Joulukalenteri 2014: Kamerakoulun oppitunti

Lukijoiden toiveesta joulukalenteriin tälle päivälle ilmestyy pieni valokuvausaiheinen luukku. Koska olen muutamaa vuotta aiemmin toteuttanut Kuvausohjeita -postaussarjan, tällä kertaa paneudutaan enemmän kameran teknisiin puoliin. Katso postaussarjan osat näistä linkeistä: esteratsastus, kouluratsastus, pää- ja rakennekuvat, ravit sekä valmistujaiskuvat.

Aloittelijoille suosittelen kaikille samaa vinkkiä: kokeile rohkeasti! Lue ohjekirja, kysy kaverilta vinkkiä tai selaa netin keskustelupalstoja. Tärkeintä on kuitenkin se, että kokeilet rohkeasti mitä tapahtuu mistäkin, mikä vaikuttaa mihinkin. Näin itsellesi syntyy vahva käsitys siitä, mitenkä valokuvia saa parannettua tietyissä olosuhteissa tai mitkä asetukset sopivat harmaalle sadekelille kuvaukseen.

Aurinkoisella ilmalla valokuvaus on helppoa, ellei valo ole jyrkkää tehden voimakkaita varjoja

Ilta-auringon valo on huomattavasti pehmeämpää tehden syvempiä sävyjä valokuviin

Metsän takaa tuleva valo on pehmeä, eikä luo varjoja kuviin

K U V A  -  A S E T U K S E T
mielestäni hevoskuvaukseen soveltuvimmat kuva-asetukset

• AUTO - täysin automaattinen, jossa kamera valitsee itse aukon, suljinajan, ISO:n, valkotasapainon ja salaman tarpeen. Aloittelevalle kuvaajalle hyvä keino oppia tutustumaan kameran kapasiteettiin. Automaattinen kuva-asetus ei mahdollista isoja kikkailuja ja osa kuvista voi epäonnistua.

• URHEILU - tai juoksumies, kuten tapaan sanoa. Käytin tätä syntistä ohjelmaa melko monta vuotta, vaikka hallitsin manuaalikuvauksen. Laiskuus kuitenkin vei voiton ja lähinnä vain räiskytin kameran suljinta. Urheiluasetus on kameran automaattinen kuvaustila, jossa ISO on noin 400 tai yli - toki valoituksesta hieman riippuen. Suljinaikaa kamera pyrkii pitämään yli 1/200 aina, jolloin kuva ei tärähdä ilman jalustaakaan kuvatessa. 

• M (Canonilla M) - täysin manuaalinen, jossa käyttäjä valitsee itse ISO-herkkyyden, valkotasapainon, aukon ja suljinajan. Onnistuneet valokuvat tarvitsevat rutkasti rutiinia ja himppasen tuuria.

• A (Canonilla Av) - aukon esivalinta. Käyttäjä itse asettaa käyttämänsä aukon, jolloin kamera laskee muut kuvaan vaikuttavat tekijät itse, jotta valotus onnistuisi. Peruskäyttöön ja vielä hieman rutiinia hakevalle kuvaajalle paras vaihtoehto.

• S (Canonilla Tv) - suljinajan esivalinta. Käyttäjä itse asettaa haluamansa suljinajan (esim. 1/200), jolloin kamera itse määrittelee loput asetukset, jotta suljinaika toteutuu. 

• P - "Puoliautomaattinen" tila, jossa kamera itse säätää aukon ja suljinajan tilanteen mukaan parhaimmaksi, muttei esimerkiksi ponnauta salamaa esille tarpeen vaatiessa. Osa asetuksista on kuitenkin käsinsäädettävissä, toisin kuin automaattiasetuksella.

Pidentämällä valotusaikaa ja seuraamalla liikkuvaa kohdetta saat lisää liike-efektiä kuvaan

Vedenroiskeet saat pysähtymään kuviin lyhyellä valotusajalla. Lisää valoa kuviin saat nostamalla ISO-arvoa ja aukkoa.

Joskus parhaat kuvat jäävät harmittavan epätarkoiksi. Objektiivien tarkennusvirheitä voit tutkia googlettamalla oman objektiivisi arvosteluja. Tarkennusvirheistään tunnettu Sigma on kyllä minunkin luotto-objektiivini.

N Y R K K I S Ä Ä N T Ö J Ä

Jotta voi rikkoa rajoja, täytyy ensin tuntea ne

• Täydellinen valotus syntyy kolmen tekijän summasta: ISO-arvosta, aukkoarvosta ja valotusajasta. 

• Mitä suurempi ISO sinulla on käytössä, sitä enemmän kuva kohisee eli ns. rakeet tulevat taustasta esille. Itse pyrin pitämään ISO-arvon mahdollisimman alhaisena.

• Liikekuvauksessa liikkeen täydelliseen pysäyttämiseen tarvitaan suljinnopeudeksi vähintään 1/125. Käsivaralla liikkeen pysäyttämiseen tarvitaan 1/60, jolloin mukaan tulee pientä liike-epäterävyyttä. Pidemmillä valotusajoilla liikkeen pysäyttämiseksi tarvitsee jo jalustaa.

• Tarkennuspistettä voi vaihtaa kesken kuvauksenkin, omassa Nikon -kamerassani etsimen läpi on yksi tummennettu renkula enemmän kuin muut - siihen tarkennus pyrkii osumaan. Sitä voi muuttaa takana olevasta monivalintapainikkeesta.

• Käytä liikkuvan kohteen kuvauksessa automaattitarkennusta (Auto Focus), jotta kuvastasi tulisi tarkka. Manuaalinen käsitarkennus sopii harjaantuneille valokuvaajille ja paikallaan pysyville kuvattaville.

• Itse käytän automaattisessa tarkennustilassa 3D seurantaa, sillä se tuo mielestäni kuviin hienoa syväterävyyttä onnistuessaan.

• Aukkoarvoja ilmoitetaan hieman hassusti vasten maalaisjärkeä. f1.8 on suuri aukko, joka päästää paljon valoa kennolle. Vastaavasti f22 on todella pieni aukko, joka päästää vain vähän valoa kameran kennolle.

• Hevosta valokuvattaessa syväterävyysalue ei voi olla kovin pieni hevosen ollessa niin suuri eläin. Itse käytän eniten f3.5 tai f4 aukkoarvoja, niissä myös objektiivini piirtää parhaiten.

• Mikäli objektiivisi aukkoarvot on ilmoitettu f3.5-5.6 tarkoittaa tämä sitä, että objektiivin polttovälin muuttuessa muuttuu aukonarvokin. Pienimmillään aukko on lyhimmällä polttovälillään ja päinvastoin. 
• Valkotasapainon avulla helpotat kuvasävyjä pysymään oikeanlaisena. Valkotasapaino on yleensä automaattisella, mutta itse säädän sen sadepäivinä tai sisällä loistelampun vastaamaan totuutta. Symbolit ovat hyvin kuvaavat, esim. aurinko, pilvi, varjo, hehkulamppu ...

Tärkeintä valokuvauksen kanssa on jatkuva harjoittelu ja itseopettelu. Taiteen tekemistä ei voida opettaa koulussa, mutta lähtökohdat voidaan saada kuntoon. On kuitenkin lopulta oppijasta itsestään kiinni, mitenkä hän osaa soveltaa saamaansa tietotaitoa oikeissa tilanteissa. Itse olen oppinut valokuvaamaan kokeilemalla "mitä tapahtuu mistäkin" -periaatteella ja se on kantanut hedelmää yli 10 vuoden ajan. Kehityn vieläkin kokoajan eteenpäin oppiessani uusia tekniikoita ja omaksuessani uusia näkemyksiä. Minua eteenpäin on aina kannustanut rakkauteni hevosiin ja valokuvaukseen. Yhdistämällä kaksi tärkeää asiaa, olen saanut yhden elämäni tärkeimmistä asioista itselleni.

Toivottavasti postauksesta oli apua kokeneille ja kokemattomille! 

Mikäli kysyttävää jäi tai haluat tarkennusta johonkin, jätä kommentti alle.