sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Juoksuttamisen jalo taito

Olemme syksyn aikana kunnostautuneet muille niin arkipäiväisessä liikutusmetodissa, kuin juoksuttamisessa. Ventaa ei ole näiden parin vuoden aikana juoksutettu kuin muutamia kertoja mahtuen kahden käden sormiin, olen ottanut tamman sarvista kiinni ja harjoituttanut sitä mistä se ei niin välitä. Eli siitä kun ihminen seisoo vieressä ja komentaa.

Venta on melkoinen Persoona. Sille on täysin fine, että istun selässä ja maiskuttelen ja kutittelen kannuksilla pyytäen sitä enemmän ja enemmän. Ja se tekee työtä käskettyä. Mutta kun tulenkin selästä alas liinan päähän maiskuttelemaan ja raipalla omaa jalkaa napsuttelemaan tapahtuu tammalla jokin outo yhdistäminen sen aiemmin kokemaan, jolloin se näyttää minulle hampaita, hyppii pystyyn, kääntää takapäätä kohti juoksuttajaa, pukittelee ... Yleisesti ottaen rettelöi. Kesällä jouduttiin todella tiukkaan paikkaan, kun klinikalla piti juoksuttaa useaan kertaan maneesissa ontumatutkimuksissa olevaa Ventaa. Liinan kanssa ympyrän keskelle, oma suu rutikuivana ja maiskuttelemaan että hop hop, ravia. Onneksi kesällä Venta oli sen verran pöllyissä ja vieraskorea, että kaikki sujui mallikkaasti.

Syksymmällä Ventan kuntoutuessa niin hyvin, että se kestäisi myös kaarevaa uraa rasituksena, olen ottanut ohjelmistoon juoksuttamisen. Juoksutusohjiksi solmin aina gramaanit etujalkojen välistä sään taakse solmulle, sillä en ole hankkinut ikinä sivuapuohjia, juoksutusvöitä tms. joilla saisi juoksuttamisestakin kunnon treeniä. Ja ilman mitään naruja juoksuttamisesta on mielestäni enemmän haittaa kuin hyötyä.


Syyskuu 2013
Aluksi otimme aika railakkaasti yhteen, sillä Venta on todella herkkä ihmisen luomalle paineelle maasta käsiteltäessä. Viime keväänä käydessämme maastakäsittelyn jatkokurssilla kurssin vetäjä halusi näyttää Ventalla muutaman esimerkin. No, lukekaa tuo linkin taakse kätkeytyvä postaus niin tiedätte, kuinka siinä sitten lopulta kävi...

Viime viikolla juoksutin Ventulaa pitkästä aikaa liinan jatkeena, sillä irtojuoksutus on meille tutumpi käsite, jolloin päästän tamman irti kentälle ja huudan vaan askellajit aidan takaa. Mukaani sattui totta kai liian suuri linssi ja harmaan ankea sadepäivä.



Ja mikä parasta, Mummo on oppinut laukkaamaan liinassa, vaikkei se kaksi vuotta sitten edes ravannut kunnolla.





Tulevaisuudessa harjoittelemme jatkuvasti lisää liinatyöskentelyä ja haetaan Ventaan samaa rentoutta mikä sillä on ratsastastaessakin. Minua houkuttaisi myöskin harjoitella ohjasajoa ja opettaa Venta kärryjen eteen... ;)

4 kommenttia:

  1. Tää oli mielenkiintonen postaus!

    Meillä on nimittäin kanssa ollut aika paljonkin ongelmia juoksutuksessa, muutama vuotta sitten hevosen laittaminen liinan perään johti yleensä siihen, että herra laukkaa paniikissa niin paljon kuin jaloista lähtee, yleensä siihen asti että pääsee irti. Se on ilmeisesti saanut joskus selkäänsä, kun ei ole ymmärtänyt ihmisen neuvoja. Ollaan käyty ihan maastakäsintyöskentelijälläkin, minkä jälkeen ongelma on pikkuhiljaa lähtenyt purkautumaan ja nyt ainakin miulta onnistuu juoksutuskin ihan rauhassa. Herkkähän se hevonen vieläkin on, ja pahoina päivinä meinaa puskea vanhat tavat esille. Tämän takia meille ollaankin neuvottu juoksuttamaan ainoastaan maastakäsittelyä ajatellen, ei niinkään liikuntamuodossa. Muutama kierros vaan kerrallaan.

    Ohjasajokin oli meidän viimein kokeiltava viime kesänä, oli ihan älykivaa kunhan molemmat uskalsi rentoutua. Ehkäpä menee kuitenkin hetki ennenkuin uskalletaan kärryjen eelle. :D

    http://aurijavillivee.blogspot.com/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, onneksi en ole ainut!
      Juoksuttaminen lienee oletettua vaikeampaa, kun siitä on hevosilla niin erilaisia kokemuksia: lienee yhtä monta tyyliä juoksuttaa kuin on juoksuttajiakin. Ventankin ongelma on välistä liiallinen herkkyys ja sitä kautta ylireagointi ihmisen elekieleen. Tai eihän se missään nimessä reagoi väärin, kun se reagoi omalla tavallaan. Pitäisi vaan minunkin aina muistaa se. :)

      Minä ajattelin että ensi kesänä olisi hyvää saumaa opettaa ohjasajolle, siihen mennessä toivottavasti juoksuttaminenkin on edennyt uudelle asteelleen.

      Poista
  2. Happy horse! Iloinen ilme Ventalla noissa parissa ravikuvassa :) Onhan tuolla tallilla kärryjä ja valjaita. Ei muuta kuin treenaamaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Emäntä tykkää tehhä töitä, vaikkei muusta oheistoiminnasta niin vällääkkää. Pittäis joskus kopasta, mutta en tahdo pistää palasiksi kenenkään omaisuutta... :D

      Poista