Vihreänkeltainen ruuna esteillä

Olen saanut suuren kunnian olla mukana Hippolan kuukauden blogi -äänestyksessä syyskuun blogiksi. 

Tulevalle kuulle blogi valitaan yleisöäänien perusteella, joten te lukijat, anonyymit, serkut ja kaimat voitte mahdollistaa että blogini saa näin hienon tittelin! Käy antamassa äänesi täällä - iso kiitos! <3

Kävimme Ootuksen kanssa estevalmennuksessa Haukirannan ratsutilalla Jauhiaisen Antin valmennettevana. Kävin hänen valmennuksissaan muutama vuosi takaperin, kun Venta oli vielä hyppykunnossa - PikkuMusta tikkasi tasaisen varmasti jokaiselle esteelle, joten kuskina sain vain nauttia kyydistä ja keskittyä näyttämään seuraavaa ylitettävää apajaa.

Ootus on osoittanut olevansa hieman vihreä puomihommissa. Sillä on intoa tosi paljon, mutta sen sisäinen pieni pelokas ruuna nostaa päätään uusille esteille. Valmennuksessa se taisi kieltää jokaiselle uuden näköiselle esteelle, tai jos puomi vaihtui tai jos estettä nostettiin. Vaikka korkeudet pysyivät todella maltillisena, en lähtenyt tappelemaan ristikoista yli - vaikka olisi pitänyt hevosen kannalta. Se olisi roiskanut niin isoja hyppyjä, että minun tasapaino olisi jäänyt jo ponnistukseen. Kuitenkin uskaltaessaan ylittää esteitä se hyppää kivasti, joskin se ponnistaa melko voimakkaasti myös pienille kavaleteille. Minun tehtäväni on pysyä melko pystyssä ja olla lietsomatta ruunaa älyttömiin roiskamisiin.

päivän ensimmäinen hyppy muistutti kamikazea

 

 

päädyttiin melkein valkun syliin... 

Oodelalii (virallinen ensimmäinen lempinimi, toim.huom.) lyhentää, pidentää, on ratsastettavissa esteiden välissä, ja se suorittaa estetehtäviä hyvin. Isoin plussa on, että tämmöinen tavis pysyy sen kyydissä, ruunan päätyessä mitä ihmeellisimpiin ratkaisuihin ponnistuksen ja laskeutumisen välisessä sekunnissa. Yksittäisten estetehtävien jälkeen hyppäsimme lyhennettyä viiden hypyn rataa, jossa viimeiselle esteelle Ootus innostui ja hyräili varmaan mielessään "rännäänänänäää", samalla kun minä huulet vinhasti päristen hoin selässä "pyrr, pyrr, pyrr!" Ei mikään susiostos ;) 

Valmentaja-Antti antoi hyvin palautetta: istuin hyvin pystyssä ja ratsastin jokaiselle esteelle viimeiseen asti jättämättä hevosta yksin. Valitsin hyvät ja selkeät reitit ja ratsastin sujuvaa laukkaa. Vinkiksi kotiin ja tulevaan saimme viikottaiset esteharjoitukset, jotta vihreänkeltainen pikkuruuna rutinoituisi ennen kaikkea hyppyihin ja siihen että esteiden alla ja sivuilla voi olla vaikka mitä. Jokaisiin kissanristiäisiin pitää kuulemma osallistua, että ruuna tottuu hyppäämään tasaisemmin myös muualla kuin kotona. Valmentaja sanoi lopuksi Ootuksesta: "se aluksi vaikutti vähän säikyltä kaverilta, mutta sittenhän se ei enää ollutkaan!". Kyllä siitä vielä estehevonen tehdään tämmöiselle amatöörikuskille.

Hieno O <3