Uuteen hevoseen totuttelua

Tämän postauksen kuvat on ottanut Heidi Lääveri, jonka ruunan päiväkirjaa voit seurata täältä. Heidin ruuna Elvis asuu siis samalla tallilla kuin Venta ja Ootus.

Uuden hevosen kanssa tulee aina ihmeteltyä erinäköisiä asioita. Pikkuruunan mielestä kotitallillamme asuva lammaslauma on pelottavampi kuin itse viikatemies. Lampaat vielä herranen aika liikkuu ja ääntelee ;) Kertaalleen olen saanut kopattua Ootuksen syliini, kun se säikähti kulman takana vaaninutta pässiä. Päkäpää yritti jutella varmasti vain mukavia ruunalle, mutta hevonen päätti ottaa jalat alleen ja hyökätä suoraan syliini. Onneksi ei sattunut!

Olemme maastoilleet porukalla, sekä opettaneet ruunaa tallin tavoille (kuten mm. lampaat eivät ole vaarallisia!). Kaikki muu menee jo varsin mallikkaasti uusista asioista, mutta automaattista vesikuppia ruuna ei ole halunnut käyttää, vaan juo mieluiten sankosta laitumella. Uskon kuitenkin noin fiksun ja filmaattisen kaverin oppivan niinkin yksinkertaisen jutun, kuin vesiautomaatista juomisen melko nopeasti sisäruokintakauden alettua. 

Venta tuli minulle pitkäaikaisen kokeiluajan jälkeen, kun olin ensin vuokrannut sitä ja sen jälkeen ylläpitänyt. Uudet jutut eivät tuntuneet niin pahalta, kun hevonen oli vanha tuttu. Nyt puolestaan Ootus on minulle täysin ventovieras hevonen - vaikka onkin omani. En osaa ennustaa sen käyttäytymismalleja tulevaan, joten kaiken uuden kohdalla tulee huomattua miten pikku ruuna asioihin suhtautuu. Esimerkiksi poraaminen tallissa on ok, mutta keräämättömät heinäpaalit pellolla ei todellakaan ole ok. 

Hymy on herkässä kun tajusin ruunan aikeet :)

Ja humpsista toiselle kyljelle...

kaverikuva :)

Nyt olen kuitenkin testiajanut ruunaa kaikissa mahdollisissa tilanteissa: sileän työskentelyä kentällä yksin ja yhdessä, sekä esteiden ylittämistä uuden kotikentän aitojen sisällä. Maastossa on käyty kaksista tuumin kävelemässä ja tänään oli todellinen tulikoe: uiminen. Ootus ei ilmeisesti ole ennen yksinään käynyt uiskentelemassa, joten odotin lammaspaniikkireaktiota osakseni. Ruuna kuitenkin sangen tyynesti käveli järveen ja alkoi leikkiä vedellä. Se uskaltautui varsin pitkille uintimatkoille liinan jatkeena ja piehtaroi (?!?) viileässä vedessä tyytyväisesti ynisten. Onneksi Ootus tosiaan oli liinassa, enkä istunut sen kyydissä satulatta sen mennessä makuulleen veteen tai olisin päässyt mittailemaan pohjan mutapitoisuutta hevosen alle. Hassu ruuna!