lauantai 30. elokuuta 2014

14.8.2014 Kansallinen este, Kiuruvesi

Pitkästä aikaa kisakuvausta! Olen ollut homehtumassa kotitallilla kamerani kanssa, haaveillen kilpailukuvauksesta. Kiuruveden kansalliset estekilpailut elokuun lopulla ovat kuuluneet vuosia kalenteriini - joten pakko oli päästä tänäkin vuonna. Hingun päästä edes muutaman luokan ajaksi verestämään loppukauden kuvasaldoa.

suomalainen puoliveriruuna A'Nuit (i. Larino ei. A'Khan Z)
hannover tamma Bamboocha (i. Contendro I ei. Espri)
malopolski ruuna Jordan (i. Debiec PL ei. Campetot)
KWPN-ruuna Menzo NLD (i. Zeoliet ei. Vindicator)
suomenhevosruuna Hessin Jussi (i. V.P. Jehu ei. Jalopuhe)

Perinteisesti kämmäilin alkuluokat, jolloin valkotasapaino oli minulla automaattinen. Valotin kuvia ihan oikeanlaisiksi sävyiltään, mutta valkotasapaino jätti kuviin paljon sini- ja harmaasävyjä. Korjasin valkotasapainon pilviselle ilmalle tarkoitetuksi, jolloin kuvista alkoi tulla todella todella todella keltaisia. Lämpimät sävyt ovat mieleeni, mutta kuvissani sitä on jopa hieman liikaa.

Paikalla olin sunnuntaiaamuna luokat 6, 7, 8a, 8b ja 9. Eli ysikympistä metrikymppiin. Kaikista lähtiöistä noista luokista löytyy kuvia. Iltapäivällä harmaat sadepilvet roikkuivat kilpailupaikan yllä, joten koin parhaimmaksi lähteä katselemaan kotiin sateen kastelemaa keltaista ruunaani. Minulla on kuitenkin pikkuylläri luvassa näistä kisoista takataskussa teille blogini lukijoille, josta saatte lisää infoa myöhemmin. Projekti vaatii hieman aikaa allekirjoittaneelta ja tukiporukalta, joten kärsivällisyyttä. :)

suomalainen puoliveriruuna Daiquiri La (i. Duendecillo P ei. Adlantus As)
puoliveriruuna Milek-A (i. Helanis ei. tuntematon)
puoliveritamma Viola ?
latvian puoliveritamma Pika (i. Princis-Prince ei. Ricards)
suomenhevostamma Raisuvi (i. Hermeli ei. V.T. Ajatus)
Kiuruveden kuvat on julkaistu raakadatana aaveen.netissä. Sähköpostin kautta tilatut kuvat rajataan, horisontaali suoristetaan ja värimaailmaa jälkikäsitellään. Tässä postauksessa esitetyt kuvat ovat kaikki muokattu, kuten ne tilatessakin tehtäisiin. 

-- Kaikki Kiuruveden kuvat on julkaistu täällä --
Kuvia voi kysyä sähköpostilla minttu(at)aaveen.net asianmukaisesti otsikoiden

tiistai 26. elokuuta 2014

Viiden hehtaarin villi mustangi

Likainen Ootus

Edellisessä postauksessa unohtui mainita, että Hippolan kuukauden blogin äänestys päättyy torstaina 28.8. klo 20! 

Olen ollut huolissani Ootuksen haluttomuudesta irroitella. Se menee ratsastajan kanssa mielellään pienessä sievässä laukassa, joka on hallittavissa todella huomaamattomilla avuilla. Hevosen pääkopalle ja terveydelle tekee kuitenkin ihan hyvää välistä vähän "irroittaa", jolloin se saa mennä juuri niin kovaa kuin haluaa. Maastossa yritin lietsota ruunaa hieman reippaampaan laukkaan, jossa se olisi saanut kunnolla venyttää itseään - siinä kuitenkaan onnistumatta. Keltsi meni mielummin ratsastajalle hieman ystävällisempää vauhtia.

Ootus ja siirettiin isommalle laitumelle sen ystävänsä Violan kanssa. Isompi laidun tarkoitti viittä hehtaaria, jossa oli portit avattu neljältä eri laitumelta. Aitoja siis kiersi alueen ympäri, mutta ruunan keksiessä porttien aukiolon ja sijainnin alue muuttui valtavaksi laidunmaaksi loppukesän kunniaksi. 

"Tuu vaa"
"Emmä tahokkaa nii mä peruutan nyt..."
"Eiku tuu vaa sittenkii"

Ruuna ei ole ollut mitään laitumelta vastaantulevaa sorttia, kun sitä haetaan. Tottuessani Venta-tamman hakuun viheltämällä on minulle ollut lievä kulttuurishokki joutuessani kävelemään hevoseni luo. Kulttuurishokki muodostui kuitenkin painajaiseksi, kun ruuna ei ollutkaan edes paikallaan minun saapuessani sitä hakemaan. Se ampui luotani pois täyttä kiitoa viiden hehtaarin alalla hyödyntäen koko tilan itselleen. Laitumella on isoja ojia ja jyrkkiä mäkiä, joihin ruuna ryntää semmoista vauhtia, että suorastaan pelottaa milloin sen nilkka nyrjähtää tai jänne pasahtaa... Ootus ei selkeästi lähde ilkeyttään karkuun, vaan sen silmiin syttyy pilkahdus Vaahteramäen Eemeliä hippaleikin alkaessa. Se päästää ihmisen lähelleen kiidettyään ensin kuin tuulispää. Riimua laittaessa se peruuttaa viisi askelta, jonka jälkeen se pysähtyy antaakseen kiinni. Jonka jälkeen se taaas peruuttaa viisi askelta ja ampuu rallittamaan koko pellon ympäri karkuun.

"empäs tuukkaa!"
Näistä kuvista näyttäisi, että kaviot olisivat hyvinkin lähellä minun siloista poskeani. Todellisuudessa välimatka oli n. 7m





Hevosen kiinni ajamiseen noin isolta alueelta ei riitä kunto allekirjoittaneelta. Tai vauhti. Olenkin saanut kokeilla erilaisia kiinniottamisen metodeja: juoksuttamista, lahjontaa, anelua ja rukoilua. Olen möyrinyt perse pystyssä pellolla kiinnostuneena laitumen maaperästä, jotta ruuna kiinnostuisi minusta. Muuten ihan hyvä idea, mutta viidessä hehtaarissa riittää hieman enemmän virikkeitä kuin ihmisen naamallaan möyriminen heinikossa. Lopulta virolainen hevonen antautui vitosen seteliä heiluttelemalla. Onneksi Ootuksen sielu vaikuttaisi olevan halvalla ostettavissa, joten minun ei tarvitse viissatasia kantaa taskussa laitumelta töihin hakiessa.

Ruunan vauhtia katsellessa olen tullut onnelliseksi sen tavasta mennä pientä sievää laukkaa ratsastajan kanssa. Äitiä tulisi ikävä, jos kaasu hirttäisi kiinni minun kanssani. En myöskään ole enää huolissani siitä, ettei Ootus irrottelisi. 

Tämän postauksen kuvat on ottanut Mia Mäki-Maunus / miutsin.net


Töiden jälkeen ruuna tulee kyllä mielellään luokse rapsuteltavaksi

maanantai 25. elokuuta 2014

Vihreänkeltainen ruuna esteillä

Olen saanut suuren kunnian olla mukana Hippolan kuukauden blogi -äänestyksessä syyskuun blogiksi. 
Tulevalle kuulle blogi valitaan yleisöäänien perusteella, joten te lukijat, anonyymit, serkut ja kaimat voitte mahdollistaa että blogini saa näin hienon tittelin! Käy antamassa äänesi täällä - iso kiitos! <3







Kävimme Ootuksen kanssa estevalmennuksessa Haukirannan ratsutilalla Jauhiaisen Antin valmennettevana. Kävin hänen valmennuksissaan muutama vuosi takaperin, kun Venta oli vielä hyppykunnossa - PikkuMusta tikkasi tasaisen varmasti jokaiselle esteelle, joten kuskina sain vain nauttia kyydistä ja keskittyä näyttämään seuraavaa ylitettävää apajaa.

Ootus on osoittanut olevansa hieman vihreä puomihommissa. Sillä on intoa tosi paljon, mutta sen sisäinen pieni pelokas ruuna nostaa päätään uusille esteille. Valmennuksessa se taisi kieltää jokaiselle uuden näköiselle esteelle, tai jos puomi vaihtui tai jos estettä nostettiin. Vaikka korkeudet pysyivät todella maltillisena, en lähtenyt tappelemaan ristikoista yli - vaikka olisi pitänyt hevosen kannalta. Se olisi roiskanut niin isoja hyppyjä, että minun tasapaino olisi jäänyt jo ponnistukseen. Kuitenkin uskaltaessaan ylittää esteitä se hyppää kivasti, joskin se ponnistaa melko voimakkaasti myös pienille kavaleteille. Minun tehtäväni on pysyä melko pystyssä ja olla lietsomatta ruunaa älyttömiin roiskamisiin.

päivän ensimmäinen hyppy muistutti kamikazea
 


 

päädyttiin melkein valkun syliin... 


Oodelalii (virallinen ensimmäinen lempinimi, toim.huom.) lyhentää, pidentää, on ratsastettavissa esteiden välissä, ja se suorittaa estetehtäviä hyvin. Isoin plussa on, että tämmöinen tavis pysyy sen kyydissä, ruunan päätyessä mitä ihmeellisimpiin ratkaisuihin ponnistuksen ja laskeutumisen välisessä sekunnissa. Yksittäisten estetehtävien jälkeen hyppäsimme lyhennettyä viiden hypyn rataa, jossa viimeiselle esteelle Ootus innostui ja hyräili varmaan mielessään "rännäänänänäää", samalla kun minä huulet vinhasti päristen hoin selässä "pyrr, pyrr, pyrr!" Ei mikään susiostos ;) 

Valmentaja-Antti antoi hyvin palautetta: istuin hyvin pystyssä ja ratsastin jokaiselle esteelle viimeiseen asti jättämättä hevosta yksin. Valitsin hyvät ja selkeät reitit ja ratsastin sujuvaa laukkaa. Vinkiksi kotiin ja tulevaan saimme viikottaiset esteharjoitukset, jotta vihreänkeltainen pikkuruuna rutinoituisi ennen kaikkea hyppyihin ja siihen että esteiden alla ja sivuilla voi olla vaikka mitä. Jokaisiin kissanristiäisiin pitää kuulemma osallistua, että ruuna tottuu hyppäämään tasaisemmin myös muualla kuin kotona. Valmentaja sanoi lopuksi Ootuksesta: "se aluksi vaikutti vähän säikyltä kaverilta, mutta sittenhän se ei enää ollutkaan!". Kyllä siitä vielä estehevonen tehdään tämmöiselle amatöörikuskille.










Hieno O <3

sunnuntai 24. elokuuta 2014

Täysiverikohtauksia valvovan silmän alla

Viikko on kulunut liian nopeaa, anteeksi kaikille lukijoille! Olen saanut todella kivoja kommentteja teiltä, jotka ovat lämmittäneet mieltäni sadeilmojen vallatessa Suomen. Paljon on kerennyt tapahtua viikossa ruunan ruttelon kanssa, mutta suurimmat askeleet eteenpäin olivat ensimmäiset koulu- ja estevalmennukset. Tässä postauksessa käsittelen ohi mennen viikko sitten ollutta kouluvalmennusta ruunan kanssa.



...kädellä on kiva roikkua...
...mutta ärsyttää kun kuski käskee...
...kuolaimen allekin on kiva painua...


ruunan niskaa on aika kiva tuijottaa ;)
Ootus tulikin aivan alunperin koehevosteni listalle, koska kouluvalmentajani Pake kovasti suositteli sitä minulle sanoin: laadukas, helppo ja vähän erikoisen näköinen - koska eihän minun humma voisi olla tylsän tavallinen ulkonäöllisesti. Valmentajan kutsuma "Keltsi" onkin ollut jo monta vuotta saman valmentajan kanssa yhteistyössä, joten tuntui turvalliselta ostaa niin kaukaa hevosta. Ootus haettiin Imatralta, kun Venta-tamma muutti 15km päästä... Ruunan oli jo itselleni tuttu henkilö nähnyt monesti, sekä ollut Ootuksen valmentajana pitkään. Kukapa muukaan olisi siis parempi antamaan vinkkejä ratsastettavuuteen? Odotin silmät kiiluen ensimmäistä valmennusta, jotta oma tietotaitoni ruunan ratsastettavuudesta kasvaisi entisestään.

Heti ensimmäisenä valmentaja kysyi, että joko ratsastaessa tehdyt hommat ovat olleet niin haastavia, että Ootuksen henkinen kippo menisi nurin ja se saisi ns. täysiverikohtauksen? Ruunan verestähän kaksikymmentäviisi prosenttia on ihan ehtaa täyttä verta, joten kovin isoja kuohunnat eivät voi olla - sillä eihän se kakskytviis prossaa nyt paljoa ole täydestä sadasta ;) Totesin ihmetellen, että ei kyllä oo. Ei oo pelännykää mitään, eikä koskaan oo ollu ongelmia siitä, että joku ei onnistus. Valmentaja totesi, että kyllä se sieltä sitten tulee, kun hommat menee niin vaikeiksi. Täysiverikohtaukseen meni näistä sanoista viisi minuttia.









Tehtävänä oli tehdä jokaiseen neliöuralla olevaan kulmaan etuosakäännös ja jatkaa pohkeenväistössä uraa pitkin. Tästä jo ruuna hermostui, kuulin ettei käyntityöskentely ole sen vahvin alue - sillä onhan käynti nyt tylsää ja ihan turhaa Ootuksen mielestä. Kun tehtävä vaihtui niin, että kulmiin tehtiin ravivoltti ja jatkettiin vasemman pohkeenväistöä kohti keskihalkaisijaa meni ruunalla täysin hermo. Se lähti pitkän sivun alussa lapa edellä laukkaa vasemmalle, kun minä halusin raviväistöä oikealle. Siinäpäs sitä oltiin, kun kippo vinksahti nurin. Onneksi Ootuksella ei ole tarkoituksena karistaa ratsastajaa kyydistään. Se ilmaisee "vain", että nyt oli liikaa, nyt meni hermo. Pyydä selkeemmin tai älä pyydä ollenkaan.

Lopputunti menikin pienestä välikohtauksesta huolimatta mukavasti. Kun suunta vaihtui minulle itselleni helpommaksi - kun könötän niiiiiiiiiiin vinossa, että hevonenkin saa raivarit - oli homma ruunankin mielestä aika mukavaa. Sain hyviä vinkkejä valmentajalta, sekä paljon vastauksia mieltä painaneesiin kysymyksiin. Ootus kykenee tekemään vaikka vallan mitä kiemuroita, enemmän kuin mihin minulla riittää taitoa. Se on kuitenkin luonteeltaan aika mukavuuden haluinen ruunan rempula, joten se vähän lintsailee. Eli jos ei oo ihan pakko niin, hommia ei tehdä sadankymmenen prosentin voimin, vaan vähän puolitehoilla. Mukavuusalueelta poistuminen taas saa ruunan kipon keikkumaan, välistä yli laitojen.









Onnistuin valitsemaan loistavan treenipaidan! T. Mäkkärintäti ja mäkkiläski


Kestin kuitenkin kyydissä. Se on suuri saavutus. 
Minulla oli kuitenkin tosi hyvä fiilis päiväntreeneistä ja olin iloinen. Se on kaikista suurin saavutus.