sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Joulukalenteri 2014: Pimeyden pikkuprinssi



Pimeydessä kuvaaminen on oma taiteenlajinsa, eivätkä nämäkään kuvat olisi onnistuneet ilman Ootuksen vaaleaa väritystä ja lumista kentänpohjaa, joka heijasti kentänvaloja siten, että suljinaika pysyi kohtuullisena. Lisäksi valovoimaltaan otollinen 50mm/f1.8 toi kuviinsa oman haasteen: tarkennuspiste tippuu todella pieneksi ja hevosen naama kun tunnetusti on pitkä ja leveä...

 

Ootuksen mielestä kameralla osoittelu sen naamaan on kurjaa. Niin kurjaa, että ilmeen pitää olla kokoajan epäluuloinen, korvat taaksepäin kääntyneinä ja silmien tuijottaa selällään ihmistä edessään. Åken motivointi valokuvaukseen onkin hankalaa, sillä se ei tunnu höristävän korviaan millään. Ensiksi viheltelin iloisesti - sain aikaan epäluuloisia katseita. Hihkuin Ootuksen nimeä - sain korvat luimuun. Lopulta sähisin ja sihisin kuin kissa - sain korvat höröön, joskin hieman järkyttyneesti. Se ei reagoi rapisevaan muovipussiin, youtubesta kuuluvaan hevosenhirnuntaan tai raipan päähän sidottuun muovipussiin kuinkaan.



Mitenkä te kiinnitätte hevosen huomion kuvatessa?

9 kommenttia:

  1. Haha aina niin perus, että kokeillaan kaikki mahdolliset keinot saada hevosen korvat höröön. Kaverin vuokrahevosta, Kassua kuvatessa kerron aina kuinka komea hevonen se onkaan! Samalla saa myös selässä olevan ratsastajan hymyilemään. Ehkä pitäisi joskus kokeilla tuota youtubesta kuuluvan hevosen hirnuntaan niin ei tarviisi huudella metiköille miten komeasti heppa poseeraa.. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Youtuben hirnunta on kätevä! Ootukseen se toimi ensimmäisellä kerralla, kunnes se ymmärsi että ei sille kukaan kaveri oikeasti huutelekaan.

      Poista
  2. Sokeripala tai sokerikorppu. Kaksi niin varmaan keinoa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Herkuilla houkuttelu toimii ahneimmille, mutta tämä keltainen kuikelo katselee ilmassa liitelevää sokeripalaakin aika epäluuloisena... :D monesti herkut myös aiheuttavat sen, että hevonen kiipeää esittäjän syliin asti, jolloin ihminen jää väkisin kuvien taustalle.

      Poista
  3. Ihania kuvia taas! Pimeässä kuvaamisessa on sentään jotain kiehtovaa, mutta tämän syksyn aikana tutuksi tulleessa hämärässä ei... oikein masentaa kun ikinä ei saa hyviä kuvia!

    Hih, onneksi Albert on aina korvat hörössä kun se näkee kameran :) jos joskus ei huvita piseerata, niin silloin hirnun itse, se on varma tapa :'D puhelimen hevosenhirnunta tehoaa useimpiin hevosiin, mutta Albertiin vähän heikosti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Loppusyksyn / alkutalven jäätävät vesisateet kyllä vievät kuvausinnon mennessään valon mukana...
      Onni on hevonen, joka poseeraa :) Ventakin rakasti esiintymistä kameralle. Tai sitten se oppi vuosien saatossa, että se pääsee nopeammin huilimaan mitä nopeammin se höristelee korviaan. :D

      Poista
  4. Pimeästä pohjolasta päivää, täällä on ihan peruskauraa, että joutuu kuvaamaan suurimmalla mahdollisella aukolla, käyttämään jalustaa ja kiroamaan, jos hevonen heilauttaa turpakarvoja... :-D Siis talvipäivinä. Tokihan runkokin tuo lisämausteensa tähän soppaan ja kun on kuvattava kaikki RAWina, ei ISO-arvoa kestä kohinan takia nostaa edes 800. Hauskaa hommaa siis, aurinkoisia päiviä odotellessa... Onneksi ihan hirveä hinku kuvaamiseen ei olekaan, kun taivaalta pudottaa tiskirättejä tai ihan silkkaa vettä... Ja kohtahan se päivä jo pitenee ja saan uusia aiheita valitusvirteen. ;) Niin, ja Joulupukinpahus ei aikonut tänäkään jouluna tuoda uutta runkoa, ensi jouluna ehkä...?

    Edellisen postauksen upeista kuvista kiitokset tähän samaan, joulukalenteri toimivimmillaan sisältää nähtävästi jokaiselle päivälle mielenkiintoista tutkasteltavaa, harmi, etten itse moiseen kykene. :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kivasta kommentista!

      Olen aina miettinyt, että mitenkä sinä kyttäät siellä napapiirillä sitä päivän ainoaa valonsädettä. Onneksi tiedän nyt kikkasi :D RAW olisi ihan hauskaa kokeilla, mutta vanhan tietokoneeni tehot kyllä kaatuisivat jo ensimmäiseen kuvaan, kun useamman JPG-kuvankin siirto saa sen puuskuttamaan tuskaansa. Ehkä minä ensi kesäksi sen rungon laitan, kun tuo nykyinen vetelee nyt viimeisiään. En kestäisi odottaa pukin tuloa!

      Poista
  5. Vanda alkaa poseraa samantien ku sille nostaa luudan silleen et harjakset on ylöspäin :D

    VastaaPoista