keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Joulukalenteri 2014: Pienen pojan elämää


Ootus on saanut aidan toiselle puolelle pienen mustan lisäksi ihastuttavan ruskean suomineidon, joka pitää keltaista ruunaa niin mielellään aisoissa. Eli suomennettuna: Ootusta vedellään ympäri korvia pitkin päivää, mutta silti ruuna ei ota pientä vinkkiä tosissaan, vaan innostuu entisestään pienestä masokismista leikeissä.

"Päevee, oon nuapurin herrasmies... Pahastuisko rouvva suutelmoinnista?"
"Täl viisii myö tuon omannii emännän kanssa alkuhuumassamme oltiin"
"Ae nytkö sie jo hermostuit"

"Vua ethä tok vielä..."


Aloin harkita Ootukselle leikkipallon ostamista, jotta se saisi painia turvallisemmin muovisen pallon kanssa, kuin elävän russin. Poni alkaa kummasti sinertää, kun keltainen ruuna korvat hörössä kaataa sen selälleen, pistää painilukkoon ja jää päälle makamaan. Onneksi Ootus ei ole saanut vielä mitään noin älyvapaata ideaa naapurin suomineidon kanssa, sillä siitä taistosta jäisi jäljelle vain kasa keltaista karvaa. Ootus seisoi eilenkin käytävällä silmä melkein turvonneena umpeen, kun selkät hampaanjäljet menivät sen silmäkulman päältä. Ruuna ei aristanut silmäänsä ja ennemminkin seisoi vain leuhkana: "jos mä näytän tältä, niin olisitpa nähnyt sen toisen".

Hevosten iso jumppapallo ei kuitenkaan vakuuttanut minua kestävyydellään, hevosten "kahvakuula" ei vakuuta minua monipuolisuudellaan ja kaikki muut tuhannet leluvaihtoehdot ovat vaikuttaneet hieman epäilyttäville itselleni. On ehdotettu kumisaapasta, lepuuttajaa, ihmisten jumppapalloa, räsymattoa.... Mutta entä jos ostan kalliin pallon, eikä Ootusta kiinnosta muu kuin oman ponin lempiminen auringonlaskuun asti? Keltsi kyllä tarvitsisi jonkun hieman raisumman tarhakaverin, joka tahtoisi leikkiä. Ruuna tahtoaisi niin paljon temuta, mutta sen oma poni ei uskalla nousta vastarintaan ja aitojen molemmin puolin olevat hevoset ovat tappofiiliksellä leikissä mukana. Ne kokevat Ootuksen uhkaksi laumalleen ja pureskelevat ruunaa aidan läpi. Ootus kokee sen maailman parhaaksi leikiksi, kun taas muut puolustavat laumaansa...





Kun alkukuusta vakuutin, että nyt loppuu minulta luomuhippeilyt ja hevoselleni tulee tarhasuojat, aloin välittömästi empiä julistustani. "Niihin menee kauheesti rahaa...", "Mitä jos niitä ei oteta illalla pois..." ja oma henkilökohtainen lempparini: "en tiiä millaset ostasin...". Maanantai-iltana olimme nauttimassa jouluruuasta työkokouksen merkeissä, kun puhelin taskussani pärähti soimaan. Tallintyöntekijä, vittu. Mitä nyt on käynyt? Toivoin mielessäni, että luvut kuluneesta vuodesta ja luvut tulevalle vuodelle olisi jo esitelty ja pääsisin soittamaan mikä on hätänä ruunalla. Onneksi tälläkään kertaa ei ollut ähkyä tai raajaa poikki - mutta sitäkin syvempi haava etusen kannalla. Jolloin sain mielessäni sen sisäisen rohkaisun tarhasuoja kiistaan. Ei haittaa että suojat maksaa ja osta ensimmäiset mitkä löydät. Jos niitä ei oteta illalla pois, sano asiasta. Ja osta jo ne suojat.

Tänään Ootus tarhailee ensimmäistä kertaa Ridzi -merkkisissä heijastinbuutseissaan.

Kun Keltsi lähtee tällä ilmeellä niin tietää jo, että kohta saa poni kyytiä...
... poni ei kerennyt naamioitua huomaamattomaksi, joten se oli helppo saalis Ootukselle

Ootus tervehtimässä Amurican veljeä

6 kommenttia:

  1. Jos asuttaisiin lähempänä, multa saisi innokasta varsaa Ootuksen painikaveriksi. Meillä myös vähän sitä ongelmaa että Albert yrittää kaataa painikaveriponia. Onneksi ovat vasta kerran menneet nurin, ja silloinkin menivät molemmat, kun oli vähän liukasta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ootus olisi kyllä hyvä nujukaveri, koska se ei ihan helposti kaadukaan ja siinä olisi varsalle tekemistä. Tosin en tiedä osaisiko Keltsi kasvattaa mallikelpoisia kansalaisia...!

      Poista
  2. Elviksellä ja Ootuksella oli kuulemma hirmu rallit päällä heti, kun suomineito lähti pois komentamasta. Kumpikin olivat juosseet ees taas aidan viertä pukitellen. Hokkiaikaan en kyllä haluaisi nähdä mitä pojat sais leikeissään aikaiseksi jos samassa tarhassa olisivat. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvasin, koska Ootus kokoajan yritti muiluttaa suomineitoa pois, jotta pääsisi tervehtimään 'MURICAN veljeä. :D O ja E voisivat olla hyviä tovereita, jos 'MURICAN veli pääsee yli miesvihastaan. :D

      Poista
  3. Onneks Ootus ei ole keksinyt loimien repimistä. Töissä saa illalla aina kerätä vähintään kaksi loimea tarhasta, kun kaverit leikkii niin rajusti. Riimuja menee kuukaudessa vähintään kymmenet, ja viikoittain niitä saa kaivella tarhasta, kun ovat tippuneet päästä. Tänäänkin käärin kolmelle hevoselle hauteen jalkaan, kun hokilla oli vähän raapaistu. Putseja yritettiin viime vuonna pahimmille, mutta ne säilyi käyttökelpoisena max viikon, olipa ratsu tai raviputsi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi! Huh huh, sen rumban kun se vielä alottaisi niin itku varmaan tulisi... Meilläkin riimuja on "rumentunut" vasta yhdet, mutta onkin jo pihalla ilman niitä. Toivottavasti meillä nuo putsit kestäisivät pari viikkoa pitempään. :D

      Poista