Mietin pitkään, millä tekstillä aloittaisin tämän kaksikymmentäneljä postausta kestävän urakkani. Päivittäin pitäisi tulla tekstiä... hui! Kunnes tänä päivänä tiesin sydämessäni mistä kirjoittaisin - tarhasuojista.
Argumentointi tarhasuojia vastaan on kiivasluontoista, kärkästä ja protestoivaa. Suojat hauduttavat jalkoja, edesauttavat riviä, niitä ei voi laittaa märkänä hevosen jalkoihin ... ja ennenkaikkea se hevonen (mieluiten vielä yksin) tarhaillessaan on kääritty kolmeen loimeen ja tarhasuojiin. Tässä edellä tapahtuu siis huutava vääryys ja rikos elämää kohtaan, vähintään. Talliin on sitten totta kai omat suojansa yön ajaksi. Tarhasuojia pidetään täti- ja kaupunkilaishevosten omistajien kotkotuksina, ja jos joku harkitsee suojittavansa hevosensa jalat tarhaan, muistetaan mainita ettei minun hevonen ainakaan semmoisia humpuukkeja tarvitse. Äänensävyssä piilee: "ei se sunkaan konis oikeesti niitä vittu tarttee". Loppuun muistetaan sanoa, ettei yksikään hänen hevosista ole koskaan tarvinnut, ja jos tulee tarvitsemaan niin hevonen vaihdetaan ensin ennenkuin ne suojat ostetaan.
 |
| Ootus on kova poika temuamaan tarhassa, jolloin pikkuhaavereitakin syntyy helposti... |
Itse kuulun melkoiseen hippisakkiin "less is more" -ajattelullani. Mitä vähemmän nuttuja niskassa, sen parempi. Mitä vähemmän ylimääräistä rompetta tarhassa tai tallissa, aina vain parempi. Kunnes taloon muutti ruuna Keltainen. Aluksi tullessaan kesäkengissään ruuna ei polkenut kannoille saati sitten saanut viillettyä kantoja auki. Pieniä ruhjeita kuitenkin jaloista löytyi ja vitsailin usein, että miltähän nämä näyttäisi sitten hokkikaudella. Talven tullessa haavoista alkoi tulla isompia ja useammin. Nyt tiedän miltä näyttää syvä, hokin tekemä viiltohaava hevoseni puhtaanvalkealla sukalla.
Tänään puhelimeni näytöllä välkkyi tallinpitäjän nimi. Samalla sydäntäni alkoi kylmätä, että nytkö se ruuna ähkyn sai. Puhelussa selvisi, ettei ähkyä ole, mutta sitäkin syvempi haava jalassa ja verta pitkin jalkaa. Kirosin mielessäni joulukuun (vanha tuttu epäonnenkuu sieltä taas kalenteriin astui) tuonenvirroille asti, kerkesinhän minä 14h elellä kuluvaa kuuta ennen ensimmäistä äksidenttiä. En kuitenkaan miettinyt sekunttia pidempään kun olin jo ajamassa kohti tallia: mielessä välkähti tikkaaminen, pahimpana nivelhuuhtelut. Kuinka syvä haava olisi? Haavan nähtyäni, puhdistettuani ja vaarattomaksi todettuani nousi raivo. Saatana, oli muuten just tasan vika kerta kun pikkuhousunsuojia liimailen Ootuksen jalkoihin. Viikoittain on jokin uusi reikä jossakin, viimeiset kaksi kuukautta olen kauhulla odottanut, että milloinka se repii jänteen tai kavion tuhannen pillun päreiksi.
 |
| Jalka tänään klo 15 ... |
Pitkä penni on mennyt erilaisten haavatököttien hankkimiseen, mutta vieläkin suurempi menoerä on ollut kaihertava huoli: osa haavoista on mennyt aivan jänteen päältä. Tänään loppui luomuhippeily, sillä parempi se reikä on kolmenkympin suojassa kuin mittaamattoman arvokkaan hevosystäväni jalassa. Tilaus tarhasuojista lähtee heti tänä iltana eteenpäin, mieluiten laittaisin jalkaan kuljetussuojat ja alle vähän kuplamuovia. Omaan päähäni voisin laittaa ihan vähän foliota.
Hyvä postaus! Paranemisia!
VastaaPoistaKiitos!
PoistaTouhukkaalle hevoselle laittaisin minäkin suojat, koska tosiaan, kivempi se reikä on siinä suojassa kuin jalassa. Tähän mennessä olen päässyt aika vähällä hokinreikien sun muiden kanssa (*kopkop*), mutta jos hevosellani olisi tapana riekkua niin sekin saisi varmasti pukeutua kuplamuoviin. Mutta helppohan se on tuomita, jos ei ole koskaan itse hokinreikiä paikannut tai kietonut niin monta impparikääröä, että laskut on menneet aikakausia sitten sekaisin. Itse olen tosin kesäisin hysteerisempi haavoista, koska lähes aina niistä kehittyy meillä imppari... Saan usein tallilaisilta hitaita katseita, kun hyysään jotain onnetonta pintanaarmua.
VastaaPoistaOotus on siitä ihmeellinen, tai minä olen syntynyt onnellisten tähtien alla, ettei sillä ole ollut ainuttakaan impparia. Vaikka on vekkiä suuntaan ja toiseen jokaisena vuodenaikana.
PoistaSuurimmaksi kysymykseksi onkin noussut, että minkälaiset tarhasuojat sitä saisikaan hankittua. Mielellään sellaiset mitkä ovat helppo ja nopea pukea, kuivavat nopeasti ja suojaavat mahdollisimman hyvin.
Minä käärisin mieluiten koko ponini kuplamuoviin. Luulen, että foliohattu olisi itselle myös hyvä.
VastaaPoistaOma vielä kengätön ponini pitäisi melkeinpä kengittää lähikuukausina, mutta en millään haluaisi laittaa hokkeja ensikenkiin. Ponin itsensärikkomistahdilla ja meikäläisen tuurilla sillä olisi vähintään imppari ensimmäisellä viikolla, jos ei jänne päreinä. Todennäköisesti suojitan ponin jalat ainakin kengitystä seuraavat päivät tai viikot... Pihattoponilla se suoijen pitäminen vaan tuntuu vähän ikävältä, kun sillä sitten olisi ne 24/7.
Outs! Aika kinkkinen tilanne, täytyy myöntää. Ponien jaloissa kun hokit ovat vielä valtavammat, kuin O:n kokoisilla hevosilla. Toivottavasti teillä on tuurit kohdillaan ja säästytte ylimääräiseltä harmilta hokkien vuoksi.
PoistaMuista laittaa lisäksi foliohattu päähän, niin voidaan ottaa niissä olevien antennien avulla connectia. :D
Tämä on ikävää aikaa. Itse kanssa kauhulla kattelen aina jalat läpi. Onneksi ei vielä mitään pahaa ole tullut vastaan! Toivottavasti Ootuksen jalat säästyy ehjinä! :)
VastaaPoistaKieltämättä se pienoiselle kengitysvirheelle jo haiskahtaa, kun vekkejä on usein ja paljon. Tämä tosin lienee ollut Ootukselta arviointivirhe, sillä jälki näyttäisi tulleen siitä, että se on lepuuttanut viereistä takajalkaansa. Ottaessaan painoa jalalle takaisin se on polkaissutkin sen alla olevan toisen takajalan päälle. :(
PoistaHyvin kirjoitettu. :) Nyt vaan suojat jalkaan ja sulle se foliohattu niin pärjäätte ;)
VastaaPoistaKiitos! Toivottavasti ei tule kylmä talvi, niin ei korvat folion sisällä palellu.
PoistaVoih! Hokinpolkemat on aina tosi ikäviä. Mun hevonen onnistuu vielä jotenkin polkemaan aina sen saman kohdan auki niin voi herramunjeee kun on kivaa! Tällä hetkellä pidän sillä paksuja horzen neopreeniputseja takajaloissa tarhassa kun se on jotenkin tosi huolimaton kintuistaan. Ratsastaessa se aina takoo takajalkoihin ja vekkejä tuli kesäkengissäkin joten parempi pitää näin hokkiaikaan ne tarhasuojat vaan jalassa...
VastaaPoistaEquilibriumin tarhasuojat on mun toivelistalla. Ovat vaan tosi arvokkaat joten ehkä minä nyt vaan ostan kiltisti niitä horzen putseja säpäleiksi menneiden tilalle :(
Me olemme testanneet O:lle jalkoihin noita suojia, mutta koska se lienee jättiläisten sukua, ei suomenhevoselle hankitut suojat edes inahtaneet ruunalle. Olen kyllä kuullut niistä paljon hyvää, mutta ilmeisesti niitäkin on jouduttu vuosien varrella paikkailemaan.
PoistaMeilläkin aina hokkiaikaan tarhasuojat, ja silti saa olla haavoja putsailemassa aina välillä. Ilman suojia kuitenkin olisi paljon isompi todennäköisys että viilto osuu just jänteeseen tms.. Ja rivihän laitetaaan aina tarhasuojien ja kuraisten tarhojen piikkiin, ei tule mieleen että ne oman konin jalat voisi vaikka pestä ja KUIVATA kunnolla :D
VastaaPoistaJep! Muistan hyvän ohjeen jostakin: ei sitä riviä kannata jalkoihin lotrata. Itse annan mudan aina kuivua kunnolla, jonka jälkeen harjaan sen pois. Jalat tulee pestyä, kun laitan kylmäysletkut paikoilleen :)
PoistaMeidän hevosella ei ole nykyään yhtään ainuttakaan laidunpäivää ilman jonkinlaisia bootseja, sen verran on tullut irtokenkiä etsittyä ja kannalleastumisia paikkailtua. Onneksi se ei sentää rieku tarhassa eikä vaadi sen enempää suojitusta. En itsekään ole mikään tarhasuoja tai ylipäätään suojafani, mutta kyllä aika äkisti nykyään suojitan jos alkaa ihan säännöllisesti vekkejä näkymään.
VastaaPoistaBootseiksi suosittelen neopreeniputseja (halpiksetkin on yllättävän kestäviä hintaansa nähden) ja/tai Professional Choicen bootseja. Lännenratsastusvarusteliikkeet myyvät kuulemma tarhasuojiksikin hyvin soveltuvia suoja+bootsi yhdistelmiä, kannattaa tsekata. En osaa sanoo mistä löytyisi parhaimmat, kun itsellä ei ole kokemusta niistä.