Voihan video....!

Nyt olisi tarpeen parille voimasanalle. Vittusaatananperkeleenvittu.

Ei kyllä helpottanut ollenkaan, koska tuntuu että Venta roikkuu puoliksi manalan hyisillä mailla.

Torstaina kuvattuani Ventaa pellolla ohjaisajoin sitä kentällä, jossa oli jäätyneitä paskapalloja. Eli melkoisia kaviopaiseiden aiheuttajia lojumassa pitkin poikin lumen päällystämää kenttää. Venta teki töitä hyvin ja liikkui normaalisti oman itsensä tapaisesti: vähän jäykästi ja alitempoisesti, mutta kuitenkin puhtaasti. Lopetin hyvillä mielin ja vein vielä silloin normaalin hevoseni tarhaan viettämään muutamia tunteja ennen sisälle ottoa.

Tänä aamuna hain tunnin tarhailleen Ventan ratsastusta varten tallin käytävälle hoidettavaksi. Tamma oli paljon vaisumpi kuin edeltäneenä päivänä, mutta ajattelin kiiman olevan menossa ohi (ja normaalin yrmy-Ventan tekevän paluuta). Kun lähdin ratsastamaan Ventu hiippaili tavalliseen tapaansa kentälle, käveli normaalisti alkukäyntejä, mutta kun aloin ravaamaan alkoi myöskin tahdittaminen. Oikealle ja kaarevassa urassa, ravissa nyt ainakin. Laukassa en tohtinut edes kokeilla. 

Kampesin heti kyydistä alas ja tutkailin maastakäsin raviliikettä juosten itse Ventan edellä. Vaikutti ihan normaalilta, mutta päätin palata talliin. Talliin kävellessä alkoi ontuminen tuntumaan jo käynnissä, mutta maasta käsin katsottuna ei ollut paha. Tallin käytävältä pesukarsinaan taluttaessa ontuma oli jo selkeä - käynnissä. Mitä enemmän sitä katsoi, sitä pahemmaksi se silmissäni meni. Kokeiltuani ryntään lihaksia meni tamma jo melkein polvilleen käteni kosketettua vasemmanpuoleista isoa rintalihasta, joka oli turvonnut, selkeästi arka ja lämmin.

Isoetutissi-Venta... Muistin ottaa kuvan vasta arnikan laiton jälkeen, mutta mielestäni siitä huolimatta näkyy kuinka massiivisen turvonnut lihas on.

Jätin Ventan muutamaksi tunniksi pihalle, kunnes illalla saavuin kylmäämään sen niveliä, sillä takaraivossa pelottelee pelko jänne- tai hankosidevammasta. Tamma hyppi minua melkein kolmella jalalla vastaan, rintalihas oli edelleen arka ja turvoksissa. Mitään ulkoista traumaa en jalasta löytänyt, eikä jaloissa ollut normaalista poikkevia muutoksia; turvotusta, lämpöä, kosketusarkuutta tms.

Kaiken päässäni olevan järjen mukaan Ventalla olisi kaviopaise, astunut jonkun epämääräisen päälle tai toissapäivänä tapahtunut kengitys olisi aiheuttanut kavioon jotain. Minulla ei itselläni ole kokemusta kaviopaiseista, enkä osaa oikein arvioida miltä ne näyttävät. Toisaalta rintalihas on selkeästi turvoksissa, olisiko kyseessä venähdys tai revähdys? Hetken asiaa selvitettyäni varmistuin, että lihasperäinen ontuminen on harvinaista, mutta silti rintalihas kummittelee mielessä. Varmasti joku senkin on kipeyttänyt, mutta mikä ? Vai uusiko viime keväinen niveltulehdus, jossa oli hyvin samankaltaiset oireet - lievempänä? Pahimpana pohjalla kummittelevat jänne- ja tukisidevammat. Kuntouttaminen vaikeaa ja onko järkeä lähteä näin vanhan hevosen kanssa kuntoutukseen? Yritän rauhoitella itseäni, että näin kevyellä treenillä tuskin jänteet olisivat poksahtaneet, ja tarhassa paikoillaan seisova Venta ei ole itseään hajoittanut. Ratsastaessa olisin varmasti huomannut äkillisen muutoksen. Mutta tuliko se jännevamma tänään, aamulla?

Käsittelin rintalihaksen Arnikalla, jättäen sen hautumaan yön yli. Kirjoittaessani tätä klo 5:00 aamulla en ole nukkunut silmäystäkään, sillä huoli kaihertaa mieltäni. Heti hevosten syötyä aamupalat olen tallilla tutkimassa tammaani - ja soittamassa päivystävää eläinlääkäriä. Mikäli Venta ontuu rajusti jätän sen surutta sisälle seisomaan ja odottamaan eläinlääkäriä. Toivon jo melkein polvillani aamulla selkeästi tuntuvaa kaviopulssia ja koputusarkaa kavionpohjaa. Tuurillani vastassa on banaanijänne ja pökkelöjalat...

Puhtaasta epäpuhtaaseen, täysin nollasta sataan sekunnissa. 

Miltä teidän mielestänne liikkuminen näyttää?