torstai 29. toukokuuta 2014

Suomalainen merihirviö

Viime viikolla helteillä kelpasi uittaa heppoi! 

Kuvien päätähtenä suomenhevostamma Kikapo (i. Totemi Rok ei. Romeo Lax)


aijjai mikä rotkoseläkä...









lämminveriruuna Glen Pero (i. Slybowl Hannover ei. Smokin Yankee)
sekarotu tamma Harvest Moon (i. V.V. Huck Finn ei. Tuljak II)
viimeisenä järveen pääsi oma tammani Katan hellässä huomassa <3

keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Kuvausohjeita V: valmistujaiskuvat

Varmasti moni blogini lukijoista valmistuu tänä vuonna ylioppilaaksi, ammattiin tai konfirmoidaan rippikoulusta. Suomalaiseen perinteeseen on kuulunut kiitoskorttien lähettäminen, joita otetaan perhepiirissä ja kuvastudioissa yhdistäen sekä juhlakalu, sekä monesti joku harrastus - ja mikä olisi sen tärkeämpää ponitytöille kuin saada olla kuvassa tärkeän kaviokkaan kanssa. Kuvastudion tilaaminen kotitallille voi olla yllättävän tyyristä lystiä ja hevosiin perehtymätön valokuvaaja ei välttämättä osaa asetella hevosta yhtä edustavaksi, kuin itse juhlakalua. Oman kiitoskorttisi voi ottaa sukulaisesi, tallikaverisi tai alueesi heppakuvaaja - itse korttien teettäminen kuvasta on helppoa ja halpaa. 

Itse olen kuvannut kourallisen valmistujaiskuvia hevosten kanssa, sekä totta kai minun rippi- ja ylioppilaskuvani on otettu hevosen kanssa lähipiirin ikuistamana. Olen koonnut alle muutamia vinkkejä kuvaajalle, mitä kannattaa hyödyntää kuvauspäivää varten hevosen ulkonäön, asettelun ja ideoinnin suhteen. Toki näitä voivat myös kuvattavat hyödyntää! :)

Terhi & Merano 2011
Oma rippikuvani kesältä 2008. Kuvaajana maailman paras isi <3
Anni & Parun keväällä 2010
Nora & Aapo 2013
Siisti hevonen, siistimpi kuva
Jokainen varmasti suhtautuu vakavasti omaan edustavuuteensa omassa kuvassaan. Hiukset on laitettu kauniisti, asuvalinta on edustava ja ehkä hieman meikkiäkin. Sama sääntö pätee hevoseen: sen on edustettava parastaan. Kuvaajan roolissa olen isompaa kuvausta varten kannattanut harkita hevosen pesemistä, korvakarvojen siistimistä, harjan nyppimistä, jalkakarvojen tasoittelua ja hännän selvittämistä. (Tulipas saksalaisen kouluratsastajan ohjeet siistiin hevoseen... :D). Jokaisella on kuitenkin oma makunsa siistiin hevoseen, mutta mutakylkinen, päästään pölyinen ja räkäiset sieraimet eivät näytä hyviltä kuvissa, jonka olen todennut kantapään kautta. Omistajaa voi kehoittaa suunnittelemaan hevoselle varusteet haluttavien kuvaustilanteiden mukaan: satulan kanssa vai ilman, suitset vai riimu vai eikö mitään? Varusteet tulee puhtaita, sekä oikein sovitettuja kuviin: vinossa oleva turpahihna voi harmittaa yllättävän paljon valmiissa kiitoskortissa. 

Suomen kesän sääilmiöt
Pohjolan sekunnin mittaisessa kesässä sääolot voivat vaihdella laidasta laitaan, eikä aina välttämättä ole paras mahdollinen kuvaussää puolipilvisellä poutataivaalla. Parasta on sopia kuvattavan ja kuvaajan välillä onko mahdollisuutta siirtää kuvausaikaa siten, että ilma olisi mahdollisimman sopiva valokuvaamiseen. Yllättävässä ukkosmyrskyssä tai rankassa kaatosateessa kauniiden kiitoskuvien ottaminen ei ole helpointa - mutta mahdollista kylläkin ;)

Auringonpaistetta vai ei? Auringonsäteet häikäisevät kuvattavan helposti saaden tämän siristelemään silmiään. Myöskin ylioppilashatunlippa muodostaa varjon kasvoille kovassa valossa. (Miia & Arketo 2012)

Mustavalkoisuus toimii joissakin tilanteissa. Tässä kuvassa vaan on jokin muukin pielessä... (Minä & Murre 2008)
Nora & Aapo 2013
Ylioppilaskuvani 2012. Kuvassa sh-t Viivian (kuva: Ak.galleria.fi)
Toiveet
Lähtiessäni tilauskuvaukseen mikä sisältää henkilön kuvissa mukana olen pyytänyt lähettämään etukäteen ideoita minkälaisia kuvia hän toivoo saavansa, onko hänellä toiveita taustan suhteen ... koska kaikki on mahdollista. Itselläni on tapana kangistua perinteisiin kaavoihin kuvatessa ihmisiä: "katse kameraan ja nyt hymyä!", mutta saadessani ideoita itse kuvattavalta osaan ideoida melko kivojakin (vaikka itse sen sanonkin) yhteiskuvia.

Assari paikalle!
Auttava assistentti nopeuttaa kuvauksen sujuvuutta: assari voi laittaa hevosta valmiiksi ilman että kuvattavan tarvitsee pelätä varpaitaan pikkuisissa korkokengissään ja assari voi hyppiä äks-hyppyjä herättäkseen hevosen huomion, jotta eläin näyttäisi mahdollisimman "täräkälle" kuvissa. Kesäaikaan ruoka kiinnostaa monia hevosia enemmän, kuin kuville kauniisti poseraaminen, mutta ahneinkin pikkuponi on saatu heräämään ahneudestaan, kun assari heitteli minun muovisia puutarhakenkiäni ilmaan. ;) Assarista on apua myös valotaulujen pitelyssä, mutta en ole itse kokeillut varjoja tasoittavaa valotaulua, joten tämän blogin niksipirkka ei ulota tällä kertaa siihen. 

Huippu-Jopias -assari rippikuvauksissani 2008



Pikkujipot, pikkuniksit
Aikataulutus valokuvalle kannattaa miettiä tarkasti: onko riskinä juhlavaatteen likaantuminen hevosen kanssa ennen itse h-hetkeä? Jääkö valokuvaamiselle ja hevosen siistimiselle riittävästi aikaa juhlapäivänä? Onko hiukset jo seuraavana päivänä lässähtäneet kampauksesta? Itse suosittelen kuvien ottamista joko reilusti ennen juhlia tai juhlien jälkeen, jolloin mekon likaantuminen sillä hetkellä ei ole maailmanloppu. Myös vaihtovaatteet ovat kovat huutoa, sillä kukapa harjaisi kuivuneesta mudasta karvaista poniaan ykköset yllä.Tiukasti aikataulutetuissa kuvauksissa on riskinsä, että aika loppuu ennenkuin tulosta syntyy. Siksi hyvien kuvien saamiseksi (ja hitaasti lämpenevien kuvaajien kanssa, kuten minun) on syytä varata aikaa reilusti. Omat kiitoskuvani on otettu viikko ennen itse juhlapäivää, täysin sattumalta. Tarpeeksi kaunis päivä, kuvaaja paikalla ja fiilis kuvaukseen ovat riittäneet syiksi toteuttaa kuvat etukäteen.

Kuvien jälkikäsittely korostuu erityisesti tämäntyyppisissä henkilökuvauksissa, joissa kuvattava odottaa saavansa hyvälaatuisia ja kauniita valokuvia itsestään tärkeän kaviokkaan kanssa. Suosittelen tekemään rohkeita ja vähemmän rohkeita rajauksia, efekteillä leikittelyä ja tarkkaa kuvan työstämistä valmiiksi siten, että vaihtoehtoja mistä valita on monia. 




Maria & Tähti
Hevosten asettelusta voit katsoa lisää postauksesta Kuvausohjeita III: pää- ja rakennekuvat.

Klassisuus on aina turvallinen vaihtoehto kun otetaan perinteikkäitä kiitoskuvia. Joskus kuvattavilla on toivelistallaan hienoja ideoita, joita saa selkeytettyä kuvan toteuttajalle etsimällä internetin ihmeellisistä syövereistä mallikuvia. Kuitenkin ideaalein tilanne syntyy kun päästetään luovuus valloilleen. Ottakaa rohkeasti erilaisia ja erikoisia kuvia, mutta muistakaa pitäytyä kuvattavan toiveissa ;)

Nyt tuli kyllä poukkoilevat ja sekavat ohjeet, mutta jotenkin sesonkihurmiossa sain tämmöiset aikaan. Jos on kysyttävää kiitoskorttikuvauksiin liittyen tai haluat tarkennusta johonkin sivuamaani seikkaan ole rohkea ja pistä kommenttia vaikka anonyymisti, niin yritän selventää sanojani! 

maanantai 26. toukokuuta 2014

24.-25.5. Kiuruvesi

Ensimmäiset kaksi päivää kestäneet kilpailut, joissa olen ollut paikalla tänä vuonna! Alunperin minun oli tarkoituksena matkata toisena päivänä Tervoon kuvaamaan kenttäkilpailuita, mutta yövuorot kotikaupungissa vaativat sen verran verojaan, etten jaksanut lähteä ajamaan matkaa. Kiuruvesi on ihanan lähellä (alle 40km) ja vieläpä tallimatkan varrella, jolloin saan yhdistettyä sekä oman hevoseni liikuttamisen että kuvausreissun samalle ajomatkalle.

KWPN-tamma Bo-Anne (i. Special D ei. Rechter)
puoliveritamma Raison D'Adorer (i. Raison D'Etre ei. Barhat)
SWB-tamma Ciencia Doble (i. Artist ei. Levantos II)
oldenburg tamma Donna Dana (i. Donatelli I ei. Feinbrand)
torinhevostamma Tessa IV (i. Traumprinz ei. Gimalai)
ratsuponiruuna Dancer II (i. Durello ei. Notre Beau)
Aurinkoinen kilpailupäivä innostaa niin muita kuvaajakollegoita, katsojia kuin kilpailijoitakin - mutta aiheuttaa minulle aurinkoallergisena valtavasti päänvaivaa. Paloin rapsakkaasti grillikyljyksen näköiseksi lauantaina, joten sunnuntaina osasin varautua alkavaan ukkosmyrskyyn pitkissä vaatteissa. Kuitenkin aurinko tarjosi kivan kesäisen tunnelman kuviin: hevoset karvapeite kiilteli kauniisti ja aurinko valaisi Kiuruveden varsin idyllisen niittymaiseman hienosti valokuviin. 

Kuvasin koko kilpailut aukkoarvona f2.8,joten suurinosa kuvista oli tarkentanut väärin helpottaen kuvien nimeämis- ja julkaisutyötä. Alkuksi kuvia oli yli 700kpl, mutta kun huonot askelvaiheet, ilmeet ja asennot sisältävät kuvat poistin epätarkkojen kuvien lisäksi saldoksi jäi reilut 300kpl kuvia. Tämän vuoden ajan yritän kuvata pelkästään käsin valituilla asetuksilla, jota harrastin myös monta vuotta sitten. Repsahdin automaattiasetuksiin useamman vuoden ajaksi, mutta nyt on taas tiukka harjoittelu takaisin huippukuntoon! Iso aukkoarvo ei yhtään helpota tilannetta, sillä sen tarkennusalue jää helposti todella pieneksi ja osuu ohi kohteesta. Mutta kyllä minä vielä opin huipuksi!

hannover ruuna Heaven In Black (i. Blue Hors Hotline ei. Starway) oli kilpailuiden yksi lemppareistani!
suomenhevosori Pilven Lento (i. Pilven Poika ei. Ero-Ruuti)

suomenhevosruuna Tangokuningas (i. Muiston Kihhaus ei. Puhemus)

tämä poniruuna järjesti jännitystä muuten niin seesteisiin koulukilpailuihin

suomenhevostamma Elmina (i. Eeli ei. Apeli)
oldenburg tamma Miss Monroe (i. Landor S ei. Plaisir d'Amour)
torinhevosori Laponius (i. Larosell ei. Poedinok)
Kaikki Kiuruveden kuvat on julkaistu TÄÄLLÄ raakadatana aikatauluongelmien vuoksi. Sähköpostitse tilatut kuvat käsitellään normaalisti eli horisontaali suoristetaan, kuva rajataan, tarkennetaan ja värikäsitellään. Kuvakyselyt sähköpostiin minttu(at)aaveen.net asianmukaisesti otsikoiden, kiitos!

perjantai 23. toukokuuta 2014

Keväiset peltokuvat

Tuntuu hassulta heittää näitä esille tänne blogiin muutamaa viikkoa myöhemmin, koska luonto on muuttunut niin radikaalisti tässä ajassa. Kuvauspäivänäkin oli lämmin ja kaunis auringonpaiste, muttei sentään niin kova helle ja kuumuus kuin näin toukokuun lopulla Iisalmessa on vallinnut. Ansku tuli mukaamme kuvaamaan järvimaisemaa taustalle, kun minä ratsastin Venta-tammallani. Suuhun valikoitui tammalle pelhamit, sillä nämä olivat sen ensimmäiset peltoratsastukset pitkään, pitkään aikaan. 

Tallimme on kyllä hevoskuvaajan paratiisi; järveä, kauniita luontomaisemia, tasaista peltoa ja läheisyydessä isoja maastoreittejä, joiden tausta on.... upea. Venta on kaiken kokenut linssilude, joka ei ylläty vaikka kuvaaja joutuisi olemaan vähän erikoisemmassa paikassa. Minä puolestaan onnistun taikomaan kasvoilleni kuviin aina todella hämmästyneen, pelokkaan tai tuskaisen ilmeen. :D missä ne hymy ja hyvät poseerausasennot ovat hevosen selässä ollessa??







Venta toimi paremmin kuin hetkeen, ja pääsin toteuttamaan sen kanssa mm. ensimmäistä kertaa yhteiselomme aikana laukkaväistöä. Muutenkin Ventan laukka on parantunut huomattavasti esimerkiksi vuoden takaiseen verrattuna. Nyt sitä voi alkaa ratsastamaan, kokoamaan ja lisäämään. Anskun innoittamana haluan kyllä lähitulevaisuudessa kokeilla kangeilla - tällekin kerralle totta kai kuvaideat ovat jo valmiina... ;)