lauantai 30. maaliskuuta 2013

Pientä kremppaa

-- Valitusvirsi omasta tyhmyydestäni ja muutaman viikon aikaiset Ventakuulumiset --

Voi Ventua. Tein hieman ajattelemattomasti, kun saimme satulan muutama viikko takaperin: jo samana viikonloppuna rankkaan kouluvalmennukseen. Valmennuksen jälkeisellä viikolla ristikkoharjotteita kentällä ja viikonloppuna piti lähteä kisoihin hyppäämään ja menemään kaksi koulurataa. Mutta vanhuus ei tule yksin, valmennuksesta mummohevonen meni lihaksistoltaan niin jumiin, että kilpailut saivat jäädä osaltamme.


Ihmettelin jo valmennuksen jälkeen kuinka hevonen on niin jäykkä ja tuntui kuin se olisi ollut epäpuhdas ajoittain. No, niinhän se olikin, mutta vertyessään epäpuhtaudet hävisivät. Ja jäykkä se totisesti olikin takaa, sekä lavoilta. Ratsastin kevyesti viikonloppuna, yritin saada jumit laukeamaan, mutta kun tuntui että ongelma oli seuraavana päivänä vielä suurempi sai treenaaminen jäädä - hevonen pitää olla kunnossa, eikä kipeää kaveria saa kiusata.

Nyt viikon kävelytyksen, juoksuttelun, venyttelyn ja kahden linimentti -pullon jälkeen voin todeta että ehkä se tästä jo ensi viikoksi. Hevonen alkaa olla oma itsensä, se juoksee liinassa puhtaasti, sekä on innokkaasti lähdössä työskentelemään, eikä ole ihan niiiiiiiin hapan kuin heti valmennuksen jälkeen.

Oma mokahan tämä on, pitäisi muistaa ettei Venta ole kovin nuori ja notkea enää ja se on aina ollut jumiin menevää tyyppiä. Jatkossa ruokintaan ennen rankkoja treenejä ja palauttavana tuleekin mellakaljat + elektrolyytti, jatkuvaa venyttelyä ja lihastasapainon huolehtimista. En voi ajatella "koska ei ole ennenkään tarvittu mitään". 



Olen kuitenkin päässyt juoksuttamisen kanssa melkoiseen tulikokeeseen. Liinassa erittäin hyökkäävästi ihmistä kohtaan käyttäytyvä tamma ei pidä että Hänen Majesteettisuuttaan käsketään mitenkään. Apuohjavirityksillä aggressivisuus on jäänyt luimisteluun, hännän pyöritykseen ja hampaiden näyttämiseen, sekä muutaman yrityksen jälkeen tamma on luopunut suunnitelmistaan repiä minut palasiksi siihen paikkaan. 

Ensimmäisen kerran juoksutettuani Venta oli niin rento että päästin sen kentälle irti, jotta se saisi vapaasti kävellä ja touhuta miten haluaa. Näin jälkeen ajateltuna idea oli jo valmiiksi tyhmä: olin ensin puoliväkisin saanut tamman juoksemaan juoksutusympyrällä haluamaani vauhtia, ja jo siinä tilanteessa nähnyt kuinka sitä ärsyttää olemassa oloni. Sen jälkeen päästän sen irti tilaan, jossa olen myös itse hyvin suojattomana... Onneksi Venta ei tullut ihan suoraan kohti, vaan otti muutaman haparoivan sivuloikan ohitseni. Onneksi myös itse tajusin poistua turvallisesti aidan taakse odottamaan tulta syöksevän lohikäärmeen tasoittumista. Onneksi erimielisyydet unohtuivat jo ennenkuin päästiin talliin asti. Tällä kertaa oli onnea matkassa. 

"NOT TODAY BITCH!!!1"

Tiedostan itsekin, että en olisi saanut värähtääkään niiltä jalan sijoiltani mihinkään suuntaan. Tiedän kuitenkin, että vastaavissa tilanteissa voi käydä tositositositosi huonosti tämän eläimen kanssa, enkä minä ole luodinkestävä. Monikaan ei varmasti ole koskaan ollut samassa tilanteessa kanssani, eikä näin ollen osaa kuvitella mitä kaikkea voi tapahtua. "Sun pitäs vaan mennä ja näyttää sille kuka määrää" on ehkä yleisin lause mitä kuulen, mutta myöskin erittäin riskialtis oman terveyteni vuoksi - siispä meillä keskustellaan erittäin pitkään mitä tehdään tänään Ventan kanssa ja miten ne tehdään, sekä riskit minimoidaan olemattomiin.

Toivotaan että Ventu on pian taas treenikunnossa ja itseni tuntien minä opin virheeni vasta kantapään kautta, eikä tässä ole muita syyllisiä kuin minä itse... :)

Arvatkaa mitä sain synttärilahjaksi...? :)
Mutta jotain iloista: hyvää syntymäpäivää minä!

tiistai 19. maaliskuuta 2013

Vihdoinkin satula!

Torstaina ystäväni Mia pohjoisesta kävi kuvaamassa Ventaa kotitallillamme Iisalmessa. Olimme aamun kuvaamassa Kiuruveden tamma- ja varsanäyttelyitä (kuvia tulossa), mutta ennen kantakirjattavien tammojen kuvausta lähdimme katsomaan minun pahansisuista tammaani ja otimme muutamia todella kivoja kuvia peltotiellä tallin lähellä. Kiitos Mia käynnistä ja käykäähän kaikki tutustumassa Mian sivuihin miutsin.net.






"Venta korvat höröön, ei syliin!!"



Kuten ehkä mainitsinkin teille, jäin ilman satulan satulaa, mutta asia korjaantui viime viikon perjantaina! Kerkesin jo varata itselleni valmennukseen tunnin sunnuntaille ajatuksella "no, kyllä yksi tunti menee ilman satulaa." mutta ihme tapahtui, kun puhelin soi loppuviikosta ja satulan ilmoitettiin tulevan minulle perjantaina. Vihdoinkin Ventalle sopiva satula, joka istuu kuin nenä päähän sen kuppimaiseen selkään. Satula on merkiltään Zaldi ja malliltaan Royal Deluxe. Hinta-laatusuhde on penkissä kohdallaan ja muutaman kuukauden nälkävyön kiristyksellä minunkin palkalla pystytään kyseinen penkki hankkimaan. Ainut huoleni on, että kaikki yleishuopani valuvat satulan alta pois. Mikä estäisi huopien luisumisen pois paikaltaan? Vai ovatko huopani yksinkertaisesti huonoja... :)

Ensimmäinen ratsastus uudella penkillä! <3

lauantai 9. maaliskuuta 2013

Uusi ilme!


Mitäs uutta blogista löytyykään? (kiitos Mia tuhannesti!)

Tulevaisuudessa aaveen.net -sivusto tulee kuolemaan hiljalleen pois tai ainakin supistumaan huomattavasti. Syynä on photobuckettiin ladattujen kuvien epäkäytännöllisyys (eivät avaudu enää yksittäisinä kuvina näkyville) ja monen päällekkäisen palvelun maksullisuus. Mutta koska teen tätä osittain itselleni ja osittain teille, haluan kuulla teidän mielipiteenne muutamasta vaihtoehdosta.

1. Osoite aaveen.net tuo tähän blogiin, jonka kautta pääsee kuvat.fi -galleriaan. Blogiin siis tulisivat emosivustolta infot, yhteystiedot jne. Tämä myös ajaisi blogia huomattavasti asiallisempaan suuntaan.
2. aaveen.net emosivusto on olemassa, mutta kaikki kuvat siirtyvät kuvat.fi -galleriaan. Blogi jatkaisi entiseen tapaansa kuvaajan (treeni)päiväkirjana.
3. aaveen.net osoite veisi kuvat.fi -palveluun omalle sivulleni, jossa olisi kaikki kuvat ja teksti. Blogin näkyvyys olisi pienempi, sekä infot olisivat vaikeammin löydettävissä.

Mietteitä, ideoita, ehdotuksia?

Ps. tässä kuussa kisataan taas kuvien parissa!

tiistai 5. maaliskuuta 2013

Kuukauden kuulumiset

Siitä on luvattoman kauan, kun viimeksi täällä kävin. Anteeksi, anteeksi, anteeksi! Viime aikoina tuntuu ettei kirjoiteltavaa ole löytynyt. Kuten moni minua facebookissa ystävänäni oleva on lukenut olen ollut täysin ilman satulaa kohta kuukauden. Ja hevosella jonka säkä on kuin Mt. Everest ja selkäranka koholla on kuukausi aika pitkä ja kivulias aika...

Parhaiten olen elämästäni olen päivitellyt instagramia (nimimerkillä mikey3001 - follow meee!), joten kaivoin kuluneen kuukauden kuvat sieltä esiin. Valokuvausrintamalla on hiljaista, sillä joka kauden perinteiset aloittajaisbileet eli Kiuruveden orinäyttelyt jäi tänä vuonna kuvaamatta. En jaksanut lähteä tuuleen ja tuiskuun ja totta puhuen, en oikeastaan edes halunnut. Saa nähdä miten kuvaamisen käy tänä vuonna, mutta tsempatkaa jos koette että minun kannattaisi jatkaa!


Tammikuussa 2013 kävimme maasta käsittelyn kurssilla Runnilla. Kurssilla keskityttiin perusasioihin, kuten väistöihin ja pysähdyksiin. Ventan ja minun yhteistoiminta oli vähän haparoivaa, minulla palelti varpaita ja tammaa ei huvittanut väistää etupäällään minua. Saatiin kuitenkin hyviä vinkkejä tulevaisuuteen ja varmaankin jatkokurssille suuntaamme. Ostin Ventalle meksikolaiset suitset, joihin vaihdoin käsintehdyn otsapannan. Suitset kaipaavat pientä remonttia ennen kisakauden alkua ja hieman järkevämpää otsapantaa. Ostin myös itselleni pyhäkypäräksi Lami-Cellin V-Elite Airin Swarovskin. En ole vielä ratsastanut se päässä, mutta se tuntuu ihanan kevyelle ja ilmavalle painavan Eurohunterin peruskypärän jälkeen.

Venta siirtyi tarhailemaan yksin erinäisten sattumusten kautta ja vaikka alkuun ajattelin, ettei ratkaisu ole hyvä olen muuttanut mieltäni järjestelmän toimivuudesta. Ainut harmittava asia on, ettei tamma liiku lainkaan luonnostaan enää tarhaillessaan, vaan seisoo portilla pää polvissa nuokkuen. Helmikuun alusta jäimme ilman satulaa, kun molemmat satulat todettiin epäsopiviksi. Vanha satula oli myös aiheuttanut jonkinsortin lihaskadon selkään, jonka vuoksi en enää halunnut ratsastaa sillä vaan rupesin treenaamaan paljaalla selällä.


Helmikuussa matkustin Helsinkiin katsomaan yhtä kaikkojen aikojen parasta bändiä ikinä! Päivisin minulle seuraa piti ystäväni Rufus -koira. Olin myös ihan hämilläni näyttäväni ihmiselle isossa kaupungissa, sillä kotikaupungissani menen töihin mahdollisimman mukavissa ja rennoissa vaatteissa ja muuten oleilen lähinnä tallivaatteissa. Ostin myös elämäni toiset korkokengät, joita itseasiassa käytinkin tuolla reissulla muutamaan otteeseen.


Helsingissä tunsin oloni vähän yksinäiseksi ja kulutin paljon aikaa Akateemisessa Kirjakaupassa sarjakuvia tutkimassa. Mukaan lähtikin Walking Dead volume 1-3, sekä vielä lähtöaamuna piti kipaista hakemaan yksi osa lisää kokoelmaani, sillä taisin jäädä heti koukkuun... The Killersin keikka oli MAHTAVA, vaikka olinkin melko hattuhyllypaikalla. Yritin huutaa että Brandon Flowers (The Killersin solisti) on tuleva aviomieheni, muttei se ehkä kuullut sitä...


Helmikuun kuvailut rajoittuivat karvaisiin perheenjäseniin, eli kissaani Tahvoon (vasemmalla), Ventaan ja siskoni kissaan Joonataniin (oikealla). Tykkään varsinkin oman kissani kuvien tunnelmasta, haluatteko nähdä lisää kuvia kissoista ja Ventan helmikuulta?


Nyt kuukauden ilman satulaa ratsastamisen jälkeen voin todeta, että tämä peli alkaa kulkea! Tosin kuukaudessa minulle on kehittynyt aivan järkyttävä tuoli-istunta ja lysö ylävartalo, jota sitten varmaan treenataan pois seuraava kalenterivuosi kokonaan. Mutta Pikku-Musta näyttää varsin mallikelpoiselta sporttieläimeltä verrattuna vaikkapa vuoden takaiseen olemukseen.


Haluatteko te nähdä lisää ratsastus-, Venta- ja kissakuvia mitä olen ottanut, vai oletteko te rakkaat lukijat suttuneet minulle sydänjuurianne myöten hiljaiselostani....? :)