Joulukalenteri 2014: Vuoden viimeinen rutistus

Aika moni arvasi edellisen postauksen kuvista oikein, koulukilpailuihin me oltiin Ootuken kanssa suuntaamassa. Minua hävettää esiintyä likaisella hevosella julkisesti, mutta toisaalta kotona olen vähän laiska pesemään häntää. Siispä sukkajalat loistavat valkeuttaan ja häntä pestään hoitoaineilla aina ilta ennen h-hetkeä. Maalaisuus on myös kasvattanut Ootuksen harjaa siihen malliin, ettei siihen saa enää sykeröitä miteenkään päin, joten hätäratkaisuna päädyin ranskanlettiin. Ennen ensimmäistä aluestarttia keväällä saa kyllä Kultakutri tuntea Fiskarssien raivon pehkossaan.

Koulukilpailut olivat siis naapuritallilla, Koljonvirralla Iisalmessa. Luokkana oli helppoakin helpompi C-merkin ohjelma, joka oli myös viimeisenä osakilpailuna KvR Cupin C-sarjan kouluratsastuksessa. Cup-kilpailua on ratsastettu pitkin vuotta neljässä osakilpailussa, jossa kaikki luokat ovat C-tasoisia. Sarja on avoin niille, jotka eivät ole startanneet KvR Cup B-sarjaa kouluratsastuksessa tai kilpailleet aluetasolla koulussa. Omaksi yllätyksekseni olin ennen viimeistä osakilpailua johdossa: Ventan kanssa käytiin kahdesti keväällä kilpailuissa, joista toisella kerralla laukattiin kunniakierroksella PikkuMustan kanssa. Ootuksen kanssa kärkikahnauksiin ei ole kotitallilla päästy, mutta otin asenteen, että tällä kertaa sitä kunniakierrosta muuten vedetään meidän toimesta.

Verryttelyssä Ootus oli niiiin hieno! Se oli juuri niin herkkä ja eteenpäinpyrkivä, kun se parhaimmillaan on. Keltsi kuunteli mitä minulla oli sanottavana selässä, oli rauhallisesti hieman sekalaisesta verryttelystä huolimatta, eikä kovin kyttäilyt pelottavan maneesin pelottavan katsomopäädyn pelottavia ihmisiä. Talvikaudella vaan astuu se iki-ihana verryttelykuvio kehiin: 15 minuutin verryttelyaika ryhmässä, jonka jälkeen mennään pihalle odottamaan omaa vuoroa. Minun vuoroni oli verryttelyryhmän viimeisenä, odotettuani 30 minuuttia kevyessä talvisessa viimassa läpimärän hevosen kanssa.

Rata olikin sitten itse Katastrofi. Ootus hyytyi odotteluaikana, siinä ei ollut enää samaa lennokkuutta ja eteenpäinpyrkimystä kuin verryttelyssä. Lisäksi se nojasi koko painollaan eteenpäin, ettei varmasti tarvitsisi käyttää selkälihaksia mihinkään. Kuin kirsikka kakunkoristeena, tuomaripääty oli uskomattoman kamala ja siinä piti poikittaa niin rajusti, että Åke olisi voinut lukaista minkälaista numeroriviä se tuomari antaa. Itse heitin pyyhkeen kehään varmaan siihen alkutervehdykseen, sillä en saanut oikein mitään kontaktia hevoseen eikä se vastannut halutuilla tavoilla apuihini. Tyydyin kohtalooni ratsastelemaan, enkä varsinaisesti ratsastanut. Radalla Ootus pysähtyi kesken ravi-käyntisiirtymisen jäädessään ihmettelemään Tomia ja juuri ratsastaessani tuomarin ohi, joku katsojista käveli hänen takaansa. Pisteessä olisi pitänyt esittää hallittu vasemman laukannosto, mutta esitimme omituisen kylkimyyryn seuraavaan kulmaan asti. 

Vaikka olin pettynyt rataan, olin vielä pettyneempi jäädessäni toiseksi viimeiseksi tuloslistalla tuloksella 103,5p ja prosentein 57,500%. Tuomarin loppukommentti meni näin: "Raamikas ja tahdikas hevonen. Saisi liikkua tarmokkaammin läpi ohjelman. Kanna käsi ja säilytä tuntuma huolellisemmin." Pisterivit ovat täynnä 5,5 ja 6,0. Siinäpä se sitten oikeastaan onkin. Jokaisessa kohdassa lukee "sujuvammin". Olen todella pettynyt omaan suoritukseeni, kuinka taas lopetin ratsastamisen ja keskityin vain hymyilemään selässä kauniisti. Se ei riitä tuloslistoilla. Pakko oppia. Ensi kaudella ei tämmöistä alisuorittamista voi enää tulla, en saa enää päästää itseäni helpolla. Nyt on korkea aika opetella ratsastamaan hevosta alusta loppuun kunnolla, ja verryttelemään sopivasti tehtävien tehden. Ei enää seilailla kuin ratsastuskouluoppilas uraa pitkin seinän vierellä.

Kuitenkin tämän vuoden ahkeroinnit koulukilpailuissa toivat minulle palkinnoksi Koljonvirta Cupin kouluratsastuksen C-sarjan kolmannen sijan, pikkupokaalin ja ensi vuoden ilmaisen jäsenyyden seuraan. Ensi vuonna olisi tarkoitus edustaa kotiseuraa muuallakin, kuin naapuritallin maneesin seinien sisällä.

"Halloo... onko kettää kotona?"