perjantai 28. helmikuuta 2014

Ventan viihdykkeet

Kolmen viikon ajan ponini on päivärytmi on koostunut pelkästään tarhailusta ja karsinassa olostelusta. Toisinaan tarhassa niin tylsästi paikoillaan jököttävä Venta on kuitenkin kehittänyt itselleen pientä puuhaa aina minun yrittäessäni ottaa siitä kuvia. Tarhanaitojen lisäksi kyytiä ovat saaneet aitojen ulkopuolella olevat koivut, kuin maassa ollut lumipeite Ventan kaivautuessa sen läpi vihreämmille apajille.

Olen kuvaillut muutamana päivänä tammani touhuiluja tarhassa. Runkona minulla on molemmissa kuvissa ollut Nikon D90, objektiiveina Sigma 70-200/f2.8 ja Nikkor 50/f1.8. Olen ihastunut viime aikoina Nikkorin pikkuobiskaan, vaikka olenkin omistanut sen jo useita vuosia.


Venta on aika ärheä minut nähdessään. Rakkaudesta se hevonenkin potkii vai miten se meni...?
Kuitenkin välistä minun touhut kiinnostaa, tässä Venta varmaan miettii miksi möyrin mahallani hangessa
Noustessani seisomaan viesti oli selvä. "MENE POIS!"
Välistä Venta käy moiskauttamassa naapuritarhan ruunalle suukon
...tai vinkumassa kuin kumiankka. Tällä kertaa Venta ei ollut tuulella intohimoiseen suuteloon ruunan kanssa.
Tamman lempiaktiviteetti on puun kuoriminen hampaillaan. Tuo ilme kertonee hyvin tamman fiilikset

Deepthroat-Venta

myös hirttäytyminen aitoihin on Ventan suosikkilistalla

Välistä Venta tutkailee pihan tapahtumia (ja kuvaajan hangessa könyämistä...)


kaikista mieluisinta kameralle Ventan mielestä on kuitenkin...
...irvistellä! Mitä enemmän, sen parempi.
tukehtuva muuli ja muita tarinoita Ventasta

Ventan suuhun mahtuisi valehtelematta vähintäänkin pääni


Mitä mieltä olette, onko se täysin sekaisin päästään?
Minun mielestä on. Ei ole normaalia käytöstä enää aina niin vakavamieliseltä tammaltani ;)

keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Ratkaise ristikko -kilpailun TULOKSET


Mintun ja Anskun yhteistyössä järjestämä Ratkaise ristikko! -kilpailu toi osallistumisia tällä kertaa hieman vähemmän kuin kahteen aikaisempaan kilpailuun. Tehtävä osottautui myös haastavaksi, sillä täysin oikein ratkaistun ristikon sai tehtyä vain 11 lukijaamme, kun osallistumisia tuli miltei 30 kpl. Tulokset arvottiin perinteisellä lappu kulhosta -periaatteella, onnettarena toimi Ansku. Voittajalle on lähetetty sähköpostia, tarkkailkaa siis sähköpostejanne!

Ja ristikon vastauksien oikea rivi menee näin:
1. Mikä ratsastuskeskus yhdistää molempia? Koljonvirran Ratsastuskeskus
2. Toisen blogin pieni musta hevonen? Venta
3. Millä alueella kuvaamme pääsääntöisesti? Itä-Suomi
4. Minkä merkkinen on Kekkosen estesatula? Kieffer
5. Millä kameramerkillä molemmat kuvaavat? Nikon
6. Ensimmäinen hevonen, millä Minttu ratsasti? Jämä
7. Mintun valokuvaussivusto? aaveen.net
8. Mistä ratsastuslajista saa helpoiten onnistuneen otoksen? kouluratsastus
9. Helpoin hevosväri mielestämme kuvata? kimo
10. Ventan satulamerkki? Zaldi
11. Mitä sukupuolta Anskun hevonen on? ruuna
12. Molempien luotto-objektiivin merkki? Sigma
13. Mistä välineestä molemmat ovat haaveilleet kuvatessaan? retkijakkara



Palkintona on upea timanttiotsapanta, joka on sopii sädehtimään niin kisasuitsiin tai tuomaan kimallusta arkeen. Saimme kilpailusta paljon positiivista palautetta, joka kannustaa meitä järjestämään jatkossa taas uusia kilpailuita teille kuvien parissa.



Onnea voittajalle iidaaalle ja kiitos kaikille osallistuneille!

Klinikkakuulumiset

Lähes kaksi viikkoa sitten matkustin Ventani kanssa Oulun hevosklinikalle - jälleen. Olin SoMessa hyvin vaitonainen asiasta, sillä Ventan ennuste näytti todella huonolta. Olin jo valmistautunut pahimpaan, eli hautaamaan parhaan ystäväni ystävänpäivänä.


Blogissa jo aiemmin kertomani outo lihasruhje sai Ventan ontumaan - tai oikeastaan melomaan lavan ohi - ja nimenomaisesti oikeaa puoltaan. Kipulääkekuurin ollessa lopuillaan päästin Ventan kentälle irti, jotta tamma saisi käydä piehtaroimassa alastomana lumessa. En olisi ikinä kuvitellut, minkälaisen pukkirodeon ja laukkairroittelun tamma ottikaan. Ja ollen seuraavien tuntien aikana täysin jalaton, mutta vasemmalle.



Paikallinen eläinlääkäri kävi muutaman päivän päästä katsomassa rajusti kolmijalkaisesti liikkunutta Ventaani ja esitteli arvailuja: "voi olla ehkä sitä tai sitten ehkä tuota toista. Jos sinne klinikalle meette?". Päällimmäiseksi mieleeni jäi sanat röntgenkuvista, murtumista, erittäin pienellä todennäköisyydellä jotain pientä. Olin varannut Ventalle jo aiemmin tallipraktiikka tyyppisen "klinikan", mutta tallipraktiikka vaihtui oikeaan hevosklinikkaan, Ouluun.


Perjantaiaamuna lähtiessämme ajamaan aamutuimasta puhuin ääneen, kuinka Venta ei ehkä enää tulisi takaisin. Ahdisti valtavasti ottaa kopista perillä kolmijalkainen hevonen, joka kyllä sinnikkäästi taisteli saadakseen neljännenkin jalkansa maahan (ja käveli paremmin kuin kotona viikkoon). Kerroin eläinlääkärille, etten halua aiheuttaa hevoselle kärsimystä ja mikäli jotain vakavaa jaloista löytyisi päästettäisiin Venta vihreämmille ilman mittavia tutkimuksia. Onneksi hän ymmärsi yskäni taustalla ja totesi nopeasti, että kyllä tämä henkiin jää.

Heti ensimmäiseksi Ventan vasen etujalka johtopuudutettiin keskikorkealta, jolloin ontuma hävisi 98% kokonaan. Kun tamma kinkutti pitkin klinikan käytäviä vaihtui onnuttavan etujalan lisäksi onnuttavat takajalat. Kun kysyin miksi se niitäkin nyt yllättäen kinkuttaa totesi lääkäri, että sen asento missä se yrittää liikkua on niin vaikea ettei se muuten pääse eteenpäin. Kaikesta huolimatta tamma ravasi innokkaasti ja oli tarmokkaana uudessa paikassa.



Röntgenkuvissa paljastui oireiden syyksi sama vaiva kuin toisessakin etujalassa. Kehänivelen edennyttä nivelrikkoa, jota ei voida ikinä parantaa. Mutta oireet voidaan poistaa - Ventan jalkojen piikityshistorialla se luultavasti potkii eteenpäin loppuelämänsä näillä piikeillä. Kuitenkin eläinlääkäri määräsi käyttörajoituksen: ei esteille. Kavaleteille ja puomeille hän kuitenkin näytti vihreää valoa, mutta ratahyppäämistä tai kovaa estevalmentautumista Venta ei tulisi enää etujalkojensa puolesta kestämään. Nivelrikkohan etenee toisilla puolessa vuodessa ja toisilla kymmenessä vuodessa erittäin pahoiksi (eli hoito ei ole enää järkevää tai mahdollista). Vuodessa röntgenkuvaan oli ilmestynyt uusi luupiikki, mutta eläinlääkäri ei lähtenyt arvioimaan montako vuotta tamma kestää harrasteratsuna. Luultavammin tamman loppuelämän, onhan se kuitenkin jo 17 ikävuoteen ehtinyt.


Eläinlääkärin mukaan tamman ontuessa vasenta puoltaan joutui oikea puoli muuttumaan sen verran asennoltaan, mikä tulehdutti nivelen ja pahenti entisestään oireita. Asennon muutos taas nosti tamman kaulaan voimakkaan turvotuksen, mikä kerrytti nestettä. Ventan harjamatto heilui täynnä nestettä klinikalla pahemmin kuin yhdenkään orin ihraniska. 

Kuntoutusohjeena on kaksi viikkoa käyntiä, kolmannella ravia mukaan ja neljännellä asteittain takaisin normaaliin liikutukseen. Klinikan jälkeen annoin reilun viikon vain Ventan tarhailla ja liikkua päivittäin oman mieltymyksensä mukaan tarhassa, sillä en halua hätäillä kiireellä tamman kanssa. Kun saimme puuttuvan irtokengän jalkaan, olisi kävelytysurakka alkanut, mutta juuri silloin luontoemo päätti poistaa kotitalliltamme lumivaipan tuoden tilalle peilijään täynnä palanteita. Ei kiitos, en halua rikkoa itseäni enkä hevostani liukastelemalla muutamia kymmeniä metrejä päivittäin. Venta tosin on päässyt esittämään niiden 50m käyntilenkkien aikana levadea, piaffea ja yläfemmojen antoa. Mutta ne onkin jo ihan toinen juttu... :)

Kaikesta huolimatta ystävänpäivänä ollut klinikka oli yksi parhaista päivistä pitkään aikaan.
Rakas poni tuli vielä kotiin arkeani ilostuttamaan.

lauantai 22. helmikuuta 2014

19.2.2014 Kiuruvesi

Pitkän pohdinnan jälkeen ajattelin ottaa itseäni niskasta kiinni ja lähteä kuvaamaan Kiuruvedelle ori- ja tammanäyttelyä. Kyllä, talvella. Kyllä, pakkasella. Kyllä, tummia hevosia lumen keskelle. Kaikki kolme jarruttavaa faktaa pyörivät mielessäni, kun ajoin kohti Kiuruvettä. Monena vuonna olen tullut pettyneenä kuviin takaisin kotiini. Muutaman kerran kuvat ovat onnistuneet loistavasti, mutta toisella kerralla niistä hajosi koko muistikortti vieden kaikki kuvat (jotka kyllä pelastettiin hieman myöhemmin)

sh-t Veluuri (i. Turo ei. Patrik)
Tänä vuonna päätin kuitenkin itse ajoittaa valoitukset ja otin tietoisen riskin valitessani suurimman aukon. Tiesin, että yli 90% tulevat olemaan täysin epätarkkoja ja suoraan roskikseen meneviä, mutta ne onnistuneet kuvat... Ne ehkä olisivat sen arvoisia. 

Aamu alkoi suomenhevostammojen kuvauksella, joista suurin osa oli kuvattu Hippoksen arkistoihin jo heti aamulla, jolloin en itse ollut paikalla. Pyysin muutamia juoksijatammoja kuviin, jotka olivat sopivasti hollilla. Ratsutammat piti saada kuviin ehdottomasti. Osa hevosista oli melko hikisiä, joten kuvat niistä eivät valitettavasti olleet aivan edukseen. 

sh-t Henkan Huilu (i. Auraus ei. Vokker)
Iltapäivällä vuorossa oli muutama suomenhevosori, joita tarjottiin P-, R- ja Ta -kantakirjoihin. Oriit oli huomattavasti tammoja vaikeampia kuvata, joka korostui varsinkin kun samana päivänä sai kuvata molempia sukupuolen edustajia. Joukossa oli todella komeita oreja, mutta suurinosa oli hieman keskeneräisen ja nuoren oloisia omiin silmiini. 

Ilman sen suurempia analysointeja, kuvia olkaa hyvät.
-- Kiuruveden kuvat on julkaistu galleriassa, tammat ja orit --

sh-t Raisuvi (i. Hermeli ei. V.T. Ajatus)
sh-t Roosan Tähti (i. Taro ei. Ilos-Poika)
sh-o Voinokka (i. Ellun Voi ei. A.T. Jesperi)
sh-o Hopeamyrsky (i. A.T. Ukko-Myrsky ei. A.T. Vinski)

sh-t Iinan Missi (i. Turo ei. Vokker)
sh-o E.V. Tiikeri (i. E.V. Hurmio ei. Vokkerin-Liikku Hå)
sh-t Roosan Tähti (i. Taro ei. Ilos-Poika)
sh-o Uusi-Huilu (i. Vire-Vike ei. Pelimies)

perjantai 7. helmikuuta 2014

Ratkaise ristikko -kilpailu


Uutta kilpailua pitkästä aikaa! Aihealue vaihtuu hieman,
mutta tiiviisti kuvausharrastuksen ympärillä edelleen pyöritään.

Kahden bloggaajan ja ystävysten Anskun ja Mintun yhteistyössä järjestämä Ratkaise ristikko -kilpailu sai ideansa, kun halusimme pitää jälleen yhteisen kilpailun edellisten ollessa niin suosittuja.

Kilpailun ideana on ratkaista ristikko, niin että jokainen kohta on oikein. Tehtävä on haasteellinen, mutta mahdollinen kaikille meidän lukijoillemme! Vastauksia voit etsiä meidän molempien blogeista tai kotisivuilta. Vastaus voi olla myös pienen päättelyt päässä. Se joka saa ristikon täysin oikein voittaa palkinnon (arvoltaan n. 25 euroa)! Mikäli useampi kuin yksi ristikko on ratkaistu oikein, lopullinen voittaja arvotaan pisteidenlaskun jälkeen. Kilpailun järjestäjät eivät saa auttaa kilpailijoita eikä tuloksia kerrota ennenkuin kilpailuaika on ohi.

Säännöt:
- Kilpailuaika 7.2.14 klo 19.00 - 21.2.14 klo 19.00. Kilpailuaikaa on tasan kaksi (2) viikkoa.
- Kilpailuun osallistuvan tulee olla molempien blogien julkinen lukija: Anskun blogi & Mintun blogi
- Toimiva sähköpostiosoite, jotta tavoitamme sinut mahdollisen voiton yhteydessä.
- Tulokset ja oikeat vastaukset julkaistaan mahdollisimman pian, viimeistään kahden (2) arkipäivän kuluttua kilpailu-ajan päättymisestä (keskiviikkona 26.2.2014).
- Jokainen voi osallistua niin monta kertaa kuin haluaa, kuitenkin vain paras tulos huomioidaan.
- Mikäli voittaja joudutaan arpomaan tapahtuu se ns. hatusta arpalippuja nostamalla.
- Mikäli voittaja ei vastaa sähköpostiin yhden (1) viikon kuluessa seuraavaksi paras sijaluvun saavuttanut / arvalla nostettu kilpailija voittaa palkinnon.

Palkinto (arvo n. 25€) selviää kuvista, se on kooltaan full ja nahkaosat ovat tummanruskeaa nahkaa. Palkinto postitetaan voittajalle kahden (2) arkipäivän sisällä, kun voittaja on vastannut voittamisesta kertovaan sähköpostiin ja ilmoittaa postiosoitteensa.


Kilpailuristikon ja vastauslomakkeen löydät tästä
Onnea kaikille kilpailijoille tasapuolisesti!

tiistai 4. helmikuuta 2014

Potilashevosen kuulumisia

Pelkäämäni lauantaiaamu ei kuitenkaan käynyt toteen, sillä vastassa oli edelleen normaalijalkaisen näköinen Venta, joskin ainahan sen jalat ovat olleet aika pökkelöt... :) Lihas oli kuitenkin edelleen turvoksissa, mutta edellisillan arnikakäsittelyn jälkeen hieman sulaneena. Silti ontuminen oli kuitenkin erittäin voimakas, joten soitin päivystävän eläinlääkärin paikalle.

4.2.2014 näyttää jo tältä
Eläinlääkäri saapui noin kahden ja puolen tunnin kuluttua ja annoin Ventan huilailla karsinassa samalla kun kävin kaikki mahdolliset kauhuskenariot läpi. Eläinlääkärin saapuessa hän halusi nähdä vanhat epikriisit (eli hoitokertomukset) ja oli heti sitä mieltä, että ontuminen johtuu jostakin Ventan vikalistan kohdasta: alkaneesta nivelrikosta, paksuuntuneesta hankositeestä tai uudelleen puhjenneesta niveltulehduksesta. Venta ei kuitenkaan antanut mihinkään vanhoihin diagnosoituihin vammoihin selkeää kipureaktiota, kunnes eläinlääkärin kädet koskivat kipeään lapaan. Tamma viskoi päätään todella raivokkaasti, louskuttaen samalla hampaita yhteen. Check, siellähän se oli.

ikuinen murheenkryyni, Ventan etujalat (4.2.14)
Ryntäissä / lavoilla on siis selkeä traumaperäinen lihasruhje. Se, onko se venähtänyt/revähtänyt/revennyt ei ole tietoa. Jalka kuitenkin toimii, Venta nojaa siihen painollaan ja kävelee rohkeasti, mutta meloen ns. rintalihaksen ohi. Tiukat käännökset, joissa lapa joutuu avautumaan ovat Ventalle kaikista vaikeimpia ja todella tuskaisia minulle seurata vierestä. Ratsailla vammaa ei ole tullut, joten arvoitukseksi jää missä ja milloin se on tullut. Loimien soljet tulevat juuri selkeimpään traumakohtaan (joka on paljastunut nyt muutaman päivän jälkeen), kuten myöskin Ventan tarhanportti. Olisiko se tapellut päiväheinistä naapuritarhan ruunan kanssa ja juossut porttiin, jota tammani harrastaa. En tiedä, enkä tiedä onko sillä olennaisesti väliäkään.

edelleen turvoksissa oleva lihas, traumakohta? (4.2.2014)
Ventaan pistettiin lauantaina kipulääkettä (Finadyne) ja se on ollut sunnuntaista lähtien viisipäivää kestävällä Metacam -kuurilla. Eläinlääkärin mukaan mikäli Venta ei olisi kävellyt maanantaina yhtään sen paremmin olisi eläinlääkäri kutsuttava uudelle käynnille, purkaa mahdollinen kengitys, sekä hieronta on kielletty 1,5 viikon ajaksi. Lauantain Venta oli lääkärin suosituksesta koppilevossa, mutta sunnuntaina pikkumusta pääsi ulkoilemaan päiväheiniltä iltaan asti. Ventan kävely on parantunut huomattavasti lauantaista (tai perjantaina kuvatusta videostani), mutta se on edelleen melko hidasta ja varovaista. Tänään, tiistaina, tamma oli todella kiireinen kävelyttäessäni sitä tallin pihassa. Pyytäessäni kuitenkin ravia ontuma voimistui todella pahasti ja Venta tarjoili osittain laukkaa.


Kuntoutuminen tapahtuu nyt hevosen mukaan, mutta olen päättänyt mikäli viikossa ei käynnin ontuma ole lähestulkoon hälvennyt käytän Ventaa klinikalla. Toivottavasti ei tarvitse sinne asti lähteä (terveisin palkattomalla vapaalla kohta 10 päivää), vaan oireet pikkuhiljaa katoaisivat. Kaikki meistä kaksijalkaisista tietävät varmasti kuinka pitkä prosessi on, jos omakin lihas venähtää... 


Josko se siitä, Venta ainakin alkaa olla oma pirteä itsensä ja vastustaa lähes kaikkea mitä yritän toimittaa aina kuumeenmittauksesta kavioidenputsaukseen asti. Muistimpa varoittaa eläinlääkäriä Ventan tavoista ottaa hampailla kiinni, mutta itse unohdin sen iloisesti. Olin kyykyssä etujalkojen edessä ja kokeilin kädellä lapaa, kun Venta iski hampailla takaraivooni vieden pipon päästä sekä pitkiä hiussuortuvia... No, oma moka ja vahingosta viisastuu.

sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Esimakua perjantaista!


Ensi perjantaina olkaa kaikki kuulolla illalla! 
Me ollaan taas Anskun kanssa keksitty teidän päänne menoksi vaikka mitä kivaa ;) 

Kuka osaa jo arvata?

lauantai 1. helmikuuta 2014

Voihan video....!

Nyt olisi tarpeen parille voimasanalle. Vittusaatananperkeleenvittu.
Ei kyllä helpottanut ollenkaan, koska tuntuu että Venta roikkuu puoliksi manalan hyisillä mailla.

Torstaina kuvattuani Ventaa pellolla ohjaisajoin sitä kentällä, jossa oli jäätyneitä paskapalloja. Eli melkoisia kaviopaiseiden aiheuttajia lojumassa pitkin poikin lumen päällystämää kenttää. Venta teki töitä hyvin ja liikkui normaalisti oman itsensä tapaisesti: vähän jäykästi ja alitempoisesti, mutta kuitenkin puhtaasti. Lopetin hyvillä mielin ja vein vielä silloin normaalin hevoseni tarhaan viettämään muutamia tunteja ennen sisälle ottoa.


Tänä aamuna hain tunnin tarhailleen Ventan ratsastusta varten tallin käytävälle hoidettavaksi. Tamma oli paljon vaisumpi kuin edeltäneenä päivänä, mutta ajattelin kiiman olevan menossa ohi (ja normaalin yrmy-Ventan tekevän paluuta). Kun lähdin ratsastamaan Ventu hiippaili tavalliseen tapaansa kentälle, käveli normaalisti alkukäyntejä, mutta kun aloin ravaamaan alkoi myöskin tahdittaminen. Oikealle ja kaarevassa urassa, ravissa nyt ainakin. Laukassa en tohtinut edes kokeilla. 

Kampesin heti kyydistä alas ja tutkailin maastakäsin raviliikettä juosten itse Ventan edellä. Vaikutti ihan normaalilta, mutta päätin palata talliin. Talliin kävellessä alkoi ontuminen tuntumaan jo käynnissä, mutta maasta käsin katsottuna ei ollut paha. Tallin käytävältä pesukarsinaan taluttaessa ontuma oli jo selkeä - käynnissä. Mitä enemmän sitä katsoi, sitä pahemmaksi se silmissäni meni. Kokeiltuani ryntään lihaksia meni tamma jo melkein polvilleen käteni kosketettua vasemmanpuoleista isoa rintalihasta, joka oli turvonnut, selkeästi arka ja lämmin.

Isoetutissi-Venta... Muistin ottaa kuvan vasta arnikan laiton jälkeen, mutta mielestäni siitä huolimatta näkyy kuinka massiivisen turvonnut lihas on.
Jätin Ventan muutamaksi tunniksi pihalle, kunnes illalla saavuin kylmäämään sen niveliä, sillä takaraivossa pelottelee pelko jänne- tai hankosidevammasta. Tamma hyppi minua melkein kolmella jalalla vastaan, rintalihas oli edelleen arka ja turvoksissa. Mitään ulkoista traumaa en jalasta löytänyt, eikä jaloissa ollut normaalista poikkevia muutoksia; turvotusta, lämpöä, kosketusarkuutta tms.

Kaiken päässäni olevan järjen mukaan Ventalla olisi kaviopaise, astunut jonkun epämääräisen päälle tai toissapäivänä tapahtunut kengitys olisi aiheuttanut kavioon jotain. Minulla ei itselläni ole kokemusta kaviopaiseista, enkä osaa oikein arvioida miltä ne näyttävät. Toisaalta rintalihas on selkeästi turvoksissa, olisiko kyseessä venähdys tai revähdys? Hetken asiaa selvitettyäni varmistuin, että lihasperäinen ontuminen on harvinaista, mutta silti rintalihas kummittelee mielessä. Varmasti joku senkin on kipeyttänyt, mutta mikä ? Vai uusiko viime keväinen niveltulehdus, jossa oli hyvin samankaltaiset oireet - lievempänä? Pahimpana pohjalla kummittelevat jänne- ja tukisidevammat. Kuntouttaminen vaikeaa ja onko järkeä lähteä näin vanhan hevosen kanssa kuntoutukseen? Yritän rauhoitella itseäni, että näin kevyellä treenillä tuskin jänteet olisivat poksahtaneet, ja tarhassa paikoillaan seisova Venta ei ole itseään hajoittanut. Ratsastaessa olisin varmasti huomannut äkillisen muutoksen. Mutta tuliko se jännevamma tänään, aamulla?


Käsittelin rintalihaksen Arnikalla, jättäen sen hautumaan yön yli. Kirjoittaessani tätä klo 5:00 aamulla en ole nukkunut silmäystäkään, sillä huoli kaihertaa mieltäni. Heti hevosten syötyä aamupalat olen tallilla tutkimassa tammaani - ja soittamassa päivystävää eläinlääkäriä. Mikäli Venta ontuu rajusti jätän sen surutta sisälle seisomaan ja odottamaan eläinlääkäriä. Toivon jo melkein polvillani aamulla selkeästi tuntuvaa kaviopulssia ja koputusarkaa kavionpohjaa. Tuurillani vastassa on banaanijänne ja pökkelöjalat...

Puhtaasta epäpuhtaaseen, täysin nollasta sataan sekunnissa. 
Miltä teidän mielestänne liikkuminen näyttää?