Uuden hevosen myötä olen saanut paljon uusia kuvia itsestäni ratsailta - kiitokset niistä kuvaajille!
Tänään tallilla mukanani oli Ansku ja ajateltiin kokeilla Ootukselle Anskun ruunan Amerigo -koulusatulaa.
Vaikka omasta mielestäni istuin normaalia ryhdikkäämmin hevosenniskaa tuijottamatta kädet kantaen niin ihanassa koulusatulassa, kertovat kuvat jotain aivan muuta. Joko Ansku on tahallaan (:D) saanut minusta otettua ne epäedustavimmat kuvat, tai sitten ratsastukseni ihan oikeasti on kamalaa katsottavaa. Omasta mielestäni kannattelin käsiäkin jopa yllättävän korkealla ja istuin selkä suorassa. No, kuvat puhuvat omaa karua kieltään...
Yritän nyt aktiivisesti päästä ruunan kanssa valmennuksiin, jotta hyvä ja sujuva yhteinen sävel löytyisi. Eihän se ihmekään ole, jos ei humma kulje hyvin, kun kuski kököttää niin etupainoisena, että nenä voisi osua hevosen niskaan. Kuitenkin pääsääntöisesti treenailen yksinäni kotona, joten olisiko kellään mitään vinkkiä, miten korjata asentovirheitäni?
Minulla on perinteinen tuntiratsastajansyndrooma: menen omalla mukavuusalueella siitä poistumatta pääty-ympyröitä ja keskiympyrää. Jos olen hurja, saatan tehdä voltin. Ohjatussa ratsastuksessa ikäni olleena, en osaa itse kehittää sopivia treeniohjelmia tai aktiivisesti parantaa omaa asentoa - puhumattakaan uppo-oudon hevosen virheistä. Ventan kanssa saavutettu treenitulos oli ehkä hyvää tuuria, en tiedä.
Tässä postauksessa on kuitenkin tältä päivältä otettuja treenikuvia. Pyysin ruunaa menemään niin hipsuti hipsuti askeleita, kuin vain suinkin oli mahdollista. Humma alkoi tuntumaan tosi kivalta, mutta ilmeisesti kuvat kertovat totuuden tällä kertaa. Paljon on töitä tehtävillä, nyt en pysty syyttämään hevosta enää mistään: Ootus on todella asiallisesti ja hyvin ratsutettu ja koulutettu, joten se kyllä osaa. Kuskilta muutama MäkkiPurilainen väliin, kehonhallintaa harjoittelemaan ja tuo niskan tuijotus... Noh, tulostan Ootuksen niskahihnaan vaikka eläinrääkkäyskuvia. Ei tekisi montaa kertaa mieli katsoa.
 |
| Lemppari röhnötysasento ois varmaanki tää... |
Hevosen niskan tuijotteluun auttaa kinesioteippi :) Laitat pätkän teippiä selkärangasta hiusrajaan suorana linjana siinä asennossa missä niskan olisi hyvä olla ratsastaessa. Jos ratsailla yrität tämän jälkeen tuijotella hevosen niskaa tms niin teippi kinnaa ja tuntuu inhottavalta. Muutaman kerran teippiä käyttäneenä en enää tuijottele hevosen harjaa! Mulla oli siis aiemmin aivan sama ongelma kuin sinulla.
VastaaPoistaKiitos vinkistä! Pitää kyllä kokokeilla, sillä inhottavinta on jo se, kun laastari jää ihokarvoihin kiinni... ;)
PoistaMinullakin sama ongelma niskaan tuijottelun kanssa, istunta menee lyttyyn kun sinne tuijottelee. Se vaan on jotenkin turvallisempaa nähdä koko ajan miten sen hevosen pää on ja mihin suuntaan korvat millonkin osottaa, onko asetus hyvä jne. Voisin tuota anonyymin ehdottamaan teippiä kokeilla!!
VastaaPoistaKaunis hevonen ja hyviäkin ratsastuskuvia sieltä löytyi, aktiivisesti vaan treenailemaan :) Ihan hirveitä istuntaongelmia kuvien perusteella sinulla ei ole, eli lähtökohdat teillä on aika hyvät!
Kieltämättä koko istunta on ihan kasassa, kun tuijotan etukenossa hevosen korvia kuin selkärangaton ameeba. Minäkin joskus aikanaan opin tuijottamaan niskaa ratsastaessani nopeasti syttyvällä ruunalla, joka etsi ympäriltään aina kimmoketta.
PoistaTänään uudet treenit, nyt ruoskitaan minua eikä hevosta :)
ota joku kaveri huutelemaan kentän reunalle kun ratsastat. Ei tarvitse olla kovinkaan kokenut ratsastaja osatakseen katsoa, milloin kuski könöttää ja milloin ei
VastaaPoistaNäin pitää tehdä - ja videoida miltä se oma könkötys näyttää jotta ymmärtäisin itsekin istuntani olevan kamala.
PoistaHeh, siulla on kyllä ihan mahtava tyyli kirjoittaa! Naurahdin useaan otteeseen, pari lausetta on niin tutun kuuloisia. Itse ehdin jo kuukausi takaperin riemuita, kuinka omat istuntavirheet on saatu kuriin ja hallitsen kehoni jo ihan mukavasti. Kävin sitten pari kertaa ratsastamassa kaverin hevosta ja hymy hyytyi aika nopeasti! Luultavasti monet vuodet saman suokkipalleron kyydissä sai ratsastajan kuvittelemaan itsestään liikoja, mutta ison puoliverisen kyydissä juttu olikin hieman toinen.. :D
VastaaPoistaHaha, kiitos :D
Poistaon niin vaikeaa ratsastaa erilaisilla hevosilla! Pienestä isoon siirtyminen on todella hanakalaa ja haastavaa, mutta toisaalta palkitsevaa.
Koko ratsastushetki on aivojumppaa nimenomaan sinulle. Mieti mitä haet, tuntuuko siltä, kun ei, niin mitä voisit tehdä. Keskity jokaiseen askeleeseen, vaadi, kiitä. Ajatus on mukana niillä ympyröilläkin. Pääsetkö jokaiseen kääntöpisteeseen symmetrisesti, onko asetus ja taivutus tasainen, onko tahti hyvä, onko hevonen mukana meiningissä joka ikisellä askeleella. Opettele tekemään kahdeksikon arvoinen pääty-ympyrä. Kun se onnistuu, tee ysin ympyrä.
VastaaPoistaVaadi hevoselta. Rehellisenä ihmisenä haluat auttaa sitä. Vaadi kunnollinen tuntuma: siihen tarvitset hyvän käden. Vaadi aktiivisuutta: tarvitset jalan. Vaadi ryhtiä: tarvitset oman ryhdin. Päätä, mitä hevoselta haluat, ja auta sitä saavuttamaan se. Opi huomaamaan, että puutteet hevosessa johtuvat puutteista sinussa: korjaa virheet itsesi kautta. Mieti, mikä hevosessa on vialla, ja mieti, miksi se on niin. Löydä syy itsestäsi: korjaa se, huomaa muutos hevosessa.
Eli turha korjata jäykästi pelkkää asentoa - korjaa tunnetta. Optimaalinen asento tulee sivutuotteena. Älä korjaa asentoa aivottomasti, vaan mieti, MIKSI sen käden tai jalan tai minkä vaan pitää olla juuri niin kuin pitää, mitä sillä saavuttaa - huomaa, että sillä saavuttaa juuri sen mitä haluat hevoselta. Oppiminen vaatii ymmärtämisen - aivan sama, onko kyse vaikka jostain kouluaineesta, tai sitten ratsastuksesta.
Kiitos todella mielenkiintoisesta kommentista, joka sai minut ajattelemaan ja pohtimaan.
PoistaEn osaa näin hyvään kommenttiin edes vastata mitään, muuta kuin kiitellen hyvään ajattelutapaan ohjaamisesta.
raippa niskaan tms, ja kuvittelet vaan lapaluita toisiaan koohden:) Jos et muita harjoituksia keksi niin lisää kentälle puomeja ja ratsasta niitä eri tehtävillä:)
VastaaPoistaHmm, en ole koskaan kuullut raipasta niskassa. Mitenkä se toimii?
PoistaOlen käyttänyt raippaa vaan nyrkkien välissä ja kyynerpääkulman säilyttämisessä.
Kouluraippa paidan sisään ja kypärään, niskan kautta. Hankaa hiukset irti ja koskee. Vääristää lopulta ryhdin väärään suuntaan. Ei toiminu mulla, mutta tietty jokainen on erilainen. :)
PoistaHyi! Kuullostaa aika kammottavalle, enkä halua auschwitz-tukkaa :D
PoistaItsellä oli samaa ongelmaa kun tosiaan myös tullut itsekseen tuijoteltua sitä niskaa ja mukavasti könöttäen. Viime tunnilla sain kumminkin hyvän vinkin mikä auttoi itseäni ainakin. Ajattele siis takakenoa, kun tuntuu että nojaat taakse: olet suorassa, kun ajattelet olevasi takakenossa: istut liikkeen mukana. Lonkka eteen ja hartiat pyöräyttäen taakse ja sivuille paikoilleen. Samalla piti harjotusravissa muistaa, ettei lukitse lonkkaa vaan antaa sen liikkua liikkeen mukana. Pomppimiselta se alkuun tuntuu, mutta kun saat tatsin siihen niin muuttuu luonnollisemmaksi. :) Toivottavasti löydät jonkun keinon mikä auttaa! Tsemppiä treeneihin uuden upean toverin kanssa!
VastaaPoistaKiitos vinkistä, pitääpä ottaa mielikuvaharjoitus heti tänään käyttöön! Ja katsella vaikka taivaalla olevia lintuja, kuin hevosen niskaa :D
PoistaMulla tuohon nyrkkien kääntymiseen "vaakatasoon" auttoi raippa peukaloiden alla. Näin kun muutaman kerran ratsasteli niin jo rupes nyrkit pysymään pystyssä! :)
VastaaPoistaKiitos vinkistä, pitääkin kokeilla! Olen muutaman kerran itsekseni kikkaa kokeillut, mutta hermo loppuu liian nopeasti :D
Poista