Huh huh, joulukalenteri -haastetta on nyt takana yli puolenvälin! Vielä pitäisi jaksaa tehdä tiukka loppurutistus ennen aattoa ja täytyy myöntää, että tällä hetkellä arkeni keskellä pää humisee tyhjyyttään. Mistä sinä haluat lukea ensi viikolla? Vai haluatko jotain erikoisempaa esille?
Migreeniä pukkaa nyt kolmatta päivää putkeen, vaikka arki rullailee mallikkaasti eteenpäin. Minun arkeni siis, monelle minulle täysin "leppoisa" arkipäivä tarkoittaa muille tulipalokiirettä. En tiedä kuinka olen elämässäni päätynyt tämmöiseen tilanteeseen, että ajankäyttöni on tarkkoin etukäteen ajateltua ja täysin luppohetkiä on tarjolla vain muutamia aina parin viikon välein. Elimistöni on jo aikalailla tottunut kuluttavaan elämäntyyliin laukatessani paikasta toiseen nukkuessani vain muutamia tunteja yössään. Parhaimmillani nukun pitkin päivää noin viisitoista minuuttia kestäviä päiväunia ja heti herätessäni otan taas jalat alle. En pääse ainakaan tylsistymään!
Ootuksen ja arkityöni lisäksi olen monessa aikaa vievässä harrastuksena mukana: tiesitkö esimerkiksi sitä, että toimin hevoskilpailuvalokuvaajana viikonloppuisin? Alkuviikosta käyn tuhannet kuvat läpi, nimeän ratsukot ja vastaan useisiin kymmeniin sähköposteisin. Tai sitä, että valokuvaajan roolin lisäksi olen Sukupostissa kuvalisääjänä omille kuvilleni tai olen kisakuvat.netissä yhtenä valokuvaajana. Älä käsitä väärin, sillä nautin siitä, että aina löytyy töitä tehtäväksi! Pidän vapaa-ajan viettotavoistani yllättävän paljon siihen nähden, kuinka paljon ne kuormittavat hektisyydellään elimistöäni.
Valokuvauksen lisäksi merkittävässä harrastusroolissa on internet-sivujeni päivittäminen. Oletko ikinä vieraillut valokuvaussivustollani aaveen.net? Sieltä löydät kohta vuosikymmenen ajalta ottamani hevoskuvat tuhansista hevosista. Päivitän myöskin Ootuksen kotitallin ja Koljonvirran Ratsastuskeskuksen nettisivuja, sekä olen ottanut sivuille paljon kuvamateriaalia. Kirjoitin ennen myös blogia autostani, johon en kyllä ole kajonnut enää vuosiin. Käy tutustumassa vanhoihin kirjoituksiin Ladamies ei sääliä kaipaa -blogissani vuosilta 2011-2012. Jostain täytyi karsia, joten päätin keskittyä aikanaan enemmän tähän blogiini, kun Ladalla ajo jäi muutenkin vähemmälle.
Joskus olen toivonut, että kaulaani sidottaisiin myllynkivi, jolloin en pääsisi hötkeltämään näin tuli housunlahkeessa vuorokaudesta toiseen. Olen kuitenkin ihmisenä aika aktiivinen ja haluan olla ahkera elämäni läpi: siksi nautin kiireen keskellä hektisestä elämäntyylistäni ja turhaudun istuessani toimeettomana kotona.
Oletteko te kuika ikiliikkujia, vai nautitteko rennoista hetkistä sohvalla?
Joku valokuvaukseen liittyvä postaus olisi tositosi kiva! Ostin itselleni järkkärin ja en oikein osaa vielä käyttää sitä. Voisit esimerkiksi kertoa mahdollisimman tarkasti omasta kuvauskalustostasi, plussia ja miinuksia jokaisesta välineestä, mitä käytät eniten jne. Olisi tosi kiva jos selittäisit mahdollisimman selkeästi ja seikkaperäisesti, että tällainen aloittelevampikin ymmärtää :)
VastaaPoistaSiihen perään olisi kiva nähdä kuvia eri keleillä otettuina ja kertoisit asetuksia/välineitä mitä olet käyttänyt!
Toivon mukaan tämä ei ole liian vaativa toteuttaa, olisi ihan huippupostaus ja varmasti todella mielenkiintoinen!
Kiitos hyvästä ideasta! Pitää yrittää hyödyntää ensi viikon vapaita postauksen tekoon :)
PoistaMinäkin tykkäisin tälläisestä postauksesta todella paljon, sillä olen todella kiinnostunut valokuvauksesta ja aika aloittelia siinä vielä, vaikka kuviani kehutaan, mutta on aina mielenkiintoista lukea "ammattikuvaajan" vinkkejä :-)
PoistaMä oon vähän sekäettä. Ehkä veri vetäis enemmän sohvalle köllöttelemään, mutta todellisuudessa oon melkein koko ajan menossa. Nyt varsinkin, kun on nämä hierontahommat tullut mukaan kuvioihin, niin tuntuu että ehdin käydä kotona vain nukkumassa... :D
VastaaPoistaMinä taas jos pakotettuna joudun vuoteen omaksi turhaudun minuuteissa, kun en voi touhuta miten haluan. Tosin, tämä hulluus kulkee jo suvussakin...
PoistaKuulostaapas tutulta tuo jatkuva eestakasin ravaaminen! Lukion päälle pari duunia niin hyvin tulee juostua kun vielä yrittää muistaa ja jaksaa käydä salillakin ja olla sosiaalinen :D Välillä on ihanaa - ja pakko - pysähtyä lojumaan vaikka koko päiväksi sänkyyn, mutta pakotettuna paikallaan oleminen on perseestä.
VastaaPoistaSinun juttuja kuunnellessa on kyllä tullut selväksi, että onneksi en ole ikuinen ikiliikkuja. :D
PoistaTöissä olen ikiliikkuja ja muistanki kaiken tehtävän kävellessä. Jos on ihan oikee vapaa, sitten lötköttelen ja löysäilen. Työpäivänä juoksen kotonakin miljoonaa ja koirakin käy pitkän lenkin pikakelauksella! (;
VastaaPoistaHaaveilen täysin rennosta vapaapäivästä, jolloin olisi aikaa hoitaa hevostakin hitaasti ja rauhassa. Monesti Ootus on tarhassaan kuljailemassa ja seuraavassa sekunnissa jo satuloituna kentällä. :D
PoistaHyvin pohdittuja ja perusteltuja mielipidepostauksia olisi todella mukava lukea.
VastaaPoistaOlisiko sinulla mielessä jotain aihetta mistä haluaisit tekstiä? Itse en osaa lonkalta heitää mitään hyvin argumentoituja tekstejä, kun mikään aihe, mitä suinkaan keksin, ei ole minulle "punainen lippu".
PoistaLöysäily ja ikiliikkuminen tarvii mulla olla tasapainossa. Sohvalle ei jäädä jos ei ole tehty mitään järkevää. Tallipäivän yms. jälkeen voi sitten ottaa rennommin ;)
VastaaPoistaMuistanpa ajan kun olin tallilla töissä ja tein parikymmenpäisen koko aamu- ja päivätallit yksin. Silloin olin työpäivän jälkeen niin uupelossa, että en kyllä muuta jaksanut kuin maata sohvalla televisiota katsellen.
Poista