maanantai 9. lokakuuta 2017

Setelit viuhumaan

Kaikki kuvat on keväältä kun Pontus sai lyllertää uudella laitumella kera kamujen

Käytin tänään autoani katsastushuollossa. Aikaa meni 45 minuuttia, summa oli 162 euroa. Lopputuomiona oli, että tämä X ja tuo Y on vaihdettava / korjattava ennen katsastusta. Olin ihan ymmyrkäisenä enkä tajunnut heti avata suutani. Eikös tämä jumalauta ollut huolto sitä varten, että se menee katsastuksesta läpi. Sen vikalistan olisi saanut katsastuksesta hintaan 29 euroa. Nyt maksoin siitä aika moninkertaisesti. Kaasutin pois vitutuspäissäni, kun olin ensin varannut uuden ajan korjaushuoltoon. Minua oli huijattu. 

Hevosmaailmassa kuitenkin monesti sumenee rahantaju silmissä ja maksamani 162 euroa on taskuraha. Työkaverini monesti utelevat paljonko hevosen pito maksaa kuussa pääkaupunkiseudulla. Ja mehän ollaan Keski-Uudellamaalla, Tuusulassa. Ytimeen on vielä matkaa. Silmät suurenevat kun kerron että noin tonni kuussa. Give or take. Vähän vaihtelee. "Herranenaika miten kallista!", "Ei minulla olisi varaa!". Tallivuokra 550 euroa, Ootuksen oma ruokavalio n. 45 euroa / kk, halli 100 euroa / kk, kengitys n. 65 e / kk (väli on 7 vkoa, joten jakaantuu kivasti parille kuulle), vakutuukset pari kymppiä. Siinä sitä alkaa jo olla. Lisäksi joka kuukausi tulee joku yllättävä meno joka imaisee summan X palvelusta / tuotteesta Y. Esimerkiksi tässä kuussa on trailerin katsastus, hengitystietähystys klinikalla, ruokintamuutos, uusi sadeloimi. Siinäpä sitä tonni alkaa olla imaistuna. Ensi kuulle jää raspaus, satulan toppaus + vastinhihnojen vaihto. Työmotivaatio löytyy joka kerta kun tiliotetta vilkaisee. Itsestäni tuntuu, että kyllä tässä kohtuullisilla summilla päästään elämään, jotkut ovat sitä mieltä että halvalla lähtee. Kai se sitten maallikon korviin kuullostaa paljolta.




Suomalaiseen kulttuurin kuitenkin kuuluu, ettei kerrota ihan kaikkea. Rahasta on vaikea puhua. Harvemmin kuulee kerrottavan mitä hevosesta on yksilönä maksettu. Jos asiaa kysyt niin olet nokkava tallinaapuri, joka haluaa päästä kehuskelemaan että minunpa hevonen oli kalliimpi kuin sinun lällälää. Hevosen ostohintaa suojellaan tiukemmin kuin valtion salaisuuksia. Itse en henkilökohtaisesti välitä, kuinka paljon kaverini tienaavat / mitä niiden hevoset ovat maksaneet. Joku tienaa käteen reilun tonnin kuussa, toinen kuusi. Aivan sama minulle, koska minulta se ei ole mitään pois. Silti, haluaisin tietää mikä on mediaaniarvo tietynlaiselle hevoselle markkinoilla. Onko ali- vai ylihintaa myyntilapussa, vastaako laatu maksettua hintaa.

Myyjältä kysyttynä hinta mitä pyydetään on just se oikea. On hinnoiteltu oikein, koska hevonen on tehnyt pieraisten puolipiruetin tarhassa (myynti-ilmoituksessa: vaativan tason ratsu) tai kun se puolipaniikissa hyppäsi kentän aitojen yli (myynti-ilmoituksessa: yksittäisenä 140 cm, kapasiteettia pidemmälle). Vaikka olisin nähnyt hevosen myynti-ilmoituksen jossa pyydetään kymppiä on sanomattakin selvää, että tyhmä siitä sen tasan kympin maksaa. Kaupankäyntiin kuuluu ylihinnoittelu ja tinkiminen, myin minä itse mitä tahansa niin hinnassa on ilmaa. Koska voin joustaa ajateltuun hintaan, jonka nyt ainakin haluan tuotteesta. Ostaja luulee voittavansa tinkimisellä. Everybody wins.

En tiedä onko hienompaa antaa ihmisten luulla, että mulla on tässä nyt kallis hevonen. Minusta on vähän uuvattia ostaa kympillä hevonen harrastekäyttöön kotiin, jonka on vähän klenka, mutta on tuloksia ulkomailta. On hiiiiieno. Eihän se niillä tuloksilla tee mitään harrastehevosena kotitallilla jolla nyt treenaillaan omaksi iloksi. Enemmän nostan hattua niille, jotka eivät pistä hevoseen kiinni puolikasta vuosituloa lääkärinpalkasta, mutta työllä jaksavat nostaa hevosen hintatasoa sinne viisinumeroisiin summiin. 




Ootus on tuikitavallinen harrastehevonen. Sillä oli jonkin verran startteja, se oli nuori ja kiltti. Eli optimaalinen kauppatavara. Sovittiin kättä päälle hintalapun tingitystä hinnasta, mutta klinikalta löytyi sanomista. Ei ole priima, eikä oikein edes sinne päin. Voi olla että oireilee, voi olla että ei. Neuvoteltiin hinnasta uudestaan ja päästiin yhteisymmärrykseen, kättä päälle ja hevonen kotiin. Kaikkine varusteineen maksoin Ootuksesta (muistaakseni) reilun neljä. Sillä on vuosien aikana tullut lisää muutamia startteja kohtuullisilla prosenteilla, kiltti luonne säilynyt, mutta muutama kommervenkki. Ei sen arvo varmaan edelleenkään olisi markkinoilla enempää kuin minun sitä ostaessa. Venta maksoi varusteineen kokonaiset 500 euroa. 

Summasummarum: hevosmaailman ja -ihmisten pitäisi avautua markkinapolitiikassaan. Pitää vaikka anonyymiä rekisteriä Hippoksen kautta, mitä tietyn ikäinen, rotuinen ja sukuinen hevonen jne. on maksanut. Sitä rekisteriä voisi myyjät ja ostajat sitten katsella hintatasoa miettiessä. Salailulla luodaan mielikuvaa, että eestinponiruuna pyöreällä massullaan tikkujaloilla lyllertäessään kentän laitaa pitkin sen koulutustason äärirajoilla olisi mistään kohtaa kuuden tonnin arvoinen. Tai että hyvä opetushevonen lähtisi tonnilla hommista, missä se tienaa talolle sen tonnin parissa kuussa. Tai että hevosen hankinta on tavallisten maallikkojen ulottumattomissa. Pitäisi olla hieno sukunimi ja miljardiperintö, että on varaa hepostella. Tai sitten se on elämäntapakysymys. 


2 kommenttia:

  1. No tämä oli kyllä nyt täyttä asiaa! Juuri näin!!

    VastaaPoista
  2. Vaikka hevosen osto tullee ajankohtaiseksi vasta parin vuoden päästä, niin Markkina-palstoja on tullut selailtua... Nuorempana ajattelin, että "huonon hevosen ylläpito maksaa vähintään yhtä paljon kuin hyvän". Ja huono tarkoitti lähinnä sairastelevaa hevosta.

    Aikuisena tuntiratsastajana olen huomannut, että pidän eniten vanhoista estehevosista, mieluiten ruunista ;) Ne tuntuvat täyspäisiltä, eivät turhia kyttää tai säpsy. Karsinakäytöskin on mukavaa, ymmärretään että ihmistä kuuluu väistää.

    Omasta mielestäni kurjimpia ovat olleet ratsastuskoulujen suomenhevoset. Osaamistaso mitä sattuu, ulkokentällä otetaan lähtöjä pienestäkin risahduksesta, karsinasta karataan ja kärsitään kesäihottumasta.

    Kärjistettyjä näkemyksiäni nämä toki ovat, mutta en allekirjoita näkemystäsi, etteikö harrastehevosen kohdalla kannattaisi kisatuloksista maksaa. Kohtuullinen kisaura harrasteratsastajan kanssa kertoo minusta hevosen täyspäisyydestä, hevonen on ainakin joskus kohtuullista treeniä kestänyt ja että kotitallin ulkopuolellakin on käyty.

    Terveys on sitten vaikeampi juttu. Kun kaikkea ei tutkimuksissa välttämättä näy, osa löydöksistä ei koskaan haittaa ja osa on sitten itse aiheutettuja...

    Aika näyttää miten kysyntä ja tarjonta kohtaavat, kun omaa hevosta ostan...

    VastaaPoista