maanantai 29. joulukuuta 2014

Vuodesta 2014

Kulunut vuosi 2014 on ollut yksi elämäni raskaimmista vuosista, sillä varsinkin alkuvuotta varjosti suuri suru ja menetys. Menestyksestä johtuvan surun lisäksi koko kevät meni myös peläten Venta-tammani terveyden puolesta, jonka maallinen elo lopulta päättyi heinäkuun alussa. Kuitenkin musertavan masentavalla vuodellaan on ollut kultainen reunus ympärillään: on tapahtunut paljon hyviä ja iloisia juttuja, jotka ovat saaneet aivan uudenlaisen paikan elämästäni. Tähän postaukseen olen koonnut ikimuistoisimmista hetkistä kuvakoosteen tarinoineen. Kiitos kuluneesta vuodesta toverit ja kanssaeläjät.

Klinikalta kotiin tullessaan Venta oli yhtä terävänä kuin aina
Klinikan karsinassa huojumsta rauhotteista
Helmikuun 14. päivänä kaikki käpertyivät omien kultiensa kainaloon peiton alle, kun minä lähdin viemään Oulun hevosklinikalle pahasti ontuvaa Venta -tammaani. Sen liikkuminen oli sydäntäsärkevää katsoa ja pelkäsin pahinta: joutuisin luopumaan omasta kultaisestani ystävänpäivänä. Episodi sai alkunsa omituisesta lihasturpoamisesta ryntäissä, mutta paljastui piikitystä vaativaksi nivelrikoksi oikeassa etusessa. Esteratsastus sai jäädä, mutta paras uutinen oli, että PikkuMusta tulisi kotiin takaisin.

Keväällä pesin Ventan
Oikeassa reidessäni on Ventan muotokuva
Maaliskuun 18. päivänä olin pitkästä aikaa tatuoitavana, tällä kertaa Jyväskylässä 44 tattoo galleryssä. Vasempaan kyynärvarteen tehtiin tuolloin isälleni muistotatuointi. Vaikka olen ottanut isoja kuvia kerralla iholleni, tällä kertaa kipukynnys oli matalalla ja vieläpä meinasin pyörtyä tatuoijan käsivarsille, kun sheivatessa ihokarvoja tuli pieni viilto käteeni... Onneksi siinä sai kolme jätkää minusta napattua kopin!

© ak.galleria.fi

Toukokuun 18. päivänä kävimme Venta-tammani kanssa naapuritallin seurakoulukilpailuissa. Olin koko kevään pikkuhiljaa kuntoutellut PikkuMustaa ja ajattelin, että käymme vain huviksemme kilpailuissa pyörähtämässä, jotta tamma muistaisi että elämää on kotitallin ulkopuolellakin. Verryttelyssä tamma liikkui mielestäni omituisesti aluksi, mutta radalla suorituksemme taso riitti jaettuun toiseen sijaan! Olin niin ylpeä Ventulista, joka pisti todella parastaan valkeiden aitojen sisälle.

 

Heinäkuun 4. päivänä PikkuMustan maallinen elo päättyi. Kesäkuussa sen jalan sisäsyrjälle ilmestyi pullottava nesteturvotus, jota toivoin ampiaisenpistoksi, painevammaksi, ruhjeeksi... Lopulta se paljastui syvemmän koukistajajänteen tukisiteen repeämiseksi. Jännevamma olisi vaatinut paljon lepoa, nivelrikko puolestaan tasaista liikutusta. Ventasta olisi tullut lemmikki, mutta en halunnut niin kurjaa kohtaloa sille pelikorteista jakaa. Oli viimeisen palveluksen aika.

 

Heinäkuun 30. päivänä lähdimme äitini kanssa matkaan kohti Etelä-Karjalaa. Puolitoista viikkoa aiemmin oli löytynyt sopiva manttelinperijä Ventalle, ruuna joka oli ihastuttanut ensinäkemältä. Olin ollut vajaan kuukauden ilman hevosta, ja vain lohduttomana lojunut kotona. Kesälomakin tuntui mitättömältä, kun ei ollut mieleistä tekemistä tallilla. Onneksi olin saanut ratsastaa ystävieni hevosia, kiitos niistä! Heinäkuun lopulla ostotarkastuksen jälkeen oli varmaa, että tallissa seisoisi uusi Koposten perheenjäsen - Ootus.

Syyskuuksi blogini Photography by aaveen.net valittiin Hippolaan syyskuun blogiksi, josta olin todella otettu! Vieläkin hieman harmittaa, etten päässyt ehkä näyttämään parasta osaamistani tässä blogissa syyskuun aikana.
Syyskuun 28. päivänä kilpailimme Keltuaisen kanssa Kuopiossa seurakoulukilpailuissa. O oli kisahevosen elkein viikonlopun yötä kisapaikalla väliaikaismajoituksessa erään toisen hevosen kanssa, ja minä harjoittelin mitä kaikkea kuuluu kisahevosen elämään... jos me joskus tulevaisuudessa päästäisiin kilpailuissa kiertelemään. Edellisenä päivänä meidät oltiin hylätty esteradan kolmosesteeltä, joten kouluradalle lähdin "nyt näytetään kaikille!" -asenteella. Se kantoi viidennelle sijalle asti! Olin niin ylpeä, kun keltainen ruunani sai päähänsä keltaisen ruusukkeen. Meidän ensimmäinen yhteinen ruusukkeemme. :)

 

Syyskuun 29. päivänä kissani Tahvo joutui vanhoilla päivillään eläinlääkäriin. Tahvo oli katkaissut yläkulmahampaansa ja se piti kirurgisesti poistaa, jotta hampaan tynkä / juuret eivät tulehtuisi ja altistaisi kissaa muille vaarallisille sairauksille. Matkustimme Kuopioon klinikalle automatkoja vihaavan kissan kanss,a ja jätimme rakkaan perheenjäsenen klinikalle Tomin kanssa. Pelkäsin koko ajan, ettei 17-vuotiaaksi kääntyvä kissani enää tulisi kotiin... Nukutus on aina riski, varsinkin vanhoille eläimille. Tahvo kuitenkin tuli kotiin entistä ehompana, ja on oppinut hyvin elämään ilman toista kulmahammastaan. Kissani on ollut elämässäni aina ja tätäkin tekstiä kirjoitan Tahvon kanssa.


Lisäksi tänä vuonna elämääni tuli iki-ihanan Ootuksen lisäksi maailman paras ponipoika Tomi. Valokuvasin epäaktiivisen aktiivisesti noin 20 kpl eri tapahtumaa aina raveista kenttäratsastukseen. Tomi oli todella monella valokuvausreissulla mukana - ja jopa yövahtina kanssani Koljonvirran kansallisissa! Calm down ladies, he is mine ;)


keskiviikko 24. joulukuuta 2014

Joulukalenteri 2014: Hyvää Joulua!

Kiitos ja kumarrus kaikille Joulukalenteriani seuranneelle tässä kuussa!
Lopetetaan tämä kalenteri minun ja Ootuksen jouluisiin kuviin.
Rauhallista Joulua kaikille!

 







 

tiistai 23. joulukuuta 2014

Joulukalenteri 2014: Photography by aaveen.net -video




Syksyllä Ponipoika Tomi oli mukana Kiuruveden kansallisissa esteratsastuskilpailuissa, joissa olin perinteisesti valokuvaamassa. Tomi pääsikin itselleen hieman mielekkäämpiin hommiin kuvatessaan materiaaleja tähän videoon. Tarkoituksena oli alunperin kuvata video perinteisestä kisapäivän kulusta hevosvalokuvaajan kannalta, mutta loppujen lopuksi se muokkautui melkoiseksi promovideoksi. Nyt muutaman kuukauden jälkeen Photography by aaveen.net -video on valmis ensiesittelyynsä!

maanantai 22. joulukuuta 2014

Joulukalenteri 2014: Hippulat vinkumaan


Perjantaina sain ideaksi päästää Ootuksen irti lumiselle laitumelle kirmailemaan. Alunperin ajattelin, että idea olisi mahtavaa toteuttaa aurinkoisella pakkaskelillä, mutta olin liian malttamaton. Tallikaverini Heidin avustuksella kelkoin Keltuaisen laitumelle ja annoin Heidille ohjeet: "kun huudan valmis niin päästä irti ja huiskauta raipalla." Ja Ootus sinkoutui kuin tykin suusta täyteen vauhtiin valkean purjemaisen häntänsä tullessa perässään. O näytti niin sulavalle, vahvalle ja nopealle kun se kiihdytteli laitumen alalla itseään täyteen vauhtiin, jarruttaen välistä ja ponkaistessaan uudelleen täydet kierrokset päälle. Maailman hienoin Keltuainen.

 



















sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Joulukalenteri 2014: Kamerakoulun oppitunti



Lukijoiden toiveesta joulukalenteriin tälle päivälle ilmestyy pieni valokuvausaiheinen luukku. Koska olen muutamaa vuotta aiemmin toteuttanut Kuvausohjeita -postaussarjan, tällä kertaa paneudutaan enemmän kameran teknisiin puoliin. Katso postaussarjan osat näistä linkeistä: esteratsastus, kouluratsastus, pää- ja rakennekuvat, ravit sekä valmistujaiskuvat.

Aloittelijoille suosittelen kaikille samaa vinkkiä: kokeile rohkeasti! Lue ohjekirja, kysy kaverilta vinkkiä tai selaa netin keskustelupalstoja. Tärkeintä on kuitenkin se, että kokeilet rohkeasti mitä tapahtuu mistäkin, mikä vaikuttaa mihinkin. Näin itsellesi syntyy vahva käsitys siitä, mitenkä valokuvia saa parannettua tietyissä olosuhteissa tai mitkä asetukset sopivat harmaalle sadekelille kuvaukseen.

Aurinkoisella ilmalla valokuvaus on helppoa, ellei valo ole jyrkkää tehden voimakkaita varjoja
Ilta-auringon valo on huomattavasti pehmeämpää tehden syvempiä sävyjä valokuviin
Metsän takaa tuleva valo on pehmeä, eikä luo varjoja kuviin

K U V A  -  A S E T U K S E T
mielestäni hevoskuvaukseen soveltuvimmat kuva-asetukset

  • AUTO - täysin automaattinen, jossa kamera valitsee itse aukon, suljinajan, ISO:n, valkotasapainon ja salaman tarpeen. Aloittelevalle kuvaajalle hyvä keino oppia tutustumaan kameran kapasiteettiin. Automaattinen kuva-asetus ei mahdollista isoja kikkailuja ja osa kuvista voi epäonnistua.
  • URHEILU - tai juoksumies, kuten tapaan sanoa. Käytin tätä syntistä ohjelmaa melko monta vuotta, vaikka hallitsin manuaalikuvauksen. Laiskuus kuitenkin vei voiton ja lähinnä vain räiskytin kameran suljinta. Urheiluasetus on kameran automaattinen kuvaustila, jossa ISO on noin 400 tai yli - toki valoituksesta hieman riippuen. Suljinaikaa kamera pyrkii pitämään yli 1/200 aina, jolloin kuva ei tärähdä ilman jalustaakaan kuvatessa. 

  • M (Canonilla M) - täysin manuaalinen, jossa käyttäjä valitsee itse ISO-herkkyyden, valkotasapainon, aukon ja suljinajan. Onnistuneet valokuvat tarvitsevat rutkasti rutiinia ja himppasen tuuria.
  • A (Canonilla Av) - aukon esivalinta. Käyttäjä itse asettaa käyttämänsä aukon, jolloin kamera laskee muut kuvaan vaikuttavat tekijät itse, jotta valotus onnistuisi. Peruskäyttöön ja vielä hieman rutiinia hakevalle kuvaajalle paras vaihtoehto.
  • S (Canonilla Tv) - suljinajan esivalinta. Käyttäjä itse asettaa haluamansa suljinajan (esim. 1/200), jolloin kamera itse määrittelee loput asetukset, jotta suljinaika toteutuu. 
  • P - "Puoliautomaattinen" tila, jossa kamera itse säätää aukon ja suljinajan tilanteen mukaan parhaimmaksi, muttei esimerkiksi ponnauta salamaa esille tarpeen vaatiessa. Osa asetuksista on kuitenkin käsinsäädettävissä, toisin kuin automaattiasetuksella.

Pidentämällä valotusaikaa ja seuraamalla liikkuvaa kohdetta saat lisää liike-efektiä kuvaan
Vedenroiskeet saat pysähtymään kuviin lyhyellä valotusajalla. Lisää valoa kuviin saat nostamalla ISO-arvoa ja aukkoa.
Joskus parhaat kuvat jäävät harmittavan epätarkoiksi. Objektiivien tarkennusvirheitä voit tutkia googlettamalla oman objektiivisi arvosteluja. Tarkennusvirheistään tunnettu Sigma on kyllä minunkin luotto-objektiivini.

N Y R K K I S Ä Ä N T Ö J Ä
Jotta voi rikkoa rajoja, täytyy ensin tuntea ne

  • Täydellinen valotus syntyy kolmen tekijän summasta: ISO-arvosta, aukkoarvosta ja valotusajasta. 
  • Mitä suurempi ISO sinulla on käytössä, sitä enemmän kuva kohisee eli ns. rakeet tulevat taustasta esille. Itse pyrin pitämään ISO-arvon mahdollisimman alhaisena.
  • Liikekuvauksessa liikkeen täydelliseen pysäyttämiseen tarvitaan suljinnopeudeksi vähintään 1/125. Käsivaralla liikkeen pysäyttämiseen tarvitaan 1/60, jolloin mukaan tulee pientä liike-epäterävyyttä. Pidemmillä valotusajoilla liikkeen pysäyttämiseksi tarvitsee jo jalustaa.
  • Tarkennuspistettä voi vaihtaa kesken kuvauksenkin, omassa Nikon -kamerassani etsimen läpi on yksi tummennettu renkula enemmän kuin muut - siihen tarkennus pyrkii osumaan. Sitä voi muuttaa takana olevasta monivalintapainikkeesta.
  • Käytä liikkuvan kohteen kuvauksessa automaattitarkennusta (Auto Focus), jotta kuvastasi tulisi tarkka. Manuaalinen käsitarkennus sopii harjaantuneille valokuvaajille ja paikallaan pysyville kuvattaville.
  • Itse käytän automaattisessa tarkennustilassa 3D seurantaa, sillä se tuo mielestäni kuviin hienoa syväterävyyttä onnistuessaan.
  • Aukkoarvoja ilmoitetaan hieman hassusti vasten maalaisjärkeä. f1.8 on suuri aukko, joka päästää paljon valoa kennolle. Vastaavasti f22 on todella pieni aukko, joka päästää vain vähän valoa kameran kennolle.
  • Hevosta valokuvattaessa syväterävyysalue ei voi olla kovin pieni hevosen ollessa niin suuri eläin. Itse käytän eniten f3.5 tai f4 aukkoarvoja, niissä myös objektiivini piirtää parhaiten.
  • Mikäli objektiivisi aukkoarvot on ilmoitettu f3.5-5.6 tarkoittaa tämä sitä, että objektiivin polttovälin muuttuessa muuttuu aukonarvokin. Pienimmillään aukko on lyhimmällä polttovälillään ja päinvastoin. 
  • Valkotasapainon avulla helpotat kuvasävyjä pysymään oikeanlaisena. Valkotasapaino on yleensä automaattisella, mutta itse säädän sen sadepäivinä tai sisällä loistelampun vastaamaan totuutta. Symbolit ovat hyvin kuvaavat, esim. aurinko, pilvi, varjo, hehkulamppu ...



Tärkeintä valokuvauksen kanssa on jatkuva harjoittelu ja itseopettelu. Taiteen tekemistä ei voida opettaa koulussa, mutta lähtökohdat voidaan saada kuntoon. On kuitenkin lopulta oppijasta itsestään kiinni, mitenkä hän osaa soveltaa saamaansa tietotaitoa oikeissa tilanteissa. Itse olen oppinut valokuvaamaan kokeilemalla "mitä tapahtuu mistäkin" -periaatteella ja se on kantanut hedelmää yli 10 vuoden ajan. Kehityn vieläkin kokoajan eteenpäin oppiessani uusia tekniikoita ja omaksuessani uusia näkemyksiä. Minua eteenpäin on aina kannustanut rakkauteni hevosiin ja valokuvaukseen. Yhdistämällä kaksi tärkeää asiaa, olen saanut yhden elämäni tärkeimmistä asioista itselleni.


Toivottavasti postauksesta oli apua kokeneille ja kokemattomille! 
Mikäli kysyttävää jäi tai haluat tarkennusta johonkin, jätä kommentti alle.