maanantai 31. joulukuuta 2012

Vuodesta 2012

Viimeisiä tunteja viedään vuodesta 2012, joten teen lyhyen briiffauksen henkilökohtaiseen elämääni kuluneelta vuodelta. Vuosi ei alkanut lupaavasti, sillä heti vuoden ensimmäisinä päivinä jouduin osallistumaan yhden parhaimmista ystävistäni hautaamiseen. Vaikka hän oli saanut rauhan itselleen jo vuoden 2011 kummitteli tapahtuma pitkälle vuoteeni 2012 - ja vaikuttaa edelleen. Ventaa en käynyt katsomassa kuukauteen tapahtuneesta, ensimmäisen kerran taisin ratsastaa helmikuussa.



Lukio päättyi osaltani hyvin, vaikka lukulomalle jäin erittäin sekavissa tunnelmissa: olisi pitänyt lukea, vaan silti en tehnyt muuta kuin ratsastelin Ventalla ja hengailin kaveriporukalla samalla kun takaraivossa elin vuodenvaihdetta ja sen aikaisia ajatuksia päivin ja öin. Keväällä myöskin kävin tatuoitamassa useampaan otteeseen, lopputuloksena iso osa minua silloin ja tulevaisuudessa. Lävistytin rustoni indrustial-korulla myöhemmin keväällä kehonmuokkauksesta innostuneena.

Ylhäällä kesken, alhaalla valmiina

Keväällä Ventan treenaaminen oli... hiljaista? Muutamat kilpailut kotikaupungissa ja siinä kaikki. Asuimme vielä maalla, jossa ei hankien aikaan ollut tilaa treenata joten lähinnä maastoilimme ja kävimme alkukesästä usein Koljonvirralla treeneissä.

Loppukeväästä juoksin useissa pääsykokeissa yliopistoon, lukemaan maantietoa, historiaa, yhteiskuntaoppia... Mikään koulu ei kuitenkaan huolinut minua opiskelijaksi joka paljastui minulle myöhemmin kesällä. Ylioppilasjuhlani sujuivat sukulaisten ja ystävien voimien, en osannut kertoa tulevaisuudestani mitään muuta, kuin että ensi kaudella starttaan aluetasolla.


Kesällä työskentelin Koljonvirran Ratsastuskeskuksella, mutta etsin samalla työpaikkaa itselleni talveksi välivuoden näyttäessä ajankohtaiselta. Kävin kolmessa haastattelussa, joista yksi palkkasi minut mahdollistaen lapsuuden haaveeni omasta hevosesta.


Ventan kanssa kesän aikana käytiin ensimmäisessä 90cm startissamme, joka päättyi hylkäykseen kahden tottelemattomuuden vuoksi. Olimme treenanneet koko kesän melko epäsäännöllisesti esteitä, keskittyen lähinnä rentoon maastoiluun ja kesätouhuiluun hevosen kanssa. 

Metrin este keväällä Koljonvirralla. Kuskia jännittää!
Syksyllä aloitin työt paikallisessa pikaruokaravintolassa, jossa hommat alkoivat luistaa alkukankeuden jälkeen ja totuttuani uudenlaiseen työhön. Venta tuli minulle ylläpitoon ja muutti pienelle yksityistallille Koljonvirran lähelle Iisalmessa poikaystävänsä Sulon kanssa. Kävimme monissa kilpailuissa, valmennuksissa ja treeneissä Koljonvirran Ratsastuskeskuksella joka sijaitsi noin 3km päässä tallista: sopivan ratsastusmatkan päästä siis. Sain kuitenkin kuulla, että Venta olisi myynnissä ja alustavasti sovittiinkin omistajan kanssa, että tamma on minulla ylläpidossa ensi syksyyn asti. Kuitenkin ajatus siitä, etten olisi mahdollinen vaikuttamaan Ventan kohtaloon tulevaisuudessa ostin sen ylioppilaslahjarahoillani lokakuun lopussa, jolloin iso kivi vierähti sydämeltäni.

Tallinvaihdos tuli ajankohtaiseksi alkutalvesta, joten muutimme kodistani n. 20km päähän 10 hevosen yksityistallille. Samalla minun piti kaivaa kuvetta omaa traileria varten, jotta kilpaileminen ja valmentautuminen ei jäisi kyydeistä kiinni. Isäni ajoi Raisioon hakemaan Böckmannin Uno -traileria vm. 2001, johon ensitöiksemme vaihdoimme pohjan.


Treenaaminen ensi kesän aluekilpailuihin on hyvässä vauhdissa ja Ventan jalkojen terveyttä on edistetty huimasti, sekä haluan auttaa tammaani ja hankkia tietotaitoa ongelmallisten kavioiden vuoksi. Syksyllä röntgenkuvautin Ventan jalat ennen ostopäätöksen lyömistä lukkoon ja kuvien perusteella annoin muutaman todella pätevän kengityssepän katkaista turhaa varvasta. Tamman jalka-asennot, sekä liikkeet muuttuivat täysin operaation jälkeen ja en voisi olla enempää kuin tyytyväinen ja kiitollinen tehdystä työstä!

Vaikka vuosi alkoi synkästi ja vaikutti siltä ettei parempaa huomista koskaan tule kohdalleni. Kornia sanoa näin mutta vuosi 2012 oli ehdottomasti yksi elämäni hirveimmistä, mutta myös parhaimmista vuosista. Toteutan edesmenneen ystäväni viimeisimpiä sanoja aina vähän enemmän ja enemmän: "en tahdo sinulle ikinä mitään pahaa ja toivon olevasi onnellinen." ja koen olevani kaikesta huolimatta tavallani maailman onnellisin, koska minulla on maailman paras poni Venta <3

<3

lauantai 29. joulukuuta 2012

Vuoden 2012 viimeiset kuvat

Pitkään Anskun kanssa suunnitellut kuvat, jotka toteutettiin eilen kun ilma oli ankean harmaa ja pakkasta oli -6. Alkuperäisesti suunnittelin auringonpaistetta ja kevyttä kuuraa sänkipellolla, mutta koska aikataulutus koskaan osunut kohdilleen vaihtui kevyt kuura umpihankeen ja auringonpaiste pikkupakkaseen (aurinkoa saatavilla, kun on -15 ja alle).

Aluksi laitettiin kuosiin uljas menopeli Venta-mummo, jonka jälkeen Ansku ähräsi minulle mekkoni kiinni ja nosti minut kyytiin. Venta ei pahemmin mekosta välittänyt, mutta umpihankityöskentely ei ollut sille kovin mieluisaa, sillä sen mielestä jalkojen nostelu korkealle ei ole kovin miellyttävää.

Kuvaukset kestivät n. 15min, jonka ajan tarkenin vallan mainiosti, mutta tuntui kun sormet tippuisivat irti pakkasen vuoksi. Kun suurinpiirtein kuvat oltiin saatu pakettiin poistuimme Ventan kanssa sukkelaan takaisin talliin.

Mekko on minun vanhojen tanssi mekkoni vuodelta 2011 ja sitä on kerran aikaisemminkin käytetty ratsastukseen: eli ihan arkivaatteista voidaan jo puhua. Kuvia tuosta aikaisemmasta kerrasta löydät tästä.










torstai 27. joulukuuta 2012

Puhkuva lohikäärme

Nyt joku tulee äkkiä auttamaan mua!! En pärjää enää tuolle yhdelle liitokaviolle!!1
En ois ikinä uskonu että sanon tätä, mutta jeesus mikä pommi tuosta Ventasta on kehkeytynyt - ennen niin laiska ja eteenpäin väkisin työnnettävä hevonen käy kierroksilla kuin mikäkin nuorikko, riekkuu pitkin kenttää irti ollessaan ja minun kanssa keskittyy siihen että kunhan tulee vaan suora niin sit mennään ja kovaa!




Venta siirtyi piehtaroimaan suoraan nenäni eteen: taisi haluta näyttää kuinka onnellinen se onkaan päästessään alasti kierimään hankeen.
Toisaalta, kun saan tamman keskittymään töihin se tekee ihan kympillä eikä yritä lintsata yhtään. Mutta jos se ei keskity kuuntelemaan minua ja spedeilee omiaan olen minä pulassa. En löydä äkkiseltään muuta syytä tähän, kuin se että Ventan mielestä liikkuminen sen uusilla jaloilla on kivaa. Turha kipu on jäänyt pois ja uusien jalkojen käyttäminen on sen mielestä superhauskaa: se painaa korvat hörössä täysiä eteenpäin joka mutkassa. Toki pitää nyt muistaa että Ventan täysiä ja siron kilpahevosen täysiä on kaksi eri asiaa. Venta ei onneksi ole lännen nopein Speedy Gonzales.





Tänään irtojuoksutin Venta-mummoa aamutuimaan ja en kerennyt edes irti päästää kun se jo ensimmäisen kerran sytkäsi eteenpäin. Tempaisin narusta takaisin että perkele, niin kauan ku sinä oot minun narun päässä niin sitä ei temmota. Venta ei siis koskaan ole sikaillut taluttaessa. Kun päästin tamman irti niin johan siitä lähti liikettä ja virtaa vaikka muille jakaa, vaikka takana oli eilisen päivän tunnin treenit, joissa sekä kuski että hevonen tippui hikeä. 





Ennen juoksuttaessani Ventaa sain jatkuvasti patistella sitä eteenpäin maiskuttamalla, mutta nyt se ihan oma-alotteisesti sinkoili pukitellen pitkin kenttää puhkuen samalla kuin mikäkin lohikäärme. Katsoin portilta suu auki kun tamma sinkoili häntä lippuna perässä tullen laukkaa pitkin ja poikin. Päähäni heräsi kysymys, että olenko minä tietämättömyyttäni treenannut siitä tikittävän aikapommin, joka purkaantuu joka kerta kun lähdetään töihin vai onko sen elämää uusilla kavioilla noin paljon helpompaa?



Olen sitä mieltä, että hevosen energisyys ja eteenpäinpyrkivyys on vain plussaa, koska eteenpäin potkittavia hevosia on kiertämässä kehää ihan tarpeeksi tässä maassa. Mutta osaankos minä enää ratsastaa tuota tuhat kiloa painavaa energiapommia, joka luulee olevansa kymmenen vuotta nuorempi mitä se todella on? En. 

Taidan tarvita valmentajaa.

tiistai 25. joulukuuta 2012

Joulu paketissa

Moni varmaan vähän pidempään blogiani lukenut mitä tapahtui viime jouluna. Siihen sen enempää palaamatta, olen helpottunut kun huomenna alkaa minun arkinen aherrukseni ja pääsen takaisin sorvin ääreen, pois kaikesta jouluhässätyksestä ja kaikesta siitä mitä se tuo vuoden takaa mieleen: sillä ihan näillä hetkillä vuoden takaisessa elämässäni olen näkemässä yhden parhaista ystävistäni viimeistä kertaa.

Kävin tänään tallilla ja otin Venta-mummosta muutaman kuvan. Pitäisi joskus varata vähän lisää aikaa, että saisin myös muista tallilla asuvista hevosista kuvia, enkä vain Ventasta ja sen poikaystävästä Sulo-Suhlbergistä. Huomenna olisi kunnianhimoinen tavoite herätä aamulla aikaisin, käydä irtojuoksuttamassa (ja kuvaamassa) ennenkuin kellokorttikone tavoittaa minut klo 11.30. 

Muutin ulkoasua eilen, mitä mieltä olette?

Ventan poikaystävä Sulo-Shulberg, oikealta nimeltään Spiritas s. arv. 2001, suku tuntematon


Näillä kuvilla on n. 1,5h aikaero ottaessa, oikean puoleisessa kuvassa valo on jo huomattavasti sinisempää auringon laskiessa.

Venta huokaisi syvään kun osoittelin sen naamaan kameralla tallissakin ja alkoi poseeraamaan vienosti kameralla. Taitaa olla hevoskuvaajan hevosella rankkaa aina välistä...

maanantai 24. joulukuuta 2012

Hyvää Joulua!


Olen melkoinen Minttu the Grinch joulumieleni kanssa (tai oikeastaan sen puuttumisen kanssa), mutta ajattelin silti toivottaa kaikille blogin 300. ihanalle lukijalle hyvää joulua!

Ps. Ulkoasu päivityksiä: ulkoasua on levennetty niin (Ventan kuvilla, tulee jo otsikossa tutuksi mistä nykyisin kaikki postaukset kertovat), että kaikki kuvat voidaan julkaista jo blogissa suurempina. Hyvä vai huono juttu, nyt sana kuulumaan!

tiistai 18. joulukuuta 2012

Kaikki 3,5miljoonaa rakastani

Tervetuloa kotiin rakkaimpani, minulla olikin jo teitä ikävä.

Eli kovalevy saatiin pelastettua, kuva kerrallaan mutta silti. Suuri kivi vierähti sydämeltä ja varmuuskopiointi on heti seuraava asia mitä lähen toteuttamaan - kaksi ulkoista kovalevyä ja jokaisesta tapahtumasta kuvat CD-levylle. Ja jos vielä sen jälkeen kaikki katoavat niin menkööt.

Näistä se kaikki lähti, silloin aikanaan.

pv-ruuna Aladin BRD i. Aktionaer ei. Fridericus

pv-ruuna Irco Polo SWE i. Little Q ei. Irco Marco
pv-ruuna Lenz i. Lacros ei. Classiker
pv-tamma Mildew-Monday i. B ei. Nimmerdor
sh-ori Asaria i. Vokkerilla ei. Kihin-Muisto



torstai 6. joulukuuta 2012

Itsenäisyyspäivän irroittelut

Pakkasta oli rapsakkaat -23 astetta, kun Anskun kanssa vietettiin heppojen kuvauspäivää. Ensimmäisenä vuorossa oli oma hobune Venta. Rakennekuvaukset menivät entisellä mallilla (hevonen seisoo kuin sahapukki joka suuntaan), mutta pysyi paremmin paikoillaan kuin aikaisemmin. Kun otimme irtojuoksutuskuvia menin aluksi vähän turhan reteästi komentamaan Ventaa kentän puolelle, mutta lohikäärmeen hyökättyä minua kohti etukaviot tanassa siirryin maiskuttamaan turvallisesti aidan taakse... 




"Kipitäs nyt akka siitä mua komentelemasta!!"







Ventan jälkeen vuorossa oli tallikavereista Sulo, Tomppa ja Minni. Niiden kuvia löydät varmaankin lähipäivinä Anskun omilta sivuilta, tosin sen blogissa muutama onkin jo esillä. Mitäs mieltä olette, eikö teidänkin mielestä nämä ole tosi kivoja talvirieha kuvia?