YLÖSpäin - ei ETEENpäin

Ansku kävi tänään katsomasta maastakäsin ja ratsastamassa muutaman kierroksen ruunalla. Ongelmanahan on minun epätasainen ja hevoselle varmastikin vähän epämiellyttävä istunta. Kasvoin sadanseitsäkymmenen senttimetrin mittaiseksi jo alakoulun puolella, mutta myöskin kehonhallitseminen on jäänyt pikkutaaperon tasolle. Silti, kun katsotte tästä tekstistä löytyviä videiota, muistakaa että ihan kaikkia kehonosiani en kykene hallitsemaan edes tahdonvoimallani. Tisseilläni on täysin oma tahto, ja vaikka olen kuinka yrittänyt köyttää niitä tiukasti kiinni ne heiluvat epämääräisesti tahdissa mukana. Tiedän, että jotkut koulutuomarit pyörtyvät katsoessaan heiluvaa rintamustani, kun taas toiset laskevat niistä tahtia: "yks-kaks-yks-kaks-yks-kaks-kaks-aijjai tahtirikko!"

Olen tiedostanut kohta kaksi vuotta, että istuntani on täysin linkallaan vasemmalle. Kaikki painoni jakautuu vasemman istuinluun päälle, jolloin oikeapuoli jää tyhjäksi. Tämä on aiheuttanut mm. hankaluuden kääntää hevosta, tehdä pohkeenväistöjä jne. Mikään hevonen ei ole niin ajatuksenlukija, että se tietäisi minun haluavan menevän radan poikki vasemmalle, eikä jatkavan avotaivutusta suoraa uraa, kun vasen istuinluu hakkaa menemään sitä suoraan, mutta kaikki muut avut yrittävät kääntää sitä. Venta vinoutui kanssani huomattavasti. Se käveli oikeaankierrokseen aina takaosa sisällä, kuin sulkutaivutuksessa. Koska kaikki paino oli aina vasemmalla.

Ootus on ollut kuin elävä kysymysmerkki kanssani. Käperryn pikkumoodiini keventämään nenä kiinni niskahihnassa. Samalla vasen istuinluu hakkaa sitä ja oikeapuoli roikkuu tyhjänä. Ihmekös, jos punkee lapa edellä käännöksissä. En halua vinoa hevosta. Haluan hevosen, joka menee suoraan jokaisessa askellajissa. Joka taipuu, asettuu ja on notkea kropastaan. Siispä nyt on korkea aika opetella ratsastamaan.

Ansku huomasi, että käteni on yhtä kova kuin kivi. Se on tasainen, mutta liian tasainen. Kädenkulma on lähempänä 45 astetta, kuin täyskulman vaatimat 90. En revi hevosta suusta tai sahaa, mutta käteni ei jousta liikkeen mukaisesti, vaan jää jarruttamaan eteenpäinpyrkimystä. Lisäksi nyrkit kääntyvät lappeelleen, jolloin ranteesta tulee täysin turta. Nyt täytyy myöntää idioottimaisesti, että ratsastaessa monesti tuntuu, kun hauislihakseni revittäisiin irti. Jännä juttu, kun jännitän koko ylävartaloni kuin viulunkielen - ja vielä tappelen hevosen kanssa tästä "tuntumasta". Yhdistäppä tähän komboon vielä eteenpäin ajava istunta, sekä heiluvat jalat. On siinä ruunalla kestämistä...

Tämän päivän teemana oli istua otsikon mukaisesti liikkeitä ylöspäin. Ei ajaa eteenpäin, jolloin keventämisliikkeestäni tulee pyöreä ja keikahdan etukenoon. Käteni jää jarruttamaan ollessaan tappavan tasainen paikallaan, mikä kyllä ajaa yritteliäisimmänkin hevosen epätoivon partaalle. Ratsastajan viestit tulee olla selvät, jotta hevonen ymmärtäisi - yrittäähän se kuitenkin aina päästä helpoimman kautta. Kuvittelin, kuin minua olisi keskeltä päätä nostettu suoraan ylöspäin, muttei kuitenkaan niin, että näyttäisin heinähanko perseessä ratsastavalta. Kuin taikaiskusta laukka alkoi pyörimään paremmin, hevonen rentoutui ja keventäessäkin tuntui, ettei tämä ole fiaskon alkua. Vielä kun saimme minulle takaraivoon asetuksen, että käsi on joustava ja liikkuu hevosen mukana alkoi Ootus hakeutua mukavan pyöreäksi.

Jotta pystyisin poistamaan hevosen liikkumaan sen mukavuusalueen eri puolille pyytämällä siitä erilaista tempoa ja taivutusta, täytyy minunkin poistua minun mukavuusalueeni ulkopuolelle. Tähän loppui matkusteltu ja nyt alkoi oikea ratsastaminen!