eroon!(näin karusti sanottuna..)

    VastaaPoista
  2. Mulla taas jää aika usein vaatteissa lörpöttämään tissien kohtaa kun tissien pitäis ns. nostaa niitä :D Mulle kyllä kelpais hitusen isommat tissit kun tuntuu että mitkään hienot vaatteet ei oo yhtään mun malliset...

    VastaaPoista
  3. Hyvä aihe ottaa esille. Oma varustus ei todellakaan ole mikään massiivi, ja siitäkin huolimatta olen sitä mieltä, että se on tässä lajissa usein tiellä ja harmiksi.

    VastaaPoista
  4. Mahtava teksti! Ärsyttää muutenkin kun ihmiset vertailevat mikä rintojen koko on parempi kuin toinen, ei se mielestäni ihan niin mene :-D typerää tuomita ihmisiä kuppikoon perusteella. Toivotaan, että pääsisit leikkaukseen!

    VastaaPoista
  5. Loistava teksti ja hyvin tuot asian eri puolia esille. Harva pienirintainen, tai edes normaalivarustettu, ajattelee asiaa muuten kuin esteettisesti. Muutaman isoryntäisen ystävän kanssa olemme asiasta myös usein puhuneet ja kyllähän aika moni povekkaampi olisi valmis varustuksestaan siivun luovuttamaan.
    Itse olen n.30vuotta kärsinyt pienistä ketunnenistä, jotka vasta muutamina viime vuosina ovat menettäneet "tärkeytensä" ulkonäön osalta. Ne ovat kuitenkin suoriutuneet pääasiallisesta tehtävästään ja ruokkineet kaksi mukulaa. Sama se miltä ne näyttää, kiinnitetään huomio sitten vaikka tyylikkääseen kypäräkampaukseen tai paskaisiin tallivaatteisiin, niin kukaan ei katso tissejä. :D
    Kiitos hyvästä tekstistä (jälleen kerran) ja voimia tissitaisteluun. :)

    VastaaPoista
  6. Hehheh :D hymy huulilla on mukava kotona niskasärkyä kärsiä! Super hyvin kirjoitettu. Olen aina tahtonut isommat tissit, jopa silareita ajatellut. Kun miettii ratsastuksen kannalta, jätän suosiolla ne sinne lekuriin. Kaupassa työskentelevänä ei nimittäin hartiakivuilta voi välttyä, mutta jos samaa kipua olisi myös vapaa ajalla tarjolla ilman hetkenkään helpotusta, jätän sittenkin välistä.

    Sen vaan sanon mieti todella tarkkaan pienennys leikkausta. Siitä on pitkä toipuminen ja pärjääkö Ootus ilman sinua kuukauden.

    Vähemmän tissit enää mielessä, voinkin siirtyä ajattelemaan hevosia :)

    VastaaPoista
  7. Asiaa! Töissä saa kuulla, että 'olisipa mullaki tollaset'. Voisin antaa kernaasti osan pois, kun kuppikoko on 70 G-H... ratsastin kauan ilman urheiluliivejä, mutta onneksi tulin järkiini. Arvet kerkes kumminkin ilmaantua :s

    VastaaPoista
  8. Hyvä kirjoitus! Tunsin joskus yhden nuoren naisen joka oli niin pieni ja laiha varreltaan, mutta tissit olivat aivan jäätävän kokoiset. Valitteli samaa kuin sinä ja toivoi pääsevänsä pienennysleikkaukseen. Älä menetä toivoa! :) valita, valita ja valita, liioittele myös. Mulla on "vain" C-kuppi ja välillä tämäkin koko jo ärsyttää. Voin vain kuvitella millaista on elää isompien kanssa :(

    VastaaPoista
  9. Mä niin samaistun tähän! Itselläni luonnollisesti 70 DD-E liivien mallista riippuen, vaikka olenkin ihan normaalipainoinen ja aina saa kuulla kuittailua tisseistä.

    VastaaPoista
  10. Tsemppiä sulle taistellussa lääkärien käsittämättömiä asenteita vastaan! Kyllä ammattilaisten pitäis osata laittaa ihmisen terveys muiden kauneusihanteiden edelle.

    VastaaPoista
  11. Minä olen ihmetellyt suuresti sitä, miksi vallitsevaa kauneusihannetta vastaan pitää taistella lyttäämällä muita. Kuten tuollaisessa "povipommius on ällöttävää" -tyyppisessä keskustelussa. Itse kun olen pienikokoinen niin ärsyttää kaikki "tältä oikeat naiset näyttävät" -jutut, joissa hoikka ihminen ei koskaan ole "oikea nainen". Ylipäänsä ärsyttää se, että ihmisiä arvotetaan jonkun ulkoisen perusteella.

    Mitä tissigateen tulee, teini-iässä kadehdin isorintaisia mutta aikuisena olen ollut tyytyväinen, että A-kupinkin rintaliivit voivat mahtua. Tämäkin joskus herättää ihmetystä, kun kaikkien naistenhan kuuluisi haluta vähintään se C-kuppi. Mutta juuri noista tekstissäsi mainitsemista syistä koen olevani onnekas, kun rinnat eivät kasvaneet tämän isommiksi.

    Tsemppiä ja hyvä, että toit tämän aiheen esille.

    VastaaPoista
  12. Tosi hyvä teksti! Itselleni ei isoja rintoja ole, mutta pakko sanoa; eläminen on helpompaa, kun juurikin sanoit rintojen takia tarvitsee isommat vaatteet, jotka sitten näyttävät muualta löysiltä ja kiristävät edestä - tätä ongelmaa ei mulla ole. Tämä teksti sai kuitenkin ajattelemaan. Olen aina miettinyt, että vähän isommat rinnat ja hoikka kroppa olisi unelma, mutta tämän tekstin ja erään tuttuni kokemuksen jälkeen en kadehdi.
    Tsemppiä sulle lääkäreiden ja tuon kanssa! Toivottavasti pääset leikkaukseen! :)

    VastaaPoista
  13. Todella hyvä teksti! Itellä d-kuppi ja salilla käydessä pakko pitää rinnoista kiinni hyppiessä, en ole löytänyt vielä urheilurintsikoita jotka nämä oikeasti pistäisivät aisoihin! Saati sitten ratsastaessa..

    VastaaPoista
  14. Mainio teksti! Voin samaistua melkein kaikkiin kohtiin :) Itse sain helpotusta niskakipuihin, kun löysin erään nettikaupan (lumingerie.fi). Täältä sain vihdoin ohjeet ja neuvot oikean kokoisiin liiveihin. Aikaisemminkin olin asioinut erikoisliikkeissä ja maksanut itseni kipeäksi, mutta silti saanut vääränkokoiset... Tuolta olen ostanut myös urheiluliivit, jotka toimivat myös ratsastaessa. Kokoni on 75G. Tsemppiä!
    Piia

    VastaaPoista
  15. Wow, todella hyvä kirjoitus! Laittoi todella ajattelemaan asiaa tuolta isojen tissien negatiiviselta kantilta... itsehän edustan aivan päinvastaista kokoluokkaa, jotenjoten.

    Hei tsempit sulle ja kiitos tästä maailmaa avartavasta tekstistä!

    VastaaPoista
  16. Loistava teksti! Avasi minun silmät ihan uudelle näkökulmalle. Niitä järeitä urheilu rintsikoita on ainakin niken en muista mallia mutta ei perus vaan takaa kiinni laitettavat ja säädettävät. Ne on hyvät ja hintakin on 60-70€ Itellä ollut käytössä jo nelisen vuotta vaikken omaa normaalia suurempaa povea. Kannattaa edes sovittaa!

    VastaaPoista
  17. Loistava kirjoitus! Itse (pienirintaisena) en voi kuin kuvitella tunteita (niin fyysiset kuin psyykiset), joista kirjoitat. Vaikka olenkin tietoinen haitoista, joita suuret rinnat aiheuttaa, niin nyt vasta kirjoituksesi toi ne uudelle tasolle. Henkilökohtaisemmaksi. Ei kyllä yhtään käy kateeksi suuret rinnat kun asiaa tuolta kantilta katsoo... Vaikka usein toivon, että rintavarustukseni olisi (hieman) isompi, niin tuon kirjoituksen jälkeen taidan jatkaa elämääni tyytyväisenä "ketunnenieni" kanssa. Eivätkä nämä aivan huonot "ketunenät" ole, onhan näillä jo yksi lapsikin ruokittu. ;)

    Tsemppiä elämään isojen puskurien kanssa, toivottavasti joskus pääset toivomaasi leikkaukseen!

    VastaaPoista
  18. Loistava kirjoitus! Itse (pienirintaisena) en voi kuin kuvitella tunteita (niin fyysiset kuin psyykiset), joista kirjoitat. Vaikka olenkin tietoinen haitoista, joita suuret rinnat aiheuttaa, niin nyt vasta kirjoituksesi toi ne uudelle tasolle. Henkilökohtaisemmaksi. Ei kyllä yhtään käy kateeksi suuret rinnat kun asiaa tuolta kantilta katsoo... Vaikka usein toivon, että rintavarustukseni olisi (hieman) isompi, niin tuon kirjoituksen jälkeen taidan jatkaa elämääni tyytyväisenä "ketunnenieni" kanssa. Eivätkä nämä aivan huonot "ketunenät" ole, onhan näillä jo yksi lapsikin ruokittu. ;)

    Tsemppiä elämään isojen puskurien kanssa, toivottavasti joskus pääset toivomaasi leikkaukseen!

    VastaaPoista
  19. Kanssasisarena, joka omistaa isomman puskurin, kuin moni saman ikäinen ja kyllä tässä on itsekin haaveillut pienennyt leikkauksesta useammat vuodet. Välillä tuntuu, et osa ei näe muuta kokonaisuutta suurien rintojen takaa ja sitten yritä siinä tehdä mitään, kun jatkuvasti tuijotetaan tai sanotaan jotain. Ratsastus oli täyttä tuskaa pomppivien lollojen kanssa, puhumattakaan niistä selkäkivuista ja ei tukevatkaan urheiluliivit kyllä auttanu juurikaan. Ahdistava aihe, jo pelkkä harmiton muistutus siitä, että omistat isot rinnat, riittää siihen että vedän itseni kuoren sisälle suojaan. Käytän isoja vaatteita, jotta rintojeni koko ei hypi silmille, kun päällä on löysät vaatteet.

    Ahdistavin aihe tähän mennessä, mitä olen itse lukenut somessa ylipäätään, koska en voi ymmärtää miten joku voi haluta isot tissit, koska ne näyttää hyvältä, mutta hei siinä tulee ongelmiakin mukanaan, ettei se jälkeenpäin enää tunnukkaan niin ruusuiselta. Selkäkivut sun muut terveyttä heikentävät seikat tulee mukaan kyllä.

    Kaikki ei ymmärrä, ettei kaikki voi olla tyytyväisiä siihen minkälaiseksi on luotu tai geenit vaikuttanut. Itse en ole tyytyväinen, enkä koskaan tule olemaan, vaikka muut sanoisi mitä. Menen leikkaukseen heti, kun siihen on varaa ja teen itsestäni onnellisen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leikkaus ei todellakaan tarvitse olla teetettynä yksityisellä omasta pussista, vaan aivan julkisella puolella. Maksaa se toki silloinkin, mutta loppusumma on huomattavasti pienempi. Kuuklaa rintojen piennennysleikkauksen kriteerit ja mikäli ne täyttyvät kohdallasi, niin lääkärin juttusille, mars! :)

      Poista
  20. Olen meidän perheen ainoa pienitissinen (jos isää ei lasketa :D) ja muistan joskus teininä, kun äitini sanoi olevansa tosi iloinen, että minulle ei kasvanut samanlaisia megahinkkejä kuin hänelle. Olen itsekin erittäin tyytyväinen, koska näiden C-kupin tissienkin kanssa harjoitusravi tuntuu usein vähän ikävältä sporttiliiveistä huolimatta, joten voin vaan kuvitella miten pahasti yhtään isommat meijerit hölskyy. Tietty joskus nuorempana tuli oltua ehkä hieman kateellinen kavereiden isommista tisseistä, mutta varsinkin terveydellisistä syistä pienempi parempi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos pidät c-kuppisia pieninä tisseinä, niin mitä a-kupin kokoiset ovat? Mikroskooppiset? :D

      Poista
    2. Itse en henkilökohtaisesti ajattele ainakaan, että A-kupit ovat mikroskooppiset tai C-kupit ovat pienet. Itse ainakin peilaan omaan rintavarustukseeni: ne joilla on pienemmät kuin minulla ovat pienirintaisia, vaikka en sitä heille kerrokaan. Eikä nyt välttämättä E-kuppi tunne enää itseään pieneksi, mutta minusta hän näyttää siltä ;)

      Poista
  21. Iso tissinen tai niin mä ainakin luulen että olen. Tosin kahden lapsen saanti tasoitti tilannetta - ei jäänyt ketunnokat (niinkuin pieni tissisillä - tämä ehkä ainut asia mistä voisi "lällättää") vaan hallittavissa olevat koot vaikka imetin vain 4kk yhteensä molempia lapsia.

    Mutta joo ne ongelma enemmänkin kun ylpeys, ei voi ostaa tiettyjä paitoja esim nappipaitoja ku hartioista olen muuten pieni niin ei isompaa kokoa voi ottaa. teininä kerran jumitti yks paita pukukopissa päälle - kauhea noloa :D. Liivien osto on paskaa ja mulla vielä vaihtelee koko kiertojen mukaan nin paljon että pitäisi olla kahta kokoa. Mutta vinkki h&m:lle vihdoin on tullut (liekkö silikonitissi muodin vuoksi) yksi hyvä malli isorintaisille - harmittaa olisi silloin pitänyt ostaa monet liivit sillä en tiedä vieläkö malli on valikoimassa ja ne oli n.20€. Rintaliivi kaupasta kerran löysin huiput urheluliivi 100€ en raskinut silloin ostaa ja nyt on viritelmiä ties mitä- Joo harrastan juoksu ratsastuksen lisäksi - eli tum tum kun tissit saa kyytiä. Juoksussa liivit ei saa olla liiankaa tiukat - happi ei muuten kulje .Ooon päättänyt että jos tissini heiluu muttei niihin juoksussa satu niin heilukoon - olen ainakin reipas lenkkeilijä.

    Mutta suuremmin rinnoista ei nyt imetyksen jälkeen ole ollut ongelmaa eikä ole tullut mitään särkyjä yms. Teininä tosin liikuntatunnilla tai jo 6 luokalla se oli ahdistavaa ja noloa. Pystyn nukkuu mahalleen.

    DD75 :)

    VastaaPoista
  22. Aamen! Eipä muuta sanottavaa. Olisin itsekin ottanut kernaasti pienemmät rinnat, vaikkei minulla ihan yhtä isoja ole, kun sinulla. Äitini taas on kärsinyt rinnoistaan aina ja sieltähän minäkin nämä olen perinyt.

    VastaaPoista
  23. Itse pienitissisenä nimenomaan koen, että minä olen etuoikeutettu juuri noiden kaikkien mainitsemiesi seikkojen tähden. Voin lähteä juoksulenkille ihan ilman rintsikoita ja ties mitä muuta, enkä tajua niitä lukuisia nalkuttajia, jotka kokevat isot tissit jonkinlaiseksi etuoikeudeksi. Tyhmähän täytyy olla, jos luulee niiden isojen tissien olevan höyhenillä täytettyjä!

    Toivottavasti pääsisit veitsen alle pienennyttämään tissisi. Aivan käsittämätöntä sekin, miten niin helvetin vaikeaa on päästä kropastaan tekemään sellainen, että voi sitä ylpeänä kantaa - varsinkin kun kyse on suorastaan terveyshaitasta, joka tasan vaikuttaa elämänlaatuun. Tsemppiä!

    VastaaPoista
  24. Todella hyvä kirjoitus tästä aiheesta!! Tuttu kävi vähän aikaa sitten juuri niskakipujen yms. takia. Elämä helpottui huomattavasti. Mielestäni näytät sopusuhtaiselta rintavarustuksesi kanssa, mutta ymmärrän kuitenkin ahdinkosi! Toivottavasti saat helpotusta oloosi.

    VastaaPoista
  25. vau mitä tekstiä! sä olet kaunis ❤

    VastaaPoista
  26. Todella hyvä teksti! Mahtavaa, että joku kirjoittaa tästä asiasta näin suoraan ja kiertelemättä, koska isot rinnat eivät todellakaan ole varsinkaan ratsastajalle mikään ilonaihe.. Ihan näin "keskikokoisenakin" (?? :D) kunnollisten urheiluliivien löytäminen on melkoinen haaste (tai mahdottomuus), kyllä varsinkin harjoitusravissa huomaa usein kadehtivansa niitä, joilla on oikeasti pienet tissit ja jotka voivat hölkötellä ratsuillaan vaikka pelkässä bikinien yläosassa tuntematta minkäänlaista tuskaa :P

    VastaaPoista
  27. Pienennysleikkaukseen ei pääse vaikka terveys menisi hinkkien takia mutta kyllä ne silarit saa vaikka ne eivät terveyteen vaikutakaan....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole kuullut, että silikoneja olisi saanut julkiselta terveyshuollolta - ellei kyseessä ole ollut kokonaan rinnan poistaminen, joka on sitten myöhemmin rakennettu takaisin. Toki yksityiselle leikkaukseen pääsee kuka tahansa, kun vain osoittaa omaavansa pankkitilillään tarpeeksi suuren summan rahaa. Silarit saa tosin paaaljon halvemmalla, sillä se on aika yleinen ja helppo leikkaus.

      Poista
  28. Mahtava postaus! :D Ja ihan täyttä asiaa. Kyllä se on tullut huomattua kaupassa, miten vaatteet suunnitellaan vaan pienitissisille kun vaikka kuinka kaivelee sitä extraextralarge-laaria niin silti napit kinnaa rinnusten kohdalla :D Luojan kiitos olen valinnut hoitoalan eli ei tartte käyttää mitään jakkupukuja (tosin kivasti ne välillä tuppaa vilkkumaan sieltä vkaula-aukon välistäkin...).

    Ei tuo rintojen pienennysleikkaus muuten mikään äärettömän hankala ja vaativa operaatio ole. Vaativampi toki kun joku rintojen suurennus tai koko rinnanpoisto, mutta kyllä se plastiikkakirurgi osaa ne kaikki tehdä eikä pitäisi olla mikään syy sille, että leikkaukseen ei pääsisi. Yleisanestesia, parin tunnin operaatio ja that's it. Se on vaan jatkettava sitä lekurin luukulla käymistä (jos sinne lääkärin kammariin nyt ylipäätään tässä maassa enää pääsee muuta kun toinen jalka haudassa!) ja ruinaamista, kyllä ne jossain vaiheessa kyllästyy. ;)

    VastaaPoista
  29. Hei aivan täydellinen postaus! Mä tiedän ton tunteen, tissit on nyt alle parikymppisenä kun vanhan mummon ja maan vetovoima todellakin on ottanut omansa. Miehet kyttäävät varsin avoimesti baareissa ym mikä tuo vähän epävarman olon vaikka "pitäisi olla onnellinen". Ja urheiluliivit, tuo maailman ihanin keskustelunaihe... Mutta toivottavasti pääset kirurgin veitsenalle koska kenellekkään ei soisi selkäkipuja vain tissien takia!

    VastaaPoista
  30. Näin 160-senttisenä, hieman yli 50-kiloisena ja 65G-H-liivikoon käyttäjänä saan kuulla tisseistäni ihan jatkuvasti. Kyllä, itsekin jaksan (ärsyyntyneenä) ihmetellä, mistä nämä jäätävät meijerit tähän tupsahtivat. On raivostuttavaa kuulla jatkuvasti myös muiden, usein tuntemattomienkin, ihmisten kommentointia aiheesta. Muistan, kun joskus teini-ikäisenä joku kavereistani huusi keskellä koulun ruokalaa, että "huomasin just, että sulla on v*tun isot tissit - vaihetaanko?" - ja ei, ei tuntunut kivalta. Epävarma teinityttö olisi voinut kaivautua loppupäiväksi koulun vessanpöntön putkenmutkaan.

    Paitsi, että niska-, selkä- ja päänsäryt ovat arkipäivää, on näistä myös muuta haittaa. Tunnen oloni poikkeuksetta isokokoiseksi / lihavaksi, vaikken sitä muilta osin olekaan kuin rintamuksen kohdalta. Olen kuin joku tissianimehahmo, mutta "epäsopusuhtaisempi", en lainkaan tasapainoisen näköinen. Minun vartalolleni sopivia vaatteita ei ole. Jos ostan tisseistä puristamattoman paidan, se on usein säkkimäinen ja kätkee muutoin hoikan varren, mikä johtaa siihen, että näytän tasaisesti valtavalta. Vaihtoehtoisesti näytän tyrkyltä, laitoin päälleni sitten melkein mitä tahansa. Tissit tekee vaatteista rumia, tarjolla on tässä koossa yleensä vain toinen toistaan rumempia rintaliivejä ja joo, painovoima on jo näin parikymppisenä tehnyt tehtävänsä. Ei näytä hyvältä ilman liivejä eikä rumissa liiveissä kovinkaan paljon paremmalta.

    Huomiota kyllä saan. Jos lähden baariin, risteilylle, salille tai ihan mihin vain, saatan kyllä nopeasti saada seuralaistarjokkaita. Tässä on vaan se vika, että ympärilleni kerääntyy lähes poikkeuksetta koko mestan karmeimmat miehet. Vedän puoleeni juuri sellaisia miestyyppejä, joita en suinkaan haluaisi viehättää. Moni tekee olettamuksen, että olen se isotissinen blondi, jonka päässä ei taatusti voi liikkua mitään muuta kuin halu saada kaiken maailman junttien huomiota. Onneksi on omat ystävät, jotka näkevät minussa jotain ihan muuta.

    Minusta koko väittely pienten ja isojen tissien paremmuudesta on aivan kummallinen. Kummassakin on varmasti hyvät ja huonot puolensa, ja useinhan elämässä muutenkin halutaan aina sitä, mitä itsellä ei ole ja nähdään sellaisissa asioissa vain hyviä puolia. Jos itse saisin jotakin toivoa, niin sopusuhtaisuutta. En suinkaan haluaisi yhtäkkiä olla pienirintainen, mutta ei nämä suhteettoman suuren möllykät mikään ihanneominaisuus ole. Tahtoisin olla tasapainoisemman näköinen. Tavallaan toiveeni liittyy siihen, että koen nyt ihmisten tekevän suurten rintojen sokaisemina ja ohjaamina persoonallisuuteeni liittyviä päätelmiä, jotka eivät vastaa sitä, millaiseksi itse koen persoonani. Ulkonäöllisesti olen jotenkin tottunut tilanteeseen, vaikka harmittelenkin, kun sopivia vaatteita ei löydy, mutta juurikin muiden kommentit tai asenteet tuntuvat pahalta.

    On ihanaa olla sellaisten ihmisten seurassa, joita tissini eivät kiinnosta tai häiritse. Valitettavasti yksikin kuultu kommentti - puhumattakaan toistuvista möläytyksistä - lietsoo epävarmuutta ja herättää pelon siitä, että näinkö ne muutkin ajattelee vaikka eivät vaan sano. Tuskin valtaosa ajattelee mitään sen kummempaa, mutta ihmismieli on kummallinen ja kummallisesti se takertuu niihin asioihin, joiden suhteen itse on kaikkein eniten varuillaan tai epävarma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. http://boot2boot.blogspot.fi/2013/02/reduktioplastiasta.html

      Juuri tuo epäsuhta on ilmeisesti riittävä syy päästä leikkaukseen, kannattaa yrittää!

      Poista
  31. no mulle kyllä näytät iha sopusuhtaselta vartaloos kattoen.. Jos laihduttaisit niin eiköhän ne tissitkin pienenis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa katsoin minäkin. Jumppaa jumppaa, ehkä lääkärikin ois sitten myönteisempi leikkauksen suhteen jos kiloja tippuisi, jos leikkausta vielä sitten haluaa.

      Poista
    2. Normaalipainoisen ihmisen laihduttaminen on vähän kysymysmerkki, miksi pitäisi normaalipainoisena "laihduttaa" ?

      Lisäksi rinnat muodostuvat rasvan lisäksi rintarauhaskudoksesta, johon painonpudotus tai laihduttaminen eivät vaikuta. Langanlaihalla voi olla suuret rinnat, kun taas ylipainoisella voi olla pienet. Laihduttaminen ei kuitenkaan kiinteytä tai välttämättä pienennä - lisäksi samat terveyshaitat säilyvät. Lisäksi suurilla rinnoilla tien reunassa hölkyttäminen tai salijumppa ovat kivuliaita ilman oikeanlaista tukea.

      Rintojenpiennennysleikkaukseen katsotaan ensin ns. kriteerit (Kiireettömän leikkaushoidon perusteet erikoissairaanhoidossa, lähteenä Sosiaali- ja terveysministeriön oppaita 2005:5/Yhtenäiset kiireettömän hoidon perusteet), joissa on myös BMI tärkessä osassa senttimetrien lisäksi. Minun BMI vastaa normaalia painoa, oli se sitten yksi lysti kuinka sopusuhtaisella näyttäisin.

      Kaikki eivät suostu ymmärtämään faktoja, vaikka niitä heille esitettäisiin. Ikävää, että moni on niin uppiniskainen, että hokevat vaan, että laihduta laihduta.

      Poista
  32. Täällä myös isorintainen ja ratsastukseen ollut hankalaa löytää kunnon rintsikoita, niinpä olenkin ratkaissut ongelman turvaliivillä :D tarpeeks napakka turvaliivi pitää rinnat paikallaan, ei hölsky eikä satu ja ompahan turvavarusteet käytössä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tietysti turvaliivi soveltuu hyvin este- ja kenttäratsastukseen, mutta en ole ikinä pitänyt todellisesta "panssaritissiliivistä" päälläni kouluharjotteissa. Monipuolisena harrastajana tulee kuitenkin esteitä hypättyä kaikesta vähiten ja eniten puolestaan hiotaan tahtia ja tasaisuutta. :)

      Poista
    2. Oma ongelmansa on siinä hyvän turvaliivin löytämisessä.. mulla on isojen rintojen lisäksi lyhyt selkä, yritäpä löytää sopivan lyhyt, mutta kuitenkin tarpeeksi iso, jotta kaikki tavara mahtuu sisään.. aika helkutin monta mallia kokeilin ennen kuin sopiva löytyi.
      Itselläni on changen urheilurintsikat. Litistää kohtuu mukavasti, mutta eihän nuo nyt ihan paikoillaan pysy. :(

      Poista
  33. Tutun kuuloinen postaus. Vielä hieman yli vuosi sitten olin juuri sellainen hölskyvärintainen ratsastaja, jonka ratsastustunnit olivat yhtä heilumista ja kipeytynyttä rintakehää. Huhtikuussa pääsin Hyksiin pienennysleikkaukseen, jossa poistettiin yhteensä 1160grammaa rintakudosta. Kiitos ja näkemiin, ei tullut ikävä. Toipuminen sujui hyvin ja kesäkuulla sai jo nousta hevosen selkään. Keventynyt rintavarustus sai ratsastuksen tuntumaan hauskalta pitkän kitkuttamisen jälkeen. Muutoinkin leikkaus paransi elämänlaatua suuresti. Toivon että pääset leikkaukseen, käy toisella lääkärillä ja VAADI kunnollista konsultaatiota, jollain lääkäreillä on asennevamma. Minä olin leikkausjonossa 3,5 kk ja pääsin huippu hyvään hoitoon Hyksiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin toivoisin, että saisin ratsastuksen tuntumaan hauskalta ! Enkä miettimään, että taas toisesta kädestä hävisi tunto, taas hartiat jännittyivät, taaaas hinkit pomppii. Kiitos kommentista! :)

      Poista
  34. Hyvä kirjoitus! Jouduin itsekin aikoinaan varustautumaan ridatunnille tuplaliivein sekä kireellä topilla, muuten olis rintavarustus pamauttanut mua nenään. Satuin sitten avaamaan suuni silloiselle gynekologilleni, joka kirjoitti välittömästi lähetteen konsultaatioon. Summa summarum, pääsin leikkausjonoon ja n. 9 kuukauden odottelun jälkeen kummastakin rinnasta lähti reilut 800 g. Olo keveni kerta heitolla, ratsastaessa leijuin, niska- ja hartiakivut hävis ja ryhti parani. Toki haavat oli aluks kivuliaat, mutt huolellisella hoidolla ne parani suht nopeesti. Leikkauksesta on nyt noin 10 vuotta enkä ole koskaan milloinkaan katunut. Tsemppiä sulle, jatka sinnikkäästi myötämielisen lääkärin etsimistä!

    VastaaPoista
  35. Loistava postaus ja täyttää asiaa, wau! Kiitos tästä ihan oikeesti! Tosi hyvin kirjoitettu!
    Tsemppiä sinulle! :)

    - Nuori mies

    VastaaPoista
  36. Aamen! Olen 17v tyttö ja omistan myös todella suuret rinnat. Selkäni ja hartijani ovat jatkuvasti kipeänä. Olen jo yläasteelle menosta saakka toivonut rintojen pienennysleikkausta ja edelleenkin olen sillä kannalla. Ratsastan myös ja en ole vielä(kään) löytänyt tarpeeksi tukevia liivejä, joten olen alkanut saad rintoihini raskausarpia..

    VastaaPoista
  37. Kyllä sinne julkiseen leikkaukseen on mahdollista päästä. Ensin piti kyllä käydä fysioterapiat ja jumppaohjelmat jne., mutta kun eihän se oireiden syy mihinkään niillä hävinnyt. Työterveyshoitajan kautta pääsin TYKSiin ensin kirurgin konsultaatioon, joka päättää sen leikkaustarpeen ja sen jälkeen sitten leikkaukseen. Omaa rahaa siinä paloi muistaakseni n. 250 €, ei paha. Leikkaava lääkäri sama kuin yksityisellä lääkäriasemalla tekee samoja leikkauksia isolla rahalla, joten ei mitään eroa työn laadussa.

    Tuolloin olin alle 25v, niin leikkaus tehtiin sillä tapaa, että jos lapsia olisin tehnyt, niin tod.näk. olisin voinut imettääkin. Itseasiassa imetystodennäköisyys jopa kasvoi leikkauksen myötä, kun alkoi rintoihin tulla jotain tuntoakin! Ns. "koirankorvat" (tyhjää ihoa) jäi, ja ne nipsaistiin sitten päiväkirurgisena pois n. vajaan vuoden päästä ensimmäisestä leikkauksesta. Nyt leikkauksesta on jo n. 10 vuotta aikaa, arvet eivät etäämpää näy enää ollenkaan ja just parhaillaankin puuhastelen kotosalla ilman rintsikoita! Mitä luksusta!

    Ja arpineen kaikkineen nämä uudet on niiiiin paljon kivemmat, että aika pian jo heti leikkauksen jälkeen uskaltauduin esim. uimahalliin.. minne en aiemmin olisi suurin surminkaan mennyt alasti hillumaan. Todellakin suosittelen käymään vielä jossain toisella lääkärillä ja jos nuo leikkauskriteerit täyttyy ja kaikkea muuta on jo kokeiltu, niin kyllä niistä eroon pitäisi päästä. Ja tosiaan, se yleislääkäri yms. ei tee sitä leikkauspäätöstä! Se laittaa oireiden ja kriteerien perusteella lähetteen sinne kirurgille ja se kirurgi päättää! Tsemppiä!

    VastaaPoista
  38. Pieni vinkki! Kokeile Shockabsorberin urheiluliivejä, menevät myös isommalle povelle :)

    VastaaPoista
  39. Nuo rinnat ovat ihan normaalikokoiset. Menkää salille hankkimaan lihaksia, joiden avulla jaksatte kantaa ruhojanne. Ei laihduttaminen auta jos ei normaalipainoisessa rungossa ole luiden lisäksi juuri muuta kuin hyytelöä. Tää on tällaista uusavuttomien ja mukavuudenhaluisten vellihousujen kitinää. Rinnat on luonnollinen osa tervettä naisen vartaloa, nykyään ovat ihmiset sekaisin kun pitää leikellä normaaleja vartaloita huonon itsetunnon takia.

    VastaaPoista