perjantai 31. tammikuuta 2014

Arkivarusteet (videopostaus)


"Että tota", "mutta tota" ja "totatota..."
Eipä tässä oikeastaan muuta voi edes sanoa! :D

Harjoitus tekee varmasti mestarin tässäkin lajissa,
tämä on vasta toinen videopostaus, jossa puhun ääneen:
ja ensimmäinen videopostaus jossa puhun ääneen kameran edessä.

(oho toi loppu nyt jäi tuommoseks. en muistanut. enkä ois jaksanukkaa.)

torstai 30. tammikuuta 2014

Kuvaajatonta elämää

Tasaisin väliajoin ihmettelen, kuinka niin moni bloggaaja saa jonkun, esimerkiksi vanhemman/poikaystävän/kaverin, kuvaamaan heidän tallilla touhuilujaan. Me vierailemme Anskun kanssa toistemme luona tasaisen epätasaisesti, ehkä kerran parissa kuukaudessa. Miten saisin blogini pidettyä hengissä mahdollisimman monipuolisilla (ja ennenkaikkea hyvälaatuisilla - koska onhan tää heppakuvausblogi) kuvilla.


Olen iltatyöläinen, poikaystävää ei ole (halukkaat tervetuloa kotiovelleni), äitini on töissä päivisin, sekä kaikki tässä kaupungissa asuvat ystäväni ovat samanlaisia duunareita kuin minäkin: yhtenä päivänä mennään iltakuuteen, seuraavana aamuysiin ja sitä seuraavana yökahteentoista. Tallilla puolestaan ei ole kukaan muu kuin minä aamupäivisin viikolla. Viikonloppuisin kun väenroisketta riittäisikin, olen itse puolestani töissä työvuorojen painottuessa viikonlopulle. Mikä siis neuvoksi?

Aina ei osu tarkennus hevosen etuosaan...

No tietenkin oma näppäryys! Venta ei ole helpoin valokuvamalli, koska se hiihtää aktiivisesti perässäni. Kuuliaista hevosta ei kuitenkaan koskaan saa rankaista jos se seuraa johtajaansa (ihmistä) muutamilla askelilla ihmisten käveltyä liian kauas. Meillä se on Ventan kanssa n. 3m - ja objektiivien lähin etäisyys yhtä massiiviselle kohteelle kuin hevonen on ainakin 10-15m. Tänään ruettiin siis harjoittelemaan Ventan kanssa jo maasta käsin kursseilta tuttua käsitettä: naruparkkia. Vanha hevoseni Murre kehittyi aika loistavaksi valokuvattavaksi, sillä vaikka olin useiden metrien päässä tamma seisoi paikoillaan, vaikkei sillä ollut edes riimua päässään. Ventalla on siis vähän vielä kehitettävää. ;) 


Valitsin kuviin juoksutusliinan, koska se olisi helppo muokata pois. Tämä on ainut kuva mistä sen todellisuudessa jaksoin poistaa... :)
Yritin kuvata purevassa kahdenkymmenen asteen pakkasessa vanhalla sotanorsullani, Nikon D200 rungolla ja Nikkor 50mm/f1.8 linssillä. Vanha sotaratsu on kuitenkin muistikuvieni mukainen: akut kestivät yhteensä 100 ruutua siinä pakkasessa. Onneksi olin ottanut uudemman runkoni, Nikon D90, mukaan joten en jäänyt kuvattomaksi. Vähän kyllä harmittaa, koska pidän D200 tekemästä jäljestä, koska se on mielestäni niin pehmeää ja smoothia. D90 tekee mielestäni paljon terävämpää (sekä hyvässä että pahassa), etten välistä pidä sen tekemästä jäljestä.

Kuvakulmalla on väliä, ihan oikeasti. Mietin pitkään julkaisenko tätä kuvaa, mutta Venta ei häpeä muotojaan ;)

Harvinaista kyllä harjoittelin pitkästä aikaa manuaalikuvausta. Venta ei ole tähän otollisin malli kevätauringon lumisille pelloille, sillä tausta jää yleensä puhkipalaneeksi, kun hevoseen saa sävyt kohdilleen. Vastaavasti kun taustaan saa sävyjä on kohde täysin alivaloittunut musta möhkäle. Harmikseni aikaa oli todella rajallisesti, joten en huomannut kaikissa kuvissa kiertyvää juoksutusliinaa. Ja olisihan senkin voinut laittaa nätimmin kuin leuan alta pujottaa siten, että se törröttää toiselta puolelta... Ensi kerralla entistä fiksumpana!

Toimiiko ilman erillistä kuvaajaa otetut kuvat? Hot or not?

maanantai 27. tammikuuta 2014

Tumma humma lumen seassa

Olisi kuvaustilanteessa pitänyt korjata tuo loimen helma olemaan samassa tasossa molemmilta puolilta...
Viime viikon lopulla kävin vastavuoroisesti kuvaamassa Anskun pikkuruunan Kekkosen. Pakkanen oli lauhtunut eilispäivästä (edellisen päivän postaus Pakkaspäivän riemua) vajaaseen viiteen asteeseen, joten hela nakkeniksi klipattua pollea ei olisi tarvetta kuorruttaa monilla toppaloimilla. Pakkasessa on kuitenkin aina yksi etu: aurinko.



Asettelin Kepun koivukujalle vaaleaa taustaa vasten, jossa automaattinen valotuksenmittaus sääti asetukset ja homma pelasi kohtuullisen hyvin. Lainasin kuvaukseen Anskun Nikon D7000 -runkoa ja uudenkarheaa Sigman 70-200mm/f2.8 -linssiä, joten olin totaallisen hukassa kuinka vehjettä ajellaan sujuvasti. Esimerkiksi objektiivin polttoväliä säädeltiin päinvastaiseen suuntaan kuin omassa rakkineessani, joten turhauduin aika nopeasti lainakamppeisiin... Runko kuitenkin tikkasi sen verran näppärän oloisesti, että taidan minäkin päivittää kuvauskalustoni tulevina vuosina tälle vuosikymmenelle.



Kuvat menee aika peruskaurahommina. Eivät ole mitenkään silmiinpistävän upeita tai kauheita, mutta ihan perussiistejä otoksia nuoresta ruunasta. Tärkeintä on, että hevosenomistaja on tyytyväinen otoksiin, kuten tällä kerralla taisi myös olla. :)

lauantai 25. tammikuuta 2014

Kokeelliset kuvailut

Hassu ryhtieläin
Viime vuoden itsenäisyyspäivänä, miltei kaksi kuukautta (!!) sitten olimme suunnitelleet Anskun kanssa metsäkuvaukset lumisissa olosuhteissa. Minä tälläydyin koko valkeisiin (yleensä päinvastaisesti koko mustaan), ähräydyin valkeaan harsoon ja vaapuimme Ventan kanssa kohti metsää.

Itse kuvaustilanne oli hauska: Venta kävi vähän kuumana, minua nauratti kamalasti sen väpeltäminen ja perästä kuului Anskun puhina tullessaan syvässä hangessa perässämme. Kylmyydestä huolimatta, minulla oli ihan hauskaa.


hahahah tuo ilme... meillä molemmilla
Muutaman sadan kuvan jälkeen Anskun kamera losahti ja kuvaukset jäivät siihen. Silloin vähän harmitti, oltiin työstetty tilannetta ja itse kuvaushetkellä tekniikka pettikin. No, kuvia katsoessani jälkeenpäin tiedän että minun naamakerroinhan sen kameran rikkoi... :D Pitäisi muistaa jatkossa, että koko mustaa käytän siksi että ohentaa järeää runkoani, ja että oikeat mallihommat voin jättää niille joita tuuli vie mukanaan pitkin taivasta.

ihmisen ilme on. melkoinen. :D



Päätin kuitenkin julkaista muutamia kuvia. Oikeanlaisella työställä ja mallin uudestaan pukemisella (oikeesti noi kengät ja hanskatkii... huoh minua) kuvista ois varmasti saatu työstettyä  aika hienot. Aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta.

Onko teidän mielestä kuvat täysi fiasko?

torstai 23. tammikuuta 2014

Pakkaspäivän riemua

Tänään Ansku tuli kuvailemaan, kun ratsastin Ventalla pellolla. Elohopea oli laskenut hyytäviksi lukemiksi -22,5°c, mutta toppauduttuani huolellisesti korvista varpaisiin asti ei pakkanen päässyt puremaan. Kuvista sitten huomaakin kuinka paljon noin kolme vaatekertaa kasvattivat kokoani...



Satula vähän vetää naamaa näkkärille...
...mutta ei se aina ookaan niin paha...
...mutta vyön kiristäminen onkii ihan eri juttu...


Ansku kuvasi Ventan varustamista, sillä tammalla on paha taipumus olla itse PääPiru - varsinkin satuloidessa. Lieneekö pahamaineisuus omaa harhakuvitelmaa vai oliko tamma vieraskorea, kun miltei jokaisessa kuvassa Vempula lipoo huuliaan korvat hörössä. Kyllä se myöhemmin osottautui vanhaksi samaksi Ventaksi, kun satuloinnin jälkeen ei saanut rapsutella ilman leukojen louskuttamista protestina.

joutsenlampi vai viulujen virityskerho?

aurinko häikäisi silmiin ja aiheutti pientä hymyä, oho!

Kun olin saanut koko kompanjan lähtövalmiiksi talvilyysseihin kääriytyneenä pyörimme kohti peltoa, jossa ratsastin Anskun kuvatessa. En harrasta hyvin usein pellolla treenauksia, joten Venta oli kokoajan hirvittävän jännittynyt, kankea ja hätäinen. Ventan ruumiinmuodoilla ei uskoisi hevosen olevan herkkä, sekä sopivalla tavalla kuuma. Kuumentuessaan se ei tee mitään tyhmää, mutta tamma on niin tohkeissaan, että mennä pyllertää eteenpäin hirveää kyytiä malttamatta hiljentää.








Pikku-Ventu niin topakkana

kiihdyttelyä pellolla

kiitosta hyvästä pätkästä
laukan jälkeen askel nousee välistä vähän turhankin kevyesti...



Olen monesti saanut kommenttia, että minun pitäisi julkaista enemmän kuvia. Mitä mieltä olette nyt, kun suorastaan spämmäsin monia kuvia (joista osa kyllä turhan samanlaisia)? Kuinka moni jaksaa laskea monessako tuijotan hevosen niskaa... no, aika monessa!

Kuinka moni teistä liikuttaa hevostaan yli 20 asteen pakkasilla?

lauantai 18. tammikuuta 2014

Vuodesta 2013


En oikein tiedä mistä tämän postauksen aloittaisin. Syy hiljaiseloon ja sekavuuteen löytyy joulukuun kohdalta.

Tammikuu
- Venta potkaisi minua päiväheiniä jakaessa suoraan takalistoon. Vuosi tapahtuman jälkeen hokkien jäljet näkyvät edelleen selkeästi. 
- Kävin kuvaamassa harjoituskoulukilpailut
- Saimme työpaikan roskakatoksessa olleen irtokissan kiinni naapurissa työskennelleen henkilön kanssa yhteistuumin. Kissa muutti luokseni viikonlopuksi asumaan ja sen omistaja löytyi sosiaalisesta mediasta, vaikka kissa oli ollut kateissa yli 2,5kk yli 40km päässä.
- Toisen kerran päiväheiniä jakaessa Venta tarttui takkini hihaan ja repi sen irti.
- Osallistuimme ensimmäistä kertaa maasta käsittelyn kurssille, josta sai hyviä eväitä reppuun käytösongelmiin.
- Kävimme harjoitusestekilpailuissa 80cm luokassa, tuloksena yksi puomi ja toiseksi viimeinen rivi tuloslistalta.

Helmikuu
- Ostin käytettynä Prestige Golden Starin netistä, joka oli sovitettu amatöörien katsomana sopivaksi tammalleni. Kun satulansovittaja tuli toppauttamaan satulaa kävi ilmi, ettei se istunut tammalle mitenkään päin.
- Ratsastin koko helmikuun ilman satulaa, sillä epäsopivat satulat olivat kipeyttäneet tamman selkää ja aiheuttaneet lihaskadon.
- vierailin Helsingissä The Killersin konsertissa.


Maaliskuu
- Tuttavani Mia loihti blogiin uuden ihanan bannerin, joka on siis vieläkin käytössä.
- Mia kävi myös kuvaamassa minua Ventaa kotitallillamme. Kuvat kuitenkin hävisivät konerikon myötä...
- Saimme satulan kuun lopulla! Uusi satula istui kuin valettu Ventalleni, ja on siis Zaldi Royal de Luxe.
- Uuden satulan innoittamana osallistuin viikonloppuvalmennukseen, jossa Venta pamahti pahemman kerran jumiin ristiselästä ja lavoilta. Juoksutusta ja jumien hoitoa oli luvassa kahden viikon ajan.
Kuvattu: tamma- ja varsanäyttely, Kiuruvesi

Huhtikuu
- Kuvasin blogiin tallipäiväni -videon joka aiheutti paljon keskustelua siitä paisuttelenko Ventan ongelmallista käyttäytymistä, jotta voisin olla vain ylpeä omistaessani "hullun hevosen".
- Osallistuin Hurtan&NRJ:n lemmikkitatuointikilpailuun Ventan kuvalla. Ventaa luultiin kilpailun aikana usein Tiian Voitoksi.
- Venta potkaisi minua reiteen säikähdettyään katolta tulevia lumia
- Kuun lopulla isäni hankki itselleen Nikon D70s -rungon, jota myös minä satunnaisesti käytin.
- Kävimme Ventan kanssa maastakäsittelyn jatkokurssilla.
- Venta ontui ensimmäistä kertaa kuun vaihteessa.
- Kuvasin vain yhdet ravit


Toukokuu
- Voitin tatuointikilpailun Vempulan kuvalla. Sönkötin paniikissa kiitoksiani kansallisessa radiolähetyksessä. :D
- ilmoittauduin Ventan kanssa Kuopion äitienpäiväkisoihin, mutta tamman ollessaan liikkeissä vielä "epämääräinen" edellisenä päivänä emme lähteneet trailerin kanssa kilpailuihin. Kuvauskausi alkoi virallisesti tällöin.
- osallistuin Ventalla seuraestekilpailuiden pikkuluokkaan, mutta ontuminen pahentui voimakkaasti kilpailujen jälkeisenä päivänä.
- Varasin tammalle klinikka-ajan Ouluun. Diagnoosina niveltulehdus ja -rikkoa. Klinikan jälkeen Venta jäi laidunlomalle.
- Ulkoinen kovalevy rikkoontui vieden paljon tärkeitä ja rakkaita kuvia mukanaan.
- Jäin kuun lopussa kesälomalle ja aloitin urakat kotikansallisten yövahtina. Kuvasin kaikki päivät ja valvoin heppojen unta yöt.

Kesäkuu
- Venta eleli laidunelämää, mutta kävin silti päivittäin tarkistamassa sen kunnon. Kävimme viikoittain kävelylenkeillä lähimetsissä.
- Kuvasin paljon lomallani ratsastuskilpailuissa
- Kävin ottamassa voittamani tatuoinnin reiteeni Helsingissä. Tatuointi kuitenkin tulehtui muutamassa päivässä ja jouduin sairauslomalle kera tujun antibioottikuurin.
- Työtehtäväni muuttuivat hieman leipätyössäni.
- aaveen.net -edustushuppari tuli


Heinäkuu
- Ulkoisen kovalevyn tiedostoista iso osa kuvia saatiin pelastetuksi. Osa kuitenkin hävisi bittiavaruuteen.
- Kuun alussa kontrollikäynnillä saatiin ratsastuslupa Oulusta. 
- Venta tiputteli viikon välein toista etukenkäänsä irti, joten laidunlomailu jatkui irtokenkäpäivinä.
- Olin muutamissa kilpailuissa kuvaamassa, joiden kuvamateriaali julkaistiin blogissa vasta loppusyksystä

Elokuu
- Ratsastin Ventalla päivittäin ravia n. 10min ja laukkaa n. 5min. Tuntui huimalta ottaa ensimmäiset laukka-askeleet niin monen kuukauden jälkeen.
- Kuun alussa olin talkoolaisena Mikkelin Jurassic Rockissa. Kiva reissu, mutta todella extempore!
- Isäni alkoi remppaamaan hevostraileriani vaihtaen siihen kaikki seinät ja uusien maalipinnat.
- Kävin kisaturistina Suomenratsujen Kuninkaallisissa, mutta ilman kameraa.


Syyskuu
- Ystäväni kävi ratsastamassa Ventaa ja kehui kovasti, kuinka se on muuttunut parempaan suuntaan vuoden takaisesta.
- Venta muutti kuun puolivälissä laitumelta takaisin talliin ja palautui normaaliksi äreäksi itsekseen.
- Kuun lopussa starttasimme ensimmäiset kilpailut pitkän tauon jälkeen. Ventasta oli tullut kesän aikana todella väkivahva ja halusi korvata taidon vauhdilla, joten kokeilin hypätä pelhameilla. Kotikuolaimena toiminut pelham ei soveltunut kisoissa jo ennestäänkin jännittyneelle Ventalle.
- Kuvauskausi päättyi Kiuruveden estekansallisiin syyskuussa.

Lokakuu
- Kävimme toisissa estekisoissa naapurikunnassa. Rata oli yksi elämäni hirveimpiä, mutta sijoituin toiseksi 60cm luokassa. Draivi puuttui radalta täysin ja jätin hevosen täysin yksin hyppyihin.
- Seuraavana päivänä starttasin koulukilpailuissa ihan hyvillä prosenteilla.
- Tuttuni Nora kävi ratsastamassa Ventaa muutaman kerran omien kiireitteni vuoksi.
- Kävin sekä oikean valmentajan tunneilla, sekä isäni piti minulle estetreenejä. 
- Olin 1,5vko Helsingissä ensin katsomassa HIHS, jonka jälkeen olin työpaikkani koulutuksessa viikon.


Marraskuu
- Kävin estekilpailuissa, joissa tein yhden parhaimmista radoista tänä vuonna. Harmillisesti viimeisellä esteellä säikähdin itse katsomon tapahtumia ja työnsin Ventan melkein koko esteen läpi... :D
- Harjoiteltiin kotona ahkerasti hevosen rentoutta ja tahdikkuutta.
- Käytiin valmennuksissa kotitallin ulkopuolella harjoittelemassa uusia asioita.

Joulukuu
- Tämän talven ensimmäiset, ja viimeiset, hankilaukat isän ikuistamana.
- Ventan kaula klipattiin puoliksi, sillä tarkoituksenani oli treenata aktiivisesti koko talvikausi
- Lumet sulivat yllättäen tehden jokapaikasta petollisen liukkaan, joten harjoittelimme Ventan kanssa uusia asioita. Tamma oppi helposti ohjasajon, jota harjoitan sillä nykyisin n. kerran viikkoon
- Rakas isäni menehtyi äkillisesti jouluna. Ikävä <3



Vuosikertomus paisui kuin pullataikina joka suuntaan kohoten melko massiiviseksi. Teiltä lukijoilta olen pitänyt joitakin asioita piilossa, kuten Ventan klinikalta saaman diagnoosin, syksyn tapahtumat sekä viimeisimpänä isini poismenon. Kaikkea en ole halunnut jakaa samalta istumalta, mutta harkittuani pitkään päätin julkaistaa tiedon nyt. 

Tällä hetkellä blogi hakee todella suuntaansa. Kuvattavaa ei tallilla oikeastaan ole lainkaan näin liukkailla olosuhteissa, eikä minulla ole enää kuvaajaakaan ottamaan niitä kuvia... Joten tähän väliin blogia elossapitäviä erikoisjuttuja, kysymyspostausta tms. ?