perjantai 20. lokakuuta 2017

Pitää olla huolissaan

 
Kirjoitin vajaa kuukausi sitten, kuinka Pontus Pilatus oli vähän köhinyt. Köhimisestä oli silloin takana vasta muutama päivä, mutta jotenkin takaraivossa jyskytti että kannattaisiko se sinne klinikalle viedä. Keventelin tuttua maastopätkää kaksi viikkoa, oirehdintana aina sama: muutama kuiva yskäisy rasituksen alussa, ei limaisuutta, lämpöä tahi merkittävää sierainvuotoa. Yritin laittaa ruokintaan valkosipulia tupla-annoksella ja pitää sykkeet alhaalla, mutta liikunnan normaalina. Ei helpottanut.
 
Yksi yö heräsin kolmelta aamuyöllä miettimään, että yskiiköhän se taas ja löytäisinköhän minä nyt googlesta jonkun yleispätevän ohjeistuksen. Kunnes tajusin. Enhän minä - järkevä ihminen - pysy järjissäni, jos kyttään joka päivä hevostani ja seisotan sitä mututuntumalla. Aamulla varasin klinikan, lähinnä itseäni varten.
 
Koska matkasta jäivät taas vaihteeksi kaikki apukädet (on muuten sikahelppoa luoda uusi tukiverkosto, suosittelen kaikille muuttoa toiselle puolelle Suomea ...), lähdettiin taas kerran ihan keskenämme. Onneksi Pontus osaa nykyään käyttäytyä vieraissa paikoissa, joten omatkin kädet riittävät.
 
Klinikalla sitten vähän tutkittiin. Kerroin oirehdinnan, kerroin myös että onhan se yskinyt aina minulla ollessaan talviaikaan. Yleensä en ole siihen kiinnittänyt sen suurempaa huomiota, koska vironhevosista aika moni yskii. Nyt nousin takajaloilleni, koska se yski myös levossa (joka tosin loppui muutaman päivän jälkeen). Tähystettiin hengitystiet täysin puhtaiksi, ainoastaan keuhkoputken päästä pystyi näkemään, että yskitty on, koska alue oli punertava. O oli niin hienosti rauhoittamatta näytteen oton ajan. <3
 
 
 
Eläinlääkäri kertoi, että tämmöisissä tilanteissa nyt sitten yleensä otetaan keuhkohuuhtelunäyte (jatkossa tekstissä BAL), jotta se kertoisi kuinka paha pölyallergia tällä nyt sitten olisi. Olin täysin tyyni klinikalla. Pölyallergia, pikkujuttu. Näyte otettiin, mutta se valmistuisi myöhemmin. Sitten alkoi minunkin silmät vähän avautua, kun minulle esiteltiin inhalaattorin käyttöä. Inhalaattori = inhaloitava lääke = keuhkoja avaava = doping. Hevoselle kontrolliin asti kevyttä liikuntaa hengästymättä, joka on 3 viikon päästä.
 
Pakkasin hevoseni ja istuin tyrmistyneenä autossani. Pölyallergia. Minun hevosellani. Mitä minä nyt teen? Kestääkö tämä enää rasitusta? Pitääkö meidän nyt muuttaa pihattoon? Onko tämä jo kroonista? Itketti oikeastaan aika paljon.
 
Kun BAL näytteet valmistui, niin paljastui se että Ootuksella on IAD (inflemmatory airway disease). Viitearvo on 1,2%. Toisessa keuhkossa se on 2,0% ja toisessa 3,7%. Hyvin pieneltä nämä kuullostaa mutta... Eläinlääkäri varoitti, että IAD vastaa huonosti hoitoon ja uusii helposti. IAD ei ole puhkuri (RAO), mutta hoitamattomana johtaa semmoiseen. RAO:ssa uloshengitys on vaikeaa, IAD:ssa helppoa. RAO tulee vanhoille hevosille (jotka ovat aikansa huonokeuhkoisina pölylle altistuneet) ja IAD yleensä nuorille. IAD syntymekanismi on hieman tuntematon, mutta siihen todennäköisesti vaikuttavat sairastetut bakteeri-/virusperäiset hengitystieinfektiot, jotka ns. jäävät päälle. Tai keuhkoverenvuoto. Tai ihan vaan joku syy X.
 
 
 
 
Tärkeimpänä on olosuhteiden hoito, eli pölyämätön ympäristö; tallissa oloa mahdollisimman vähän, kuivikkeet tai heinä eivät saisi pölistä. Lisäksi osanen laskea myös sen, että pölisevät hiekkakentät, maneesit ja siitepölyajat ovat vaikeita. Inhaloitavia lääkkeitä tulee 3 erilaista, joita annetaan kahdesti päivässä. Viikkoa ennen kontrollia aloitettava köykäinen liikuttaminen, jotta kontrollissa olisi jotain mitä kertoa. Levossa kun ei yski nytkään ilman lääkintää. Nyt vaan seisotaan ja syödään esikuivattua. Säilö olisi parasta evästä, mutta se vie hampaat luvattoman nopeasti huonoon kuntoon.
 
No. Enpä voi muuta sanoa, kuin että voi perkele. Ei paljon huonompia tuloksia voisi tulla. Koska jatko on kysymysmerkillä, niin ei paljon hurrailla. Netissä olevat lääketieteen kuvaukset antavat toivoa siitä, että paranemisennuste on hyvä. Ehkä siitä siis hupikilpahevonen tulisi taas. Jos Ootus vastaa huonosti lääkehoitoon, niin silloin se todennäköisesti tarvitsee talvikaudet inhaloitavaa - jos se siis auttaa. Parastahan olisi saada pihattoon pois pölystä, mutta toisaalta taas pakkasilma myös ärsyttää keuhkoja. Minulta kysyttiin, että aionko vaihtaa hevosta. En aio, koska hevonen on minulle perheenjäsen, eikä vain urheiluväline. Ootus saa elellä minun lompakolla, kunnes koittaa elon viimeinen päivä.
 
Olen menossa viikonlopuksi Horse Show'hun. Piti hankkia uutta kisahuopaa ja kaikkea kivaa, mutta koska klinikkaan meni pitkä penni ja ei voi tietää mitä tuleman pitää, niin shoppailut jää nyt tällä kertaa aika vähiin. Yritän kuitenkin nauttia viimeisestä viikonlopusta ennen 2 krt / pv tallirumban alkua !
 
 
Postauksen kuvat on ottanut Hanna Mäntynen

maanantai 9. lokakuuta 2017

Setelit viuhumaan

Kaikki kuvat on keväältä kun Pontus sai lyllertää uudella laitumella kera kamujen

Käytin tänään autoani katsastushuollossa. Aikaa meni 45 minuuttia, summa oli 162 euroa. Lopputuomiona oli, että tämä X ja tuo Y on vaihdettava / korjattava ennen katsastusta. Olin ihan ymmyrkäisenä enkä tajunnut heti avata suutani. Eikös tämä jumalauta ollut huolto sitä varten, että se menee katsastuksesta läpi. Sen vikalistan olisi saanut katsastuksesta hintaan 29 euroa. Nyt maksoin siitä aika moninkertaisesti. Kaasutin pois vitutuspäissäni, kun olin ensin varannut uuden ajan korjaushuoltoon. Minua oli huijattu. 

Hevosmaailmassa kuitenkin monesti sumenee rahantaju silmissä ja maksamani 162 euroa on taskuraha. Työkaverini monesti utelevat paljonko hevosen pito maksaa kuussa pääkaupunkiseudulla. Ja mehän ollaan Keski-Uudellamaalla, Tuusulassa. Ytimeen on vielä matkaa. Silmät suurenevat kun kerron että noin tonni kuussa. Give or take. Vähän vaihtelee. "Herranenaika miten kallista!", "Ei minulla olisi varaa!". Tallivuokra 550 euroa, Ootuksen oma ruokavalio n. 45 euroa / kk, halli 100 euroa / kk, kengitys n. 65 e / kk (väli on 7 vkoa, joten jakaantuu kivasti parille kuulle), vakutuukset pari kymppiä. Siinä sitä alkaa jo olla. Lisäksi joka kuukausi tulee joku yllättävä meno joka imaisee summan X palvelusta / tuotteesta Y. Esimerkiksi tässä kuussa on trailerin katsastus, hengitystietähystys klinikalla, ruokintamuutos, uusi sadeloimi. Siinäpä sitä tonni alkaa olla imaistuna. Ensi kuulle jää raspaus, satulan toppaus + vastinhihnojen vaihto. Työmotivaatio löytyy joka kerta kun tiliotetta vilkaisee. Itsestäni tuntuu, että kyllä tässä kohtuullisilla summilla päästään elämään, jotkut ovat sitä mieltä että halvalla lähtee. Kai se sitten maallikon korviin kuullostaa paljolta.




Suomalaiseen kulttuurin kuitenkin kuuluu, ettei kerrota ihan kaikkea. Rahasta on vaikea puhua. Harvemmin kuulee kerrottavan mitä hevosesta on yksilönä maksettu. Jos asiaa kysyt niin olet nokkava tallinaapuri, joka haluaa päästä kehuskelemaan että minunpa hevonen oli kalliimpi kuin sinun lällälää. Hevosen ostohintaa suojellaan tiukemmin kuin valtion salaisuuksia. Itse en henkilökohtaisesti välitä, kuinka paljon kaverini tienaavat / mitä niiden hevoset ovat maksaneet. Joku tienaa käteen reilun tonnin kuussa, toinen kuusi. Aivan sama minulle, koska minulta se ei ole mitään pois. Silti, haluaisin tietää mikä on mediaaniarvo tietynlaiselle hevoselle markkinoilla. Onko ali- vai ylihintaa myyntilapussa, vastaako laatu maksettua hintaa.

Myyjältä kysyttynä hinta mitä pyydetään on just se oikea. On hinnoiteltu oikein, koska hevonen on tehnyt pieraisten puolipiruetin tarhassa (myynti-ilmoituksessa: vaativan tason ratsu) tai kun se puolipaniikissa hyppäsi kentän aitojen yli (myynti-ilmoituksessa: yksittäisenä 140 cm, kapasiteettia pidemmälle). Vaikka olisin nähnyt hevosen myynti-ilmoituksen jossa pyydetään kymppiä on sanomattakin selvää, että tyhmä siitä sen tasan kympin maksaa. Kaupankäyntiin kuuluu ylihinnoittelu ja tinkiminen, myin minä itse mitä tahansa niin hinnassa on ilmaa. Koska voin joustaa ajateltuun hintaan, jonka nyt ainakin haluan tuotteesta. Ostaja luulee voittavansa tinkimisellä. Everybody wins.

En tiedä onko hienompaa antaa ihmisten luulla, että mulla on tässä nyt kallis hevonen. Minusta on vähän uuvattia ostaa kympillä hevonen harrastekäyttöön kotiin, jonka on vähän klenka, mutta on tuloksia ulkomailta. On hiiiiieno. Eihän se niillä tuloksilla tee mitään harrastehevosena kotitallilla jolla nyt treenaillaan omaksi iloksi. Enemmän nostan hattua niille, jotka eivät pistä hevoseen kiinni puolikasta vuosituloa lääkärinpalkasta, mutta työllä jaksavat nostaa hevosen hintatasoa sinne viisinumeroisiin summiin. 




Ootus on tuikitavallinen harrastehevonen. Sillä oli jonkin verran startteja, se oli nuori ja kiltti. Eli optimaalinen kauppatavara. Sovittiin kättä päälle hintalapun tingitystä hinnasta, mutta klinikalta löytyi sanomista. Ei ole priima, eikä oikein edes sinne päin. Voi olla että oireilee, voi olla että ei. Neuvoteltiin hinnasta uudestaan ja päästiin yhteisymmärrykseen, kättä päälle ja hevonen kotiin. Kaikkine varusteineen maksoin Ootuksesta (muistaakseni) reilun neljä. Sillä on vuosien aikana tullut lisää muutamia startteja kohtuullisilla prosenteilla, kiltti luonne säilynyt, mutta muutama kommervenkki. Ei sen arvo varmaan edelleenkään olisi markkinoilla enempää kuin minun sitä ostaessa. Venta maksoi varusteineen kokonaiset 500 euroa. 

Summasummarum: hevosmaailman ja -ihmisten pitäisi avautua markkinapolitiikassaan. Pitää vaikka anonyymiä rekisteriä Hippoksen kautta, mitä tietyn ikäinen, rotuinen ja sukuinen hevonen jne. on maksanut. Sitä rekisteriä voisi myyjät ja ostajat sitten katsella hintatasoa miettiessä. Salailulla luodaan mielikuvaa, että eestinponiruuna pyöreällä massullaan tikkujaloilla lyllertäessään kentän laitaa pitkin sen koulutustason äärirajoilla olisi mistään kohtaa kuuden tonnin arvoinen. Tai että hyvä opetushevonen lähtisi tonnilla hommista, missä se tienaa talolle sen tonnin parissa kuussa. Tai että hevosen hankinta on tavallisten maallikkojen ulottumattomissa. Pitäisi olla hieno sukunimi ja miljardiperintö, että on varaa hepostella. Tai sitten se on elämäntapakysymys.