Täysiverikohtauksia valvovan silmän alla

Viikko on kulunut liian nopeaa, anteeksi kaikille lukijoille! Olen saanut todella kivoja kommentteja teiltä, jotka ovat lämmittäneet mieltäni sadeilmojen vallatessa Suomen. Paljon on kerennyt tapahtua viikossa ruunan ruttelon kanssa, mutta suurimmat askeleet eteenpäin olivat ensimmäiset koulu- ja estevalmennukset. Tässä postauksessa käsittelen ohi mennen viikko sitten ollutta kouluvalmennusta ruunan kanssa.

...kädellä on kiva roikkua...

...mutta ärsyttää kun kuski käskee...

...kuolaimen allekin on kiva painua...

ruunan niskaa on aika kiva tuijottaa ;)

Ootus tulikin aivan alunperin koehevosteni listalle, koska kouluvalmentajani Pake kovasti suositteli sitä minulle sanoin: laadukas, helppo ja vähän erikoisen näköinen - koska eihän minun humma voisi olla tylsän tavallinen ulkonäöllisesti. Valmentajan kutsuma "Keltsi" onkin ollut jo monta vuotta saman valmentajan kanssa yhteistyössä, joten tuntui turvalliselta ostaa niin kaukaa hevosta. Ootus haettiin Imatralta, kun Venta-tamma muutti 15km päästä... Ruunan oli jo itselleni tuttu henkilö nähnyt monesti, sekä ollut Ootuksen valmentajana pitkään. Kukapa muukaan olisi siis parempi antamaan vinkkejä ratsastettavuuteen? Odotin silmät kiiluen ensimmäistä valmennusta, jotta oma tietotaitoni ruunan ratsastettavuudesta kasvaisi entisestään.

Heti ensimmäisenä valmentaja kysyi, että joko ratsastaessa tehdyt hommat ovat olleet niin haastavia, että Ootuksen henkinen kippo menisi nurin ja se saisi ns. täysiverikohtauksen? Ruunan verestähän kaksikymmentäviisi prosenttia on ihan ehtaa täyttä verta, joten kovin isoja kuohunnat eivät voi olla - sillä eihän se kakskytviis prossaa nyt paljoa ole täydestä sadasta ;) Totesin ihmetellen, että ei kyllä oo. Ei oo pelännykää mitään, eikä koskaan oo ollu ongelmia siitä, että joku ei onnistus. Valmentaja totesi, että kyllä se sieltä sitten tulee, kun hommat menee niin vaikeiksi. Täysiverikohtaukseen meni näistä sanoista viisi minuttia.

Tehtävänä oli tehdä jokaiseen neliöuralla olevaan kulmaan etuosakäännös ja jatkaa pohkeenväistössä uraa pitkin. Tästä jo ruuna hermostui, kuulin ettei käyntityöskentely ole sen vahvin alue - sillä onhan käynti nyt tylsää ja ihan turhaa Ootuksen mielestä. Kun tehtävä vaihtui niin, että kulmiin tehtiin ravivoltti ja jatkettiin vasemman pohkeenväistöä kohti keskihalkaisijaa meni ruunalla täysin hermo. Se lähti pitkän sivun alussa lapa edellä laukkaa vasemmalle, kun minä halusin raviväistöä oikealle. Siinäpäs sitä oltiin, kun kippo vinksahti nurin. Onneksi Ootuksella ei ole tarkoituksena karistaa ratsastajaa kyydistään. Se ilmaisee "vain", että nyt oli liikaa, nyt meni hermo. Pyydä selkeemmin tai älä pyydä ollenkaan.

Lopputunti menikin pienestä välikohtauksesta huolimatta mukavasti. Kun suunta vaihtui minulle itselleni helpommaksi - kun könötän niiiiiiiiiiin vinossa, että hevonenkin saa raivarit - oli homma ruunankin mielestä aika mukavaa. Sain hyviä vinkkejä valmentajalta, sekä paljon vastauksia mieltä painaneesiin kysymyksiin. Ootus kykenee tekemään vaikka vallan mitä kiemuroita, enemmän kuin mihin minulla riittää taitoa. Se on kuitenkin luonteeltaan aika mukavuuden haluinen ruunan rempula, joten se vähän lintsailee. Eli jos ei oo ihan pakko niin, hommia ei tehdä sadankymmenen prosentin voimin, vaan vähän puolitehoilla. Mukavuusalueelta poistuminen taas saa ruunan kipon keikkumaan, välistä yli laitojen.

Onnistuin valitsemaan loistavan treenipaidan! T. Mäkkärintäti ja mäkkiläski

Kestin kuitenkin kyydissä. Se on suuri saavutus. 

Minulla oli kuitenkin tosi hyvä fiilis päiväntreeneistä ja olin iloinen. Se on kaikista suurin saavutus.