perjantai 20. joulukuuta 2013

Hevosenomistajien haaste

Näitä on näkynyt blogeissa monilla, mutta minusta kysymykset ovat niin kivoja että ei kai kerta kiellon päälle haittaa enää teitä? Ideahan on jo varmasti kaikille tuttu:

"Tämä haaste on tarkoitettu niille jotka omistavat hevosen/hevosia. Tarkoitus olisi myös, että kysymyksiin vastattaisiin vähän laajemmin kuin yhdellä sanalla. Haasta vähintään kolme blogia, ei takaisin haastamista. Sinun pitää kertoa blogissasi kenet olet haastanut." 



Kerro hevosestasi: rotu, taso ja hieman luonnetta. 
- Venta on arvioitu syntyneeksi 1997 ja on rodultaan tuntematon. Tapauksena hyvin perinteinen Idän IhmeHevonen, jonka taustoja ei tunneta kunnolla ja käsittelymenneisyys on hyvin kysenalaista. Tamman tasoa on hyvin vaikea määrittää, rataesteitä on kilpailtu 90cm. Koulupuolella tamma taitaa laukanvaihdot, avot, sulut yms. mikäli sen saa nostamaan selkänsä kunnolla ylös. Mikäli takaosan työskentelty ja selän jäntevyys eivät ole täysin rehelliset on laukannosto ja ylläpitäminen suuri haaste. Ventalla on painunut ja pitkä selkä, mikä varmasti vaikuttaa sen ratsastettavuuteen kaiken ylimääräisen herkkäilyn vuoksi.

Venta on minun mielestä Golden Girl, parempaa saa etsiä. Se on luonteeltaan hapan, jopa kiukkuinen tai vihainen aika-ajoin, mutta monesti yllätän tamman torkkumasta käytävältä tyytyväisenä. Venta on opettanut minulle paljon nöyryyttä ja tietotaitoa hevosten käsittelyssä, sillä jos kävelen takki auki reteästi tarhaan tammani luo, on miltei varmaa että se repii takkini hihan irti (toim. huom. näin on käynyt). Se on yritteliäs, herkkä ja viisas, mutta omanarvonsa tunteva: Ventaa ei voi höynäyttää tai huijjata mihinkään. Kilpailupaikoilla PikkuMusta on unelmahelppo käsitellä, kuten myöskin kaikissa eläinlääkärin, kengittäjän, hierojan yms. toimenpiteissä. Tiivistettynä: Hieman arka tamma, joka syö elekieleltään kömpelöt ja arat ihmiset aamupalaksi. Kun tutustuu ja rentoutuu ihmiseen, on kiltein ja kultaisin - ja helpoin.

Hevoset vai ponit? Miksi? 
- Hevoset, ehdottomasti. Olen aina ollut Minttu 170cm ja 150kg, joten alusta asti olen istunut järkälemäisten hevosten kyydissä, joita ei ole haitannut oliko ratsastajalle viimeinen pulla liikaa. Venta on ratsukseni suhteellisen pieni: vain 153cm säkäkorkeutta, mutta sen uhkean pyöreät muodot vievät minunkin silosäärieni pituuden siten, että olen vallan passeli sen kyytiin. Seuraavan hevosen hankkiessani haluan kyllä isomman, mutta Ventan ostoa ei kyllä edes suunniteltu millään tavalla - ei käynyt edes mielessä, että se voisi olla liian pieni minulle.

Ensimmäinen hevonen/poni, jolla ratsastit itsenäisesti enemmän? 
- Varmasti elämäni hevonen Murre, jonka kanssa rymysin lapsuuteni metsäretket ja koin onnellisimmat hetket. Sileällä ja tavoitteellisesti treenaten entinen vuokraruunani pv-r Spirit oli yhden kevään ajan muutaman kerran viikossa käytössäni. Ratsastin kuitenkin vielä aktiivisesti tunneilla, joten harjoittelin ruunan kanssa aina samaa kuten tunneillakin seuraavan viikon ajan... Vasta Ventan kanssa olen ruennut kehittämään harjoituksia itsenäisesti ja osaan myöskin korjata ongelmia ilman ulkopuolista apua.

Kumpi parempi, kengätön vai kengällinen? Hevosesi kenkien koko? (Jos se on kengässä) 
- Ehdottomasti kengällinen. Vanha hevostuttavuuteni Murre pärjäsi kesäisin vallan mainiosti ilman kenkiä, sillä sen päätoiminen tehtävä oli koristuttaa pihamaata laitumella ja opettaa minulle hevosmiestaitoja. Ventan tapauksessa kengättömyys ei ole ollut edes vaihtoehto. Harkitsin kengättömyyttä Ventan sairausloman ajaksi kesällä, mutta kengittäjämme kommentti muutti mieleni: "Ehdottomasti ei. Ensiksi hevosen kavioaines heikkenee ennenkuin se vahvistuu kengittömyyden myötä. Tämä on saatu nyt niin normaaleihin mittoihin, että sitä ei kannata pilata kengättömyydellä."Jos myöskin huomaan jonkun hevosen olevan kengätön kysyn heti: "miksi?" en harrasta heppahippeilyä... :) Ventan entinen kavionkoko on ollut etukavioissa 4 (neljä) ja takana 3 (kolme) ja onpa sillä aikanaan ollut vitosetkin edessä. Tällä hetkellä taitaa mennä kolmosen kengät etusiinkin !


Klippaus: Puolesta vai vastaan? 
- Jokaisen oman harkinnan mukaan, syystä riippumatta. Jos haluaa klipata siksi, että hevonen näyttää siistiltä niin minulle asia on ok. Jos taas haluaa klipata siksi, että hevonen kuivuisi nopeammin niin asia on minulle ok. Jos taas haluaa pitää hevosen "luonnollisena" niin asia on minulle ok. Klippaaminen, apuohjienkäyttö, rotukeskustelut yms. ovat asioita, joista monilla on hyvin vahvat mielipiteet (joita vertaan seuraavaksi penikseen). On ihan kiva, että sulla on semmonen, mutta ei ole ok esitellä sitä julkisesti. 

Tarhaavatko hevosesi yksin vai laumassa? Miksi?
- Venta tarhailee yksin. Se osaa kyllä käyttäytyä siivosti tarhakaveriaan kohtaan, eikä nahise repien loimia tai rei'ittäen tarhakaverin kylkeä. Venta ei kuitenkaan osaa käyttäytyä järkevästi tarhaan tulevia ihmisiä kohtaan, vaan tulee vastaan korvat pitkin niskaa ja hampaat irvessä. En halua, että yksikään tekee "tarvittavia kurinpalautuksia" puolestani tai että tamma saa peloteltua jotakuta niin pahasti, että tamma pääsisi niskan päälle tilanteessa. Venta kyllä pääsee turpakosketukseen sen naapuritarhassa olevan ruunan kanssa, mutta se on enemmän innostunut Ventan pehmeistä muodoista, kuin Venta siitä.

Ratkaiseeko hevosessa enemmän sen luonne vaiko ulkonäkö (kuten väri)? 
- Nyt kyllä minun kohdallani on käynyt huono munkki molemmissa. Venta ei ole mielestäni erityisen kaunis kokonaisuutena, mutta sillä on isot silmät, kaunis ja siro pää. Muuten rungoltaan se onkin aika karu voimakkaasti painuneen selkänsä kanssa, johon yhdystyvät lyhyet jalat, pitkä runko, lyhyt kaula ... Ventan värityksestä kyllä pidän, kuten ylipäätään (melkein) mustista hevosista. Yleensä ihastun ulkonäköön ja rakastun luonteeseen, niin ihmisissä kuin eläimissä. Venta on myöskin antanut minulle melkoisen kokemuskoulun, kuinka kaikki ei aina olekaan kuin tanssia ruusuilla ja amarylliksillä, joten pystyynkuollutta ja umpikilttiä hevosta en tarvitse. Arki helpon hevosen kanssa voisi olla tylsää, joten panostan jatkossa tarkemmin siihen ulkonäköön ;)

Millainen on hyvä hevosblogi?
- Kaikkea muuta kuin minun blogi, hahahha. Ensimmäisenä tulevat mieleen helppo osoite, mieleenpainuva, samaistuttava kirjoittaja, visuaalisesti hyvin toteutettu, korrekti kielenkäyttö ... En kyllä seuraa yhtäkään blogia myöskään missä kirjoittaja on teennäisen mukava, hevonen ruma (!! hyi minua) tai postauksen aina sitä samaa vanhaa toistoa kuukaudesta ja vuodesta toiseen. En arvosta videoita niin paljoa, että nostaisin ne hyvän hevosblogin kriteeriksi.




Pahin tippumisesi?
- Tapahtui vuonna 2006 kesällä leirillä, kun hyppäsin suomenhevosruuna Leiskulla, mikä ikinä sen oikea nimi olikaan. Meneillään oli estetunti ja italialainen opettaja nosti estettä kovempaa, kuin välillämme vallinnut kielimuuri kasvoi. Este alkoi keikkumaan hyvissä tuntumissa metrin hujakoilla, kun sanoin "en tuu". Vastauksena oli "Leisku can jump even higher!" niin eikun vaan pelkoa perseestä ajaamaan pois ja tolppien väliin tähtäämään. Alastulossa minä lähdin vasemmalle, kun ruunan repukka hurautti oikealle. Tulin alas kyydistä rytinällä ja mamman "kasvunvaraa on oltava!" löi niskaan poikittaissuunnassa. Keissinä oli aivotärähdys ja murtuneita niskanikamia, ruhjeita ja ennenkaikkea henkisiä kolauksia. Lisää tapauksesta ja sen jälkimainingeista voit lukea täältä.

Myös tänä syksynä menin pää edellä Ventani kyydistä estetolppaan ja maailmahan siinä musteni. Hevonen oli juossut aikoja sitten talliin omalle hoitopaikalleen seisomaan, kun havahduin kentältä melko pitkältä pätkältä. Makoilin illan sairaalan lavarilla kiisseliä syöden, mutta reissusta ei aiheutunut mustelmia kummaisempaa. Ja iso tälli päähän.

Kuinka monta loimea hevosesi omistaa?
- Vajaassa kahdessa vuodessa olen saanut melkoisen loimivaraston hankittua, sillä ostaessani Ventan 10/2012 sen mukana tuli muutamia loimia, joista suurinosa oli epäsopivia/rikki/käyttökelvottomia. Tällä hetkellä kaapista löytyy: kolme kuivatusloimea, Enkkuviltti, villaloimi, lapasuojus, ratsastusloimi, neljä sadeloimea, yksi toppaloimi, kolme tallitoppaloimea. Eli yhteensä 14kpl loimia, mutta lisää voisin haalia aina vaan. Venta tarvitsisi ulos ehkä vielä tymäkämmän talviloimen (300g fullneck), mutta ainakaan tällä hetkellä sopivaa loimea kukkarolle sopivalla hinnalla ei ole tullut vastaan.

Kuinka usein hevosesi liikkuu?
- Lähes poikkeuksetta 6 krt / vko. Mikäli olen aamuvuorossa töissä tai huitelen elämän tuulissa jätän tallilla käymättä kyseisenä päivänä. Tietysti 6 kertaa ei ole mitään hikitreeniä vaan sisältää yleensä yhden kevyen päivän tai vaihtoehtoisesti esteitä, pari maastopäivää ja loput sileällä työskentelyä. Olen itse melko sään kestävä ja treenaan tuulessa ja tuiskussakin. Iltaisin minua kuitenkin sylettää lähteä yhtään minnekään, joten jos pääsisin tallille vasta esimerkiksi klo 17, niin jätän treenit väliin.

Oletko varovainen vai "uhkarohkea" ratsastaja?
- Tavallaan uhkarohkea, tavallaan varovainen. En ota tyhmiä riskejä, mutta minulla on kova luotto varsinkin omaan tammaani, Ventaan. En usko, että se voisi pelätä mitään (tai jos pelkääkin niin minä en kysele hevosilta sellaisia, että mikä sinua pelottaa tänään) joten saatan istua tyynenviileästi kyydissä melkoisessakin rodeossa. Uskon myös sen yltävän estetreeneissä parhaaseensa - en ole koskaan joutunut jättämään tehtävää kesken, vaikka välistä esteet ovat haastavia sekä minulle että tammalle. Olen kuitenkin varovainen hevosen fysiikan kanssa: liikkuuko se jäykästi, epäpuhtaasti tai onko sillä lihasturvotusta? Silloin luon helposti pienessä mielessäni kauhuskenarioita, joista ruokin omaa pelkoani - ja noidankehä on valmis.


Haastan vain yhden henkilön, tallikaverini Heidin!
Tämän postauksen kuvat ovat muutamaa poikkeuksetta lukuunottamatta toteutettu puhelimella ja Instagramilla.

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Juoksuttamisen jalo taito

Olemme syksyn aikana kunnostautuneet muille niin arkipäiväisessä liikutusmetodissa, kuin juoksuttamisessa. Ventaa ei ole näiden parin vuoden aikana juoksutettu kuin muutamia kertoja mahtuen kahden käden sormiin, olen ottanut tamman sarvista kiinni ja harjoituttanut sitä mistä se ei niin välitä. Eli siitä kun ihminen seisoo vieressä ja komentaa.

Venta on melkoinen Persoona. Sille on täysin fine, että istun selässä ja maiskuttelen ja kutittelen kannuksilla pyytäen sitä enemmän ja enemmän. Ja se tekee työtä käskettyä. Mutta kun tulenkin selästä alas liinan päähän maiskuttelemaan ja raipalla omaa jalkaa napsuttelemaan tapahtuu tammalla jokin outo yhdistäminen sen aiemmin kokemaan, jolloin se näyttää minulle hampaita, hyppii pystyyn, kääntää takapäätä kohti juoksuttajaa, pukittelee ... Yleisesti ottaen rettelöi. Kesällä jouduttiin todella tiukkaan paikkaan, kun klinikalla piti juoksuttaa useaan kertaan maneesissa ontumatutkimuksissa olevaa Ventaa. Liinan kanssa ympyrän keskelle, oma suu rutikuivana ja maiskuttelemaan että hop hop, ravia. Onneksi kesällä Venta oli sen verran pöllyissä ja vieraskorea, että kaikki sujui mallikkaasti.

Syksymmällä Ventan kuntoutuessa niin hyvin, että se kestäisi myös kaarevaa uraa rasituksena, olen ottanut ohjelmistoon juoksuttamisen. Juoksutusohjiksi solmin aina gramaanit etujalkojen välistä sään taakse solmulle, sillä en ole hankkinut ikinä sivuapuohjia, juoksutusvöitä tms. joilla saisi juoksuttamisestakin kunnon treeniä. Ja ilman mitään naruja juoksuttamisesta on mielestäni enemmän haittaa kuin hyötyä.


Syyskuu 2013
Aluksi otimme aika railakkaasti yhteen, sillä Venta on todella herkkä ihmisen luomalle paineelle maasta käsiteltäessä. Viime keväänä käydessämme maastakäsittelyn jatkokurssilla kurssin vetäjä halusi näyttää Ventalla muutaman esimerkin. No, lukekaa tuo linkin taakse kätkeytyvä postaus niin tiedätte, kuinka siinä sitten lopulta kävi...

Viime viikolla juoksutin Ventulaa pitkästä aikaa liinan jatkeena, sillä irtojuoksutus on meille tutumpi käsite, jolloin päästän tamman irti kentälle ja huudan vaan askellajit aidan takaa. Mukaani sattui totta kai liian suuri linssi ja harmaan ankea sadepäivä.



Ja mikä parasta, Mummo on oppinut laukkaamaan liinassa, vaikkei se kaksi vuotta sitten edes ravannut kunnolla.





Tulevaisuudessa harjoittelemme jatkuvasti lisää liinatyöskentelyä ja haetaan Ventaan samaa rentoutta mikä sillä on ratsastastaessakin. Minua houkuttaisi myöskin harjoitella ohjasajoa ja opettaa Venta kärryjen eteen... ;)

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Iloinen poni pellolla

Houkuttelin ja maanittelin isäni kuvaamaan tämän päivän treenejä oman tammani Ventan kanssa. Täytyy olla isistä ylpeä, siitä on tullut hyvä ponipoika ja ponikuvaaja vuodessa! Tarkoituksena oli laukata muutama kierros pellolla, jotta saisin mukavia talvikuvia koosteilla olevaan seinäprojektiini. Isi onneksi sai muutaman kierroksen aikana otettua juuri sellaisia kuvia, kuin tahdoinkin.

Harmi vaan, ettei minun oma asukokonaisuuden valinta osunut yhtä nappiin. Poniemon talvilyyssini on täksi talveksi hankittu Kingslandin ydintalvea kestävä tallitakkini ja vaikka tiedostan näyttäväni erehdyttävästi Eric Cartmanilta South Parkista, ajattelin ettei lopputulos olisi niin paha. No, kun siihen yhdistää ameebamaisen ryhtini ja taipumukseni tuijottaa tiukasti suitsien niskahihnaa lopputulos oli melko selkeä. Tiukka etukeno paljastaa uhkaavan suuren kaksoisleukani ja takki tuo minulle lisäkiloja ainakin kolme sataa. Olen melkoinen Jabba the Hut selässä ja Ventan notkoselkä senkus notkistuu joka kerta kun kyytiin kipuan... :)

Mitä mieltä olette kuvista?






vaikkei askelvaihe ole parhaimmillaan tässä kuvassa niin tämä on niin huippu! 
voisin olla tuolla kyydissä McModel 2014... 



perjantai 6. joulukuuta 2013

21.9.2013 Siilinjärvi

Vuoden 2013 kuvauskausi loppui nopeasti: kahdet kilpailut syyskaudella (elokuusta alkaen), joista viimeisimmät - aluekoulukilpailut, joissa ratsastettiin myös aluemestaruudet, Siilinjärvellä - on esitelty tässä postauksessa. Kuvat kilpailuista julkaistiin jo aikaisemmin aaveen.netin galleriassa.

Kävin kuvaamassa tummanpuhuvan Siilinjärven taivaan alla muutamia luokkia, kunnes sade iltapäivällä alkoi. Painin melkoisien valkotasopaino- ja tarkkuusongelmien kanssa koko päivän, sillä halusin kuvata kilpailut mahdollisimman suurella aukolla (tarkennusalue pieni, tausta sumenee voimakkaasti). Yli 80% päivän kuvasaldosta olikin epätarkkoja ja päätyivät bittiavaruuteen tietokoneen kautta. Mukana oli kuitenkin varsin onnistuneita otoksia, joissa koko ratsukko oli tarkkana tai siten, että hevoseen tarkennus oli onnistunut, mutta ratsastajan kasvot jäivät sumeiksi.

 
vasemmalla wielkopolskiruuna Takt II, oikealla suomenhevostamma Anisian Aamu

suomenhevostamma Aprilli-Tyttö
suomenhevosori Pepen Taavi
suomenhevosruuna Iineksen Iiro
oldenburgruuna Dumbledore, yksi päivän onnistuneimmista kuvista
Leikin myöskin valkotasopainon kanssa. Yleensä pidän tietoisesti sen automaatilla, mutta osaan kuviin vaihdoin sen pilviselle ilmalle tarkoitetuksi. Asetus toi kuviin todella punaisen vivahteen, jolloin kuvat näyttävät omasta mielestäni hyvin syksyisiltä. En kuitenkaan pidä näin vahvasta värin läpi tunkeutumisesta kuvissa, joten taidan vastaisuudessakin pitää valkotasapainon automaatilla. 

torinhevostamma Carina
valkotasapaino automaatilla...
...ja pilvisellä valkotasapaino-asetuksella. suomenhevosruuna S.N. Simon Sälli
hollantilainen puoliveritamma Wamulet
-- Siilinjärven kuvat on julkaistu raakadatana. Katsele kuvia tästä linkistä. --

Kaikki kuvauskauden 2013 kilpailukuvat on nyt julkaistu. Mitä juuri SINÄ haluaisit lukea tästä blogista?
Haluatko nähdä lisää (vanhoja) kilpailukuvia, saada kuvausvinkkejä vai haluatko tietää mitä Ventalle kuuluu?
Kerro kommentissasi mistä juuri Sinä haluat lukea.

keskiviikko 4. joulukuuta 2013

7.-8.9.2013 Kiuruvesi

Kiuruvedellä järjestetään estekilpailut perinteisesti syyskuun alussa, joihin myös suuntasin tänä vuonna. Yleensä kilpailuista, tulee yhdet parhaimmista kilpailukuvista koko kaudelta, mutta tänä vuonna onni ei ollut niin paljon myötä mukanani...

Aamun kirkas aurinko paistaa Hingunniemessä aina väärästä suunnasta pakottaen kuvaajan suhteellisen kauas hypättäviltä esteiltä kentän päätyyn jättäen kuitenkin esteet melko armottomaan valaistukseen. Tänäkin vuonna aamuaurinko nousi Hingunniemen alle yhtä armottomana kuin ennenkin - esteet aivan yhtä kaukana kuin ennenkin. Lauantaina kuitenkin auringon eteen ilmestyi heti kilpailuiden alussa pilviä, jotka mahdollistavat minun liikkumisen kentän toiselle pitkälle sivustalle. Kun aurinko myöhemmin iltapäivästä yritti kurkkia pilvien lomasta, oli se kääntynyt selkäni taakse ja esteet vaihtuivat luokkien myötä kuvaajalle ideaaleihin paikkoihin. Launtain kuvasaldoon (alla) olen enemmän kuin tyytyväinen!

puoliveritamma Brindamour
 
vasemmalla latvianhevostamma Dakota, oikealla hollantinen puoliveriruuna Voice of Fortuna

 
vasemmalla eestiläinen urheiluhevostamma Veneetsia V, oikealla belgialainen puoliveriruuna Berten (kilp.nim. Csaba)

Sunnuntaina puolestaan pilvimassa ei peittänyt armotonta auringonvaloa ja esteetkin olivat sijoiteltu kuvaamista ajatellen harvinaisen huonosti pitkin suurta kenttää. Päivän ensimmäisistä luokista sain kuviini vain syviin varjoihin uppoavia hevosia kaukaisuudessa. Koko päivän ajan esteitä oli tarjolla hollilla vain vähän, mutta iltapäivän viimeisissä luokissa esteitä alkoi olla jo kuvattavaksi asti.

Kuitenkin koko viikonlopun ajan kameran asetuksiin oli jäänyt virheellinen asetus kuvien resoluutiosta. Joten kaikki Kiuruveden kuvat on kuvattuna normaalia pienemmiksi, mikä taas rajoittaa kuvien laatua sekä kuvista työstettävien versioiden laatua (esim. isot paperitulosteet eivät ole mahdollisia kaikista viikonlopun kuvista). Tähän postaukseen valitsin kuitenkin sunnuntailta kuvat (alla) viimeisistä luokista, jolloin pilvimassa jo peitti taivaan. 

puoliveritamma Waisa
suomalainen puoliveritamma Tilly's Opportunity
hollantilainen puoliveriruuna Appelflap
belgialainen puoliveriruuna Damingo v.h. Dingenshof

Moni varmaan ihmettelee miten voin muistaa näin tarkasti kolme kuukautta sitten kuvauspäivinä vallinneet olosuhteet.
Kun itse kuvauspäivänä olosuhteet vituttaa tarpeeksi paljon omaan aukottoman muistin vaikka kuuden vuoden päähänkin... ;)

-- Kiuruveden kuvat on julkaistu raakadatana. Katsele kuvia tästä linkistä. --

maanantai 2. joulukuuta 2013

14.7.2013 Iisalmi

Talven lumimyrskyissä on hyvä katsella viime kesän kuvia ja palata takaisin hellepäiviin. Esittelyvuorossa on heinäkuiset Iisalmen seurakoulukilpailuiden kuvat, jotka on otettu saman viikonlopun aikana kuin viime postauksen estekuvat.

-- Iisalmen kuvat on julkaistu raakadatana. Katsele kuvia tästä linkistä. --

eestinponiruuna Ants
eestiläinen urheiluhevostamma Parnass
suomenhevosruuna Vektorin Maine
torinhevosruuna Limbo
rotu tuntematon, tamma Rising Sun

perjantai 29. marraskuuta 2013

13.7.2013 Iisalmi

En tiedä kuinka moni teistä on huomannut totaalisen hiljentymiseni blogissani. 

Minua alkoi koko kuvaustouhu perinteisesti ajallaan sylettämään elokuussa, jonka jälkeen kuvailin vain muutamia tapahtumia. Kameran kaivoin monen kuukauden jälkeen laukustaan viime viikolla ottaakseni muutamia kuvia käydessäni tallilla. En tiedä jatkanko enää ensi kaudella kuvaamista, sillä minun tulisi silloin investoida itselleni uusi kalusto. Tulevaisuus näyttää kuinka paljon jaksan inspiroitua enää hevoskuvauksesta. 8 vuotta on pitkä aika kisakenttien aidalla.

Palataan kuitenkin helteiseen heinäkuuhun. Näihin seuraestekilpailuihin minun ei pitänyt osallistua edes katsojana, puhumattakaan kuvaajana (syytä en enää edes muista miksi olin niin näitä kilpailuja vastaan), mutta toisin kävi ja kuvasin kaikki luokat alusta loppuun asti. Kuvat on julkaistu jo aikoja sitten sivustollani ja blogin facebook-sivuilla, mutta täällä en ole kuvia kerennyt esittelemään. 

-- Iisalmen kuvat on julkaistu raakadatana. Katsele kuvia tästä linkistä. --

puoliveriruuna Post Factum-G


 
vasemmalla eestinponiruuna Aadam, oikealla suomalainen puoliveritamma Kotimäen Quite A Lady

puoliveriruuna Platins