Puomi-Perjantai

Harjoiteltiin perjantaina Ootuksen kanssa esteratsastuksen saloja. Olen aina ollut parempi esteiden välissä, kuin sileällä ratsastamisesta. Totta kai joskus tekee hölmöjä virheitä, mutta pääsääntöisesti tiedän miten esteelle ratsastetaan ja miten tehtävästä poistutaan. Rytmikäs, mutta tasainen laukka on kaikista tärkeintä. Oma asentoni on enemmän etukenossa, joten minulle on luontaista taittaa metrejä kevyessä istunnassa. Ratsastan jopa paremmin kädelläni ollessani hieman irti satulasta, koska en ole niin jännittynyt!

aloitettiin ravipuomeilla...

...jonka jälkeen tultiin laukkapuomia

Anskun huutaessa ulkopohjetta, hokasin itsekin ratsastaa sillä ja sain ruunan ruttelon kulkemaan paljon paremmin :)

 

Ansku kehitti (ja kuvasi nämä kuvat) minulle ja ruunalle tehtäviä, ainoana toiveenani oli, että hommat pidetään simppeleinä ja korkeudet maltillisena. En halua vielä tässä vaiheessa mökeltää uuden hevosen kanssa ja saada noin nuorta hevosta, joka tarvitsee kuskin tukea, epävarmaksi. Pienillä esteillä kuuluisa rimakauhu unohtuu, jolloin pystyn ratsastamaan tehtävien välissä.

Aloitimme laukkapuomilla, joka muutettiin innariväliseksi. Ootus muutamaan otteeseen rämpi puomeilla, mutta pääsi nopeasti homman ytimeen. Kun itse vielä hoksasin Anskun kehotuksesta ratsastamaan enemmän ulkojalalla puomeilla oli lopputulos todella kivan tuntuista selkään. Mitä vähemmän ruunaa ohjeistin ja sovitin hevosta puomeille, sitä paremmin se niitä tikkasi ylittää. 

Ootus on nopea hevonen jaloistaan ja muutaman kerran oli olo, että minä olen seuraavana iltapäivälehtien sivuilla kuolleena... Silti se on ihanan simppeli hypätä ja tämmöinen taviskin pysyy kyydissä, vaikka välistä lähdetäänkin ja kovaa ;) Ootus tykkää imaista itseään kunnolla hyppyyn, joten saan olla tarkkana etten lennä toriruunan kaulalle makamaan ja maailmaa ihmettelemään. Vaikka se selkeästi on innoissaan esteistä, sen voi ratsastaa haluamallaan temmolla tolppien väliin. Tarkoituksena olisi valmentautua kouluratsastuksen ohella estekentillä, ja kilpailla molempia lajeja aluetasolla. Ensi viikolla hypätäänkin jo valmentajan silmien alla, jota en malta odottaa!

Ponnistuspuomi laitettiin esteen alle, joten sitä piti aluksi vähän jännittää...

... mutta toisella kerralla sekin oli jo paljon simppelimpi juttu

Tulin pikkuristikon vinosti ja vaihdoin suuntaa, joka onnistui nappiin. Hyvä minä, hyvä Ootus!

Loppuraveissa etukönö iski jälleen.

... mutta välistä muistin keventää ylöspäin

...jolloin taas käsi karkasi omille teilleen

onneksi kuitenkin loppuun onnistuin minäkin istumaan kelvollisesti!