(Liian) isot tissit

Tämä katkera tilitys päätyi alunperin facebookin seinälleni, mutta koska tuntuu, että voin jatkaa valitusvirttäni täällä, liitän tämän tännekin. Eikä tässä edes mainita juuri hevosista mitään.

Nyt hermostuttaa. Tissigate. Koko SoMe riehuu siitä, että "pieni on kaunista ja povipommit on oksettavaa" -asenteella. Olen lukenut pikkutissien puolestapuhujien vuodatuksia siitä, kuinka heitä on nyt sorrettu tässä julmassa maailmassa. Ja se, että jos on isot hinksut niin pitäs olla helvetin onnellinen siitä. 

L U O J A N   L U O M A T

Kun kävin ensimmäisen kerran puhumassa lääkärille, että haluaisin lähetteen rintojen pienennys konsultaatioon. Nainen tokaisi minulle: "voi teitä nuoria, kyllä sinäkin tulet vielä hyväksymään itsesi sellaisena kuin olet". Anteeksi miten meni? Eli minun pitäisi kärsiä tilanteestani koko loppuelämäni ajan "koska olen luotu sellaiseksi". Ja oppia vielä olemaan sinut asian kanssa? Toinen argumentti on aina "toisille tuota povea on suotu". Ei, ei sitä ole suotu yhtään kellekään - ja sen jokainen isohinkkinen emäntä tietää. Se on ristiksi annettu kantaakseen. Ylimääräiset kymmenen kiloa etupuolella ei nimittäin tule ilman terveyshaittoja. Minulle kasvoi vanhan piian kyhmy huonon ryhdin seurauksena jo 16-vuotiaana. Käteni puutuvat useita kertoja päivässä, niska- ja hartiakivuista puhumattakaan. Selkäranka on täysin vinksalleen kääntynyt ja tämä kaikki pitäisi vielä kantaa etuoikeutettuna? 

H E L P P O H A N   S U N   O N   M I E H I Ä   S A A D A

Aina joku vetoaa siihen, että kun on isot rinnat niin miehiä on parijonoksi asti. Nyt tulee ehkä yllärinä, että eipä juuri ole näkynyt sitä mieskatrasta mitä näillä puskureilla pitäisi muiden mukaan olla. Toisaalta, ehkä ihan hyvä niin. En ole luonteeltani man eater. En voi ymmärtää miksi kukaan valitsisi kumppaniaan pelkästään ulkoisten seikkojen vuoksi, koska kaunis voi olla sisältä mätä. Good luck with that shit. 

E I   H I T T O   M I T K Ä   L O L L O T

Jos on povea yhtä paljon kuin Pamelalla konsanaan, niin muut kanssaihmiset kokevat olevansa jotenkin etuoikeutettuna kommentoimaan sitä. Harhakuvitelmissaan joku varmasti luulee, että se tuntus jotenkin uskomattoman hyvältä. Tai saisi aikaan jonkinlaisen seksuaalisen hekuman, kun joku laukoo päin näköä tissikommentin. Mä saan miltei jokaisessa yövuorossani neljän aikaan aamuyöllä hurmaavan kommentin, pitäisi varmaan olla aika otettu. Lähinnä olo vain kiusaantunut, yritäppä siinä sitten takellella että millä juomalla. Suurin huomio kuitenkin on ollut, että kommenttien laukojat ovat yleensä naisia. Kateellisia varmaan ovat, koska raukat eivät tiedä että näiden hyytelöiden kanssa et nuku edes mahallasi. Luulevat, että onni jotenkin löytyy kuppikoosta. En koe, että minulla on oikeutta mennä kellekään sanomaan mitään heidän ulkonäöstään. Tästä päivästä eteenpäin rupean sanomaan "naamas on ruma", oli tissikommentti kehuna tai ei. Minulle se tuntuu loukkauksena.

V A A T T E E T   V A R M A A N   N Ä Y T T Ä Ä   T O S I   U P E I L TA 

Suora sitaatti eräästä blogista: "Naiset jotka omaavat pienet rinnat, ovat kauniita sellaisenaan, eivätpähän näytä liikaa tyrkyllä oleville". Mä en ole ikinä halunnut omasta vapaasta tahdostani näyttää tyrkylle. En vaikka minkälaisia verkkoja olisi vesillä ollut. Moni luulee, että olen tyrkky. Vaan koska tissivako näkyy. Näkyyhän se tässä kokoluokassa, jos et ole laittanut poolopaitaa päälle. Silloinkin se kuultaa paidan läpi. Valitseppa siinä vaatteita, kun muuten olet kokoa M, mutta rinnat kasvattavat sinut kokoon XL. Tosi upea näky, vaatteet säkittää hartioista ja mahalta tai puolestaan paidannapit soivat tiukemmin kuin Kalevalan kantele. Puhumattakaan mitä sä tarvitse sinne vaatteiden alle: mummojen tissiliivit löytyy joo, jotka ovat ilman minkäänlaista muoto-ompelua, toppausta tai mitään. Eli periaatteessa toinen tissi osoittaa itään ja toinen länteen, muotonakin on vielä rintojen oma profiili. Harvat luomutissit on muuten rakentuneet mitenkään kauniisti, yleensä painovoima on vetänyt niitä aika hyvin puoleensa. Ja kun isohinkki haluaa harrastaa urheilua, on ongelma vielä isompi. Päälle pitää virittää panssariryyderit, että ei hölsky. Niiden panssariliivien löytäminen on oma ohjelmanumeronsa - eikä muuten käydä Seppälästä hakemassa "kaikki alusvaatteet 9,95€" -tarjouksia. Allekirjoittanut on valinnut lajikseen ratsastuksen, jossa tulee paljon tärähdyksiä ja sivuttaisliikettä rinnoille. Ja ylös-alas. Oikeastaan vähän joka suuntaan. Ja mitäkö mä pistän päälle? Viimeiseen asti kurotut todella vahvat normaaliliivit, joidenka päälle vielä enemmän puristavat urheiluliivit. Sen jälkeen koko paketti teipataan tiukkaan kasaan ilmastointiteipillä ja haukon happea sen verran, etten pyörry. Hyviä urheiluliivejä ei tunnu löytyvän isoon kokoon, se on mahdoton yhtälö. Ja huonojen liivien tärähdykset sattuvat, tuottavat suurta fyysistä kipua povensa kantajalle tai vähintään häiritsevät hölskyessään. Ja tuhoavat rintakudosta. 

S U M M A   S U M M A R U M

Suurin osa tuntuu olevan sitä mieltä, että isot tissit ovat etuoikeus. Voin sanoa sen omasta kokemuksestani, että ei ole. Se on elävä helvetti, jokaisena päivänäsi elämäsi loppuun asti mukana. Ellet ole onnekas ja pääse kirurginveitsen alle. Minut on aina valittu läpi peruskoulun näytelmiin äitihahmoiksi. Ei suinkaan sen takia, että olisin mahtava näyttelijä, vaan siksi että rintani olivat jo silloin niin isot, että ne näkyivät varmasti takariviin asti. Oli tosi kätevää valita semmonen, kun ei tarvinnut käsikirjoitukseen erikseen tehdä selkeäksi kuka näyttelee äitiä. Elävä helvetti se on myös säryiltään ja kivuiltaan, rasittavilta tekijöiltään. Mulla on noin viisi kertaa enemmän rintakudosta mihin voi rintasyöpä elämäni aikana kehkeytyä kuin muilla. En vieläkään näe etulyöntiasemaani tässä. En ole välttynyt saamasta sakkoja povellani, enkä ole sen parempi ihminen. Oikeastaan vähän vaivaisempi ja sairaampi, kuin muut parikymppiset ovat. Aion ruikuttaa niin kauan terveyskeskuksien huoneissa lääkäreille, kunnes pääsen verorahoilla maksettuun rintojen pienennykseen. Se on vaativa ja hankala leikkaus, mutta en näe muuta keinoa pelastaa jäljellä olevaa terveyttäni ja elämänlaatuani. Aivan yksi lysti, tunnenko oloani sen jälkeen "naiseksi", kuten isotissit kuulemma tuntevat. Elämänlaatu siitä paranisi. 

Seuraavan kerran kun kuulen "olisipa mullakin yhtä isot" tai "helppohan sun on noilla sanoo", niin annan bitchsläpin toisella rinnallani. Suurin osa ei edes tajua, kuinka raskas risti on isoa povea kantaa. Etuoikeutettu on se, jolle ei luoja suonut massiivista luomupovea. Kumitissit puolestaan eivät voi puhua isoista rinnoista kovinkaan totuudenmukaisesti ja arvostelevasti, sillä silikoni ei nyt millään paina yhtä paljoa kuin ihan oikean tissin sisältö. Vaan pienennysleikkaus ei kolkuttele kalenterissa, joten voin heittää tissit olan yli ja jatkaa katkerana, kuten ennenkin.