sunnuntai 10. elokuuta 2014

YLÖSpäin - ei ETEENpäin

Ansku kävi tänään katsomasta maastakäsin ja ratsastamassa muutaman kierroksen ruunalla. Ongelmanahan on minun epätasainen ja hevoselle varmastikin vähän epämiellyttävä istunta. Kasvoin sadanseitsäkymmenen senttimetrin mittaiseksi jo alakoulun puolella, mutta myöskin kehonhallitseminen on jäänyt pikkutaaperon tasolle. Silti, kun katsotte tästä tekstistä löytyviä videiota, muistakaa että ihan kaikkia kehonosiani en kykene hallitsemaan edes tahdonvoimallani. Tisseilläni on täysin oma tahto, ja vaikka olen kuinka yrittänyt köyttää niitä tiukasti kiinni ne heiluvat epämääräisesti tahdissa mukana. Tiedän, että jotkut koulutuomarit pyörtyvät katsoessaan heiluvaa rintamustani, kun taas toiset laskevat niistä tahtia: "yks-kaks-yks-kaks-yks-kaks-kaks-aijjai tahtirikko!"

Olen tiedostanut kohta kaksi vuotta, että istuntani on täysin linkallaan vasemmalle. Kaikki painoni jakautuu vasemman istuinluun päälle, jolloin oikeapuoli jää tyhjäksi. Tämä on aiheuttanut mm. hankaluuden kääntää hevosta, tehdä pohkeenväistöjä jne. Mikään hevonen ei ole niin ajatuksenlukija, että se tietäisi minun haluavan menevän radan poikki vasemmalle, eikä jatkavan avotaivutusta suoraa uraa, kun vasen istuinluu hakkaa menemään sitä suoraan, mutta kaikki muut avut yrittävät kääntää sitä. Venta vinoutui kanssani huomattavasti. Se käveli oikeaankierrokseen aina takaosa sisällä, kuin sulkutaivutuksessa. Koska kaikki paino oli aina vasemmalla.



Ootus on ollut kuin elävä kysymysmerkki kanssani. Käperryn pikkumoodiini keventämään nenä kiinni niskahihnassa. Samalla vasen istuinluu hakkaa sitä ja oikeapuoli roikkuu tyhjänä. Ihmekös, jos punkee lapa edellä käännöksissä. En halua vinoa hevosta. Haluan hevosen, joka menee suoraan jokaisessa askellajissa. Joka taipuu, asettuu ja on notkea kropastaan. Siispä nyt on korkea aika opetella ratsastamaan.

Ansku huomasi, että käteni on yhtä kova kuin kivi. Se on tasainen, mutta liian tasainen. Kädenkulma on lähempänä 45 astetta, kuin täyskulman vaatimat 90. En revi hevosta suusta tai sahaa, mutta käteni ei jousta liikkeen mukaisesti, vaan jää jarruttamaan eteenpäinpyrkimystä. Lisäksi nyrkit kääntyvät lappeelleen, jolloin ranteesta tulee täysin turta. Nyt täytyy myöntää idioottimaisesti, että ratsastaessa monesti tuntuu, kun hauislihakseni revittäisiin irti. Jännä juttu, kun jännitän koko ylävartaloni kuin viulunkielen - ja vielä tappelen hevosen kanssa tästä "tuntumasta". Yhdistäppä tähän komboon vielä eteenpäin ajava istunta, sekä heiluvat jalat. On siinä ruunalla kestämistä...



Tämän päivän teemana oli istua otsikon mukaisesti liikkeitä ylöspäin. Ei ajaa eteenpäin, jolloin keventämisliikkeestäni tulee pyöreä ja keikahdan etukenoon. Käteni jää jarruttamaan ollessaan tappavan tasainen paikallaan, mikä kyllä ajaa yritteliäisimmänkin hevosen epätoivon partaalle. Ratsastajan viestit tulee olla selvät, jotta hevonen ymmärtäisi - yrittäähän se kuitenkin aina päästä helpoimman kautta. Kuvittelin, kuin minua olisi keskeltä päätä nostettu suoraan ylöspäin, muttei kuitenkaan niin, että näyttäisin heinähanko perseessä ratsastavalta. Kuin taikaiskusta laukka alkoi pyörimään paremmin, hevonen rentoutui ja keventäessäkin tuntui, ettei tämä ole fiaskon alkua. Vielä kun saimme minulle takaraivoon asetuksen, että käsi on joustava ja liikkuu hevosen mukana alkoi Ootus hakeutua mukavan pyöreäksi.

Jotta pystyisin poistamaan hevosen liikkumaan sen mukavuusalueen eri puolille pyytämällä siitä erilaista tempoa ja taivutusta, täytyy minunkin poistua minun mukavuusalueeni ulkopuolelle. Tähän loppui matkusteltu ja nyt alkoi oikea ratsastaminen!

18 kommenttia:

  1. Itseäni on auttanut vinouteen syvien vatsalihasten treenaaminen ja miettiminen. Silloin löytyy oikeat lihakset, kun pystyy vetämään navan sisään ilman, että hengitys salpaantuu. Netistä varmaan löytyy paljon erilaisia niksejä ja treeniohjeita (omani sain fysioterapeutilta mutta en viitsi kirjoittaa romaania tähän), ne on ainakin tällaiselle laiskalle olleet siitä hyviä, että syviä vatsoja treenataan aika pienillä liikkeillä. Itselläni siis selkäranka kiertyy lapojen välistä oikealle, kappas kummaa kun hevosen on välillä vaikea taipua vasemmalle... Mutta kun keskitän syvät vatsalihakset ja kierrän kroppaa niiden avulla "auki", yleensä mun ja mun hevosen on mahdollista löytää yhteistyö. Toivottavasti tästä olisi teillekin apua Ootuksen kanssa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä! Pitääkin rueta vetämään vatsaa sisään, harmi jos näyttäisin jopa todellisuutta hoikemmalta ;)

      Poista
  2. Lopputunnin video näytti huomattavasti paremmalta! Minä ottaisin sinuna hieman lyhyemmän ohjan, jolloin kädet ei lepäsisi reisillä ja ohjastuntuma olisi tasaisempi :)

    Mä olen vino, oikealle. Tosi ärsyttävää kun sen vinouden tiedostaa, mutta sillä ei pysty tekemään mitään! Ja vielä kun ratsastaa vaan sillä omallan (joka on myös vino samaan suuntaan), on vielä vaikeampaa päästä suoraan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitää yrittää muistaa jatkossa! Pyydän helposti hevosta taipumaan johtavalla kädellä, joka jotenkin kummallisesti tarkottaa mulle melkein satulan takakaareen asti venyvää ohjaa, joka holpottaa reiteni vierellä. :D

      Poista
  3. Oishan tää aivan liian helppoa koko homma ilman moisia vinouksia !! Omasta vinoudestani kuuluu kiitos kyllä suurimmaksi osaksi Nuutille, kun olen sen suoruuden kanssa joutunut taistelemaan. Tästä ovat sanoneet valmentajanikin. Kiva katsoa kuvia jostain kymmenen vuoden takaa kun istunta oli sairaan paljon parempi... :D Mulla tuppaa rintakehä kääntymään aavistuksen vasempaan, mutta ei sentään enää yhtä paljon kuin muutama vuosi sitten pahimmillaan. Suuri osa ongeman korjaamista on onneksi ihan jo sen tiedostaminen, ja sen jälkeenhän ei tartte juuri muuta ku pysyä tiukkana itselleen - ihan helppo nakki siis............... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itselleen tiukkana pysyminen, se jos mikä on helppoa!
      "Onpas tänään jotenkin tahmea laukka... nooo, mennään maastoon..."
      "enpä kyllä jaksaisi harjotella siirtymisiä.... nooo, mennään maastoon..."
      Ja kaboom, tällä maastoilulla oon saanut kauheat vinoudet aikaan. :D

      Poista
  4. Apua, tuskaisen näköistä menoa noiden sinun tissiesi kanssa. Oletko kokeillut KUNNOLLISIA ja tukevia urheiluliivejä? Kyllä oikeanlaisten urh.liivien pitäisi himmata tuota heilumista, ei tuo missään nimessä voi tuntua mukavalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kokkeiltu shock absorberit,enellit, kahdet päällekäiset rintaliivit joista toinen urheiluversio, jesari ...
      Ja ei. Enell on ollut huomattavasti parhain, mutta hinkkini ovat päättäneet vallata maailman, sillä ne tuntuvat kasvavan harva se päivä. Uudet pitäisi tilata, mielellään heti ja viimeistään huomenna.

      Kivaa tää ei oo, missään nimessä. Ja aiheuttaa tuskasia selkä- ja hartiakipuja. Häiritsee ulkonäöllisesti ja keskiravia en tahdo mennä nimeksikään, kun hinkit iskeytyvät kutakuinkin leukaan asti. Ainoa tapa helpottaa oloa niin ratsailla, kuin muutenkin on kirurginveitsi.

      Pikkutisseillä on kaikki helpompaa - myös ratsastus.
      T. Katkera. :D

      Poista
    2. Serkku osti nämä itselleen muutama vuosi sitten kun imetti ja oli kuulemma kovasti apua, ei yhtään haitannut ravissakaan ;)
      http://www.lumingerie.fi/enell-nl100-urheiluliivit-musta

      Poista
    3. Kiitti vinkistä! Nää mulla on ollut taannoin jo hetken aikaa käytössäkin.

      Poista
  5. Itsellä oli ajanjakso, jolloin ratsastin pitkään itsenäisesti ja apua miten istunta vinoutui. Aimo harppauksen otin, kun aloin menemään sellaisten silmien alla, jotka huomaavat pienenkin jännityksen, vinouden jne. istunnassa. Heidän silmien alla menen edelleenkin, mutta myös itsenäisesti ratsastaminen on huomattavasti helpompaa, kun tunnistaa nopeasti virheet ja tietää hyvät konstit (mm. mielikuvaharjoitteet), joilla saa tilannetta korjattua. Ikuinen opintiehän tämä on, mutta senpä vuoksi ratsastamiseen ei ikinä kyllästy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Loputon suo, tai siltä ainakin vielä tällä hetkellä tuntuu.
      Minäkin etsin sivusilmällä sopivaa valmennussuhdetta, jossa viikottainen valmennus kotitallilla olisi ok.

      Poista
  6. Ootko koskaan kokeillu keventää pitkää pätkää 2 ylös 1 alas? Sillä jipolla huomaa onko oma painopiste hevosen mukana, jäljessä vai edellä. Tän vinkin mulle antoi joku centered riding ohjaaja tai opettaja tai mikä lie, mutta hirveen hyvä neuvo enivei! Ja omaan vinouteen pystyy vaikuttamaan ylläri pylläri venyttelemällä ja tekemällä lihaskuntoa. Ja jos käsissä on iso ero, kumpi on vahvempi ja kovempi kannattaa esimerkiksi oikeakätisen rueta tekemään osa tai suurin osa oikeankäden pikkuarkijutuista sillä heikommalla eli vasemmalla, kuten vaikka kahvimaidon ottaminen jääkääpista ja hampaiden pesy yms. Se tasapuolistaa käsien lihaksistoa vähäsen.
    Mulla on kausia kun en tunne vasenta istuinluuta satulalla ratsastaessa ollenkaan, koska olen vino ja istun lantio oikealle kiertyneenä. Siihen on auttanut lantion alueen ja jalkojen venyttely ja se, että aina kun istun jossain, kiinnitän huomiota, etten kiertäisi lantiota oikealle ja vasen istuin luu häviäisi. Se on auttanut, että on pyrkinyt ihan tavallisestikin itsuessa tuntemaan molemmat istuinluut. Ei nää välttämättä kaikilla toimi, mutta ei kai sitä kokeilemalla mitään häviä :) Toivottavasti teillä alkaa yhteistyö sujumaan paremmin ja vinoudet vähenemään tavalla tai toisella! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä kyllä ole, joten kiitos vinkistä. Muutkin vinkit kuullostaa niin ihanan helpoilta (ei mikään personal trainer rääkki salilla 15 krt / vko), että pitää rueta kokeilee. Joskin sitä saliakin on tullut mietittyä...

      Poista
  7. Hei, auttaisiko tuntuman kovuuteen ihan vain ohjan lyhentäminen? Videoilla kätesi putoavat hieman syliin, jolloin helposti myös ranne kääntyy vinoon, eikä tuntuma voi olla pehmeä. Jos lyhennät ohjaa joudut automaattisesti kantamaan kätesi vähän ylempänä ja edempänä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on toi lukkiutuva käsi nimenomaisena ongelmana, sillon kun mulla on ohjat käsissä, koska sillon kädet jää vain satulan etukaareen hiertämään. Uskon, että ongelma ratkeaisi, kun oppisin kantamaan käsiäni tarpeeksi eikä ranne kiertyisi. Tappavain tasainen, joustamaton ja alaspäin suuntautuva ohja ei varmasti tunnu hevoselle kovin kivalle suuhun.

      Poista
    2. Hei taas vinkkailen, mutta itelläni huomasin että karkeesti 50 vatsalihasta ja 50 selkälihasta illassa jämäköitti keskivartaloa niin paljon, että kädet rupes pysymää entistä paremmin kannettuina ja paikallaan (toki niin paljon joustaen kuin tarve vaatii ja ratsastaja osaa :D:DD:DDD)

      Poista
  8. Lopputunnin video näytti kyllä, muita kompatakseni, paljon paremmalta! Ongelmahan on puoliksi ratkaistu, kun tiedät jo mistä kiikastaa. Enää jäljelle jää vain se vaikeampi osa, oikein ratsastamisen toteutus :p
    Itsekin olen aina ollut turhan jännittynyt/kova käteni kanssa ja vähän aika sitten leirillä mua käskettiinkin pyörittelemään hartioita ja heiluttelemaan päätä puolelta toiselle pitkin tuntia, etten kangistu samaan asentoon.

    Lisäksi olen yhdeltä valmentajalta saanut niin hyviä neuvoja, että välillä tuntui kuin mun kädet olis irtaantunut ruumiista ja sain tuntuman todella pehmeäksi. Valitettavasti en osaa kertoa maagisia taikasanoja siihen olotilaan, joka itsellänikin kesti vain pieniä hetkiä ja joka oli täysin ulkopuolisen ohjauksen varassa.. :/
    Mutta muutaman kerran kun saa sellaisen fiiliksen niin sitä osaa tavoitellakin. Tsemppiä ja kärsivällisyyttä harjoituksiin! :)

    VastaaPoista